Suhde luontoon

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Zetekh
Posts: 83
Joined: Wed May 26, 2010 1:21 am

Re: Suhde luontoon

Post by Zetekh »

Verily. Päivän sana on ristikkäissymboliikka ja sitä kautta syntyvät emergentit oliot. Romantikko sanoisi, että kaikki on Herran sanaa - nekin, jotka jätetään lausumatta.

Se, että kiroillaan illalliskutsuilla tai argumentoidaan katuojassa pitäisi tuoda myös ne illalliskutsut katuojaan ja vice versa. Kuitenkin, Nefastokselta hieno viesti & kuin myös Nagahelin aikaisemmat.
- "All great things must first wear terrifying and monstrous masks in order to inscribe themselves on the hearts of humanity." - Friedrich Nietzsche
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Suhde luontoon

Post by Insanus »

Suhde luontoon on kohdallani enemmän tupakantumppi, kuin puu-tyyppistä.
Herkistyn nimenomaan whiskey-cigarettes-tyyppisestä materialistisen maailman tukahtuvasta epätoivosta ja veitsellä itseensä iskemisen kauneudesta, saastaisena ja itsetuhoisena, mutta silti jumalallisen kauniina runoutena. On helppo erehtyä palvomaan saastaa, sulautumisen ja itseensä sulattamisen ero on siksi hyvä muistaa.

Rappion kauneus, materian syli, johon vain henki puhaltaa kauneuden. Ympäristö, jossa on välttämättä oltava idealisti säilyttääkseen järkensä. Millaisessa ympäristössä empatia hengessään sairasta kohtaan herää voimakkaampana?

Keskustelutuokio McDonald'sin viereen sammumaisillaan olevan juopon kanssa tms. herättää sisälläni selkeiten käsityksen siitä kuinka kaikki on oikealla paikallaan, vaikka näyttäisi miten helvetin pahalta tahansa ja valtaisan arvostuksen olemassaoloon, toivon ja rakkauden, jos jotain! Paska on pyhää ja kaiken rajaton arvokkuus on vain niin huomattavan paljon helpompi ymmärtää katsoessaan tulehtuvaa vanhuksen ruumista, kuin leikkiviä lapsia, tervettä vahvaa eläintä tai koristeltuja kauniita rakennuksia.

Metsätkin ovat toki kauniita ja koskemattomia ja täynnä 'luonnollista' elämää. En tietenkään kiellä karun luonnon keskellä olevaa hiljaisuutta ja kauneutta, mutta saastassa ja rumuudessa ja halveksittavuudessa on surullinen kauneus, joka itseeni vetoaa voimakkaammin. Tragikoominen, ehkä. Saatana on mustan huumorin(kin) mestari.

Selvennän vielä, että en riemuitse sodasta, poltetuista metsistä, alkoholismista, huumekuolemista etc. mutta itkiessäni hymyilen. Vihaan kaupungin rappeutunutta ja oksettavaa hengettömyyttä, mutten ikinä vaihtaisi sitä punaiseen mökkiin ja perunamaahan. Koti siellä missä sydänkin ja missä on sairautta, siellä on jotain mitä voi koettaa parantaa.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Albert
Posts: 24
Joined: Fri Feb 25, 2011 11:46 pm
Location: Turku

Re: Suhde luontoon

Post by Albert »

Itselläni taas suhde luontoon on lapsesta asti ollut hyvin läheinen ja nimenomaan metsäkeskeinen. Itsessäni aiheuttaa enimmäkseen turhautumista ja pettymystä suurkaupunkien, kuten Helsingin, meiningin katseleminen. Ihmiset liikkuvat paikasta toiseen ja katselevat sokeina eteensä huomaamatta lainkaan ympäröivää maailmaa, liian paljon saastaa sisältävää elämää lähdetään helpottamaan vetämällä lisää saastaa, ja lopulta masennutaan "elämään" ja poksautetaan aivot pellolle. Mistään ei oikein tunnuta välittävän, kunhan oman navan saa turvattua ja päänsä saa sekaisin myös seuraavana viikonloppuna. Tragikoomista siinä mielessä, että itse ihminen on itsensä tähän tilanteeseen ajanut, ilmeisesti vailla tahtoa tai tahdonvoimaa lähteä siitä irti.

Goreartin kanssa hieman eri linjoilla tuosta maalla asumisesta, maistuisi itselleni huomattavasti paremmin vaihtaa punamökin ja perunamaan yksinkertaiseen elämään kuin katsella kaupungin ja ihmisen rappeutumista. Tämä ikävä kyllä 17-vuotiaana opiskelijana jokseenkin hankalanpuoleista.
Lux

Re: Kuolemakysely

Post by Lux »

obnoxion wrote:Ensin tahdon tarttua tähän heittoon, joka humorisesta sävystään huolimatta on uskoakseni vakava mielipiteesi. En jaa sitä. Minusta ei ole kestävä luulo sanoa Helsinkiä hautausmaaksi, ikään kuin olisi itse tämän hautausmaan ulkopuolella.
Huumori on haudanvakava asia! Helsinki tosiaan edustaa monella tapaa täydellistä antiteesiä sille, miltä haluaisin henkilökohtaisesti isänmaani pääkaupungin näyttävän, mutta toisaalta tämä mielipiteeni koskee samalla käytännössä kaikkia vähänkään isompia kaupunkeja ja maa(ilma)n infrastruktuuria, arkkitehtuuria ja yleisilmettä. Helsingistäkin löytyy kyllä myös kauniita paikkoja, mutta kokonaisuutena se ja pääkaupunkiseudun alue on Suomessa pisimmällä siinä hengen kuoleman symboliikassa, mitä nykymaailma edustaa ja mihin se ennen pitkää myös vajoaa. Tämä ilmenee jo yksinomaan niistä seurauksista, mitä terveelle fysiikalle ja psyykelle Helsingin tapaisessa paikassa yhden päivän kävely aiheuttaa: ihon näivettymistä, kurkun kuivumista, psyykkistä ja ruumiillista pahoinvointia, väsymystä, orastavaa välinpitämättömyyttä ympäristöstä jne. Tämän(kin) vuoksi Helsinki on "hautausmaa".

Se mitä tulee hautausmaan ulko- tai sisäpuolella olemiseen, kiteyttää tämä kappale kaiken olennaisen: http://www.youtube.com/watch?v=4aWGk6IO-gA
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Kuolemakysely

Post by obnoxion »

Nagahel wrote:Haluan osoittaa omasta puolestani tällaisten yleistävien kysymysten hankaluuden esoterismin näkökulmasta. "Gurdjieffimaisesti" käsiteltynä lähes jokaisen kysymyksen kohdalla vastaus riippuu täysin mistä ja minkä kehitystason omaavasta ihmisestä puhutaan. Jokainen okkultisti lienee hyväksyy näkemyksen siitä, että "ihminen" geneerisenä käsitteenä on puhdas abstraktio, millä ei ole sellaisenaan mitään merkitystä. Aika monesta kohtaa voisi myös spekuloida enemmän ja vähemmän, jolloin Buddha näyttäisi todennäköisesti kukkaa...
Kaikesta samaa mieltä, joskaan en tunne Gurdjieffia kuin nimeltä.
Nagahel wrote:Huumori on haudanvakava asia!
Vaikka olisikin, ei tässä liene aihetta kiivailulle. Eikä muutenkaan kannata jatkaa kovin pitkästi aiheen vierestä heti ensimmäisissä viesteissä.
Nagahel wrote:Helsinki tosiaan edustaa monella tapaa täydellistä antiteesiä sille, miltä haluaisin henkilökohtaisesti isänmaani pääkaupungin näyttävän
Helsinki tuskin vastaa kenenkään ihanteita. Sama pätee Viialaan ja Ivaloon, mutta nämä ovat asioita joiden kanssa olisi hyvä pystyä elämään. Pystyä, sanoisin, jopa siinä määrin, että esimerkiksi Helsingin nimen maininta ei pakota meitä heti sylkäisemään. Mitä enemmän me löydämme eroa yhden ja toisen Suomen paikan välillä, sitä merkityksettömämmällä tasolla me asiaa nähdäkseni tarkastelemme. Minulla ei tule mieleeni mitään tärkeää tavoitetta jonka saavuttaminen voitaisiin parhaiten aloittaa rakentamalla Helsinki uudestaan, joskin tämä voisi olla monellekin urakalle sopiva lopetus.

Koska humoristinen muotoilusi ilmaisi mielestäni selvän ja tavallaan radikaalinkin näkemyksen, en tahtonu ottaa sitä riskiä että vaikenemiseni olisi voitu tulkita myöntymisen merkiksi, ja näkemystä Helsingin erityisestä kevottomuudesta seuran sisällä suurta yksimielisyyttä nauttivaksi ajatukseksi. Mikäli kuitenkin voimme sopia että Helsingin kysymys ei ole ensimmäiseksi tärkein asia, voinemme jatkaa rauhassa alkuperäisestä aiheesta.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Lux

Re: Kuolemakysely

Post by Lux »

obnoxion wrote:Vaikka olisikin, ei tässä liene aihetta kiivailulle. Eikä muutenkaan kannata jatkaa kovin pitkästi aiheen vierestä heti ensimmäisissä viesteissä.
Aum. En sanonut asiaa lainkaan kiivaasti (huutomerkistä kai näin tulkitsit?), vaan ihan rauhallisesti. Tämän sivuhaaran voisi tosiaan siirtää saman tien esim. luonto -keskusteluun, jossa asiaa ollaan aikaisemminkin puitu.
obnoxion wrote:Helsinki tuskin vastaa kenenkään ihanteita. Sama pätee Viialaan ja Ivaloon, mutta nämä ovat asioita joiden kanssa olisi hyvä pystyä elämään. Pystyä, sanoisin, jopa siinä määrin, että esimerkiksi Helsingin nimen maininta ei pakota meitä heti sylkäisemään.
Asian ajatteleminen ja näkeminen riittää usein pahoinvointiin. Puhuminen siitä on usein jotain ahdistuksen ja aggression väliltä. Mutta, oikeassahan sinä toki olet: Fiat nox, omnia mors poscit.
obnoxion wrote:Mitä enemmän me löydämme eroa yhden ja toisen Suomen paikan välillä, sitä merkityksettömämmällä tasolla me asiaa nähdäkseni tarkastelemme.
En ole lainkaan samaa mieltä, mutta sen suhteen on tosiaan yksi ja sama, missä kylmän hirviön kuolonkouristuksen jäljet näkyvät ja vaikuttavat, sanoo juurettomien puiden raiskatusta talousmetsästä kävelemästä tullut. Tämän paikan tuotteilla taidetaan painaa mm. uutislehtiä. :|
obnoxion wrote:Koska humoristinen muotoilusi ilmaisi mielestäni selvän ja tavallaan radikaalinkin näkemyksen, en tahtonu ottaa sitä riskiä että vaikenemiseni olisi voitu tulkita myöntymisen merkiksi, ja näkemystä Helsingin erityisestä kelvottomuudesta seuran sisällä suurta yksimielisyyttä nauttivaksi ajatukseksi. Mikäli kuitenkin voimme sopia että Helsingin kysymys ei ole ensimmäiseksi tärkein asia, voinemme jatkaa rauhassa alkuperäisestä aiheesta.
Itse asiassa, kuten huumorin vakavuudesta puhuessani sanoin, kyse ei ole myöskään vain humoristisesta nimityksestä. Sovellan ja monet muut tietämäni ihmiset soveltavat tätä nimeä ennen kaikkea kyseisestä sanomalehdestä ja mediasta, ja se on myös varsin osuva nimitys. Käydessäni lukemassa kyseisessä paikassa hyvinpahoinvointiuutisointeja minulle tulee väistämättä aina mieleeni, että kävelen elävien kuolleiden keskuudessa. Sama koskee kyseisessä paikassa konkreettista vierailua, sillä siellä (kuten monissa muissakin isommissa paikoissa) ihmisten olemus, ilmeet, eleet ja käytös ovat objektiivisesti erilaista - ja sanoisin, negatiivisempaa, sitä kuolleempaa kuin mitä se on näennäisesti elävämpää ja kiihkeämpää - kuin paikoissa, missä esim. yhteisöllisyyttä, kiireettömyyttä jne. on vielä havaittavissa niin teoriassa kuin käytännössäkin.

Aiheeseen olennaisesti liittyvä artikkeli sivuiltamme:

http://www.azazel.fi/teksti_elava_kosmos.shtml
Absconditus
Posts: 23
Joined: Thu Jun 10, 2010 5:20 pm
Location: Helsinki

Re: Suhde luontoon

Post by Absconditus »

Pakko näin uushelsinkiläisenä tarttua vielä aiheeseen.

Itse pidän tästä kaupungista. Tänne muuttaminen oli omalle persoonalleni kaikista paras vaihtoehto. Minulle nimenomaan täällä, kaiken rappionkin keskellä, näyttäytyy asioiden takana Henki. Täällä on paljon pahaa, mutta niin on myös hyvää. Tämä ei yksinkertaisesti ole mikään pahuuden ja rappiollisuuden sysimusta keskittymä, vaan asioille löytyy suuri kontrasti.

Varsinkin asuttamallani alueella näyttäytyy rappio hyvin korostuneesti, mutta siltikin kaiken sen rappion rinnalla asustelee ihan oikeasti hyvää. Tuhannet vanhat sielukkaat rakennukset, miljoonat (nimenomaan ihmiselämän) tarinat, sadat hienot ihmiset. Ehkä on tähtimerkkini Merkuriuksen ansiota, että viihdyn juuri täällä, mene ja tiedä.

Mitä tulee Helsinkiläisiin ihmisiin, olen tavannut huomattavan paljon useampia avoimia ihmisiä, joiden suhtautuminen luontoon on paljon terveempi, kuin esimerkiksi asuessani Pohjanmaalla.

Se, että tuomitsee Helsingin suoraan oksettavaksi, kertoo minun mielestäni enemmän jostain persoonan tuomasta liialliseksi korostuneesta negatiivisesta latauksesta ja tiedon puutteesta, kuin siitä, että Helsinki olisi niin oksettava kuin puhutaan. Yleensä kaikki, jotka Helsinkiä paheksuvat, eivät myöskään tiedä siitä juuri mitään. Nimenomaan täällä olen löytänyt yhteisöllisyyden merkityksen.

Itselleni juuri täällä ihmisten keskellä Luonto ja Henki näyttäytyvät kaikista puhtaimmillaan ja väkevimmillään.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Suhde luontoon

Post by Nefastos »

Rakkaus sekä kaupunkielämään yleisesti että Suomen sisällä nimenomaan Helsinkiin on paljon lähempänä omaakin sydäntäni kuin hiljaisesta kylä- tai korpielämästä nauttiminen.
Nagahel wrote:Aiheeseen olennaisesti liittyvä artikkeli sivuiltamme:

http://www.azazel.fi/teksti_elava_kosmos.shtml

Elävä kosmos... wrote:Kuitenkin paluu vanhaan, sellaisena kuin se joskus oli, on mahdoton. Ihminen itse on muuttunut, eikä hänen herkistynyt elimistönsä ja muuntunut psykologiansa voi palata luontoyhteyteen jollainen oli mahdollinen ennen kaupungistumista sen positiivisine ja negatiivisine seurauksineen. Sen sijaan meidän olisi pyrittävä luomaan uudenlainen suhde luontoon, jossa kykenisimme osallistumaan sen yhteyteen ei enää vain riippuvaisuussuhteessa, vaan yhteistyössä; luonnon kanssatyöntekijöinä. Artesaanin työnä on luonnon auttaminen ja täydellistäminen, ei sen luontaisten prosessien kumoaminen, opettivat alkemistit. Jotta tällainen prosessi mahdollistuisi kulttuurissa – ja se tulee tietenkin ottamaan melko pitkiä ajanjaksoja – on ihmisten opittava erottamaan luonnon muotojen toteuttajat noiden muotojen kaavoittajista, ainetta muovaavat elementaalit niitä hallitsevista korkeammista voimista, ja tekemään tietoista yhteistyötä jälkimmäisten kanssa; tällöin ensin mainitut myös väistämättä heitä tottelevat.


"Uusi luontoyhteys" on asia joka on saavutettava hengellisellä ja mentaalisella tasolla. Kun tällainen korkeamman asteen sympatia & harmonia löydetään, sivilisaation näkyvät muistomerkit (arkkitehtuuri eli siten kaupunkien yleisilme) muuttuvat nekin.

Kaupunki/maaseutu-vastakkainasettelu on aivan muuta, pelkästään temperamenttieroista kertova tekijä, joten siihen ei löydy mitään "oikeaa" ratkaisua.

Elävä kosmos... wrote:Kaiken läpäisevä totuus, MUSTA LIEKKI joka meissä palaa, on osa kaikkea.

Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Lux

Re: Suhde luontoon

Post by Lux »

Nefastos wrote:Kaupunki/maaseutu-vastakkainasettelu on aivan muuta, pelkästään temperamenttieroista kertova tekijä, joten siihen ei löydy mitään "oikeaa" ratkaisua.
Totta. Olen aiemminkin jo maininnut, että tästä ei ole kyse. Kaupungit voisivat olla kauniita, ja niistä löytyykin kauniita paikkoja; maaseuduilla ja korvissa (onko tämä oikea sanamuoto?) on kuivia, pilaantuneita ja rappeutuneita paikkoja. Esim. nuo Cultor P:n mainitsemat vanhat rakennukset ovat omastakin mielestäni kaupunkien parasta antia, mutta siltikin nekin ovat vain pienporvarillisen 1800- ja 1900 -luvun jäänteitä, jotka korvataan pian jollain abstraktilla lasipalatsilla tai nykytaiteen temppelillä. Toki pitkällä aikavälillä asioiden täytyy antaa muuttua omalla tavallaan, eikä yrittää hallita Taoa ja Henkeä puhaltamasta vapaasti vaan seurata sitä.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Suhde luontoon

Post by Nefastos »

Nagahel wrote:Nykykaupunkien kammottavuudella tarkoitan esim. (...)


Olet luonut itsellesi eräänlaisen negatiivisen mandalan, johon heijastat kaikki ne asiat mitkä sinua maailmassa ahdistavat. Tuo mandala on moderni maailma, eli oma näkemyksesi siitä. Luonteeltaan toisenlainen ihminen, esimerkiksi minä, heijastaa varjon prinsiipin toisella tavoin, vaikkapa ahdistavan tuntuiseen pikkukylämiljööseen.

Se mihin tässä aina palataan ei siten ole se mihin me projisoimme, vaan miksi me projisoimme ja ennen kaikkea: voiko tai tuleeko tuota varjon projisointia muuntaa tai purkaa. Voiko vihan puhdistaa kirkkaudeksi, vai pysyykö se aina vastakkainasetteluna.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked