Meditaatio

Rituaalit, loitsut, rukoukset, meditaatioharjoitukset ja maagiset teot.
Locked
User avatar
Thelithiz
Posts: 90
Joined: Mon Apr 11, 2016 10:04 am

Re: Meditaatio

Post by Thelithiz »

Hehe en sitten arkoittanut zazenin kaikenkattavuudella sitä että se riittäisi ainoaksi harjoitukseksi, ainakaan minulle. Tietysti riippuen mitä hakee elämässä. (Ja parempi sekin kun ei mitään, tai jokin taannuttava toiminta.) Siitä vain on hyvä lähteä liikkeelle mihin sitten onkaan ryhtymässä. Enkä lue meditaatioksi sitä, että tavoitellaan jotakin kokemusta tai tilaa (vaikka tietyssä mielessä päämäärä on olemassa vaikkei olekaan...) Mikäs siinä muuten.
Itselleni sopii myös liikemeditaatio, levoton ja kivulloinen henkilö kun olen. Ihan kävely sekä taiji,- qi gong-, ja faulun gong- sarjat ovat mieluisia. Jotenkin tästä loogisesta (tai epälogisesta) järjestä täytyy välillä “irrottautua”, tai tarkkailla kauempaa, kuten "tekemisen tilasta" ja monesta muustakin asiasta, mikä on hyvä osata tehdä milloin vain.
Tähti
Posts: 219
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Meditaatio

Post by Tähti »

Kenazis wrote:
Tästä linkistä on ollut hieman ja ohimennen keskustelua jäsenten puolella.

Osui silmiini tällainen tekstinkohta, joka mielestäni liittyy vahvasti tuohon Zen-piirien ongelmaan sekä yleisesti vastaaviin guru/valaistuneet/jne. ongelmiin:

"Many meditators aspire for such nondual experience, which is commonly experienced as one of bliss and luminosity, in which grasping onto "I" and "mine" vanishes, as does any sense of a subject/object duality. Some people call that nirvana, others ultimate reality, pure consciousness, or pristine awareness. But most likely they are gaining a glimbse of the substrate consciousness, in which grasping has temporarily subsided. Merely lingering in such a state does nothing to purify or liberate the mind of its afflictions. It's more like a comtemplative holiday resort - a nice place to hang out, but it's not transformative in any profound, enduring way. " - B. Alan Wallace

Alleviivattu kohta eritoten tuntuu olevan se, jota ei ns. pintapuolisemmat harrastajat ja suurempi yleisö ymmärrä. Tästä "kahden eri tilan" samaistamisen erehdyksestä seuraa juuri näitä "ego-ongelmia" ja valaistumisharhoja. Itselle Zen-buddhlaisuudessa on aina tökkinyt juuri tuo asenne, jossa luullaan, että vain Zazen riittää ja älyllinen introspektio on pitkälti turhaa. Tällä tavoin saadaan helposti niitä "valaistuneita mestareita, jotka ovat erehtymättömiä".
Tuntuu jotenkin paljon paremmalta tämmöinen missä ei vaan olla passiivisesti koko jutussa, vaan on voimaa vaativaa dynaamista toimintaa samalla.
Tuntuu itselle erikoiselta luonnehdinnalta, sillä mielestäni meditaatio on aina nimenomaan täysin aktiivista toimintaa, jopa tähdätessään "passiiviseen tilaan".
Aikalailla sama taitaa olla oma kokemus meditaatiosta kuin sinullakin, mutta ei tunnu riittävän ilmaisukyky ilmaisemaan esim passiviisuuden eri vivahteita.

Löysin nyt myös tämmöisen tosi hyvin avaavan jutun, missä on myös kuvattu graafisesti mitä ihmismielessä tapahtuu, tässä on avattu myös että ego tarkoittaa näissä piireissä kahta lähes täysin eri juttua. Grafiikka on kyllä kätevää, niin ymmärtää helpommin.
image.gif
image.gif (23.62 KiB) Viewed 5877 times
Coordinating the Four Functions of Mind
http://swamij.com/fourfunctionsmind.htm
User avatar
Asaruludu
Posts: 6
Joined: Wed Jan 17, 2018 9:33 pm

Re: Meditaatio

Post by Asaruludu »

Tervehdys foorumilaisille!

Muutamia vuosia sitten ponnistellessani jaloilleni vaikeasta depressiosta, meditaatio toimi ei sen vähempää kuin hengenpelastajana.

Opin tämän työkalun Jon Kabat-Zinn:in (mindfulness -lähestymistapa) audiaalisia ohjattuja meditaatioita kuunnellen ja noudattaen. Eli missä tarkoitus on astua sivuun tunteista ja ajatuksista, niiden narratiivisen voiman riisuen, mutta ne kantaaottamattomasti huomioiden. Rakastava uteliaisuus on mindfulness-asennetta usein kuvaava sanapari. Tämä opetti kohtaamaan varjopuoleni turvallisen etäältä, ja sen ettei ajatukseni ole totta vain sen takia että ne ovat ajatuksiani. Tämä puolestaan mahdollisti itseni uudelleenohjelmoinnin masennuksesta pois, joka oli pitkä ja vaikea prosessi. Kun tilanne on sellainen, että sen hetken syvin vakaumuksesi huutaa olevasi paska jätkä jonka kuuluisikin tehdä itsemurha, on tällaisen uskomuksen tuhoaminen suorastaan välttämättömyys.

Nykyään meditoin vain huonotuulisena päivänä, kun olotilana on lähinnä surullisuus (kiukku on sen verran energinen tila, että sen rauhoittaminen kesken kaiken onnistuu vielä vain jotenkuten, mutta hitaalla palleahengityksellä pääsen siinäkin hyvään alkuun). Tuntuu että tällaisena päivänä meditoinnista saankin enemmän irti kuin hyväntuulisena päivänä. Olen pari kertaa jopa saanut psykedeelistä ganzfeld-efektiä, ja toisinaan arkiminän hautaamat tunnejännitteet ovat purkautuneet pois kyynelten kera.

Aina kun kärsimyksen koirat sisälläni alkavat väläytellä hampaitaan, suurin virheeni olisi kääntää niille selkäni. Ne rauhoittuvat parhaiten edellämainitsemallani lempeän rakastavalla uteliaisuudella.
Äären viha Monadinen rakkaus
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Meditaatio

Post by obnoxion »

Nefastos wrote: Mietiskely voi auttaa karistamaan mielen ulointa, hysteeristä tai neuroottista tai vain arkista kerrosta, mistä seuraa rauhan & kirkkauden tila - mutta millaisen rauhan & kirkkauden, se määräytyy meditaatiotekniikasta. Kun operoidaan mieltä näin järjestelmäasetuksista käsin (esim. hengitys tai aistimusdeprivaatio, puhumattakaan aktiivisesti luoduista mielikuvista), hyvinkin pienillä tekniikkaeroilla on heti huomattavia vaikutus.
Asaruludu wrote: Muutamia vuosia sitten ponnistellessani jaloilleni vaikeasta depressiosta, meditaatio toimi ei sen vähempää kuin hengenpelastajana.
Depressio kai voidaan luokitella tällaiseksi neuroottiseksi ongelmaksi. Ganzfeld-efektin kaltaiset ilmiöt voivat taas - näin voisin kuvitella - johtaa psykoottis-tasoisissa ongelmissa oireiden pitkittymiseen, mikä on taas aivoja tuhoava tila.

Itse olen päätynyt siihen että rutiinien vaaliminen ja rakentava osallistuminen arkielämään ovat minulle sopivinta meditaatiota. Tamas-gunaan liittyvä tekijät kuten flegmaattisuus ja passiivisuus ovat olennaisia lankoja kudelmassani, ja siksi passiivinen vetäytyminen tai aktiivinen seikkailunhalu ovat minulle välteltäviä harjoituksia. Sellaisia usein kuvailtuja samadhi-tiloja joissa keho jää niin heittelle että se ei esimerkiksi reagoi hyönteisten puremiin, en osaa pitää tavoiteltavina tiloina. Kashmirin shaivismin Bhairava-mudra, johon liittyy (sikälin kun pystyn tätä käsitettä ymmärtämään) flow-tilan kaltainen suvereeni arjen hallinta on lähempänä käsitystäni meditaation hedelmästä.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Kenazis
Posts: 811
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Meditaatio

Post by Kenazis »

obnoxion wrote:Itse olen päätynyt siihen että rutiinien vaaliminen ja rakentava osallistuminen arkielämään ovat minulle sopivinta meditaatiota. ....Sellaisia usein kuvailtuja samadhi-tiloja joissa keho jää niin heittelle että se ei esimerkiksi reagoi hyönteisten puremiin, en osaa pitää tavoiteltavina tiloina. Kashmirin shaivismin Bhairava-mudra, johon liittyy (sikälin kun pystyn tätä käsitettä ymmärtämään) flow-tilan kaltainen suvereeni arjen hallinta on lähempänä käsitystäni meditaation hedelmästä.
Pitkälti samoilla linjoilla yllä olevan kanssa. Itse tavoittelen meditaatiolla lähinnä syvää ja pysyvää rauhallisuutta (itsetuntemuksen lisäksi), jossa "hyönteisten puremat" huomioidaan kyllä, mutta niihin ei reagoida automaattisesti ja tiedottomasti. Päästään ikään kuin koko ajan syvemmälle sellaiseen tilaan, jossa astraalimeren kuohut eivät heittele mukanaan minne milloinkin vaan niiden annetaan virrata läpi ilman vaikutusta. Flow-tilan kaltainen suvereeni arjen hallinta on eräs tähän liittyvä asia.
"We live for the woods and the moon and the night"
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Meditaatio

Post by obnoxion »

Tässä on minusta osuva lainaus non-dualistisen oivalluksen oleellisuudesta. Tekstissä mainittu käsite santa rasa on intialaisessa estetiikassa ja uskonnossa - erityisesti kashmirin shaivismissa - olennainen yhdeksäs rasa eli maku. Tämä rauhan rasa ilmaisee henkisen emansipaation tai maailmaan väsymisen kokemuksellista ydinolemusta. :

In times when superficial interpretations on “non-duality” dominate the discourse of new-age commercial pop spirituality; a concern that non –dual ontological assumptions may lead to a partial or even complete ignorance of ethical issues does seem well grounded. If the state of the world is perceived as ultimately non-problematic, then the suffering of another is not only tolerable, but can easily be explained away as illusory. However, the conclusion of Abhinavagupta draws is exactly the opposite – if I perceive suffering as illusionary, I will not hesitate to do what may bring me discomfort to help alleviate the suffering of those who still experience their pain as real. An experience of santa rasa does not lead to ethical ignorance and insensitivity; on the contrary, it paves the way for the most radical expressions of compassion. “Since then they who have apprehended the lower and the higher (selves) have nothing left to accomplish in reference to their own Self – their minds now being tranquil – the sacrifice of their own body, or wealth, for the welfare of others, is not incompatible with (their) tranquility.” Even more, any truly altruistic deed is possible only if the disinterested state of mind is achieved – in all other cases, our actions, no matter how non-selfish they may seem, are tainted by egoistic motivations. “Whatever is done – teaching, giving gifts, and finally the abandoning of body – without reference to one’s own interest and for the sake of another, is wholly inconceivable on the part of those who have not acquired a knowledge of the truth of the self".

Tina Kosir: “Peace in Abhinavagupta’s Poetics: The Curious Case of Santa Rasa”
antologiasta “Poesis of Peace” (Routledge, 2017)
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Meditaatio

Post by Soror O »

Ketju on mielenkiintoinen ja herätti minut pohtimaan uudelleen sitä, mikä ehkä meni vikaan noin puoli vuosikymmentä sitten, kun meditoin päivittäin (joskus useamman kerran päivässä). Todettakoon ensin, että meditaatio minulle on yksinkertaisesti mielensisältöjen todistamista. Meditoin tuolloin noin viisi vuotta sitten buddhalaisessa viitekehyksessä, mutta pohjimmiltaan koen, ettei viitekehyksellä ollut juurikaan väliä. Puoli vuosikymmentä sitten tosiaan koin jonkinsorttisen sielun mustan yön. Kyseinen ajanjakso oli kudelma henkilökohtaista ammatillista kriisiä, tukahdutetun traumamateriaalin purkautumista ja kuka ties mitä. Yritin parantaa itseäni myös meditoimalla ja meditoidessa koinkin saavani ikäänkuin "lomaa" itseäni kiduttavilta tunteilta ja ajatuksilta. Näin selkeästi tunteiden ja ajatusten olevan totta vain tietyltä tasolta käsin. Koin meditoidessa vahvan älyllisen "valaistumisen", ymmärsin olevani osa rajatonta ykseyttä jne. Kuitenkin muussa arkielämässäni podin entistä syvempää inhimillistä merkityskatoa. Ikäänkuin inhimillisen todellisuuden mitta-asteikko olisi otettu pois. Koko ihmiselämä alkoi tuntua entistä naurettavammalta, samantekevältä. Se oli kamalaa. Mikään ei liikutttanut minua, olin kuin tahdoton marionetti, joka oli unodettu lavasteisiin pölyttymään. Sitten tapasin tulevan mieheni, tulin raskaaksi ja aloin suuntautua enemmän konkretiaan.

Nyt puoli vuosikymmentä myöhemmin voin ehkä todeta tiettyjä "virheitä" joita meditaation suhteen tuolloin tein:
1. Motiivi: Olin järkyttynyt akateemisen urani kariutumisesta ja traumaattisten tunnemuistojen esiintulvimisesta. Meditaatioharjoituksen alitajuisena motiivina saattoi olla hankalista tunteista "eroon pääseminen" ja älyllisen dominanssin palauttaminen elämääni

2. En todellakaan tasapainottanut meditaatiota ja haastavan älyllisen sekä henkisen työn tekemistä millään fyysisellä. Mitä nyt raahauduin aina välillä Pyynikin rinteeseen kuusen alle itkemään.

3. Olin irrallani olemuspuoleni eri osista, olin täysin muotopuoli akselilla äly - tunnekeho - tahto. Kaiken jälkellä olevan inhimillisen tahtoni yritin käyttää siihen, että olisin jollain tapaa älyllä voinut voittaa tunneaspektit itsessäni. Käytin meditaatiota tässä aseena. Lopulta olin älyllisesti tietoinen ykseydestä, mutta tahdoton ja pysähtynyt.

4. Sosiaalisen tuen puute ja väärinymmärrykset: Vaikka itselläni oli buddhalainen yhteisö potentiaalisesti tukenani, ei kukaan kuitenkaan ollut tietoinen kokonaistilanteestani (vähiten minä itse). Muistelen, että buddhalainen ystäväni suhtautui traumaattiseen tunnemateriaaliini ikäänkuin painolastina, joka putoaisi automaattisesti pois jos entisestään juurruttaisin itseäni todellisuuteen (l. korkeampaan tietoisuuteen). Sittemmin olen miettinyt juuri nisäkäskehon traumaattisten tunnemateriaalien ja tietoisuustyöskentelyn suhdetta. Että voisiko olla niin yksinkertaista, että meditaation avulla voisi ikäänkuin oikaista siihen kohtaan, jossa on jakamattoman ykseyden eheys, ilman että nisäkäskehoa tarvitsisi parantaa? Nyttemmin olen päätynyt siihen johtopäätökseen, että olemuksen haavat on parannettava sillä tasolla, jolla ne ovat syntyneet. Meditaatio todellakin on erinomainen lisä henkisellä polulla ja itsensä parantamisprosessissa, mutta kuten ketjussa jo todettiinkin niin edellytysten on hyvä olla kunnossa.

En tahdo tällä kirjoituksella antaa vaikutelmaa, että meditaatio (omien mielensisältöjen todistaminen) olisi mitenkään vaarallisempaa kuin elämä yleensä. Omalla kohdallani ko. kokemuksessa oli kysymys monen tekijän summasta ja oikeastaan olin jo lähtökohtaisesti pois tasapainosta. Meditaatio lähinnä lisäsi vettä myllyyn. Ehkä meditaatio vain kiihdytti prosessia, joka oli meneillään jo muutenkin ja oma epätasapainoni lopulta paljastui itselleni nopeammin.
If you want to reborn, let yourself die.
Tariq
Posts: 37
Joined: Fri Apr 17, 2020 5:44 pm

Re: Meditaatio

Post by Tariq »

Toivottavasti ei haittaa, että postaan vanhaan aiheeseen.

Olen yrittänyt ottaa hyvin simppelin perusmeditaation osaksi arkeani. Sen kesto on 15 minuuttia, jonka aikana yritän vain laskea hengityksiäni ja antaa muiden ajatusten lipua ohi. Haasteena on ollut itsepintaisten ajatusten pyrähdykset, kuten myös taipumukseni nukahtaa ihan mihin tahansa, mutta olen yrittänyt jatkaa näistä huolimatta. Joskus olen meditaation loppuun vielä ottanut rakastamani rukoiluhetken, ja siitä on jäänyt hyvä mieli. Tänään kuitenkin kohtasin ihan toisenlaisen haasteen meditoidessani. Minusta tuntui kuin olisin vajonnut maan läpi, yhä alemmas ja alemmas. En välittänyt siitä. Sen jälkeen mieleeni tuli joitakin hyvin arkisia ajatuksia, jotka mieleni maisemassa vuorottelivat ohuina ja paksuina. En osaa selittää tätä paremmin. Jos ajattelin vaikkapa kirjaa, se oli vuoron perään paksu kuin taikina, tai ohut kuin lanka. Sen jälkeen minusta alkoi tuntua, että olen itsekin vuoron perään taikinamainen tai lankamainen, ja tämä jatkui hyvin nopeaan ja nopeutuvaan tahtiin, jonka aikana alkoi tuntua siltä että ruumiini ei olekaan minun ja mielenikin on jotenkin lankamainen ja taikinamainen vuoron perään. Tässä vaiheessa pelästyin ja avasin silmäni ja lopetin koko session. Olo on vieläkin vähän säikähtänyt, ja toisaalta harmittaa kun tuntuu että mokasin jotain, enkä ollut riittävän rohkea.

Mieleeni tulikin kysyä, onko teillä muilla meditaatiota harrastavilla ollut tämän tyyppisiä (ei välttämättä täysin samanlaisia, mutta yhtä kaikki pelottavaa tunnetta aiheuttavia) kokemuksia?
Angolmois

Re: Meditaatio

Post by Angolmois »

Aika mielenkiintoisen kuuloinen kokemus. Omia tuntemuksia kannattaa varmaan seurata, ja jos kokemus tuntuu pelottavalta tai epämiellyttävältä, niin lopettaa.
Tariq wrote: Mon Jul 13, 2020 12:22 pmMieleeni tulikin kysyä, onko teillä muilla meditaatiota harrastavilla ollut tämän tyyppisiä (ei välttämättä täysin samanlaisia, mutta yhtä kaikki pelottavaa tunnetta aiheuttavia) kokemuksia?
EI varsinaisesti pelottavia kokemuksia, mutta esim. valopallona taivaalle lähtemisen kokemuksia ja ruumiin yläpuolella leijailemisen kokemuksia on. Koin nämä sen verran astraalisina ja hyödyttöminä kokemuksina (ei sillä etteivätkö ne kiehtoneet tapahtumisensa aikoihin), että lopetin varsinaisen meditaation ja hengitysharjoitukset tyypillisimmissä muodoissaan aikoinaan kokonaan. Joskus unen rajamailla on tullut spontaanisti "pyörähdettyä sängyn ympäri". Lisäksi vuonna 2003 aloitettuani istuen meditaatiot kynttilänvaloon tuijotellen sain selkäni hyvin pian todella pahasti jumiin pitkäksi aikaa, minkä vuoksi jätin ns. fyysisen joogan käytännössä kokonaan pois, korvaten sen ihan tavallisilla voimisteluharjoituksilla ilman mitään sen kummempaa henkistä ulottuvuutta.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Meditaatio

Post by Insanus »

Tariq wrote: Mon Jul 13, 2020 12:22 pm Toivottavasti ei haittaa, että postaan vanhaan aiheeseen.

Olen yrittänyt ottaa hyvin simppelin perusmeditaation osaksi arkeani. Sen kesto on 15 minuuttia, jonka aikana yritän vain laskea hengityksiäni ja antaa muiden ajatusten lipua ohi. Haasteena on ollut itsepintaisten ajatusten pyrähdykset, kuten myös taipumukseni nukahtaa ihan mihin tahansa, mutta olen yrittänyt jatkaa näistä huolimatta. Joskus olen meditaation loppuun vielä ottanut rakastamani rukoiluhetken, ja siitä on jäänyt hyvä mieli. Tänään kuitenkin kohtasin ihan toisenlaisen haasteen meditoidessani. Minusta tuntui kuin olisin vajonnut maan läpi, yhä alemmas ja alemmas. En välittänyt siitä. Sen jälkeen mieleeni tuli joitakin hyvin arkisia ajatuksia, jotka mieleni maisemassa vuorottelivat ohuina ja paksuina. En osaa selittää tätä paremmin. Jos ajattelin vaikkapa kirjaa, se oli vuoron perään paksu kuin taikina, tai ohut kuin lanka. Sen jälkeen minusta alkoi tuntua, että olen itsekin vuoron perään taikinamainen tai lankamainen, ja tämä jatkui hyvin nopeaan ja nopeutuvaan tahtiin, jonka aikana alkoi tuntua siltä että ruumiini ei olekaan minun ja mielenikin on jotenkin lankamainen ja taikinamainen vuoron perään. Tässä vaiheessa pelästyin ja avasin silmäni ja lopetin koko session. Olo on vieläkin vähän säikähtänyt, ja toisaalta harmittaa kun tuntuu että mokasin jotain, enkä ollut riittävän rohkea.

Mieleeni tulikin kysyä, onko teillä muilla meditaatiota harrastavilla ollut tämän tyyppisiä (ei välttämättä täysin samanlaisia, mutta yhtä kaikki pelottavaa tunnetta aiheuttavia) kokemuksia?
Vuosia sitten tein sellaista meditaatiota jossa pyrin sulkeistamaan vastapareja kokemuksesta, aloitin muodollisten ajatusten pysäyttämisestä, kivun ja mielihyvän "samuuttamisesta" jne ja koetin ohjata mielikuvitusta hahmottamaan intuition jossa fyysinen tila ja aika loppuu. Menin transsiin jossa spontaani REM alkoi, kuulin äänen kutsuvan nimeäni, säikähdin ja avasin silmät ja näin sellaisia klassisia läpikuultavan valkoisia kummitushahmoja hengaamassa nojatuoleissani olohuoneessa. Ainoa hallusinaatiokokemus elämässäni tähän mennessä ja sama tunne jäi että olisi pitänyt katsoa se retki maaliin asti eikä lopettaa kesken.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Locked