Kalevalan viisautta & kauneutta

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
Locked
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Kalevalan viisautta & kauneutta

Post by Nefastos »

Kalevan ritareista oli vähän puhetta, mutta Kalevalaa itseään on käsitelty AT:n piirissä toistaiseksi hyvin vähän. En epäile, etteivätkö tutkimukset ja julkaisutkin aiheesta olisi kuitenkin vain ajan kysymys; siinä määrin runsas salatieteen aarteisto on kyseessä. Ne joiden sielua teosofinen kirjallisuus lämmittää muistavat varmasti, että Blavatsky otti Anthropogenesiksensä (Salainen Oppi, II) alkumotoksi kappaleen Kalevalan luomiskertomuksesta.

Kaikki, joita muinaissuomalaiset runot kiinnostavat pienemmässä tai suuremmassa määrin, voisivat tässä keskustelussa jakaa joitakin itselleen erityisen kiehtovia kohtia. Hämärämmiksi jääneitä säkeitä voidaan tarpeen mukaan pohtia yhdessä.

Aloitan Tuonelassa-käynnistä (luku XVI). Väinämöinen on saapunut kuoleman valtakuntaan hakemaan taikasanoja, mutta huonolla menestyksellä:

"Tuopa Tuonelan emäntä
Sanan virkkoi, noin nimesi:
'Ei Tuoni sanoja anna,
Mana mahtia jakele,
Etkä täältä pääsnekänä
Sinä ilmoisna ikänä
Kotihisi kulkemahan,
Maillesi matelemahan.'
Uuvutti unehen miehen,
Pani maata matkalaisen
Tuonen taljavuotehelle;
Siinä mies makaelevi,
Uros unta ottelevi,
Mies makasi, vaate valvoi."

Joitakin huomioita:

Emäntä. Tuonelassa, kuten Pohjolassakin (monella tapaa sama asia Kalevalan kielessä) ylintä valtaa näyttää pitävän nainen. Feminiinisen ollessa arkkityyppisesti sisäänpäinen (naisellisen kyky koota, yhdistää ja ylläpitää) tässä tullaan muiden havaintojen ohella samaan kuin mitä toisaalla ollaan juuri puhuttu esim. Helvetti vai taivas? -keskustelussa: helvetti/tuonela ei ole niinkään objektiivinen tila, vaan se on mielentila jossa tietoisuus sammuu sisäänpäin ja kääntyy omien tiedostamattomien puoltensa tarkasteluun. Mortifikaatio, tapahtui se ennen tai jälkeen fyysisen ruumiin kuoleman, on palaamista takaisin elementteihin tavalla, jossa keinotekoinen ponnistus hajoaa ja vain ehyt ydin kykenee luonnollisuutensa mahdollistamana säilymään muuttumattomana.

Mana. On merkillepantavaa huomata, kuinka vanha suomalainen nimitys alisesta voimasta löytää yhtäläisyyttä maantieteellisesti kaukaiseen manan (energian) käsitteeseen. Jälleen, kundalini-yhteys (alinen voima, puhdistamattomana "helvetin liekit") on selvä.

Taljavuode. Talja, eläimen nahka, toimii tässä makuualustana, ja kuten sananlasku sanoo, niin makaat kuin petaat. Se miten olemme eläimellisen puolen itsestämme asettaneet aikaansaa sitä vastaavan tilan jälkielämässä, ei johtuen jumalantuomioista vaan siitä, että tuo energia on taltioituna itseemme: ellei energian kulku ole sopusointuinen ja vastakohtia liitetty toisiinsa harmonisella tavalla, syntyy ali- tai ylijännitteisyyttä, patoutumia ja yliryöppyämisiä, jotka ovat käytännössä yksi ja sama. Eläinluonto kaltoin kohdeltuna tai holtittomaksi päästettynä kiduttaa ihmistä Tuonelassa, sillä se on hänen ainoa mahdollinen makuusijansa ulkoisesti eheyttävän fyysisen kosketuspisteen (ruumis) kadottua.

Mies makasi, vaate valvoi. Todella kaunis, mieleenpainuva kohta! Kuvastaa erinomaisen elävästi sitä okkulttista oppia, että ihmisen aavemainen jäännös EI ole hänen oma henkinen tietoisuutensa, vaan sen "vaate". Teosofi sanoisi: monadi on jo alkanut irrottautua, myöhemmin kokonaan irrottautunut käyttövälineistään, ja jäljelle jäävä kâma rûpa voi ainoastaan kaikuna toistaa ihmisen elämässä liikkeelle panemia virtauksia tai niiden kanssa resonoivia ulkoisia vaikutelmia. Tässä meillä on myös syy siihen, miksi "kuolleet palaavat aina väärin", kuten moderni fiktio meitä osaa opastaa: jos jokin on kuollut, ainoa mikä valvoo on enää sen "vaate", toisin sanoen osa jossa ovat aktiivisina enää kuolemanalaiset ominaisuutemme. Vain henkilö joka aktiivisesti samastaa itsensä näihin alempiin puoliin, elää tietoista elämää Manalassa; ja tuo elämä on silloin tuskaa (helvetti), koska eläimellisillä haluilla ei ole enää keinoja tyydytykselle. Ovat vain menneen elämän seuraukset ja (syvältä piilotajunnasta väistämättä pulppuavat) "rangaistukset", ei enää mahdollisuutta kokea aistimellista tai edes psykologista mielihyvää.

Ei siten ole ihme eikä turhaan sanottu se neuvo johon kyseinen luku päättyy, ja jossa tietäjä kieltää paitsi pahat teot, myös itsemurhan. Omaa kansallisesti melankolista mielenlaatuamme "tuonenmatka" kiehtoo suuresti, mutta seuraukset ovat ainoastaan negatiivista laatua.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Lux

Re: Kalevalan viisautta & kauneutta

Post by Lux »

Miten mainio Kalevalan päivän aihe! Kalevalan esoteria on toden totta korkealaatuista, kaunista ja hyvin lähellä sydäntä useammallakin tavalla, ja kuten aikaisemminkin sanottua, pidän Lemminkäistä hahmoista kaikista lähimpänä ja ikään kuin arkkityyppisenä vastaavuutena omalle luonteelleni - sekä hyvässä että pahassa. Ervastin 'Kalevalan Avain' on ollut erittäin kovassa käytössä lähiaikoina, ja pidän tätä hänen teosofis-kristuksellista tulkintaansa äärimmäisen suuressa arvossa. Löysin myös loppusyksystä Helsingissä käydessäni perheraamatun tapaisen, hyväkuntoisen, todella komean ja kuvitetun version Kalevalasta vain 30 €:n hintaan, mikä oli suoranainen taivaan lahja.

Asiaan. Otan itse esille Kalevalan 12. runon kohdan, jossa Lemminkäinen vetoaa Ukko Ylijumalaan tulisen miekan saamiseksi. Esitän asialle lopuksi lyhyen tulkinnan.

"Oi Ukko, Ylijumala
Tuo mulle tulinen miekka tulisen tupen sisässä
Jolla haittoja hajotan, jolla riiksin rikkehiä
Kaa'an maalliset katehet, vee'elliset velhot voitan
Etiseltä ilmaltani, takaiselta puoleltani
Päältä pääni viereltäni, kupehelta kummaltani
Kaa'an noiat nuolihinsa, velhot veitsirautoihinsa
Tietäjät teräksihinsä, pahat miehet miekkoihinsa."


Tulinen miekka on nähdäkseni Kalevalassa esiintyvä versio "Luciferin Miekasta", joka on siis samalla sekä ihmisessä ilmenevä seksuaalis-eroottinen voima että myöskin korkeampi älykkyys (manas, Venus-Lucifer). Miekan "fallosmainen" symboliikka vielä oikein korostaa tätä "kaksiteräisyyttä": tanassa oleva miekka l. aktivoitunut seksuaalivoima ja mahdollisuus sen väärinkäyttämiseen väkivallan keinoin jne., mutta myös sen potentiaalisesti ylöspäin johtava energialataus. Freuuuuud...!

Runon voi tulkita sekä eksoteerisesti ja esoteerisesti, joista ensinmainittu voisi olla eräänlainen vanhan maailman soturin loitsu. Jossain mielessä se voi olla tietysti jotain tältä väliltäkin, mutta kaikista puhtaimman ja itsekasvatukseen keskittyneelle okkultistille hyödyllisimmän tulkinnan antaa puhtaasti sisäinen, "munkkimainen" tulkinta. Tässä tulkinnassa tulinen miekka käännetään vain ja ainoastaan omaan sydämeen, sen sijaan että sitä kalisteltaisiin muiden silmistä malkaa etsien ja muiden ylitse soturimaisesti marssien, mikä on tulisieluisen ja oikeudenmukaisuutta halajavan ihmisen yleinen pahe, ja mikä koituu Kalevalassakin Lemminkäisen kohtaloksi, kun hän lähtee soitellen sotaan eikä kuuntele viisaan (luonto-)äitinsä lempeitä neuvoja. Esoteerisesti tulkinta menee hyvin syvälle ja koskee oman persoonallisen olemuksen puhdistamista "Järjen tulisella miekalla": Kuten jokaisen todelliseksi esoteristiksi pyrkivän on nähtävä vika ensin ja aina viime kädessä itsessään - mihinkään vääränlaiseen nöyristelyyn, itsesyytökseen tai itseinhoon kuitenkaan vajoamatta - niin tämänkin kohdan esoteerisessa tulkinnassa on ymmärrettävä, että Lemminkäisen viholliset, jotka hänen tulee peitota, ovat hänessä itsessään; ja mikä vielä nykyajalle / uudelle liitolle tärkeintä (Kalevalan esoteriahan kulkee ymmärtääkseni atlanttilaisen ja arjalaisen esoterian välimaastossa), ettei niitä voiteta parhaiten väkivaltaisesti taistelemalla tai omia "alempia" olemuspuoliaan fakiirimaisesti tappamalla, vaan järjen miekan ja sydämen äänen yhdistämisellä.

Näin ollen käy ilmeiseksi, että Ukko Ylijumalan ojentamalla Tulisella Järjen Miekalla "hajotetaan haittoja, riiksitään rikkehiä, kaavetaan maalliset katehet" omasta sisästä l. "etiseltä ilmaltani, takaiselta puoleltani, päältä pääni viereltäni": kaikki nämä viittaavat järjen puhdistamiseen, persoonan muodostaman varjon näkemiseen ja "hajottamiseen". Kun "noiat kaavetaan nuolihinsa, velhot veitsirautoihinsa, tietäjät teräksihinsä, pahat miehet miekkoihinsa", niin esoteristille tämä merkitsee syvimmillään ja puhtaimmillaan sitä, että ymmärryksen ja rakkauden sisäistämällä itsestään, tunteistaan ja ajatuksistaan poistetaan "hiljalleen hiiden hirveä hiihdellen" l. pitkäjänteisellä ja rauhallisen vakaalla työllä kaikki taipumukset väkivaltaisuuteen, vääryyteen, alempaan itsekkyyteen, tiedon väärään soveltamiseen jne. Tällä tavoin muiden yli soturillisesti marssiva vanhan maailman Lemminkäis-soturi - jolle on ollut oma tärkeä merkityksensä ja myös oikeutuksensakin muinaisessa maailmassa - kääntää tulisen miekan omaan sydämeensä, tehden itsestään ei yhtään vähemmän ylevän tai voimallisen kristuksellisen munkin.
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Kalevalan viisautta & kauneutta

Post by obnoxion »

Nagahel wrote:Löysin myös loppusyksystä Helsingissä käydessäni perheraamatun tapaisen, hyväkuntoisen, todella komean ja kuvitetun version Kalevalasta vain 30 €:n hintaan, mikä oli suoranainen taivaan lahja.
Itse löysin viikonloppuna kovakantisen Kalevalan satavuotismuistopainoksen vuodelta 1949 hintaan 2,50€.

Tästä aiheesta olisi useampikin kysymys. Ja kun nyt saa luvan kanssa kysyä, niin aloitetaan ensimmäisestä runosta:

"Siihen laativi pesänsä, muni kultaisen munansa:
kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen."


Koko säkeen saa selittää, mutta erityisesti olen kiinnostunut rautamunasta.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Fatuus
Posts: 135
Joined: Thu May 27, 2010 1:52 pm

Re: Kalevalan viisautta & kauneutta

Post by Fatuus »

obnoxion wrote:Tästä aiheesta olisi useampikin kysymys. Ja kun nyt saa luvan kanssa kysyä, niin aloitetaan ensimmäisestä runosta:

"Siihen laativi pesänsä, muni kultaisen munansa:
kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen."


Koko säkeen saa selittää, mutta erityisesti olen kiinnostunut rautamunasta.
Ervast selittää säkeiden sisällön Kalevalan avaimessa niin, että sotka, Väinämöisen toimiva järki organisoi alkuainetta atomeiksi, kuusi näkymätöntä ja yhden fyysisen, luoden luonnon seitsemisen rakenteen.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Kalevalan viisautta & kauneutta

Post by Nefastos »

Mielenkiintoista panna merkille, että tässä aivan alkuvaiheessa on maailmoista objektiivisen, so. konkreettisimman elementtinä rauta, joka symbolisesti yhdistyy astraalitasoon. Tämä palaa siihen, että alun pitäen nämä kaksi maailmaa olivat yksi ja sama, kunnes "syntiinlankeemuksen" kautta astraalimaailma menetti objektiivisuutensa ja synnytti nykyisen harhanomaisen, kahtiajaetun rakenteen.

Fra Nagahelin ylevä tulkinta Lemminkäisen miekasta oli suuri ilo lukea!
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
arctos
Posts: 1
Joined: Sun May 20, 2012 11:01 pm

Re: Kalevalan viisautta & kauneutta

Post by arctos »

Kasvoi puu pyhällä maalla,
Putki maalla puhtahalla,
Nousi putki puuta vasten,
Sara sammalen varassa,
Piru putkehen puhalsi,
solahutti sormuksehen,
siitäpä mato sikesi,
suikulainen, puikulainen,
vääntyi siitä värttinäksi,
siitä kääntyi käärmeheksi,
Maan päällä mateliaksi,
Tiellä teukalehtijaksi

Elikkä käärmeen syntysanat, joitten tulkintaan en sen syvemmin perehdy, vaan otin sen esimerkiksi sen vuoksi, että käärme on pirun luomus. Kalevalaisissa loitsuissa ja runoissa on selkeästi määritelty luonnon eliöstön yhteydet tiettyihin jumaluuksiin ja elementaaleihin. Sudet on Louhin luomat, koivu on syntynyt pohjan neidon kyynelistä jne. Tämä ei tietenkään ole vain kalevalainen ilmiö vaan näitä legendoja ja syntysanoja löytyy muistakin, yleensä pakanallisista kulttuureista. Itse olen noita syntysanoja paljon pohdiskellut ja luulen että niistä todellakin oikein oivallettuna voidaan saada eksaktia tietoa maailman rakenteesta ja järjestyksestä. Syntysanojenhan on sanottu antavan vallan kohteensa ylitse, tästä tulee itselle mieleen ensimmäisenä hevoskuiskaajat, joilla tuntuu olevan jokin ylimaallinen ymmärrys ja taito käsitellä eläimiä. Haluaisin kuulla mielipiteitä tästä luonnon järjestyksestä ja yhdistättekö te mielessänne jonkun jumaluuden tiettyihin eläimiin tai kasveihin? Vai onko tällaisessa ajattelussa mielestänne mitään perää? Hedelmällisintä olisi kuulla sellaisten näkemyksiä, jotka eivät ole asiaa aiemmin pohtinut.
Ja terwehdys kaikille foorumilaisille, aika avata oma sanainen arkku.
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Kalevalan viisautta & kauneutta

Post by obnoxion »

Olen kyllä sikäli kiinni kansani perinteissä, että magiani on toiminnaltaan, tekniikaltaaan ja asenteeltaan shamanistista, eli käytän shamaanin rumpua ja menetelmiä, joita molempia minulle on välittänyt rakas äitini. Sen sijaan kalevalaiseen perinteeseen minulla on vain valitettavan pinnallinen kosketus.

Jotain olen kuitenkin ehtinyt pohtimaan. Tässä alkusanat Yhdeksän taudin synnystä:

Lovehetar vaimo vankka, portto Pohjolan emäntä
selin tuulehen makasi ja perin paha'an säähän
Teki tuuli tiineheksi, ahava avulliseksi
.

Horapollon Hieroglyfit, eräs länsimaisen esoterian symbolismin vanhoista ja arvostetuista aareaitoista, kertoo käsityksen, jonka mukaan korppikotkat ovat ainoastaan naaraspuolisia ja ikuisia neitsyitä. Tämän käsityksen mukaan korppikotka lisääntyy kääntymällä selin pohjoistuulta kohti, ja tämä tuuli tekee korppikotkan raskaaksi.

Olisi hyvin kiinnostavaa jos näistä synnyistä voisi saada keskustelua aikaiseksi, sillä ainakin itse uskon sitä kautta kalevalaisuuteen tarttumisen helpottuvan.
arctos wrote: Sudet on Louhin luomat, koivu on syntynyt pohjan neidon kyynelistä jne.
Olisiko mahdollista että voisit laatia tähän listan näistä syntysanojen luojista ja luoduista tyyliin:

Louhi: sudet
Pohjan neito: koivu
jne...
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Kalevalan viisautta & kauneutta

Post by Nefastos »

arctos wrote:Haluaisin kuulla mielipiteitä tästä luonnon järjestyksestä ja yhdistättekö te mielessänne jonkun jumaluuden tiettyihin eläimiin tai kasveihin? Vai onko tällaisessa ajattelussa mielestänne mitään perää?


Uskon syntysana-magian - jota vastaa nimeämismagia monessa muussa yhteydessä: ajatus siitä, että esimerkiksi demonin todellisen nimen tuntemus antaa vallan sen yli - olevan erittäin hyvä, tarkka & moniulotteinen tapa magian ja/eli kosmoksen ymmärtämiseen. Ja että se toimii samankeskisesti hyvin monella eri tasolla.

Kun tunnemme jonkin asian todellisen "nimen", tunnemme sen rakentumisen, sen yhteydet ympäröivään todellisuuteen: sen paikan (~teloksen) todellisuudessa. Kun kyse on magiasta eli elämän syvemmästä tasosta, tämä tieto ei ole kuivan älyllistä, vaan elävää & hengittävää. Kalevalan syntysanathan eivät itse asiassa ole yksittäisiä sanoja vaan tarinoita, kuten esimerkistäkin näkee. Kun esim. Lemminkäinen tuli vesikäärmeen tappamaksi & sai sit(t)en äidiltään opetuksen tuon entiteetin luonnosta, tuo tieto oli myöhemmin hänen käytössään näennäisesti tällaisen loitsurunon muodossa. Eikä tietysti vain näennäisesti. Okkultismin ensimmäisiä lakeja on Vastaavuuden Laki, Ykseyden Lain suorana sovellutuksena, ja sen vuoksi myös tarkka maaginen loitsu pitää rytmissään & käänteissään sisällään sen saman kaavan, jonka todellinen tietäjä on siihen saanut tuotua, sikäli & siinä määrin kuin on itse sen oivaltanut. Tieto myös lisää tiedon kerryttämisen kykyä (samalla kun se lisää uusia kysymyksiä), ja niin velho-oppilas voi vähä vähältä kerryttää & täydentää tätä "syntysanojen" oivallusta itsessään.

Jos jumaluuksilla tarkoitat korkeammanlaisia arkkityyppisiä voimia, niin nämä yhdistyvät mielestäni tiettyihin eläinlajeihin & luonnonilmiöihin yksinomaan symbolisella tasolla. Jumalat ovat jumalia juuri siksi että ne/he ovat kaikessa, eivät toisaalla sen enempää kuin toisaalla, vaan läsnä toisissaan & meissä henkisen tason kautta. Mutta alempien tasojen henkiolennot ovat ilman muuta sidottuja tiettyihin rakenteisiin, tiettyihin paikkoihin, tiettyihin kulma-asteisiin, sanoihin & siten tiettyihin lajityypillisiin ominaisuuksiin, joista erkaantuneet eliölajit ovat samaan tapaan ilmennyksiä. Ja koska henkien hierarkia nousee pyramidirakenteen tavoin, voidaan tietysti sanoa sitä kautta, että vaikkapa käärmeen kautta voidaan sitä "asuttavien" henkien kautta olla jonkinlaisessa yhteydessä vaikkapa Asklepiukseen, jolle käärme on pyhä. Mutta tämä yhteys on pragmaattista laatua; ja tästä syystä tosi jumalat ovat ikuisesti blasfemian ulottumattomissa, korkeita & lepyttämättömissä. Meidän itsemme on muututtava, ja tästä myös syntysanoissa on lopulta kyse. Sisäisen itsen avautumisesta abstraktin tason tiedolle, joka sitten läpäisee konkreettisen.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked