Pyhän kokemisessa ei ole mitään väärää; mielestäni pyhän kokeminen auttaa muuten helvetin pessimistisessa maailmassa ja tämäntyyppisten asioitten takia itse jaksan eteenpäin siitä huolimatta että tapahtuu paljon hirveitä asioita; koska tiedän että on olemassa paikkoja, voimapaikkoja jotka ovat olleet miljoonia vuosia, ja ovat vielä senkin jälkeen kun ihminen on enää tomua. Pyhää ei voi häpäistä tai tahrata, eikä se vähene tai ole vähemmän arvokas jos jossain muualla tällaiseen yhteyteen ei pääse.Hoenir wrote: Se tunne ei tosin ole ihan ongelmaton, petän silloin itseäni. Silloin on maailman katolla ja katselee kaikkea kaukaa, kokee kaikkien asioiden lomittuvan jotenkin mystisellä tavalla yhteen. Tällainen juureltaan esteettinen ykseyskokemus on lähellä taidekokemusta, ja vaikka se puhuttelee minua kauniisti niin se luo illuusion että maailmassa ei voi olla mitään pahaa tai väärää. Miten noin kaunis voisi olla muka paha! Mutta vaikka sitä ei siellä ykseyshuuruissa kaunista kuolemaansa kelatessa arvaisi, niin jossain päin joku raiskataan ja toinen makaa asfaltilla puolikuoliaaksi piestynä. Kivaa kuitenkin kun välillä tuntuu niin hyvältä!
Minä en itse koe olevani tunturilla kaukana vaan lähellä, kaikki epäolennainen tipahtaa pois. Kenties tähän vaikuttaa osaltaan myös se että taivas tuntuu olevan alempana, ja elementtien yhdistyminen on ihmeellistä. Itse asiassa tunturilla tai luonnossa minusta tuntuu että olen oikeassa maailmassa, mikä on riisuttu harhoista.