Toisessa ketjussakin ajauduttiin tähän aiheeseen, en ollutkaan vielä vastannut tähän mitä olennaisimpaan kysymykseen.
A.A. wrote:
Kysymykseni on siis AT:läisille:
1) Miksi pidät Saatanaa mestarinasi, etkä ns. klassisempia linjoja Absoluuttiin?
2) Miten luontevana pidät suhtautumistasi Saatanaan, kun ottaa huomioon että kyseessä on verrattain moderni ilmiö esoteerisessa perinteessä?
3) Miten paljon näet persoonallisen historiasi vaikuttaneen syihisi seurata nimenomaisesti Saatanaa, eikä esim. Jeesusta?
1.) Keskeisiä teemoja: merkityksen katoaminen, nihilismi, pahuus, äly, kehitys, teknologia, seksi jne. Jos maailma nähdään teleologisena kokonaisuutena, myös edellä mainitut elementit kuuluvat siihen. Tämä kaikki on kuitenkin yhtä aikaa jotain mikä koetaan negatiivisena ja pyritään tavalla tai toisella torjumaan. Saatana on sellainen entiteetti, joka mielestäni sopii tähän yhteyteen hyvin.
2.) Hyvin luontevana, koska en ole ollut edes perehtynyt esoteerisiin perinteisiin ennen kuin koin Saatanan läheiseksi. Mitä tulee satanismin moderniuteen, seuraavan voi käsittää väärin, mutta sanon silti, koska täällä lienee päinvastain virhe yleisempi: tradition arvoa ei tule väheksyä, mutta me elämme nykypäivässä ja tulevaisuutta varten. Lisäksi muut ovat aikaisemmin ottaneet esille, millä tavalla satanismi on esoteerisesti ymmärrettynä ikivanhaa.
3.) Hyvin voimakkaasti. Ajauduin suuntaani riippumatta ympäristöstä, myöskään siinä negatiivisessa mielessä että olisin esim. saanut uskonnollisen kasvatuksen. Nykyään tosin älyllisen johdonmukaisuuden (tai paremminkin siitä nousevan tarpeen päästä laajempaan kokonaisuuteen) voisi sanoa olevan merkittävämpi tekijä satanismissani.
Wyrmfang wrote:Olettaisin että johdonmukainen kristitty ei sinänsä pyri redusoimaan pahaa? Kyse olisi kai siitä, että kun Saatana nähdään (kirkon virallisen kannan mukaisen) privaatioteorian kannalta loppuviimeksi olemukseltaan ainoastaan valheena ym. puhtaasti negaationa, niin nähdään paremmaksi, että siihen kiinnitetään mahdollisimman vähän huomiota?
Huomioon ottaen sen selkeän viisaudenkin mikä tuohon liittyy ja sellaisen henkilöhistorian, jossa Saatana ei ole välttämättä näytellyt suurta osaa ilmeisellä tavalla, minun on helppo ymmärtää, että monille ihmisille Saatanan ottaminen keskiöön tuntuu täysin käsittämättömältä. Yhtä välttämätöntä se on kuitenkin, ei pelkästään filosofisen Saatanan idean kannalta, vaan psykologisesti niille (kuten minulle), joita on henkiseen kehitykseen ajanut nimenomaan se kaikki konkreettinen pimeys, kärsimys ja pahuus. Ihan psykologian peruslainalaisuuksien pohjalta täytyy ymmärtää, että tällöin ei ole yksinkertaisesti mahdollista loputtomiin työntää syrjään sellaista ainesta, joka on niin väkivaltaisesti kerran tullut esiin. Ennemmin tai myöhemmin se on joko kyettävä puhdistamaan tai sitten mentävä sen mukana.
Dhaca wrote:Yhdyn tekstisi näkemykseen Wyrmfang ja selvennän, että käytin omassa viestissäni sanaa "kirkko-kristitty" tarkoittaen fundamentalistisen ja negatiivisella tavalla ilmenevän kristillisyyden kannattajaa/seuraajaa (ja kukapa sen osaa koodata tuosta, jos en sitä sano?). Siis sellaista näkemystä, jossa kaikki negatiivinen aines itsestään sekä ulkopuoleltaan yhdistetään yhden entiteetin ominaisuuksiksi ja aikaansaannoksiksi. Sen jälkeen tätä entiteettiä aletaan joko pakoilemaan keinolla millä hyvänsä tai sitä vastaan aletaan taistelemaan myös keinolla millä hyvänsä. Näin saamme hyvän kaavan kuinka omista kielletyistä puolista tehdään muiden kuolemansyntejä ja paha ilmenee kaikkkialla muualla kuin omassa pyhässä ryhmässä, mitä kauempana omaa ryhmää ollaan, sitä enemmän pahuutta siellä on. Sensuuria, puolustussotaa hyökkäämällä, verenvuodatuksen välttämistä polttamalla ihmisiä...
Mielestäni Saatanan ottaminen keskiöön tuntuu senkin takia ihmisistä täysin käsittämättömältä, että se näkemys Saatanasta on tämä harhainen näkemys. LaVeyn jälkeen osa ihmisistä jo ymmärtää Saatanan ottamisen omaan elämäänsä, koska he näkevät Saatanan LaVeylaisittain...olkoon sekin harhainen näkemys, mutta jo huomattavasti järkeenkäyvempi kuin Kristillinen näkemys (tarkoitan tällä siis sitä "massa- ja tapakristillisyyden näkemystä).
Ja kuten Wyrmfang sanoit: "Ennemmin tai myöhemmin se on joko kyettävä puhdistamaan tai sitten mentävä sen mukana." ...ja yleensähän nämä yllä mainitut "väärinymmärtäjät" menevät mukana.
Olennaisesti varmaan juuri fundamentaalikristillinen ja toisaalta LaVeylainen käsitys Saatanasta ovat ulkoisesti ne syyt, jotka saavat ihmiset voimakkaasti vieroksumaan satanismia. Herääkin siis kysymys, miksi käyttää nimeä Saatana? Tässäkin ketjussa on vastauksia, joihin ainakin OKT esoteristi voisi sanoa ok, mutta ihmetellä Saatana nimen valintaa. Tällöin on kuitenkin ymmärretty jotain perusteellisesti myös väärin. Saatanan olemukseen kuuluu juuri se, että se aiheuttaa torjuntaa. Siksi Saatana on mitä oivallisin termi.
Minusta olisi ehkä parempi ilmaistakin Schellingin hengessä, että Saatana ei ole osa kosmosta, vaan sen ulkopuolella sen perustassa. Jos siis Jumala on kosmos. Perustaa ei tietenkään tule ymmärtää kosmosta ajallisesti edeltävänä kausaalisena perustana (mikä herättäisi vain kysymyksen edelleen perustan perustasta). Vaikka puhdasta kaaosta ei voi käsittää, järjestyskään ei voi olla olemassa ilman kaaoksen ideaa. Särö täydellistää. Säilyen silti särönä, eikä jonain, joka selitetään teodikealla yhdeksi mekaaniseksi osaksi harmonista kokonaisuutta.