Minulla on Muuttujan tavoin nykyisellään aika nihkeä asenne termiin kultainen keskitie. En epäile etteikö sille ole jossain traditiossa annettu aidosti syvällistä täsmällistä merkitystä, mutta yleisessä käytössä, myös okkultistien kesken, tulee usein erittäin höttöinen vaikutelma. Esimerkiksi politiikkaan sovellettuna naiivi käsitys kultaisesta keskitiestä on monissa ratkaisuissa se huonoin mahdollinen.Nefastos wrote:Muuttuja wrote:Kultainen keskitie on kehno elämänohje, koska vain monipuolinen elämä ja ajattelu kestää tuulta ja tuiverrusta.
Riippuu ihan siitä mitä kultaisella keskitiellä tarkoitetaan... Jos haaleaa kädenlämpöisyyttä, jonka tarkoitus on sulautua massaan, niin todellakin se on kehnoutta. Mutta jos sillä tarkoitetaan kapeaa tietä, joka etsitään kahden äärimmäisyyden välistä ei pelosta vaan viisaudella, niin uskon että kultainen keskitie on viime kädessä ainoa tie joka johtaa aivan perille asti. Tasapainon etsiminen ei ole helppo, vaan vaikea & kapea polku.
Tapasin jossain vaiheessa soveltaa kultaisen keskitien käsitettä siten, että kun tietty äärimmäisyys synnyttää vastakohtansa, niin mitä enemmän virheistään oppii, sitä enemmän asettuu ikään kuin puoliväliin ääripäistä. Pidän tätä äärimmäisen huonona metaforana henkisestä kehityksestä, sillä se antaa viivamaisen kuvan, kun taas oikeammin pitäisi puhua kolmiulotteisesta spiraalista, jossa mennään ensin vastakkaiseen päähän ja palataan sitten ei samaan, vaan johonkin mikä on rakenneyhtäläistä aikaisempaan vaiheeseen.
Mitä kultainen keskitie hieman konkreettisemmin tai täsmällisemmin tarkoittaa?
Jos se tarkoittaa vain, ettei yleensä mihinkään aivan äärimmäiseen kannata lähteä, niin näkemys jää vielä aika latteaksi. Jos se taas tarkoittaa tosiaan jonkinlaista keskitietä kahden eri itsessäänkin ihan mielekkään vaihtoehdon väliltä, niin kyseessä lienee temperamenttikysymys. Tällaista ei varmastikaan haeta