Page 2 of 2

Re: Uudenvuoden (ja muut) lupaukset

Posted: Tue Jan 03, 2017 4:06 pm
by obnoxion
Elämäni on niin velvollisuuksien täyttämää, että olen sitä kautta sidottu hyvin monella tapaa ilman että suuni puhuisi mitään lupauksia. Kun tiedän etten ole aina kovinkaan vahva tai valmis kieltäymyksiin, on paras olla vannomatta. Siispä: Olen nähnyt auringon laskevan, ja siksi tiedän epäillä kestävyyttäni pimeässä. Olisi kaunista ehkä luvata edes yrittävänsä parhaansa, mutta kuka sellaistakaan jaksaa päivästä toiseen?

Ehkä korkein prioriteettini on että ne jotka ovat minun toiminnastani ja läsnäolostani kaikkein riippuvaisimpia, eivät koskaan joutuisi minkään kohtuuttoman laiminlyöntini johdosta hätään. Jos tänäkin vuonna pystyn tähän, voin säilyttää onnellisuuteni. Ja kun minulla on onnellisuuteni, uskon että pystyn edes tähän.

Re: Uudenvuoden (ja muut) lupaukset

Posted: Tue Jan 03, 2017 10:12 pm
by Lumen
Nefastos wrote:
Kuulostaa hienolta, inspiraatiota & kestävyyttä matkaan, veli!
Kiitos, veli Nefastos!

Re: Uudenvuoden (ja muut) lupaukset

Posted: Tue Jan 03, 2017 10:14 pm
by Smaragd
Gimlin temperamentilla on tullut painettua pääosin, mutta Elrondin varoitukset ovat erittäin oleellisia tämän hetkisessä tilanteessa. Lempeyttä itseään kohtaan täytyy löytää. Silti tuntuu että uusia haasteita on otettava (joihin voisin sisällyttää lempeyden löytämisen), jotta pohjalta pääsisi nousemaan. Varsinaista uudenvuodenlupausta en tehnyt, mutta työsuhteen päätyttyä ja joululoman arjesta irrottautuminen toi mukanaan mietteitä rutiinien jatkuvuudesta joten päätin aloittaa taas säännöllisen liikuntaharrastuksen.

Re: Uudenvuoden (ja muut) lupaukset

Posted: Thu Jan 05, 2017 6:59 am
by Lumen
Eikö sitä kollektiivista energiaa kun paljon ihmisiä tekee lupauksia samaan aikaan vuodesta voi nähdä myös lupausta voimistavana tekijänä?

Re: Uudenvuoden (ja muut) lupaukset

Posted: Thu Jan 05, 2017 9:12 pm
by Beshiira
Mietin hiljattain oman ketjun aloittamista aiheista armo, itsekuri yms. mutta koska nuo teemat liittyvät myös lupauksiin, kirjoitan nyt tähän ketjuun. Etenkin, kun itselläni taustalla on myös nimenomaan eräänlaiseen ("rikottuun") lupaukseen liittyviä pohdintoja. Jos tuntuu, että viestini vie keskustelua liiaksi off-topic-suuntaan, hajautetaan toki omaksi ketjukseen.

Henkisistä harjoituksista puhuttaessa korostetaan usein ponnistelun merkitystä, mutta toisaalta myös varoitellaan liiallisen ankaruuden vaaroista. Itselläni on ollut pienestä asti taipumusta tietynlaiseen mukavuudenhaluisuuteen (toisaalta, kelläpä ei olisi…) ja suoranaiseen laiskuuteen siinä määrin, että paljon erinäisiä (vaikkapa taiteellisia) projekteja on jäänyt kesken tai ei ole edes lähtenyt alulle haluamallani tavalla, tai on viivästynyt kun en ole vain saanut aikaiseksi. Tai saatan tiedostaa omassa käyttäytymisessäni olevia ikäviä piirteitä, joita kyllä voisi työstää ja voittaa, mutta en syystä tai toisesta ryhdy toimeen niin tarmokkaasti kuin kenties olisi syytä. Tottakai, tällaisten asioiden kohdalla harvemmin kiirehtiminen tai pakottaminen on hyväksi, ja monesti ne myös todella vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä. On kuitenkin myös olemassa piste, jolloin liiallinen "armeliaisuus" tai "ei tässä mitään kiiretttä" -asenne kääntyy haitalliseksi.

Olen välttänyt uudenvuoden lupaus -tyyppistä vannomista siksikin, etten halua että jokin ulkoinen raami tai "pakote" muodostuisi turhaksi kahleeksi, joka pahimmillaan veisi huomiota pois oleellisemmista asioista. No, kuitenkin, aloitin viime vuoden alussa raamatunlukuprojektin, tarkoituksenani lukea se vuoden aikana kannesta kanteen. Ihan jo siksi, että voisin "näyttää itselleni, että jos kaikesta huolimatta päätän kerran pitää jostakin ulkoisesta 'sopimuksesta' kiinni, pystyn siihen". Mainitsin tästä myös tällä foorumilla. Ja projekti jäi kesken. Seurasin erästä lukukalenteria tunnollisesti pitkään, mutta viimeistään kesällä jäin niin paljon jälkeen, että ennen pitkää homma jäi kesken uuvuttavalta tuntuvan rästiurakan edessä. Viitaten Nefastoksen viimeisimpään viestiin, voisi sanoa että kesällä todella "elämäntilanteeni muuttui odottamattomalla tavalla", mikä varmasti osaltaan projektin viivästymiseen vaikuttikin, mutta en lähde siihen nyt tämän enempää vetoamaan. Olisin pystynyt parempaan, mistään valtavan suuresta ponnistuksesta kun ei kuitenkaan ollut kyse, vaan noin tunnin päivittäisestä omistautumisesta.

Tiedän kyllä että tämä on pikkumaista ja suorastaan neuroottista, mutta toisaalta on myös tosiasia, että tuo "epäonnistuminen" turhauttaa sen verran rankasti, että ko. opukseen tarttuminen tuntuu nyt aina vain hankalammalta.

Positiivista on kumminkin se, että alun perin pohjimmaisena motiivinani ei ollut minkään lupauksen pitäminen sinänsä, vaan ihan se, että haluan lukea Raamatun. Haluan myös pitää tästä kiinni ja lukea sen sitten vaikka kahdessa tai ties kuinka monessa vuodessa hiljalleen. Uskon mahayana-hengessä, että tässä asiassa aikataulu on lopulta toissijainen asia, ja yritän ottaa tämän eräänlaisena itseeni kohdistuvana armon oppituntina. Mutta ottaahan se silti pannuun kun jotain päättää tehdä, eikä onnistu!

Vastauksena avauksen kysymykseen: tein vuoden alussa eräänlaisen - jos ei nyt lupauksen - niin ainakin päätöksen, sanotaanko, yleisestä skarppaamisesta elämän eri alueilla.


Kiinnostaisi kuulla myös muiden suhtautumisesta nimenomaan rikottuihin lupauksiin, tai vastaaviin tilanteisiin. Miten ylipäätään tasapainoilette ankaruuden ja armon välillä?

Re: Uudenvuoden (ja muut) lupaukset

Posted: Fri Jan 06, 2017 1:30 am
by Sothoth
Tälle vuodelle en ole asettanut mitään erityistä uudenvuodenlupausta. Viime vuonna oli tämä. Avausviestiin: Olen Gimlin linjoilla siinä, että lupaus voi ikään kuin vahvistaa tahtoa viedä asiat hamaan loppuun asti. Ja lupauksen tehneellä on elämässään ikään kuin selkeä "johtotähti", mitä seurata. Tätä mielestäni okkultismissakin tarvitaan, kykyä luvata pyrkivänsä kohti kaikkien olentojen "valaistumista" ja myös pitää tuo lupaus. Tämä lupaus onkin heti äärimmäisen vaativa (ihmiselämätkin tuntuvat lyhyiltä siihen nähden), ja veitsenterälla kulkuva polku sysää herkästi lupauksen raiteilta.

Siinä mielessä olen Elrondin linjoilla, että ei pidä luvata mitään ellei sitä kykene pitämään. Siksi teenkin vähän lupauksia. Tulee osata arvioida, pystyykö lupauksesta pitämään kiinni enää elämäntilanteen ja olosuhteiden muuttuessa. Tässä suhteessa en tosin näe mitään karkinsyöntilakosta lipsahtamista vakavana, vaan enemmänkin sellaista lipsumista, joka koskee omia perustavia henkisiä periaatteita.