Vastaan omasta puolestani: Sekä hyviä että hyvin huonoja.
Nappasin tuolta kritiikin kohteeksi erityisesti tämän kohdan:
"...It turns out, if we can trust the evidence of the psychedelic experience, that we are not the only intelligent life forms on this planet, that we share this planet with some kind of conscious mind - call it Gaia, call it Zeta Reticulians who came here a million years ago, call it God Almighty,
it doesn't matter what you call it, the fact of the matter is that the claims of religion that there is some kind of higher power can be experientially verified through psychedelics. Now this is not, in Milton's wonderful phrase "The God who hung the stars like lamps in heaven" - it doesn't have to do with that, in my opinion - it isn't cosmic in scale, it's planetary in scale.
Juuri tuolla kursivoidulla kohdalla on
kaikista suurin merkitys, ei pelkästään semanttisesti vaan tosiasiallisen henkisen kehityksen kannalta. Mikäli seuraamme artikkelin kirjoittajan ajatuksia, erehdymme korvaamaan transsendenssin, korkeamman mielen ja Hengen/Jumalan/Jumaluuden panteistisella "hive-mindilla"; erehdymme helposti sekoittamaan nimenomaan psyykkisen henkiseen ja liuottamaan korkeammat sielunkyvyt osaksi
kollektiivista tietoisuutta. Sitaatin loppu näyttäisi myöntävän tämän ilmeisesti tiedostamattaan.
Planetaarisesta tietoisuudesta puhutaan new age -kirjallisuudessa aika paljon ja siihen kehotetaan pyrkimään, mikä on sinällään ihan positiivista ja hyvin tarpeellista, mikäli aiomme ihmiskuntana ja lajina selviytyä tulevien aikojen koetuksista. Uskon kuitenkin linkittämäni Sunicin artikkelin lailla, että tämän kokemuksen tai tietoisuuden saavuttaminen kehittävällä tavalla esim. psykedeeleillä on mahdollista vain hyvin marginaaliselle osalle ihmisiä- ja silloinkin korkeintaan vain välivaiheena ja katalyyttinä tulevaa työtä ajatellen. Suurimman osan ihmisistä kohdalla se ei johtaisi todennäköisesti mihinkään muuhun kuin regressioon kohti atavismia ja tympeää kollektivistista laumasieluisuutta. Jos tämä kuulostaa elitistiseltä ajattelulta, niin kuulostakoon.
Pohdinnat shamaanikulttuurien tietäjien metodeista onkin tullut jo aiemmin keskustelussa esille: niiden siirtäminen nykyihimiselle ja yhteisöihin sellaisenaan on aika köyhä idea. Se mikä on luonnollista viidakoissa eläville yhteisöille ja heidän kulttuurilleen, muuttuu regressioksi irrotettuna yhteydestään.
nimim. okkultismin ansiosta päihderegressiosta ja epätoivoisesta itsetuhoisuudesta selviytynyt