Harjoituksen luonnollisuus

Rituaalit, loitsut, rukoukset, meditaatioharjoitukset ja maagiset teot.
Locked
User avatar
Wytch
Posts: 21
Joined: Fri Feb 06, 2015 1:21 am

Harjoituksen luonnollisuus

Post by Wytch »

Miten tärkeää teille on harjoituksen luonnollisuus? Määriteltäänkö luonnollisuus eräänlaisena tunteena, että minun pitää tehdä näitä harjoitteita ja sitoutua tällaiseen työhön nyt ja ettei harjoitteiden tekeminen tunnu mitenkään suurelta pakottamiselta? Onko teille tärkeää kulkea ns. virran mukana vai pyrkiä nopeasti eteenpäin? Odotatteko, kun tuntuu sopivalta siirtyä vaikeampien ja uusien harjoitteiden pariin vai kokeiletteko kaikkea?
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Harjoituksen luonnollisuus

Post by Nefastos »

Wytch wrote:Miten tärkeää teille on harjoituksen luonnollisuus? Määriteltäänkö luonnollisuus eräänlaisena tunteena, että minun pitää tehdä näitä harjoitteita ja sitoutua tällaiseen työhön nyt ja ettei harjoitteiden tekeminen tunnu mitenkään suurelta pakottamiselta?


Tässä onkin hyvä vastakkainasettelu... Ensimmäiseen kysymykseen vastaisin että erittäin tärkeää. Mutta sitten toisen kautta se tuleekin hyvin toisenlaiseen valoon, koska kyllä sekä pienissä että suuremmissa aikasykleissä tärkeät harjoitukset voivat tuntua "pakottamiselta" myös. Esimerkkinä pienessä mittakaavassa, päivittäinen rukousharjoitus (jollakulla meditaatio tms.) voi vaatia pakottautumista, mutta ellei sitä tee, parhaimpinakin fiilispäivinä koettu energisoituminen alkaa vähitellen rapistumaan - tai ei ainakaan syvene & etene kuten se voisi. Vain jaksamalla vääntää läpi ne raskaatkin päivät, saa harjoituksen todella sisäistetyksi. Toinen esimerkki, psykologinen harjoitus johon liittyy jonkinlainen blasfemiaelementti toimii nimenomaan sitä kautta, että se herättää vastustusta joka on "pakottamisella" (tahdonponnistuksella) voitettava.

Sanoisin että ihmisen jokaisella prinsiipillä on oma äänensä, & "korkeammat" prinsiipit ovat tavallaan kykeneviä antamaan johtosävelen alemmille. Sellaisessa tapauksessa alempi prinsiippi (ruumis, tunteet, looginen järki) voi esittää vastalauseen, mutta sen voittaa korkeamman prinsiipin vastakkainen kokemustapa. Silloin kyse ei oikeastaan ole pakottamisesta muuten kuin lainausmerkeissä, koska vastustus sulaa siihen laajempaan virtauksen seuraamiseen, joka on syvemmänlaatuinen voima & merkitys (dharma).

Wytch wrote:Onko teille tärkeää kulkea ns. virran mukana vai pyrkiä nopeasti eteenpäin?


Aiemmin oli tärkeää pyrkiä eteenpäin niin nopeasti kuin mahdollista, & vieläpä mieluiten vastavirtaan. Kun huomasin että kiirehtiminen hidastaa eikä nopeuta etenemistä, olen yrittänyt sovittautua enemmän päinvastaiseen lähestymistapaan.

Tosin uskon kyllä edelleen, että työn alkuvaiheessa sellainen tietty itsensä pakottaminen on useimmille luonteille välttämätöntä, muuten voi olla vaikea erottaa henkisen laiskuuden & pakottamattomuuden välistä eroa. On liian helppoa väittää itselleen että toimii pakottamattomuuden ihanteen tähden, kun tosiasiassa teon motiivina on perusinhimillinen haluttomuus vaivannäköön & riittämätön palo maagiseen/henkiseen saavutukseen tai/eli kokonaisuuden intensiivisimpään auttamiseen.

Wytch wrote:Odotatteko, kun tuntuu sopivalta siirtyä vaikeampien ja uusien harjoitteiden pariin vai kokeiletteko kaikkea?


Odotan. Erityisesti nykyaikana, kun ainoa pula on runsaudenpula, on helppoa muuttua leipäkiveksi joka hyppii pintatasossa asiasta toiseen kunnes väsyneenä putoaa pohjamutiin.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
RaktaZoci
Posts: 307
Joined: Tue Feb 05, 2013 10:32 pm
Location: Salo

Re: Harjoituksen luonnollisuus

Post by RaktaZoci »

Perustavanlaatuisesti itse olen kokenut, ettei kenenkään tulisi tehdä asioita, jotka tuntuvat hänestä "vääriltä", esim. istua tuntikausia meditoimassa, jos ei koe, että hommassa on mitään mieltä. Toisaalta kuitenkin, se mikä milloinkin tuntuu oikealta saattaa ajan saatossa muuttua.

Vastustin itse kauan uskonnollista lähestymistapaa ja varsinkin sana 'rukous' sai kylmän väreen kulkemaan selkäpiissäni, mutta tämäkin asia muuttui kuin ihmeen kaupalla n. vuosi sitten, kun sain eräästä kirjoituksesta revelatsioonin, kuten Ervast sanoisi, ja olen siitä asti harjoittanut säännöllistä toimintaa, jota kaiketi uskonnolliseksi voisi kutsua.

Pakottaminen on mielestäni kovin vahva sana. Ehkä velvollisuus olisi hieman kevyempi ilmaus, mutta toki ihminen itse on aina se, joka tällaisia velvollisuuksia sanelee itselleen. Uskon, että kipinän on tultava nimenomaan sisältä päin ja koen, että mainitsemasi luonnollisuus katoaa, jos joku tulee määräämään, että sinun on tekemän näin ja näin.

Monesti, varsinkin alkutaipaleella, tällainen amerikkalais-tyyppinen 'instant gratification'-malli saattaa houkutella, mutta korostaisin pääaspekteina muistamaan kärsivällisyyden ja pysyvyyden. Pinnalle tulee jälleen mainittu luonnollisuus ja kokisin, että jos ns. sisempää jännitettä pyrkii vastustamaan voimakkaasti niin polku saattaa helposti kääntyä regressiiviseksi. Mutta kun tätä jännitettä opitaan ymmärtämään ja annetaan sen ns. soljua uomiaan myöten niin uusi vaikutus tapahtuu kuin automaattisesti.

Jotta tämä olisi mahdollista on itsetuntemus kuitenkin äärimmäisen tärkeää. Jälleen kerran perustana toimii tuttu ja turvallinen lause: "Tunne itsesi."
die Eule der Minerva beginnt erst mit der einbrechenden Dämmerung ihren Flug.
-Hegel
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Harjoituksen luonnollisuus

Post by Insanus »

Koen että harjoitusten päämääränä on persoonallisuuden ylittäminen ikään kuin yhdistämällä fatalismi ja vapaa tahto mielessään ("luontevaan pakottamiseen"), jossa autenttinen syvimmän itseyden ilmaisu onnistuu tahdonvaraisen keskittymisen avulla, aiemman rakenteen jatkuvasti hajotessa/palaessa.
Sinänsä en kovasti tahtoisi pakottaa, mutta vähän kuitenkin.
Perusonnellisuus kutsuu esiin vastaparinsa perusvitutuksen maailmassa joka perustuu tasapainolle... :roll:
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Locked