Harjoituksen luonnollisuus

Rituaalit, loitsut, rukoukset, meditaatioharjoitukset ja maagiset teot.
Avatar
Wytch
Frater
Viestit: 25
Liittynyt: Pe Helmi 06, 2015 2:21 am

Harjoituksen luonnollisuus

ViestiKirjoittaja Wytch » Ma Kesä 08, 2015 11:02 pm

Miten tärkeää teille on harjoituksen luonnollisuus? Määriteltäänkö luonnollisuus eräänlaisena tunteena, että minun pitää tehdä näitä harjoitteita ja sitoutua tällaiseen työhön nyt ja ettei harjoitteiden tekeminen tunnu mitenkään suurelta pakottamiselta? Onko teille tärkeää kulkea ns. virran mukana vai pyrkiä nopeasti eteenpäin? Odotatteko, kun tuntuu sopivalta siirtyä vaikeampien ja uusien harjoitteiden pariin vai kokeiletteko kaikkea?
Avatar
Nefastos
Frater
Viestit: 1960
Liittynyt: Ma Touko 24, 2010 10:05 am
Paikkakunta: Helsinki

Re: Harjoituksen luonnollisuus

ViestiKirjoittaja Nefastos » Ti Kesä 09, 2015 9:35 am

Wytch kirjoitti:Miten tärkeää teille on harjoituksen luonnollisuus? Määriteltäänkö luonnollisuus eräänlaisena tunteena, että minun pitää tehdä näitä harjoitteita ja sitoutua tällaiseen työhön nyt ja ettei harjoitteiden tekeminen tunnu mitenkään suurelta pakottamiselta?


Tässä onkin hyvä vastakkainasettelu... Ensimmäiseen kysymykseen vastaisin että erittäin tärkeää. Mutta sitten toisen kautta se tuleekin hyvin toisenlaiseen valoon, koska kyllä sekä pienissä että suuremmissa aikasykleissä tärkeät harjoitukset voivat tuntua "pakottamiselta" myös. Esimerkkinä pienessä mittakaavassa, päivittäinen rukousharjoitus (jollakulla meditaatio tms.) voi vaatia pakottautumista, mutta ellei sitä tee, parhaimpinakin fiilispäivinä koettu energisoituminen alkaa vähitellen rapistumaan - tai ei ainakaan syvene & etene kuten se voisi. Vain jaksamalla vääntää läpi ne raskaatkin päivät, saa harjoituksen todella sisäistetyksi. Toinen esimerkki, psykologinen harjoitus johon liittyy jonkinlainen blasfemiaelementti toimii nimenomaan sitä kautta, että se herättää vastustusta joka on "pakottamisella" (tahdonponnistuksella) voitettava.

Sanoisin että ihmisen jokaisella prinsiipillä on oma äänensä, & "korkeammat" prinsiipit ovat tavallaan kykeneviä antamaan johtosävelen alemmille. Sellaisessa tapauksessa alempi prinsiippi (ruumis, tunteet, looginen järki) voi esittää vastalauseen, mutta sen voittaa korkeamman prinsiipin vastakkainen kokemustapa. Silloin kyse ei oikeastaan ole pakottamisesta muuten kuin lainausmerkeissä, koska vastustus sulaa siihen laajempaan virtauksen seuraamiseen, joka on syvemmänlaatuinen voima & merkitys (dharma).

Wytch kirjoitti:Onko teille tärkeää kulkea ns. virran mukana vai pyrkiä nopeasti eteenpäin?


Aiemmin oli tärkeää pyrkiä eteenpäin niin nopeasti kuin mahdollista, & vieläpä mieluiten vastavirtaan. Kun huomasin että kiirehtiminen hidastaa eikä nopeuta etenemistä, olen yrittänyt sovittautua enemmän päinvastaiseen lähestymistapaan.

Tosin uskon kyllä edelleen, että työn alkuvaiheessa sellainen tietty itsensä pakottaminen on useimmille luonteille välttämätöntä, muuten voi olla vaikea erottaa henkisen laiskuuden & pakottamattomuuden välistä eroa. On liian helppoa väittää itselleen että toimii pakottamattomuuden ihanteen tähden, kun tosiasiassa teon motiivina on perusinhimillinen haluttomuus vaivannäköön & riittämätön palo maagiseen/henkiseen saavutukseen tai/eli kokonaisuuden intensiivisimpään auttamiseen.

Wytch kirjoitti:Odotatteko, kun tuntuu sopivalta siirtyä vaikeampien ja uusien harjoitteiden pariin vai kokeiletteko kaikkea?


Odotan. Erityisesti nykyaikana, kun ainoa pula on runsaudenpula, on helppoa muuttua leipäkiveksi joka hyppii pintatasossa asiasta toiseen kunnes väsyneenä putoaa pohjamutiin.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Avatar
RaktaZoci
Viestit: 900
Liittynyt: Ti Helmi 05, 2013 11:32 pm
Paikkakunta: Salo

Re: Harjoituksen luonnollisuus

ViestiKirjoittaja RaktaZoci » Ti Kesä 09, 2015 1:45 pm

Perustavanlaatuisesti itse olen kokenut, ettei kenenkään tulisi tehdä asioita, jotka tuntuvat hänestä "vääriltä", esim. istua tuntikausia meditoimassa, jos ei koe, että hommassa on mitään mieltä. Toisaalta kuitenkin, se mikä milloinkin tuntuu oikealta saattaa ajan saatossa muuttua.

Vastustin itse kauan uskonnollista lähestymistapaa ja varsinkin sana 'rukous' sai kylmän väreen kulkemaan selkäpiissäni, mutta tämäkin asia muuttui kuin ihmeen kaupalla n. vuosi sitten, kun sain eräästä kirjoituksesta revelatsioonin, kuten Ervast sanoisi, ja olen siitä asti harjoittanut säännöllistä toimintaa, jota kaiketi uskonnolliseksi voisi kutsua.

Pakottaminen on mielestäni kovin vahva sana. Ehkä velvollisuus olisi hieman kevyempi ilmaus, mutta toki ihminen itse on aina se, joka tällaisia velvollisuuksia sanelee itselleen. Uskon, että kipinän on tultava nimenomaan sisältä päin ja koen, että mainitsemasi luonnollisuus katoaa, jos joku tulee määräämään, että sinun on tekemän näin ja näin.

Monesti, varsinkin alkutaipaleella, tällainen amerikkalais-tyyppinen 'instant gratification'-malli saattaa houkutella, mutta korostaisin pääaspekteina muistamaan kärsivällisyyden ja pysyvyyden. Pinnalle tulee jälleen mainittu luonnollisuus ja kokisin, että jos ns. sisempää jännitettä pyrkii vastustamaan voimakkaasti niin polku saattaa helposti kääntyä regressiiviseksi. Mutta kun tätä jännitettä opitaan ymmärtämään ja annetaan sen ns. soljua uomiaan myöten niin uusi vaikutus tapahtuu kuin automaattisesti.

Jotta tämä olisi mahdollista on itsetuntemus kuitenkin äärimmäisen tärkeää. Jälleen kerran perustana toimii tuttu ja turvallinen lause: "Tunne itsesi."
die Eule der Minerva beginnt erst mit der einbrechenden Dämmerung ihren Flug.
-Hegel
Avatar
Insanus
Frater
Viestit: 693
Liittynyt: La Elo 21, 2010 7:06 am
Paikkakunta: Helsinki

Re: Harjoituksen luonnollisuus

ViestiKirjoittaja Insanus » To Elo 06, 2015 4:34 pm

Koen että harjoitusten päämääränä on persoonallisuuden ylittäminen ikään kuin yhdistämällä fatalismi ja vapaa tahto mielessään ("luontevaan pakottamiseen"), jossa autenttinen syvimmän itseyden ilmaisu onnistuu tahdonvaraisen keskittymisen avulla, aiemman rakenteen jatkuvasti hajotessa/palaessa.
Sinänsä en kovasti tahtoisi pakottaa, mutta vähän kuitenkin.
Perusonnellisuus kutsuu esiin vastaparinsa perusvitutuksen maailmassa joka perustuu tasapainolle... :roll:
Myrkky sattuu siihen jolla on haava.

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa