The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Okkulttisessa kehityksessä ylipäätään monesti nousee akilleen kantapääksi niin sanottu "sokea piste" niin psykologisella kuin myös varmasti henkiselläkin tasolla. Sokealla pisteellä tarkoitan kirjaimellisesti asiaa, jonka merkitystä pyrkijä ei välttämättä näe, vaikka pyrkiikin konkreettisesti elämään ykseyden filosofian mukaisesti ja sulauttamaan kaiken osaksi tuota kehityspolkuaan. Kuinka selvittää siis oma sokea pisteensä, jos jo määritelmällisesti se sijoittuu jonnekin persoonallisen näkökykymme ulkopuolelle? Mitä jos voimakas henkinen pyrintömme valuu hukkaan, koska emme ole ymmärtäneet elävästi jotain olennaista osaa kokonaisuudesta, vaan se on jäänyt tuolle hämärälle sokean pisteen alueelle? Olisiko kellään foorumilaisella ehdotuksia, kuinka tätä henkisen kehityksen akuuttia ongelmaa voitaisiin mahdollisesti lähestyä?

Tähän sopii sana jota en sen konnotaatioiden vuoksi ole koskaan pitänyt arvossa eli "nöyryys". Sellaiset asiat jotka tuntuvat meistä turhilta vaativat erityistä pohdintaa, koska juuri sen takia ne voivat olla tärkeitä. Samoin kuin on erityisen vastenmielisten asioiden laita. Nämä asiat eivät oikeastaan ole aivan siellä sokeassa pisteessä, mutta mahdollisimman lähellä sitä. Voiko sitä sokeaa pistettä tosiaankaan ymmärtää. Palaten nöyryyteen, tarkoitan nöyryyttä kuunnella muiden neuvoja- ja mielipiteitä vaikka ne kuulostaisivatkin epäoleellisilta.

Mitä tärkeämmältä jokin asia vaikuttaa, sitä varmempaa on että asettaa itselleen rajoitteita. Kun muistaa aina kysyä itseltään onko rajat asetettu tarkoituksen (merkityksen) mukaisesti, niin pysyy varmaan hyvin tasapainossa. Blasfemia merkityksessä itselleen vittuileminen on yksi hyvä tapa hajottaa ahdasmielistä erittelyä sulavammaksi & lempeämmäksi. Siitä mikä omaan korvaan tai silmään tai muuhun särähtää tietää tietysti että on oikeassa suunnassa etsimässä omaa kasvun paikkaansa.

Yleisellä tasolla tuskin voi antaa muita neuvoja kuin lössähtävän ympäripyöreän kolminaisen avaimen (rehellisyys, myötätunto, oikein tekemisen tahto) mahdollisimman vilpittömän seuraamisen. Sen verran voisi kuitenkin sanoa, että mielestäni koko puhe sokeasta pisteestä voi olla joskus okkultistille vaarallista, sillä tämä antaa kuvan, että kyseessä on yksi selkeä voitettava asia, joka löydettävissä ja eroteltavissa muusta lahjomattoman älyllisyyden, rakkauden ja tahdon keinoin. Pyrittäessä kokonaisvaltaiseen kehitykseen, jossa "sokeaa pistettä" (ehkä mielummin "puolta" tms.) pyritään sulauttamaan osaksi tietoista minää on tärkeä antaa armoa itselleen. Päinvastainen menettely johtaa hyvin todennäköisesti ongelman voimistumiseen, sillä siinä määrin voimakas ja pyyteetön intentio, joka voisi kerta kaikkiaan paikallistaa sokean pisteen ja tuoda sen valoon tekemättä väkivaltaa, on äärimmäinen harvinaisuus, jos mitään muuta kuin mytologinen malli.