Psykologia
Posted: Mon Feb 24, 2014 2:05 am
Varmasti ainakin osa foorumia seuraavista on perehtynyt jossakin määrin psykologiseen kirjallisuuteen, koska siinä on yksi selkeimmistä reiteistä etsiä tieteellisen ja uskonnollisen maailmankatsomuksen yhteyttä. C.G.Jung on kuulemma ollut usealle jonkinlainen alkukimmoke kohti okkulttista maailmankatsomusta ja vaikken itse Jungia ole lukenut hänen omaelämäkertaansa enempää, suunnitteilla olisi perehtyä seuraavaksi hänen työhönsä siinä määrin kuin kirjastot sallivat.
Sigmund Freudin teorioita tunnen vain siinä määrin kuin mitä Erich Fromm on niitä omissa teoksissaan kritisoinut ja kehittänyt & Frommiin oma lukeneisuuteni on toistaiseksi keskittynytkin, joitain satunnaisia yleisteoksia lukuunottamatta. Muita psykoanalyysin kehittäjiä en häpeäkseni tunne ollenkaan.
Fromm on selvästi oman ajatteluni keskeisin kehittäjä okkultismin ulkopuolelta ja kenties sen mukaanlukienkin, vaikka (ja osin koska, myönnetään) hänen teoksissaan usein sivutaan yhteiskuntafilosofiaa runsaastikin ja ainakin hänen teoksensa "Anatomy of Human Destructiveness" (suomennettu kaiketi nimellä Tuhoava Ihminen) on varmasti kiinnostava perehdyttävä ainakin pahan ongelmaa pohtiville. Muutamat yleiset harhaluulot koskien ihmisen biologista tarvetta julmuuteen ja pahaan teilataan ensimmäisissä luvuissa ja myöhemmin esitetään yksityiskohtaisempaa materiaalia mm.Himmlerin & Hitlerin persoonallisen kehityksen analysoinnin kautta.
Sivumennen sanoen, teoksessa väitetty Hitlerin "nekrofilinen luonne" on jotain, jonka sublimoimisen mahdollisuudet ovat kiehtova aihe yhteydessä vanhaan "Seksi, Kuolema ja pyhyyden kadottaminen"-ketjuun.
Oletteko enemmän vai vähemmän perehtyneitä aiheeseen, keihin olette perehtyneet, keiden teoksia suosittelisitte luettaviksi? Uskotteko ylipäätään psykoanalyysin mahdollisuuksiin mitä nk.okkulttiseen kehitykseen tulee? Jos uskotte, tekisittekö eron okkultismin ja sellaisen näkemyksen jossa tietoisuus on olemassaolon perussubstanssi jota mielen tutkimus muovaa, välille, vai ovatko nämä yksi ja sama asia?
Vaikka moni varmaan on Julma-Henrin sanoin "joka päivä omassa kognitiivisessa terapiassa", niin mikäli olette itse joskus käyneet psykoanalyysin tai sen osan lävitse, olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia. Olen muutaman kerran ollut kääntymässä noissa, mutta koska hälyttävää tarvetta ei ole ollut niin mahdollisuudet pidempiaikaisesta hedelmällisestä analyysista ovat jääneet käyttämättä. Sinänsä a) sääli ja b) vähän kummallista että ilmeisesti täytyy olla uhka itselleen tai muille että voi saada ammattimaista ohjausta psyykensä tutkimiseen.
Siitä sitten, sana vapaa.
Sigmund Freudin teorioita tunnen vain siinä määrin kuin mitä Erich Fromm on niitä omissa teoksissaan kritisoinut ja kehittänyt & Frommiin oma lukeneisuuteni on toistaiseksi keskittynytkin, joitain satunnaisia yleisteoksia lukuunottamatta. Muita psykoanalyysin kehittäjiä en häpeäkseni tunne ollenkaan.
Fromm on selvästi oman ajatteluni keskeisin kehittäjä okkultismin ulkopuolelta ja kenties sen mukaanlukienkin, vaikka (ja osin koska, myönnetään) hänen teoksissaan usein sivutaan yhteiskuntafilosofiaa runsaastikin ja ainakin hänen teoksensa "Anatomy of Human Destructiveness" (suomennettu kaiketi nimellä Tuhoava Ihminen) on varmasti kiinnostava perehdyttävä ainakin pahan ongelmaa pohtiville. Muutamat yleiset harhaluulot koskien ihmisen biologista tarvetta julmuuteen ja pahaan teilataan ensimmäisissä luvuissa ja myöhemmin esitetään yksityiskohtaisempaa materiaalia mm.Himmlerin & Hitlerin persoonallisen kehityksen analysoinnin kautta.
Sivumennen sanoen, teoksessa väitetty Hitlerin "nekrofilinen luonne" on jotain, jonka sublimoimisen mahdollisuudet ovat kiehtova aihe yhteydessä vanhaan "Seksi, Kuolema ja pyhyyden kadottaminen"-ketjuun.
Oletteko enemmän vai vähemmän perehtyneitä aiheeseen, keihin olette perehtyneet, keiden teoksia suosittelisitte luettaviksi? Uskotteko ylipäätään psykoanalyysin mahdollisuuksiin mitä nk.okkulttiseen kehitykseen tulee? Jos uskotte, tekisittekö eron okkultismin ja sellaisen näkemyksen jossa tietoisuus on olemassaolon perussubstanssi jota mielen tutkimus muovaa, välille, vai ovatko nämä yksi ja sama asia?
Vaikka moni varmaan on Julma-Henrin sanoin "joka päivä omassa kognitiivisessa terapiassa", niin mikäli olette itse joskus käyneet psykoanalyysin tai sen osan lävitse, olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia. Olen muutaman kerran ollut kääntymässä noissa, mutta koska hälyttävää tarvetta ei ole ollut niin mahdollisuudet pidempiaikaisesta hedelmällisestä analyysista ovat jääneet käyttämättä. Sinänsä a) sääli ja b) vähän kummallista että ilmeisesti täytyy olla uhka itselleen tai muille että voi saada ammattimaista ohjausta psyykensä tutkimiseen.
Siitä sitten, sana vapaa.