Meditaatio

Rituaalit, loitsut, rukoukset, meditaatioharjoitukset ja maagiset teot.
Locked
Kenazis
Posts: 811
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Meditaatio

Post by Kenazis »

"Käytännön harjoituksia" - osuus sivuaa tätä aihetta, mutta mielestäni olisi hyvä aloittaa oma keskusteluketju hieman rajatummin vain meditaatioon liittyen (en anna mitään rajausta siitä mikä on meditaatiota ja mikä ei, vaan kaikki saavat hoitaa rajan vetämisen oikeaksi näkemällään tavalla). Aloitukseksi vaikka aiheita: Harjoitatko meditaatiota ja kuinka oleellinen osa se on elämääsi? Mitä meditaatio sinulle merkitsee? Minkälaiset meditaatioharjoitteet ovat olleet tärkeitä ja toimivia? Oletko seurannut jonkin tietyn koulukunnan oppeja liittyen meditaatioharjoituksiin?
"We live for the woods and the moon and the night"
H. Nox
Posts: 25
Joined: Sun Jun 06, 2010 10:43 am

Re: Meditaatio

Post by H. Nox »

Aiempina vuosina olen käyttänyt kohtalaisesti aikaa hyvin intensiivisiin ja spesifeihin mietiskelyharjoituksiin, mutta sittemmin luopunut niistä lähes täysin. Tälläisen harjoituksen kehkeyttäessä niin intensiivisesti energiaa ihmisen psyykkeeseen huomasin omalla kohdallani erinäisten repulsioiden käyvän yksinkertaisesti aivan liian voimakkaiksi kestää.

Olen sitä mieltä, että tämänkaltaiset ihmisen energeettiseen kokoonpanoon ja sen intensiteettiin paneutuvat itsekeskeiset harjoitukset ovat tärkeä osa työssä, missä ihmisen koko olemusta pyritään kasvattamaan yli omaksumiensa rajojen. Mutta myös ilman asiallista ohjausta ja laajaa perspektiiviä ne voivat olla todella vaarallisia.

Sanon "itsekeskeisiä" siitä syystä, että nämä harjoitukset todella näyttävät kehkeyttävän energiansa ihmisen itseyden kokemuksesta ja tavallaan rakentavat tuosta itseydestä sen energeettisen toiseuden, jota vasten harjoitus toimii. Suomeksi sanoen ihminen katsoo omaa kokoonpanoaan ja omaa energiaansa ikäänkuin peilikuvaa. Tälläisessä harjoituksessa on puolensa ja puolensa.

Eräs potentiaalinen vaara jota harvemmin osataan huomioida on, että ihmisen mieli käy niin teräväksi että se menettää todellisen, abstraktin ja intuitiivisen havainnointikykynsä; kun mieli tälläisessä ylikiihotetussa tilassa tavallaan leikkaa jo valmiiksi läpi elämässä käsiteltävien asioiden, ei hedelmällistä kitkaa tietoisuuden sisällä pääse syntymään, saatika tästä kitkasta syntyvää oivallusta. Tämän vuoksi koen, että yhtä tärkeää kuin on tehdä henkistä harjoitusta, niin yhtä tärkeää olisi myös pohtia jatkuvasti perinpohjin niin syitä, kuin motivaatioitakin että miksi tekee sitä mitä tekee. Ottaa vähintään yhtä painavaksi kiveksi siihen rinnalle eettinen, älyllinen ja tunteellinen kehitys "ulkona" maailmassa. Nämä unohtuvat helposti ihmisen kiihkeässä halussa päästä syvemmälle omassa harjoituksessaan.

En rehellisesti sanoen voi sanoa omien mietiskelyharjoituksieni onnistuneen ikinä - pikemminkin päinvastoin. Mutta koen niiden silti palvelleen jotakin sellaista itseyskokemuksen voimalliseen uudelleen arvioimiseen pohjautuvaa tarvetta, jonka käsitteleminen oli tärkeää (ja on sitä nykyäänkin, mutta kenties subliimimmalla tasolla). Uskon, että jos ihminen todella vilpittömästi saavuttaa jonkin oivalluksen työssään, olipa se "sisällä itsessä" tai "ulkona maailmassa" ja on rehellinen löytöjensä suhteen, hän oppii yhdistämään nuo palaset toisiinsa ajan kanssa.
Tulihenki
Posts: 227
Joined: Tue Jun 12, 2012 2:24 pm
Contact:

Re: Meditaatio

Post by Tulihenki »

Minulla taas on nyt vuoden ollut aiempaa intensiivisempää mietiskely- ja joogaharjoitusta, joita teen sekä itsekseni että kokeneempien kanssa ohjattuna. Pitkään ja hartaasti tuli mietittyä ennen kuin varsinaisesti aloitin, koska takaraivossa kummitteli aika vahvastikin ainakin teosofian parissa kuullut varoitukset mm. chakroihin keskittyvistä harjoituksista ja ymmärrän syyt toki. Yllättävän harvoin itseasiassa olen muilta tahoilta varoituksia kuullut; lähinnä hyvin kevyestikin suhtautuvaa ajatusta on vastaan tullut.

Minun säännölliset harjoitukset alkavat rukouksilla ja harjoituksen omistamisella kaikkien olentojen hyväksi. Omistamisen jälkeen teen yleensä pranayamaa, kevyesti samalla visualisoiden kolme pääkanavaa: Pingala, Ida ja Sushumna. Kanavoiden selkeytyessä aloitan 5 liikkeen tsa lung -harjoitteilla, jotka ovat ainakin bön-buddhalaisuudessa perinteinen aloitussarja. Näiden jälkeen teen tummon valmistelevia harjoituksia eli dakinin visualisaatiota, hengitysharjoitusta ja lopuksi pysyttelen meditoiden dakinin olemusta.

Joitakin huomioita olen havainnut, mitkä ovat ensisijaisen tärkeitä tälläisessä harjoittamisessa - ainakin itselleni. Ehkä tärkein on maadoittaminen ts. maaelementin voimistaminen, mikä pitää harjoituksen tukevana eikä väärällä tavalla ilmavana ja eetterisen höttöisenä. Selkeästi on huomannut, miten intensiivinen joogaharjoitus vaatii rinnalleen yhtä intensiivistä fyysisyyttä esim. lenkkeilyä ja lihaskuntotreeniä.

Kaikkiin harjoituksiin olen saanut asiaan kuuluvat opastukset sekä konsultointia, on mahdollista saada tarpeen tullessa.
H. Nox
Posts: 25
Joined: Sun Jun 06, 2010 10:43 am

Re: Meditaatio

Post by H. Nox »

Olenkin aina ihaillut buddhalaisien meditaatioharjoituksien ja niihin liittyvien myyttisten rakenteiden kykyä esiintuoda niin monivivahteisesti henkistä elämää; mukavaa että nostit esiin näitä esimerkkejä. Mainitsemasi tummon lisäksi voitaisiin nostaa esiin phowa, eli tietoisen kuolemisen harjoitus, joka omaa monia hyvin mielenkiintoisia ja tärkeitäkin piirteitä.

Erityisesti chöd-riitti ja siihen liitoksissa oleva mahamudra-traditio on minusta uskomattoman kaunis ja esiintuo hienosti sitä kuinka tosiasiassa aito henkinen harjoitus ei ikinä voi olla varsinaisesti suorite; sen on oltava mielentila tai kuin jalansija - jotakin jonka äärellä mieli voi mietiskellä mietiskelemättäkin. Tällöin henkisen elämän/harjoituksen ja arkisen elämän välinen ambivalenssi yhteys kykenee kehkeyttämään sitä luovaa tulta, jonka varassa oivalluksia tai vihkimyksiä saavutetaan ja mieli yhteytyy yhä etenevästi arkkityyppisiin todellisuuksiin.
Kenazis
Posts: 811
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Meditaatio

Post by Kenazis »

Oma säännöllinen harjoitteluni koostuu aamumeditaatiosta (heti herättyäni), jonka kestoa hyvin hiljalleen olen nostanut (aloittaessani säännöllisen harjoittelun noin 4 – vuotta sitten 15 min – nyt 45 min) . Pitkään tein vain tätä keskittymistä lisäävää harjoittelua. Koska harjoitus lisäsi vain tahdonvoimaani huomasin tämän yksinään olevan riittämätön.
H. Nox wrote:Aiempina vuosina olen käyttänyt kohtalaisesti aikaa hyvin intensiivisiin ja spesifeihin mietiskelyharjoituksiin, mutta sittemmin luopunut niistä lähes täysin. Tälläisen harjoituksen kehkeyttäessä niin intensiivisesti energiaa ihmisen psyykkeeseen huomasin omalla kohdallani erinäisten repulsioiden käyvän yksinkertaisesti aivan liian voimakkaiksi kestää.
Käytännössä yhdeksi ongelmaksi huomasin (oman harjoitteeni suppeudesta johtuen) esiintymisjännityksen kasvamisen, koska harjoitteeni oli kontrolliin tähtäävää ja juuri esiintymisjännityksen kyseessä ollessa ei tulisi kiinnittää kaikkea huomiota oman kehon toimintoihin ja kontrolliin. Koin elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan paniikkikohtauksen tällaisessa tilanteessa. Tämän jälkeen olen monipuolistanut harjoitustani mm. lisäämällä diskursiivisen iltameditaatioon/mietiskelyn, jossa keskityn tiettyyn teemaan. Aamumeditaation olen toistaiseksi muuttanut hengityksen seurausharjoitukseksi, kun tajusin aiemmin kontrolloineeni, en pelkästään seuranneeni hengitystäni.
Tulihenki wrote: Minun säännölliset harjoitukset alkavat rukouksilla ja harjoituksen omistamisella kaikkien olentojen hyväksi. Omistamisen jälkeen teen yleensä pranayamaa, kevyesti samalla visualisoiden kolme pääkanavaa: Pingala, Ida ja Sushumna. Kanavoiden selkeytyessä aloitan 5 liikkeen tsa lung -harjoitteilla, jotka ovat ainakin bön-buddhalaisuudessa perinteinen aloitussarja. Näiden jälkeen teen tummon valmistelevia harjoituksia eli dakinin visualisaatiota, hengitysharjoitusta ja lopuksi pysyttelen meditoiden dakinin olemusta.
Nyt lomaillessa, kun en ole kotonani, teen hieman lyhempää harjoitusta johon kuuluu:
- aamun ensimmäinen ajatus (harjoituksen omistaminen kaikkien olentojen hyväksi)
- hengitysharjoitukset – pranayama ( mm. visualisoiden uloshengityksellä negatiivisuuden tunteet mustan värin poistumisen kautta ja sisään hengityksellä kirkkaan valon ja puhtauden tuleminen ruumiiseen)
- mielen suuntaaminen (päivän omistaminen harjoitukselle ja kehittäville positiivisille teoille, puheelle ja ajatuksille.)
- Rukous (Azazelin rukous)
- Meditaatio (aiemmin mainittu shamatha-harjoitus, mutta lyhyempänä versiona kuin ”perus-harjoituksessani")

eli vastaavanlainen rakenne meillä. Tämän olen ottanut kirjasta "buddhalaisen harjoittajan päivä". Joskin pieniä variaatioita kuten Azazelin rukous, jota ei kirjassa ollut (kummallista, mutta näin väitän).
Tulihenki wrote: Selkeästi on huomannut, miten intensiivinen joogaharjoitus vaatii rinnalleen yhtä intensiivistä fyysisyyttä esim. lenkkeilyä ja lihaskuntotreeniä.
Tästä täysin samaa mieltä. Kuten kokemuksen opettamana meditaatio-harjoitteiden pitämisen monipuolisena ja elävänä (painottaen tarvittavaa metodia, huomioiden elämäntilanteen ja harjoittavan henkilön psyykkisen rakenteen, sen vahvuudet ja puutteet).
H. Nox wrote:Mainitsemasi tummon lisäksi voitaisiin nostaa esiin phowa, eli tietoisen kuolemisen harjoitus, joka omaa monia hyvin mielenkiintoisia ja tärkeitäkin piirteitä.
Itse olen tummosta ollut kauan kiinnostunut, mutta en ole siihen silti perehtynyt, en käytännössä enkä teoriassa. Myös phowa on erittäin mielenkiintoiselta ja hyvältä vaikuttava harjoitus. Siis aivan kuten tummonkin suhteen, en tiedä phowasta paljoakaan…vielä.

Aloitin meditaatio-harjoitteet ottamalla tekniikoita sieltä täältä (lähinnä Intialaisista jooga-perinteistä), mutta nyt olen alkanut seuraamaan järjestelmällisemmin Buddhalaisuudessa (theravada ja mahayana) käytettäviä harjoituksia ohjeiden mukaan mm. shamatha – vipassana – 4 mittaamatonta hyvettä …. Buddhalaisen tantran harjoitteet ovat erittäin mielenkiintoisia, mutta vastaavasti arjen kanssa vaikeammin sovitettavia haasteellisuutensa vuoksi kuin mahayana- ja theravada-harjoitteet). Ja ilman guruahan ei tantraa edes voi oppia sanovat he….
"We live for the woods and the moon and the night"
H. Nox
Posts: 25
Joined: Sun Jun 06, 2010 10:43 am

Re: Meditaatio

Post by H. Nox »

Vajrasramana wrote: Itse olen tummosta ollut kauan kiinnostunut, mutta en ole siihen silti perehtynyt, en käytännössä enkä teoriassa. Myös phowa on erittäin mielenkiintoiselta ja hyvältä vaikuttava harjoitus. Siis aivan kuten tummonkin suhteen, en tiedä phowasta paljoakaan…vielä.
...
Buddhalaisen tantran harjoitteet ovat erittäin mielenkiintoisia, mutta vastaavasti arjen kanssa vaikeammin sovitettavia haasteellisuutensa vuoksi kuin mahayana- ja theravada-harjoitteet). Ja ilman guruahan ei tantraa edes voi oppia sanovat he….
Jos aivan eksaktisti puhutaan, niin enhän minäkään voi periaatteessa sanoa tietäväni phowasta tai tummosta oikeastaan mitään, koska olen käytännössä lukenut vain kirjoja ja vertaillut omia tutkimuksiani niissä sanottuihin asioihin. Suullisten ohjeiden puuttuessa täysin, en luonnollisestikaan voi varmaksi sanoa mikä koko harjoituksen kirjaimellinen käytäntö sitten on.

Mutta asiaan liittyy eräs mutta; nimittäin väistämättähän itse harjoituskin on aina eräänlainen elävä, toiminnallinen myytti tai kokemuksellinen allegoria. Tätenhän edes saman tradition sisällä täsmälleen samoin kaavoin harjoittavat yksilöt eivät kovinkaan usein edes voi tulla samoihin lopputuloksiin tai kokea harjoitusta samalla tavalla.

Viittaan siihen, että erityisesti tälläiset vanhat ja pitkien aikojen saatossa muodostuneet harjoitukset ovat kuin eräänlaisia eläviä entiteettejä; maailman ilmapiiriin ja ihmiseen varastoituneita energeettisiä ajatusrakenteita, joilla on eräänlainen outo oma elämänsä. Tällöin vihkimys, kun se nähdään sisäänpääsynä tälläiseen rakenteeseen, ei välttämättä vaadi aikaan tai paikkaan sidottua traditiota. Mutta tässä lähestymistavassa yksinään on se astralismiin liittyvä vaaransa, että mikä tahansa oma löytö luulotellaan suureksi jumalaiseksi ilmoitukseksi, eikä kukaan ole sanomassa vierellä, että olet ehkä menettänyt tasapainosi jo kauan aikaa sitten.

Eli summa summarum: aivan samoin kuin ihminen voi ymmärtää henkeä harjoituksen kautta, voidaan myös harjoitusta ymmärtää hengen kautta. Uskoakseni tällöin on mahdollista, että eri harjoituksien ominaispiirteet ja keskeiset oivallukset voivat paljastua elämässä aika yllättävilläkin tavoilla täysin spontaanisti, mutta silti hyvin eksakteina ja siten tunnistettavina jopa tiettyyn traditioonkin nähden. Tälläinen lähestymistapahan on hyvin selvästi nähtävissä tantristen pyhimyksien elämissä, joissa fyysistä opettajaa saatettiin tavata hyvin harvoin ja selkeästi suurin osa harjoituksesta tehtiin yksinäisyydessä, lukien liber mundia omasta itsestä.
Tulihenki
Posts: 227
Joined: Tue Jun 12, 2012 2:24 pm
Contact:

Re: Meditaatio

Post by Tulihenki »

Tummosta sen verran, että sehän varsinaisesti kuuluu harjoituksiin, joita ei perinteen mukaan saa tehdä ilman opetusta siihen. Muistaakseni kirjallista materiaaliakin koskien harjoitusten tarkkoja ohjeita saa vain sen jälkeen, kun on saanut initaation. Minulla on koko harjoituksen viemiseen ohjeet, mutta koska olen saanut opetuksen vain valmisteleviin harjoituksiin niin en tee varsinaista tummoa vielä, vaan siihen valmistelevaa osaa. Siinäkin on jo tosin paljon.

Lama Yeshen The Bliss of Inner Fire kannattaa lukea!
Tulihenki
Posts: 227
Joined: Tue Jun 12, 2012 2:24 pm
Contact:

Re: Meditaatio

Post by Tulihenki »

Tulee mieleen myös kokonaisvaltaisuuteen liittyen tärkeä asia eli uskonnollinen mieli! Minusta tämä on tärkeää varsinkin, jos joogaharjoitukseen liittyy vahvoja teknisiä aspekteja, jotka helposti kulkevat psyykkisyyden tietä. Siinä missä nämä fyysiset harjoitukset asanaan ja pranaan liittyen keskittyvät alemman kolminaisuuden puhdistamiseen, liittävät rukoukset korkeamman alemman yhteyteen; Taivas ja Helvetti kohtaavat, kädet yhdistyvät, Shiva nostaa Shaktinsa ja Jumala inkarnoituu sielussa.
Tulihenki
Posts: 227
Joined: Tue Jun 12, 2012 2:24 pm
Contact:

Re: Meditaatio

Post by Tulihenki »

H. Nox wrote:Aiempina vuosina olen käyttänyt kohtalaisesti aikaa hyvin intensiivisiin ja spesifeihin mietiskelyharjoituksiin, mutta sittemmin luopunut niistä lähes täysin. Tälläisen harjoituksen kehkeyttäessä niin intensiivisesti energiaa ihmisen psyykkeeseen huomasin omalla kohdallani erinäisten repulsioiden käyvän yksinkertaisesti aivan liian voimakkaiksi kestää.
Itse lopetin tekniset harjoitukset (siis aiemmin mainitsemani) joku aika sitten myös kokonaan, en tosin samasta syystä kuin sinä. Ensinnäkin laitoin siihen aikaa paljon eikä siinä tuntunut lopulta tulevan mitään muuta kuin kyky patsastella siihen asti, kunnes päähän tuli mieleen tehdä jotain muuta. Ei sinällään paha kyky kyetä olemaan paikallaan, mutta siihen alkoi liittymään myös mielestäni liikaa kehollista ylpeyttä ja jonkinlaista robottimaisuutta, mitä joskus nähnyt joillakin zen-munkeilla.

Teen nyt pelkästään hengitysharjoituksia kevyesti silloin, kun pitää keskittyä tarkemmin tai olen turhan kiihtynyt jostain. Nyt on aikaakin huomattavasti enemmän ja voin keskittyä paremmin asioihin, joita olen karttanut ja lyönyt laimin.
User avatar
Cancer
Posts: 258
Joined: Thu Dec 13, 2012 4:45 pm
Location: Helsinki

Re: Meditaatio

Post by Cancer »

Olen aloitellut säännöllistä meditointia nyt noin kuukauden ajan. Tarkkaa muotoa harjoitukselle ei ole vielä löytynyt, eikä se sisällä pidemmälle kehiteltyjä rituaalinomaisia piirteitä kuten tiettyä paikkaa, kestoa, esineistöä tai liikkeitä. En tiedä eri traditioista enkä tekniikoista oikeastaan mitään, mutta meditointitapani voitaneen määritellä perus hengitysharjoitukseksi: pyrin hengitystäni seuraamalla ja paikalleni jäämällä pääsemään irti tekemisen pakosta ja mielen taustalla pyörivästä ajatusmonologista.

Tulokset ovat tämän lyhyen kokeilun aikana olleet yllättävän hyvin nähtävissä. Olo on kärsivällisempi ja vakaampi kuin ehkä koskaan - vaikken toki voi olla varma, johtuuko tämä meditoinnin aloittamisesta vai muista elämässäni viime aikoina tapahtuneista muutoksista. Syysuhteita on varmaan molempiin suuntiin. Itse harjoituksen aikana vaikutukset ovat joka tapauksessa olleet ajoittain melkein järkyttävän voimakkaita: viimeksi tänään olin n. puolen tunnin hengityksen seuraamisen jälkeen hiljentymisen tilassa, jonka tietoista tavoittelua olen aiemmin pitänyt oikeastaan mahdottomana. Se on vain tullut kun on tullakseen, yön tai rakastumisen myötä.

Alkuhurmiota, ehkä. Kokemus tuo sivunmennen sanoen mieleen ensimmäisten kunnon runojeni kirjoittamiseen liittyneen valtavan energisyyden ja innon.

Meditoinnin sivutuotteena olen myös kokenut joitakin "näkyjä" tai valveunia, siis ikään kuin mielen sisällä aukeavia maisemia, jotka eivät ole täysin tietoisen mielen hallittavissa. Ne ovat poikkeuksetta olleet rauhoittavia ja turvallisen tuntuisia, ja pariin otteeseen on ollut ihan siistiäkin seikkailla alitajuntansa kuvastossa, etenkin kun en ole koskaan ennen nähnyt tai kuullut mitään "ylimääräistä" kuin nukkuessani. Olen kuitenkin tietoinen tällaisten kokemusten painottamiseen liittyvistä vaaroista, ja aion pitää ne harjoituksen suhteen sivuasiana.

Osaisiko joku suositella kirjaa, jossa käsiteltäisiin tämän ketjun sivuamia harjoitusperinteitä? Jotain suuntaviivoja kaipaisin, ja varmaan sellainen teos olisi muutenkin kiinnostava.
Tiden läker inga sår.
Locked