Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Rituaalit, loitsut, rukoukset, meditaatioharjoitukset ja maagiset teot.
Post Reply
obnoxion
Sodalis
Posts: 2168
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Post by obnoxion »

Emme kuulu kenellekkään, ellemme sitten tämän meissä olevan lampun kultaiselle ytimelle, saavuttamattomalle, josta rohkeus ja hiljaisuus hehkuvat.

- Rene Char: "Hypnoksen muistikirja" (Savukeidas, 2009: sivu 29). Suomentanut Kristian Blomberg.

En osaa sanoa mitä Rene Char (1907 - 1988) on tällä fragmentillaan halunnut sanoa, mutta varmasti tulkintahaaste tarjoaa mahdollisuuksia monenlaisiin päätelmiin. Olen vasta alkanut tutustua tähän surrealisteihin kuuluvaan runoilijaan, jonka elämä täyttyi goottilaisista enteistä ja sattumuksista, jonka sanotaan tehneen runouden kirjoittamisesta mahdolista keskitysleirien jälkeen, ja jonka kerrotaan kieltäytyneen kirjallisuuden Nobelin palkinnosta. Itse näen tässä (yllä mainitun teoksen viidenneksi numeroidussa fragmentissa) kuvailtavan sisäistä kokemusta, jonka yhdistän meidän Azazeliimme
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Cancer
Posts: 276
Joined: Thu Dec 13, 2012 5:45 pm
Location: Helsinki

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Post by Cancer »

Kaikesta mitä Freud on kirjoittanut pidän eniten väittämästä, jonka mukaan taiteilijan työtä motivoi halu ”saavuttaa kunniaa, valtaa, rikkautta, kuuluisuutta, naisten rakkautta”. Niin hyvää tekevä, niin täydellinen toteamus, selittää taiteilijasta kaiken. Jotkut taiteilijat ovat olleet samaa mieltä, Ernest Hemingway esimerkiksi. Hän ainakin tunnusti kirjoittavansa rahasta, ja koska hän oli kunnioitettu, vaikutusvaltainen, rikas, kuuluisa ja naisten rakastama, pitihän hänen toki tietää.

Eräs toinen toteamus taiteilijan motivaatiosta on minusta kuitenkin selkeämpi. Tässä sen kaksi ensimmäistä säkeistöä.

En perusta rikkaudesta,
ivanauruni rakkaus saa.
Kunnianhimo — vain unelma
joka aamulla katoaa.

Ja jos minä joskus rukoilen,
saa huuleni liikkumaan
tämä vain: Jätä rauhaan sydämein,
vapautta se kaipaa vaan.

Emily Brontë kirjoitti nuo säkeet kaksikymmentäkaksivuotiaana. Hän oli nuori ja kokematon nainen, ei rikas, ei vaikutusvaltainen eikä kuuluisa, ja rakkauteen hän suhtautui todella yliolkaisesti. Uskon kuitenkin että hänellä oli paremmat edellytykset kuin Freudilla puhua taiteilijan motivaatiosta. Freudilla oli teoria. Emily tiesi mistä puhui.


— Ursula K. Le Guin, jälkisanoissa romaaniin Maailma, vihreä metsä (engl. The Word for World is Forest)
Tiden läker inga sår.
User avatar
Smaragd
Frater
Posts: 785
Joined: Thu Jan 09, 2014 5:27 am

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Post by Smaragd »

Cancer wrote:
Sat Jan 18, 2020 6:20 pm
Kaikesta mitä Freud on kirjoittanut pidän eniten väittämästä, jonka mukaan taiteilijan työtä motivoi halu ”saavuttaa kunniaa, valtaa, rikkautta, kuuluisuutta, naisten rakkautta”. Niin hyvää tekevä, niin täydellinen toteamus, selittää taiteilijasta kaiken. Jotkut taiteilijat ovat olleet samaa mieltä, Ernest Hemingway esimerkiksi. Hän ainakin tunnusti kirjoittavansa rahasta, ja koska hän oli kunnioitettu, vaikutusvaltainen, rikas, kuuluisa ja naisten rakastama, pitihän hänen toki tietää.

Eräs toinen toteamus taiteilijan motivaatiosta on minusta kuitenkin selkeämpi. Tässä sen kaksi ensimmäistä säkeistöä.

En perusta rikkaudesta,
ivanauruni rakkaus saa.
Kunnianhimo — vain unelma
joka aamulla katoaa.

Ja jos minä joskus rukoilen,
saa huuleni liikkumaan
tämä vain: Jätä rauhaan sydämein,
vapautta se kaipaa vaan.

Emily Brontë kirjoitti nuo säkeet kaksikymmentäkaksivuotiaana. Hän oli nuori ja kokematon nainen, ei rikas, ei vaikutusvaltainen eikä kuuluisa, ja rakkauteen hän suhtautui todella yliolkaisesti. Uskon kuitenkin että hänellä oli paremmat edellytykset kuin Freudilla puhua taiteilijan motivaatiosta. Freudilla oli teoria. Emily tiesi mistä puhui.


— Ursula K. Le Guin, jälkisanoissa romaaniin Maailma, vihreä metsä (engl. The Word for World is Forest)
Olin jo lähteä kirjastoon, mutta se onkin ehtinyt mennä kiinni. Kiitos kun jaoit, tämä kosketti jotain sellaista minkä äärellä olen nyt pyörinyt. "Väärien" motivaatioiden kuolettamisen raunioilta on hankala löytää mitään vihreää ja arvokasta, mutta tässä on onnistuttu osoittamaan johonkin oleelliseen voimanlähteeseen. Tuntuu ettei vapautta löydy kalliolta hyppäämällä, torneja polttelemalla tai lentokonellaa pitkin maapalloa rälläämällä. Ennemmin se on lapsuuden taianomaista touhuamista sekä sarja johdattavia sykäyksiä sielussa. Mestarin johdatuksen alaisuushan on tavallaan äkkiä ymmärrettävissä kaikkea muuta kuin vapaaksi, mutta jos ajattelee "vapaasti" virtaavaa hyvin intuitiivista flow-tilaa, joka ei kuitenkaan vapauta mistään eettisistä vaateista niin olen taipuvainen tulkitsemaan sellaisen erinäisistä tekijöistä riippuen mestarin johdatukseksi.
obnoxion
Sodalis
Posts: 2168
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Post by obnoxion »

Smaragd wrote:
Sat Jan 18, 2020 8:06 pm
Cancer wrote:
Sat Jan 18, 2020 6:20 pm
Kaikesta mitä Freud on kirjoittanut pidän eniten väittämästä, jonka mukaan taiteilijan työtä motivoi halu ”saavuttaa kunniaa, valtaa, rikkautta, kuuluisuutta, naisten rakkautta”. Niin hyvää tekevä, niin täydellinen toteamus, selittää taiteilijasta kaiken. Jotkut taiteilijat ovat olleet samaa mieltä, Ernest Hemingway esimerkiksi. Hän ainakin tunnusti kirjoittavansa rahasta, ja koska hän oli kunnioitettu, vaikutusvaltainen, rikas, kuuluisa ja naisten rakastama, pitihän hänen toki tietää.

Eräs toinen toteamus taiteilijan motivaatiosta on minusta kuitenkin selkeämpi. Tässä sen kaksi ensimmäistä säkeistöä.

En perusta rikkaudesta,
ivanauruni rakkaus saa.
Kunnianhimo — vain unelma
joka aamulla katoaa.

Ja jos minä joskus rukoilen,
saa huuleni liikkumaan
tämä vain: Jätä rauhaan sydämein,
vapautta se kaipaa vaan.

Emily Brontë kirjoitti nuo säkeet kaksikymmentäkaksivuotiaana. Hän oli nuori ja kokematon nainen, ei rikas, ei vaikutusvaltainen eikä kuuluisa, ja rakkauteen hän suhtautui todella yliolkaisesti. Uskon kuitenkin että hänellä oli paremmat edellytykset kuin Freudilla puhua taiteilijan motivaatiosta. Freudilla oli teoria. Emily tiesi mistä puhui.


— Ursula K. Le Guin, jälkisanoissa romaaniin Maailma, vihreä metsä (engl. The Word for World is Forest)
Olin jo lähteä kirjastoon, mutta se onkin ehtinyt mennä kiinni. Kiitos kun jaoit, tämä kosketti jotain sellaista minkä äärellä olen nyt pyörinyt. "Väärien" motivaatioiden kuolettamisen raunioilta on hankala löytää mitään vihreää ja arvokasta, mutta tässä on onnistuttu osoittamaan johonkin oleelliseen voimanlähteeseen. Tuntuu ettei vapautta löydy kalliolta hyppäämällä, torneja polttelemalla tai lentokonellaa pitkin maapalloa rälläämällä. Ennemmin se on lapsuuden taianomaista touhuamista sekä sarja johdattavia sykäyksiä sielussa. Mestarin johdatuksen alaisuushan on tavallaan äkkiä ymmärrettävissä kaikkea muuta kuin vapaaksi, mutta jos ajattelee "vapaasti" virtaavaa hyvin intuitiivista flow-tilaa, joka ei kuitenkaan vapauta mistään eettisistä vaateista niin olen taipuvainen tulkitsemaan sellaisen erinäisistä tekijöistä riippuen mestarin johdatukseksi.
Upea sitaatti, todellakin. Freudin käsitystä taiteesta ja henkisyydestö on syvästi kunnioittaen, mutta kuitenkin varsin tinkimättömästi arvostellut runoilijatar H.D. (Hilda Doolittle) kirjassaan "Tribute to Freud". Hilda kävi Freudin terapiassa maailmansotien välissä, ja heidän välinsä muodostuivat hyvin lämpimiksi.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Cancer
Posts: 276
Joined: Thu Dec 13, 2012 5:45 pm
Location: Helsinki

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Post by Cancer »

Jokaiselle yksilöllisesti annettu innoituksen mitta on, että yksi säilyttää tajuntansa suuremmassa, toinen vain heikommassa palossa. Innoituksesi raja on siinä, missä selväpäisyytesi loppuu. Suuri runoilija ei koskaan joudu pois tolaltaan vaan pystyy kohoamaan aivan niin korkealle itsensä yläpuolelle kuin tahtoo. Korkeuteen voi pudota samoin kuin syvyyteenkin. Syvyyteen putoamisen estää hengen joustavuus, korkeuteen putoamisen taas selväpäisen ajattelun painovoima.

— Friedrich Hölderlin, teoreettiset fragmentit
Tiden läker inga sår.
User avatar
Segel
Soror
Posts: 101
Joined: Thu Jan 04, 2018 5:06 pm
Location: Helsinki

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Post by Segel »

"Mutta kaikkien teidän tapauksenne on aivan toinen, teidän jotka olette lupautuneet korkeammalle Itsellenne. Te ette voi rangaistuksetta kutsua esiin jumalaista todistajaa; ja kun kerran olette asettuneen sen holhoukseen, olette pyytäneet säteilevää valoa paistamaan ja etsimään kaikki olemuksenne pimeät sokkelot läpi. Tietoisesti te olette kutsuneet karman jumalaista oikeutta ottamaan huomioon vaikuttimenne, tutkimaan tarkoin tekonne ja panemaan kaikki omalle tilillenne. Tämä askel on yhtä peruuttamaton kuin lapsen syntyminen. Ette voi koskaan enää pakottaa itseänne takaisin avidyan ja vastuuttomuuden kehtoon. Vaikka pakenisitte maan kaukaisiin osiin ja kätkeytyisitte pois ihmisten näkyvistä tai etsisitte unohdusta seuraelämän pyörteistä, tuo Valo tulee löytämään kuitenkin teidät ja valaisemaan jokaista ajatustanne, sanaanne ja tekoanne." H.P.B. Esoteeriset ohjeet
User avatar
Cancer
Posts: 276
Joined: Thu Dec 13, 2012 5:45 pm
Location: Helsinki

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Post by Cancer »

Emme voi tietää, mikä merkitys on keväällä hiirelle tai lehdellä puulle. Emme sitä, mikä on ajan merkitys kivelle, onko sitä. Me nauramme näille kysymyksille, mutta me emme voi tietää.

[…]

Pyhä on jotain sellaista, jolla on arvoa ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella: jotain, jota ihminen ei käsitä, mutta joka on siitä huolimatta tärkeää. Pyhän käsitteellä on potentiaalia pitää ihminen terveesti hereillä muistamassa käsityskykynsä rajat. Se ei ole tieteenvastaisuutta, sillä päinvastoin juuri tieteessä on äärimmäisen keskeistä tunnistaa ja tunnustaa nämä rajat.

— Emilia Kukkala blogissaan
Tiden läker inga sår.
User avatar
Ave
Posts: 223
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Post by Ave »

obnoxion wrote:
Tue Jan 14, 2020 10:59 pm
Emme kuulu kenellekkään, ellemme sitten tämän meissä olevan lampun kultaiselle ytimelle, saavuttamattomalle, josta rohkeus ja hiljaisuus hehkuvat.

- Rene Char: "Hypnoksen muistikirja" (Savukeidas, 2009: sivu 29). Suomentanut Kristian Blomberg.

En osaa sanoa mitä Rene Char (1907 - 1988) on tällä fragmentillaan halunnut sanoa, mutta varmasti tulkintahaaste tarjoaa mahdollisuuksia monenlaisiin päätelmiin. Olen vasta alkanut tutustua tähän surrealisteihin kuuluvaan runoilijaan, jonka elämä täyttyi goottilaisista enteistä ja sattumuksista, jonka sanotaan tehneen runouden kirjoittamisesta mahdolista keskitysleirien jälkeen, ja jonka kerrotaan kieltäytyneen kirjallisuuden Nobelin palkinnosta. Itse näen tässä (yllä mainitun teoksen viidenneksi numeroidussa fragmentissa) kuvailtavan sisäistä kokemusta, jonka yhdistän meidän Azazeliimme
Tämä liikutti, ja tuntuu erityisen ajankohtaiselta nyt. Tämän myötä alkaa hiljalleen termi 'vihkimys' saada yhä syvempää, elävämpää merkitystä itselleni. Olen tuskaillut, kuinka en "kuulu mihinkään", "osaa sitoutua" keneenkään. Nyt ymmärrän lupautuneeni jo aikoja sitten tuolle 'meissä olevan lampun kultaiselle ytimelle'. Ja juuri tästä syystä on tiettyjen sitoumuksien katkaiseminen ollut pohjimmiltaan väistämätöntä, pyhää työtä.
If you want to reborn, let yourself die.
obnoxion
Sodalis
Posts: 2168
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Post by obnoxion »

Ave wrote:
Sat Feb 29, 2020 10:24 am
obnoxion wrote:
Tue Jan 14, 2020 10:59 pm
Emme kuulu kenellekkään, ellemme sitten tämän meissä olevan lampun kultaiselle ytimelle, saavuttamattomalle, josta rohkeus ja hiljaisuus hehkuvat.

- Rene Char: "Hypnoksen muistikirja" (Savukeidas, 2009: sivu 29). Suomentanut Kristian Blomberg.

En osaa sanoa mitä Rene Char (1907 - 1988) on tällä fragmentillaan halunnut sanoa, mutta varmasti tulkintahaaste tarjoaa mahdollisuuksia monenlaisiin päätelmiin. Olen vasta alkanut tutustua tähän surrealisteihin kuuluvaan runoilijaan, jonka elämä täyttyi goottilaisista enteistä ja sattumuksista, jonka sanotaan tehneen runouden kirjoittamisesta mahdolista keskitysleirien jälkeen, ja jonka kerrotaan kieltäytyneen kirjallisuuden Nobelin palkinnosta. Itse näen tässä (yllä mainitun teoksen viidenneksi numeroidussa fragmentissa) kuvailtavan sisäistä kokemusta, jonka yhdistän meidän Azazeliimme
Tämä liikutti, ja tuntuu erityisen ajankohtaiselta nyt. Tämän myötä alkaa hiljalleen termi 'vihkimys' saada yhä syvempää, elävämpää merkitystä itselleni. Olen tuskaillut, kuinka en "kuulu mihinkään", "osaa sitoutua" keneenkään. Nyt ymmärrän lupautuneeni jo aikoja sitten tuolle 'meissä olevan lampun kultaiselle ytimelle'. Ja juuri tästä syystä on tiettyjen sitoumuksien katkaiseminen ollut pohjimmiltaan väistämätöntä, pyhää työtä.
Todella hienoa kuulla! Eräs syy miksi tuo fragmennti vetosi minuun, oli maininta rohkeuden hehkusta. Olen nimittäin kiinnittänyt huomiota siihen miten identtisiä kehollisia tuntemuksia ovat rohkeus ja rakkaus. Kun olen joskus harvoin tehnyt jotain hyvin rohkeaa tai kun olen tuntenut hyvin suurta rakkautta, tunnen täsmälleen samalaista, hyvin voimakasta mutta selkeää ja lempeää hehkua joka täyttää rintakehän. Olen siksi vakuuttunut että rohkeuden ja rakkauden voi löytää toisistaan. Molemmissahan antaudutaan radikaalisti alttiiksi haavoittumaan vakavasti, jopa menettämään itsensä. Ja silloin voi tuntea näkymättömän lampun hehkun rinnassaan.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Kavi
Frater
Posts: 409
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Post by Kavi »

obnoxion wrote:
Sat Feb 29, 2020 3:40 pm
Ave wrote:
Sat Feb 29, 2020 10:24 am
obnoxion wrote:
Tue Jan 14, 2020 10:59 pm
Emme kuulu kenellekkään, ellemme sitten tämän meissä olevan lampun kultaiselle ytimelle, saavuttamattomalle, josta rohkeus ja hiljaisuus hehkuvat.

- Rene Char: "Hypnoksen muistikirja" (Savukeidas, 2009: sivu 29). Suomentanut Kristian Blomberg.

En osaa sanoa mitä Rene Char (1907 - 1988) on tällä fragmentillaan halunnut sanoa, mutta varmasti tulkintahaaste tarjoaa mahdollisuuksia monenlaisiin päätelmiin. Olen vasta alkanut tutustua tähän surrealisteihin kuuluvaan runoilijaan, jonka elämä täyttyi goottilaisista enteistä ja sattumuksista, jonka sanotaan tehneen runouden kirjoittamisesta mahdolista keskitysleirien jälkeen, ja jonka kerrotaan kieltäytyneen kirjallisuuden Nobelin palkinnosta. Itse näen tässä (yllä mainitun teoksen viidenneksi numeroidussa fragmentissa) kuvailtavan sisäistä kokemusta, jonka yhdistän meidän Azazeliimme
Tämä liikutti, ja tuntuu erityisen ajankohtaiselta nyt. Tämän myötä alkaa hiljalleen termi 'vihkimys' saada yhä syvempää, elävämpää merkitystä itselleni. Olen tuskaillut, kuinka en "kuulu mihinkään", "osaa sitoutua" keneenkään. Nyt ymmärrän lupautuneeni jo aikoja sitten tuolle 'meissä olevan lampun kultaiselle ytimelle'. Ja juuri tästä syystä on tiettyjen sitoumuksien katkaiseminen ollut pohjimmiltaan väistämätöntä, pyhää työtä.
Todella hienoa kuulla! Eräs syy miksi tuo fragmennti vetosi minuun, oli maininta rohkeuden hehkusta. Olen nimittäin kiinnittänyt huomiota siihen miten identtisiä kehollisia tuntemuksia ovat rohkeus ja rakkaus. Kun olen joskus harvoin tehnyt jotain hyvin rohkeaa tai kun olen tuntenut hyvin suurta rakkautta, tunnen täsmälleen samalaista, hyvin voimakasta mutta selkeää ja lempeää hehkua joka täyttää rintakehän. Olen siksi vakuuttunut että rohkeuden ja rakkauden voi löytää toisistaan. Molemmissahan antaudutaan radikaalisti alttiiksi haavoittumaan vakavasti, jopa menettämään itsensä. Ja silloin voi tuntea näkymättömän lampun hehkun rinnassaan.
Tässä on kerrassaan kyse hienosta lainauksesta ja ajatuksesta. Juurikin sellaisesta, mitä olen yrittänyt eräässä omassa runossa kuvailla, mutta vaikka sytyke tekstiin olikin nähdessäni kulkukoiria liikkuvan ulkona makoillen, vapaana, etsien ruokaa pelokkaina ihmisiltä, ongelmaksi muodostui psykologinen sitoutuminen dualismiin johon aina päädyin. Niihin, joilla on koti, jotka kuuluvat jollekin, niihin jotka ovat hylänneet jne.
Pohdin keskeneräistä tekstiäni juuri tällä viikolla, että siinä on liiallista vastakohtien haastamista ja siten psykologisesti sidottu aina toiseen. Sinänsä taide on hieno apuväline mietiskelyssä, jos tekstiä tai kuvaa luodessa pysähtyy reflektoimaan tekemäänsä.

"Olemme kodittomat,
Ulospotkitut
Iskemme kuin vesikauhuiset... - -
... Emme pyhyyden viittaa kanna
Vaatteet revittyinä
Yhteiskunnan riekaleina
Emme kelpaa kellekään"

Tavallaan tällainen henkilö olisi valmis myymään kallisarvoisen aarteensa, kultaisen ytimensä sisimmästään saadessaan sen pienen taputuksen päälaelleen.
7&8
Post Reply