Page 30 of 30

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Posted: Sat Aug 03, 2019 1:57 pm
by Badb
"Tapahtui kerran, että rukoushuoneessa veljeskunnan rukoilemista tarkastelevan pyhän Avvan sisäinen näkö avautui ja hän näki, kuinka kukin heistä rukoili. Hänen huomionsa kiinnittyi kahteen munkkiin, jotka rukoilivat polvistuneina alttarin lähellä ja olivat hyvin hämmästyneet heitä ahdistavista ajatuksista. Ja kun hän katsoi heihin, hänen suotiin tunkeutua aivan heidän sielunsa syvyyksiin ja nähdä, kuinka heidän taistelunsa alkoi vihollista vastaan.

Heitä häiritsevät ajatukset kiertelivät heidän ympärillään aivan kuin vihainen mehiläisparvi. He eivät saaneet olla rauhassa, ja rukoileminen oli mahdotonta niin kauan kuin viholliset pysyivät polvistuneiden munkkien auran sisäpuolella.

Vihdoin toisen veljen alakuloinen painiskelu muuttui taipumattomaksi päättäväisyydeksi vihollisen kukistamiseksi. Hänen tahtonsa aina vain lujittui, ja samalla vahvistui myös hänen ympärilleen noussut näkymätön seinä. Se tuli niin vahvaksi, ettei yksikään surisevista elementaaleista voinut tunkeutua sen lävitse.

Katsellessaan Avva näki, kuinka syvästi kunnioittavan uskon puhdas valo ympäröi voiton saaneen munkin kirkkaalla säteilyllä. Hänen ympärilleen rakentui aivan kuin kristalliseinä, jota vihollinen turhaan koetti särkeä, ja sisäpuolella sielu vaipui ylevään mietiskelyyn.

Silloin Avva kääntyi ympäri nähdäkseen toisen munkin. Tämän ympärillä hän ei nähnyt kristalliseinää eikä valkoista loistetta, vaan elävän Tulen leimahtelemista. Munkin koko sielun näytti liekehtivän rakkautta, joka säteili ulospäin houkutellen mukaansa kaikki hänen ympärillään lentelevät ja häntä ahdistaneet vihollisvoimat. Avvasta näytti, että joutuessaan leimahtelevaan liekkiin ne muuttuivat siinä, ja takaisin syöksyessään ne olivat jo valoisia, koko veljeskunnalle hyvää tekeviä voimia.

Silloin Avva kumarsi päänsä ja mitä hartain kunnioitus täytti hänen sielunsa."

- Ruusu-Risti — joulukuu 1922

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Posted: Thu Aug 08, 2019 1:35 am
by Nefastos
"Jos sinut voitaisiin siirtää takapajuisesta ja sekasortoisesta maailmastasi jollekin normaalille planeetalle (...), luulisit, että sinut on nostettu perimätietojenne mukaiseen taivaaseen."
– Urantia, s.598

"Olisi siis osattava ahdistua elämästä sinänsä. Ja tämän ahdistuksen olisi osattava antaa kasvattaa."
– Hannu Poutiainen: Sijaltainen: Kaksoisolennon käsikirja, III

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Posted: Wed Sep 04, 2019 8:28 am
by lux ferre
Sitaatti jonka hyvä kaverini sanoi eilen:

Tie johtaa tyhjyyteen

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Posted: Wed Sep 04, 2019 12:53 pm
by Kenazis
lux ferre wrote:
Wed Sep 04, 2019 8:28 am
Sitaatti jonka hyvä kaverini sanoi eilen:

Tie johtaa tyhjyyteen
“To whomever emptiness is possible,
All things are possible.”
― Nāgārjuna

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Posted: Mon Sep 09, 2019 10:50 pm
by Kenazis
"There is a wide, yawning black infinity.
In every direction, the extension is endless; the sensation of depth is overwhelming.
And the darkness is immortal.
Where light exists, it is pure, blazing, fierce; but light exists almost nowhere,
and the blackness itself is also pure and blazing and fierce."
- Carl Sagan

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Posted: Thu Oct 03, 2019 5:06 pm
by obnoxion
"Kumpi voittaa taistelussa, Nietzschen yli-ihminen vai Mandroid? Vastaus on ihmissusi-kuningatar! Kuningatar voittaa aina!"

- Professori Toukka lasten piirrossarjassa "Adventure Time" -

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Posted: Fri Nov 08, 2019 12:06 pm
by Cancer
Kaiken muun ohessa šamaani oli ihminen, jossa kipu muuttui sanaksi: runoilija. Näin kertoi eräs jakuuttišamaani kutsumuksestaan:

Kaksikymmenvuotiaana sairastuin ja aloin silmilläni nähdä ja korvillani kuulla sellaista, mitä muut ihmiset eivät näe eivätkä kuule. Yhdeksän vuotta kamppailin haltijaani vastaan, en puhunut kenellekään siitä mitä koin, sillä pelkäsin ihmisten epäilyä ja pilkkaa. Viimein tulin niin sairaaksi, että olin kuolla. Silloin ryhdyin šamanoimaan. Tunsin oloni paremmaksi. Yhä vieläkin, jos pidempään lyön šamanoinnin laimin, alan voida pahoin ja potea.

Vaikka noidan elämäkerta muotoutui yhteisön perinnäisten rooliodotusten mukaiseksi, ei kuvatun elämyspohjan aitoutta ole syytä epäillä. ”Oi ihmiset, todellisuudessa on šamanointi vain tuskaa”, huudahtaa luoteissiperialainen šamaani laulettuaan šamaaniesi-isästä ja apuhengistä, joiden sanoja hänen on määrä välittää. Moni tarina kertoo ”syntymässä säikähtäneestä” lapsesta ja umpimielisestä nuorukaisesta, jota suku turhaan yrittää pelastaa kohtalonraskaasta kutsumuksen taakasta; lopulta hänen on lähdettävä šamaanin oppilaaksi ja mukauduttava kunnioitetun, vaikutusvaltaisen poikkeusihmisen rooliin. Kuoleman jälkeen hänestä tehdään kuva, hänen teoistaan kerrotaan ja hänelle uhrataan vielä sukupolvien kuluttua. Hän ei kuole kuten muut: hänen ”kaakkurinsa” palaa etsimään uutta ihmismajaa. Noidatta jääneen heimon nuorukaiset ja neitoset muuttuvat hajamielisiksi näkyjen näkijöiksi, lopettavat työnteon, hourailevat, saavat outoja taudinkohtauksia, pakenevat synkkämielisinä korpeen. Tätä jatkuu, kunnes henget ovat suorittaneet valintansa, ja omaiset ojentavat rummun uudelle šamaanilleen.

— Matti Kuusi Suomen kirjallisuus-teoksen (SKS, 1963) esisuomalaista runoutta käsittelevässä luvussa

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Posted: Fri Nov 22, 2019 2:51 pm
by Beshiira
"Usko ensimmäisessä alussaan on sitä, että asetumme erikoiseen asenteeseen maailmankaikkeuteen nähden. Usko on sitä, että me emme usko itsemme olevan mitään muuta kuin sellaisia olentoja, jotka voivat ottaa vastaan Jumalan valon. Usko on sitä, että me tunnustamme seisovamme elämän suuren mysteerion edessä, ei sitä kieltäen, ei määritellen, ei sanoen: sellainen ja sellainen sen pitää olla. Me asetumme elämän suureen mysteerioon nähden niinkuin aurinkoon nähden kukka, joka avaa terälehtensä ottamaan vastaan auringon valoa ja lämpöä. Meidän henkemme täytyy asettua tuollaiselle vastaanottavalle, nöyrälle, ihmettelevälle kannalle; meidän täytyy uskoa Jumalaan; tunnustaa, että elämä on suurempi kuin me. Meidän ei pidä edeltäkäsin sanoa, että Jumala on persoonallinen tai persoonaton. Kuinka me menemme sanomaan Jumalasta sitä tai tätä, ennenkuin tunnemme Jumalaa! Emme me voi mennä sanomaan, että Jumala on kolmiyhteinen tai että Hän on iankaikkinen tai ääretön Luoja ja persoona. Mistä me sen tiedämme? Seisokaamme elämän, Jumalan edessä ja sanokaamme: me olemme pieniä, mutta me tiedämme, että meissä on se, joka voi ottaa Jumalan vastaan."

- Pekka Ervast: Johanneksen evankeliumi, luku V