Synkronisiteetin kriteerit

Rituaalit, loitsut, rukoukset, meditaatioharjoitukset ja maagiset teot.
Locked
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Synkronisiteetin kriteerit

Post by Insanus »

Vedättekö rajaa synkronisiteetin ja sattuman välille ja jos niin miten? Minua kiinnostaa ennen kaikkea se, mikä on merkitystä "merkityksellisessä yhteensattumassa" ja voidaanko tuo osa kokemusta eristää vaikkapa assosiatiivisen muistin seuraamaksi periaatteeksi. On tuttua että numero 23 on kaikkialla jos sitä etsii, mutta milloin tästä tulee "tahdottu synkronisiteetti" eikä vain huomion ohjaamista?
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Synkronisiteetin kriteerit

Post by Nefastos »

Olen sikäli väärä henkilö vastaamaan tähän kysymykseen, etten itse usko ns. normaalimaailmaan ollenkaan. Synkronisiteetti-ilmiön paranormaaliuden määritelmä katoaa käsiin tutkimuksessa, jossa kaikki näkee paranormaalina. Omaa elämääni ei tee vaikeaksi se etten uskoisi yliluonnolliseen, vaan mahdottomaksi se etten usko luonnolliseen (so. normatiiviseen nykystandardeilla).

Siten myös kysymys synkronismista on mielestäni parempi käsittää liukukytkimenä kuin on/off -tilana. Mitä enemmän elämä alkaa sähköistymään, sitä tiiviimmäksi muodostuu tapahtumisen pyörre, joka alkaa haparoida kohti tiettyä salatieteellistä tulosta. Kuten Kalevalan keskentekoisesta Sammon ahjosta, sieltä tulee esiin näennäisen satunnaisia muotoja; mutta nuo muodot alkavat hämmentävästi muistuttaa jotakin, mistä vielä – tai ehkä koskaan! – ei tietoisesti oivalla, mikä on oleva niiden ideallinen ydin. Mieli panee merkille vain hämmentävät kaltaisuudet. Kognitiivinen uskontotiede näkisi tässä evolutiivisessa prosessissa ihmiseen jäänyttä näennäisagenttien huomaamista (ts. havaintoihin projisoidaan toimijuutta jota niissä ei ole).

Omassa elämässäni minulle ei jää tätä kysymystä, koska niin kauan kuin vielä voi kysyä "onkohan tämä synkronisiteetti", se ei sellainen mielekkäällä tavoin ole. Ellei yhteensitovaa merkityksen magnetismia tunne, ei sen mahdollisilla ulkomuodoillakaan ole vielä yhtenäistä kiinteyttä, ja synkronismit jäävät merkityksettömiksi torsoiksi. Mutta kysymys on toki hyvin toisennäköinen, jos asiaan omaa esimerkiksi tieteellistä mielenkiintoa. Silloin syntyy kuitenkin myös lisähaaste: tieteellinen ajattelutapa käyttää välineenään seulamaista rakennetta jossa tarkoituskin on välttää juuri sitä intensiteetin hermetisoitumista (energian kammitsoitumista yksifokuksisuuteen ns. "uskon" mahdollistamana) joka synkronisiteetit esiin tiivistää. Salatiede ei tule pääsemään tieteen kentälle niin kauan kuin näiden tapahtumisen paradigmat ovat käytännössä toistensa vastakohdat.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Synkronisiteetin kriteerit

Post by Insanus »

Nefastos wrote: Wed Jan 29, 2020 12:43 pm Olen sikäli väärä henkilö vastaamaan tähän kysymykseen, etten itse usko ns. normaalimaailmaan ollenkaan. Synkronisiteetti-ilmiön paranormaaliuden määritelmä katoaa käsiin tutkimuksessa, jossa kaikki näkee paranormaalina. Omaa elämääni ei tee vaikeaksi se etten uskoisi yliluonnolliseen, vaan mahdottomaksi se etten usko luonnolliseen (so. normatiiviseen nykystandardeilla).

Siten myös kysymys synkronismista on mielestäni parempi käsittää liukukytkimenä kuin on/off -tilana. Mitä enemmän elämä alkaa sähköistymään, sitä tiiviimmäksi muodostuu tapahtumisen pyörre, joka alkaa haparoida kohti tiettyä salatieteellistä tulosta. Kuten Kalevalan keskentekoisesta Sammon ahjosta, sieltä tulee esiin näennäisen satunnaisia muotoja; mutta nuo muodot alkavat hämmentävästi muistuttaa jotakin, mistä vielä – tai ehkä koskaan! – ei tietoisesti oivalla, mikä on oleva niiden ideallinen ydin. Mieli panee merkille vain hämmentävät kaltaisuudet. Kognitiivinen uskontotiede näkisi tässä evolutiivisessa prosessissa ihmiseen jäänyttä näennäisagenttien huomaamista (ts. havaintoihin projisoidaan toimijuutta jota niissä ei ole).

Omassa elämässäni minulle ei jää tätä kysymystä, koska niin kauan kuin vielä voi kysyä "onkohan tämä synkronisiteetti", se ei sellainen mielekkäällä tavoin ole. Ellei yhteensitovaa merkityksen magnetismia tunne, ei sen mahdollisilla ulkomuodoillakaan ole vielä yhtenäistä kiinteyttä, ja synkronismit jäävät merkityksettömiksi torsoiksi. Mutta kysymys on toki hyvin toisennäköinen, jos asiaan omaa esimerkiksi tieteellistä mielenkiintoa. Silloin syntyy kuitenkin myös lisähaaste: tieteellinen ajattelutapa käyttää välineenään seulamaista rakennetta jossa tarkoituskin on välttää juuri sitä intensiteetin hermetisoitumista (energian kammitsoitumista yksifokuksisuuteen ns. "uskon" mahdollistamana) joka synkronisiteetit esiin tiivistää. Salatiede ei tule pääsemään tieteen kentälle niin kauan kuin näiden tapahtumisen paradigmat ovat käytännössä toistensa vastakohdat.
Tosiaankin on niin että synkronisiteetin paranormaalius katoaa vinkkelissä jossa kaikki on paranormaalia. Silloin kuitenkin voitaisiin kääntää myös kysymys ympäri ja synkronisiteetin sijaan kysyä kausaliteetin merkitystä. Jos on "yleistä" (arvailen, en tiedä) että ihminen ymmärtää maailman kausaalisesti ja pitää synkronisiteettia esim.sattumana jossa on subjektiivista maustetta koska assosiatiivinen muisti auttaa löytämään tahdotut havainnot, voisi maailman läpikotaisin synkronistisesti näkevää pyytää selittämään se, millä tavalla kausaalisuus on perustavamman synkronisiteetin erityistapaus. Kenties pelkkä usko teleologiaan riittää.
Jos synkronisiteettien havaitseminen liittyy yhteensitovaan merkityksen magnetismiin so.luottamukseen siitä että maailma sinänsä on luova ja merki(tykse)llinen ja tieteellinen tarkastelu ei näitä huomaa koska pyrkii olemaan osallistumatta tarkkailunsa kohteeseen, puhutaan kuitenkin yhdestä ilmiöstä kahdessa moodissa. Voidaan esimerkiksi hahmotella malli siitä miten usko tuottaa havaintoon myyttistä yhtenäisyyttä, tai siitä miten kriittisyys hajottaa synkronisen eheyden kategorisoimalla kokemussisältöjä "väkivalloin": tällöin tutkija-maagikon tulisi tarkkailla havaintonsa laatua siirtelemällä "liukukytkintä" asennosta toiseen samoin kuin katseen voi tarkentaa yhteen pisteeseen tai antaa sen levätä laajemmalla alueella.
Jos vaikkapa ajateltaisiin että ihminen jäsentää havaintonsa korkeimman arvonsa kaltaisuuteen, nähtäisiin miten liukukytkimen eri asennot voisivat palvella tätä päämäärää. Tästa kulmasta synkronisiteettien puutekin voitaisiin ainakin yrittää ymmärtää synkronisiteetin ilmentymisen moodina - kyllähän siinäkin havainto jäsentyy päämäärän mukaan. Vai onko se jo sanoilla kikkailua?
Ehkä tätä vain pitää ajatella holistisesti ja osallistuen..
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Aperiemus
Posts: 41
Joined: Wed Oct 03, 2018 3:09 pm

Re: Synkronisiteetin kriteerit

Post by Aperiemus »

Kiinnostava avaus!

Kun tarkastelen omia havaintojani, huomaan, että synkronisiteetin arviointi hetkessä tapahtuisi tietyllä vaistonvaraisuudella ja tietynlaisella laatukentällä kaksinapaisen janan sijaan. Mikäli ymmärsin ajatuksen yhden ilmiön eri moodeista, niin ajattelin, että olisi hedelmällistä pyrkiä löytämään piirteitä, jotka voidaan havaita näkökulmasta riippumatta.

Tunnistan melko vaivattomasti neljä ulottuvuutta, jotka osallistuvat kunkin synkronisiteetin sävyyn. Ensimmäinen on tunneulottuvuus - minkälaista tunnetta tai tunneainesta on läsnä. Vaikuttaisi siltä, että tietyt kaikkia tunnekokemuksia leimaavat säännönmukaisuudet pätevät tässä. Esimerkiksi tunnekuohun vallassa kokemus merkityksellistyy helposti tunnekuohun ehdoilla.

Toinen on sosiaalinen ulottuvuus. Olen kokenut, että toisen kanssa jaettu/todistettu synkronisiteetti jättää ainakin minulle paljon pistävämpiä muistijälkiä, kuin yksin koetut. Tähän vaikuttaa ainakin yksilötajunnassa oleva tarve oman kokemuksen validointiin toisen silmien kautta, eli ”sinäkin näit kun se tapahtui, joten ainakaan en vain kuvitellut kaikkea”. Kun yritän palauttaa mieleeni kertoja, kun synkronisiteetti on ilmaantunut, huomaan, että ainakin minun kohdallani joku on usein sanonut jotain, jonka jälkeen sanottu asia enemmän tai vähemmän toteutuu. Olen kirjannut myös yksin koettuja synkronisiteetteja ylös muistikirjaan, mutta kertovaa on se, että ne eivät palaudu mieleen niin helposti.

Kolmas on muuntuneen tajunnantilan ulottuvuus. Oli sitten kyse joko unen ja valveen välitilassa olleesta herkkyydestä tai alkoholin edesauttamasta ajatusten laukasta, niin kokemukseni mukaan tällöin minun on helpompi toimia vastaanottimena synkronisiteeteille. Toisaalta muuntuneissa tajunnantiloissa on se riski, että päihde puhuukin, eikä mikään muu.

Neljäs on syväulottuvuus, ja ehkä tämä on se, jossa jotain arvottamista tapahtuu - ja se on toisaalta kohdallani suurin kränän aiheuttaja päätyessä vääntämään reduktiivisen ortodoksimaterialistin kanssa. Syväulottuvuuden arvioiminen on kokemuksen asettamista jonkinlaiseen henkiseen kokonaiskuvaan, jossa tietyt synkronisiteetit saavat enemmän painoarvoa kuin toiset. Arviointiin olennaisena osana kuuluu synkronisiteetin aktiivinen työstäminen. Tämä reflektointi voi kääntää ensivaikutelmaltaan merkitykselliset tapahtumat yhdentekevimmiksi ja jopa päinvastoin. Syväulottuvuuden arviointi täytyy mielestäni käsittää aika lempeänä prosessina, johon on pakko sisältyä haparointia, sivupolkuja ja umpikujia.

Ylläolevat määritteet ovat tätä vastausta varten mietittyjä raakileita. On varmasti vielä paljon joka pakenee katsettani. Huomasin myös kirjoittaessani, että en ollut enää aivan varma, mitä synkronisiteetilla tarkoitetaan. Luvun 23 ilmaantuminen joka paikaan herätti kysymyksen, että mitä eroa esimerkiksi on ”merkitykellisellä yhteensattumalla” ja ”merkillisellä yhteensattumalla”? Ja jos esimerkiksi käyttää divinaatiovälineitä kuten tarot-pakkaa, eli kajoaa omaan virittyneisyyteensä, niin onko syytä enää puhua yhteensattumista?
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Synkronisiteetin kriteerit

Post by Nefastos »

Aperiemus wrote: Fri Jan 31, 2020 11:52 ammitä eroa esimerkiksi on ”merkityksellisellä yhteensattumalla” ja ”merkillisellä yhteensattumalla”?

Sattuuko merkillisiä yhteensattumia, elleivät ne ole merkityksellisiä? Tämä kysymys on yksi synkronisiteettifilosofian taustatekijä.

Aperiemus wrote: Fri Jan 31, 2020 11:52 amOlen kirjannut myös yksin koettuja synkronisiteetteja ylös muistikirjaan, mutta kertovaa on se, että ne eivät palaudu mieleen niin helposti.

Itse olen nyt viitisen vuotta tehnyt Valkean aspektin harjoitusta "Rekonstruoitu horoskooppi". Tässä harjoituksessa pyritään olemaan avoimia tapahtumisten samankeskisyydelle, toisin sanoen käytännössä synkronisiteeteille, mutta totuttua hieman laajemmassa merkityksessä.

Tätä harjoitusta tehdessäni olen huomannut, että synkronisiteetin pyörteille on useita eri tiivistymisaikoja. Harjoitukseen kuuluu, että synkronisiteetti määritellään päivälle jona sen havaitsee, mutta olen huomannut tämän pulmalliseksi. Jos kyseessä on laajempi pyörre, sen muotoutuminen voi kestää viikkoja: asia alkaa ensin toistumaan satunnaisissa muodoissa, jotka vähitellen tiivistyvät ja saavat kiihtyvästi intensiteettiä. Yleisempi aikataulu on, että synkronistinen pyörre kestää pari kolme päivää.

Asiassa toimii samankaltainen järkeistämisen eli muotoon kristalloimisen tappava haaste kuin esimerkiksi unien tulkintaan. Unen hyödyllisyys sen järjen ylittävänä komplementaarisena rakenteena alkaa hävitä, jos unen tulkitsee liian älyllisesti. Sama pätee synkronisiteettiin: jos asian ytimen eli merkityksen pyrkii nappaamaan liian aikaisin, sen kehkeytyvä idea voi tulla abortoiduksi liian nopeaan tämänpuoleistamiseen. Siten pyrin itse tarttumaan muistikirjaan vasta melko myöhäisessä vaiheessa, ettei kehkeytymässä oleva asia menisi pilalle liian innokkaaseen älylliseen tulkitsemiseeni.

Aperiemus wrote: Fri Jan 31, 2020 11:52 amJa jos esimerkiksi käyttää divinaatiovälineitä kuten tarot-pakkaa, eli kajoaa omaan virittyneisyyteensä, niin onko syytä enää puhua yhteensattumista?

Tästä avautuu minusta tavattoman kiehtova uusi keskustelunsa. Ensimmäinen reaktioni virkkeeseen oli nimittäin: Kuinka ihminen voisi olla kajoamatta omaan virittyneisyyteensä? – mutta välittömästi oli myös selvää, että tässä on huikeita eroja, jotka voivat liikuttaa asiaa kokonaan kentältä toiselle (tarot-esimerkki oli hyvä).
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Synkronisiteetin kriteerit

Post by Insanus »

Nefastos wrote: Fri Jan 31, 2020 1:26 pm
Aperiemus wrote: Fri Jan 31, 2020 11:52 amJa jos esimerkiksi käyttää divinaatiovälineitä kuten tarot-pakkaa, eli kajoaa omaan virittyneisyyteensä, niin onko syytä enää puhua yhteensattumista?

Tästä avautuu minusta tavattoman kiehtova uusi keskustelunsa. Ensimmäinen reaktioni virkkeeseen oli nimittäin: Kuinka ihminen voisi olla kajoamatta omaan virittyneisyyteensä? – mutta välittömästi oli myös selvää, että tässä on huikeita eroja, jotka voivat liikuttaa asiaa kokonaan kentältä toiselle (tarot-esimerkki oli hyvä).
Ytimeen. En suostu yrittämään sisäkkäisiä quoteja kännykällä, mutta Aperiemuksen viestissä oli minusta hyviä huomioita muuntuneen tajunnantilan merkityksestä (puoliuni, alkoholi, tunnekuohu). Samoin sinulla pointti unen ja synkronismin pilaamisesta älyllistämisellä.
Tämä virittyneisyyteen tietoisesti vaikuttaminen on jo silta synkronisiteetin ja magian välillä: synkronisiteetti voitaisiin ymmärtää passiivisena magiana, tai mielen adaptoitumisena mielikuvituksen tuottamiin olosuhteisiin kuten hypnoosissa. Ehkä on ylipäätään sivupolku jäädä kiinni siihen mikä on yhteensattumaa ja mikä ei, koska synkroissa on kyse merkityssuhteista eikä kausaalisesta vaikutuksesta. Jos ajateltaisiin että tunnekuohut, päihteet, divinaatiot nostavat tietoisuuden virittyneisyyteen ja synkronisiteetti laskee tämän virittyneisyyden tietoisuuteen, ollaanko teidän mielestänne polulla vai ojassa?
Jos 23-ilmiö on huomion ohjaamista tietoisuuden piirissä, virittyneisyydet ohjaamista pois piiristä ja synkro poissaolon tulemista piiriin niin ainakin menisi jutut alustavasti nättiin nippuun.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Aperiemus
Posts: 41
Joined: Wed Oct 03, 2018 3:09 pm

Re: Synkronisiteetin kriteerit

Post by Aperiemus »

Nefastos wrote: Fri Jan 31, 2020 1:26 pmTätä harjoitusta tehdessäni olen huomannut, että synkronisiteetin pyörteille on useita eri tiivistymisaikoja. Harjoitukseen kuuluu, että synkronisiteetti määritellään päivälle jona sen havaitsee, mutta olen huomannut tämän pulmalliseksi. Jos kyseessä on laajempi pyörre, sen muotoutuminen voi kestää viikkoja: asia alkaa ensin toistumaan satunnaisissa muodoissa, jotka vähitellen tiivistyvät ja saavat kiihtyvästi intensiteettiä. Yleisempi aikataulu on, että synkronistinen pyörre kestää pari kolme päivää.
Kiinnostavaa. Tuo kuvaamasi harjoitus herätti ajatuksen, että synkronisiteetti näyttäytyisi entin tai päästäisen aikakäsityksestä käsin hyvin erilaisena ilmiönä. Puhumattakaan kosmisesta aikakäsityksestä tai sen implikaatioista
Insanus wrote: Fri Jan 31, 2020 2:55 pm Jos 23-ilmiö on huomion ohjaamista tietoisuuden piirissä, virittyneisyydet ohjaamista pois piiristä ja synkro poissaolon tulemista piiriin niin ainakin menisi jutut alustavasti nättiin nippuun.
Vaikuttaisi käyttökelpoiselta, eikä liian tiukalta tai hiuksiahalkovalta jaolta. Jonkin verran nuo menevät tietty limittäin, sillä tietoisuuden piiri ei ole mitenkään tarkkarajainen. Otan mahdollisuutena, että synkro voisi rekisteröityä jossain polttopisteen ulkopuolella, jolloin siihen havahtuminen olisi utuisa kokemus, eikä kirkas välähdys. Ehkä jotain sen suuntaista, että "kävikö tämä ajatus tosiaan mielessäni, ennenkuin tuo tapahtui?". Toisaalta ennenkuin menen liian pitkälle spekulaation puolelle, voisi olla hyvä myös katsoakin välillä, että mitä niistä synkroista paljastuu.

En muista, että olisin lukenut mitä Jung on itse kirjoittanut synkroista, osaisiko joku ohjata lähdemateriaalin pariin?
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Synkronisiteetin kriteerit

Post by Nefastos »

Aperiemus wrote: Mon Feb 03, 2020 12:27 amEn muista, että olisin lukenut mitä Jung on itse kirjoittanut synkroista, osaisiko joku ohjata lähdemateriaalin pariin?

Jungilta löytyy teos Synchronicity: An Acausal Connecting Principle, ja Roderick Main on toimittanut teoksen Jung on Synchronicity and the Paranormal.

Aperiemus wrote: Mon Feb 03, 2020 12:27 amTuo kuvaamasi harjoitus herätti ajatuksen, että synkronisiteetti näyttäytyisi entin tai päästäisen aikakäsityksestä käsin hyvin erilaisena ilmiönä. Puhumattakaan kosmisesta aikakäsityksestä tai sen implikaatioista

Uskonkin, että ei ole olemassa sellaista "normaalia" tilaa, jossa mieli ei kehkeyttäisi tapahtumista synkronisiteetiksi kutsutulla tavalla. Kyse on vain siitä, että useimmat synkronistiset tapahtumat ovat meille liian laajoja tai liian tiheitä tullakseen nähdyksi tästä tulokulmasta, tai sitten mieli samaistaa itsensä siihen suoraviivaisen järjen tapaan, joka toimii tarkkaillen lokeroita eikä fohatisia pyörteitä. (Ts. on tieteellinen eikä okkulttinen/uskonnollinen.) Pääseminen kosmiseen aikakäsitykseen ja tapahtumisen mysteerin implikointeihin on eläytymistä manaksen sisäiseen todellisuuteen, joka koskettaa maailmaa sub specie aeternitatis. Se on painoton tila, jossa kulloinenkin gravitatorinen keskipiste määräytyy fokuksen eikä massan intensiteetistä.

Insanus wrote: Fri Jan 31, 2020 2:55 pmTämä virittyneisyyteen tietoisesti vaikuttaminen on jo silta synkronisiteetin ja magian välillä: synkronisiteetti voitaisiin ymmärtää passiivisena magiana

Tässä tullaankin siihen, miten itse koen magian ennen kaikkea Egon ("korkeampi minä", "sisäinen mestari", "Lucifer-Christos") toimintana. Sisäinen Ego on todellinen samaistuttava minä, siinä missä persoona täällä alhaalla on sen väliaikainen instrumentti. Siten koko tapahtumisen kenttä meille olentoina on tuon sisäisen itsen esiin loihtimaa magiaa, ja käsitys jonkinlaisesta asfaltoidusta objektiivisesta maailmasta murenee. Toki tietoisuudet kohtaavat koko ajan (kaikki on mielten kohtaamista), mutta ne eivät kohtaa missään muissa lavasteissa kuin niissä, joita ne keskinäisillä projisoinneillaan itselleen yhdessä luovat.

Insanus wrote: Fri Jan 31, 2020 2:55 pmJos ajateltaisiin että tunnekuohut, päihteet, divinaatiot nostavat tietoisuuden virittyneisyyteen ja synkronisiteetti laskee tämän virittyneisyyden tietoisuuteen, ollaanko teidän mielestänne polulla vai ojassa?

Varmastikin polulla, mutta kaikissa näissä on hieman erilaiset astraalisen ts. psyykkisen atmosfäärin rakentumisen tavat. Tunnekuohu linkittää intensiivisesti yhteen kapea-alaiseen virtaukseen ja herkistää muiden poistamisen periaatteella. Päihteet poistavat järjen suojakerroksia yleisesti ja herkistävät siten tylpistämällä omaa defenssijärjestelmää. Divinaatiot pakottavat äly-intuition hyppääviin liikemuotoihin. Synkronisiteetti on erotettavissa näissä kaikissa kosmoksen rakentumisen tapana joka joskus nähdään, joskus ei, mutta joka toimii viime kädessä kaikessa em. eri syklisyyksissään ja mielten fokusoitumisissa laajempiin ja detaljisempiin aspekti-ideoihin.

Isoissa kuvioissa viihtyvän viestin lopuksi voisin yrittää palauttaa näitä näkemyksiäni ketjun alkuperäiseen kysymykseen sellaisella yhteenvedolla, että synkronisiteetin kriteerit ovat veteen piirrettyjä viivoja okkultismin maailmassa, mutta ne näkyvät ehkä henkilö- ja tapauslähtöisesti manaksen ja kâma manaksen välisen rajan tiiviyden mukaan eri kokoisina. Jos mieli joko temperamentillisesti tai esim. harjoituksellisesti (yritetään harjoittaa mielenterveyttä!) on rajattu tiiviisti järkipuoleen, synkronisiteetin rajoihin mahtuvat vain ne tietynkokoiset, -muotoiset ja -rytmiset toistuvat hahmot, joiden arabeskit sattuvat toistumaan juuri silloin kun mieli on kohdistettu täsmälleen tietyn muodon kohtaamiseen, ja se tekee tuloaan merkityshorisontista. Mutta mitä enemmän mielen fokus on manasisessa "ideamaailmassa", joka on Egon oma koti, sitä enemmän se rakentaa koko todellisuutensa yksinomaan vain tällaisten arabeskien konstruoinnista, sillä sille ei ole olemassa "ulkomaailmaa" sinänsä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Synkronisiteetin kriteerit

Post by Insanus »

Aperiemus wrote: Mon Feb 03, 2020 12:27 am En muista, että olisin lukenut mitä Jung on itse kirjoittanut synkroista, osaisiko joku ohjata lähdemateriaalin pariin?
Jungin ja Wolfgang Paulin kirjeenvaihto on myös koottu kirjaksi "Atom and Archetype".
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Locked