Page 1 of 1

Loitsukirjoista

Posted: Fri Jun 08, 2012 12:20 pm
by Nefastos
Olemme keskustelleet yllättävänkin vähän loitsu- & rituaalimagiasta, joka kuitenkin on niin olennainen osa magian filosofian täytäntöönpanoa. Useimmat satanismin muodot myös painottavat, & ovat aina painottaneet, magian ulkoista käytäntöä.

Monet lukijat ovat varmasti ainakin pintapuolisesti, ehkä syvemminkin, perehtyneet erilaisiin grimoireihin eli käytännöllisiin loitsukirjoihin. Kertokaa, mitä hyvää ja/tai mitä huonoa olette löytäneet esim. seuraavista, tai jostakin muusta vastaavasta teoksesta:

- Musta raamattu (VI & VII Mooseksen kirja)
- Grand Grimoire
- Honoriuksen grimoire (Liber Iuratus Honorii)
- Armadelin grimoire (Grimoire of Armadel)
- Agrippan neljäs kirja
- Grimoirium verum
- Clavicula Salomonis
- Lemegeton
- Picatrix
- Heptameron
- Mooseksen Miekka
- Razielin kirja
- John Deen mysteriorum libri V
- The Book of the Sacred Magic of Abramelin the Mage
- Legifer & Clavis Magica(e)
- gnostilaiset/tantriset/kreikkalaiset/ym. loitsukirjoitukset
- Golden Dawnin tai Crowleyn rituaalimaagiset kaavat
- Satanic Biblen esittämät eenokilaiset kaavat

Re: Loitsukirjoista

Posted: Sat Jun 09, 2012 12:18 am
by Dunwich
Yleisesti ottaen kovin muotosidonnaiset rituaalikaavat, joissa luetellaan yksityiskohtaiset vaatimukset työvälineiden valmistamiseen ja vihkimiseen sekä vaativat pitkien ja muodollisten litanioiden toistamista, eivät vakuuta. Pidän mieluiten rituaalin muodollisen osuuden varsin rajallisena ja keskityn mieluummin tuntemiseen ja kokemiseen, josta polveilevien kaavojen ulkoa opetteleminen tai kirjasta toistaminen tuntuu vievän tarvittavan spontaanisuuden tunteen. Jonkinlainen muodollinen rakenne on toki hyvä olla olemassa, mutta sen tulisi rajoittua muodostamaan pelkkä rautalankamalli, jonka päälle varsinainen sisältö luodaan itse - ei rituaalin keskeinen seikka.

Re: Loitsukirjoista

Posted: Tue Jun 12, 2012 10:39 am
by Nefastos
Toisaalta, juuri se että grimoire vaatii - itse asiassa lähes aina, kun kyse on vakavastiotettavasta teoksesta - ohjeidensa kirjaimellista noudattamista, lisää painoarvoa velho-oppilaan omalle itsenäiselle prosessille. Jos lähtökohta on vain se että kaikki toimii & mitä tahansa voi käyttää magiassa, niin paradoksaalisesti egon nerokkuus ei välttämättä kehity johdonmukaisesti omia kaavoja rakennettaessa. Tuohon vain pahvilaatikko pystyyn, musta kangas ja pari tiimarin kynttilää päälle, ja sitten manaamaan pokemonien nimiä. Kyllähän silläkin tavoin jotain saadaan aikaan, mutta helpoimmin sekoittuu oma järki ilman mitään kovin tuottoisaa vastinetta.

Kun taas lähdetään siitä että jokainen sana & jopa äänenpaino on merkityksekäs, saadaan prosessiin paljon suurempi voima silloinkin, kun rituaaleja hiotaan valmiiden pohjalta itse.

On tavallaan mahtavaa, että vanhojen grimoaarien kaksi yleistä piirrettä - juutalaiskristillisen JHVH:in edessä suoritetut nöyristelyt toisaalta & eläinuhrit toisaalta - ovat omiaan tekemään noiden rituaalien absoluuttisen noudattamisen koko lailla mahdottomaksi nykyihmiselle riippumatta siitä miten hän oman polkunsa kokee. Niinpä muotoa on käytännössä pakko uudistaa... vaikka se olisikin ehdottomasti kielletty.