Vapaamuotoiset rukoukset

Rituaalit, loitsut, rukoukset, meditaatioharjoitukset ja maagiset teot.
Post Reply
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3743
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Vapaamuotoiset rukoukset

Post by Nefastos »

Teenkin saman tien pienen spin-offin aiheen äsken aloittamani keskustelun alaisuudesta. Kun oma elämäni on viimeisen reilun kuukauden melko lailla yksinomaan kotona kirjoittamista, se on mahdollistanut myös intensiivisemmän rukousharjoituksen. Tähän liittyen yksi asia jolla olen huomannut jopa yllättävän positiivisen vaikutuksen, on ollut vapaamuotoinen, ääneen lausuttu aamurukous.

Siinä missä muut rukousharjoitteeni ovat pitkälti harkittujen kaavojen läpikäyntiä ja tällä tavoin sielun energioiden ylös kurkottamista & puhdistamista, aamun rukouksen verbalisoitu välitön toivetila on auttanut päivään poikkeuksellisen nostavasti. Takana on yön yhteys piilotajuntaan, edessä uusi tietoinen päivä, ja näiden välissä tuntuu olevan kapea rako, jolloin itsensä voi virittää juuri nyt tarpeelliseen muodollisen työn muotoon. Valitsemaan, mihin täsmälleen on hyvä keskittyä juuri tuona päivänä, & ojentautumaan (tai polvistumaan) tuon työn inspiraatioon. Siten ensimmäinen asia minkä nykyään herättyäni teen on astua alastomana alttarin ääreen ja esittää ääneen lyhyt toivomus siitä, millaiseen työhön toivoisin apua juuri tämän päivän aikana – ja ehkä myös millaista apua joku erityisissä vaikeuksissa oleva läheiseni juuri tänään tarvitsee. Tuli päivästä hyvä tai huono, tällainen kärjen teroitus aamulle tuntuu jättävän siihen myönteisen vaikutuksen.

Onko muilla positiivisia – tai negatiivisia – kokemuksia vapaamuotoisista, rukouskaavoja hyödyntämättömistä rukoushetkistä?
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Boreas
Posts: 326
Joined: Mon Jan 06, 2020 11:49 pm
Location: Desolate Forests of Juva
Contact:

Re: Vapaamuotoiset rukoukset

Post by Boreas »

Itse käytän vapaamuotoisia rukouksia hyvin usein, lähes päivittäin. Viime aikoina olen laulanut päivittäisiä hymnejä ja riimugaldereita joko metsässä tai autolla ajaessa, ja olen kokenut tällaisen vapaamuotoisen rukouksen ilman alttaria tai rituaalivälineitä hyvin luontevaksi ja kohottavaksi.

Tällaisen harjoituksen hyötyjä on ns. turhan ajan hyödyntäminen ja siinä, että alttari ja rituaalivälineet ovatkin omassa mielessä.

Eilen pyöräilin läheiselle pyhälle paikalleni erityisesti rukoilemaan, mutta paikan päälle saavuttuani tuntuikin siltä, että hiljainen mietiskely onkin paras rukous, ja lausuin vain yksinkertaisesti Kristus, Odhinn ja Väinämöinen ennen mietiskelyhetkeä.
Hail is the whitest of grain; it is whirled from the vault of heaven and is tossed about by gusts of wind and then it melts into living water.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3743
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Vapaamuotoiset rukoukset

Post by Nefastos »

Boreas wrote:
Mon May 11, 2020 12:21 pm
lausuin vain yksinkertaisesti Kristus, Odhinn ja Väinämöinen ennen mietiskelyhetkeä.

Ovatko rukouksesi kohteet sinulle enemmän ikään kuin arkkityyppisiä peruspilareita joihin suunnata energiansa (kuten tämän perusteella kuulostaisi), vai entiteettejä, joilta myös odottaa jonkinlaista dynaamista vastausta?

Kun puhutaan voimista jotka ovat yliajallisia, näitä kahta on tietysti hyvin haastavaa yrittää erottaa toisistaan, eikä se usein ole hyväksikään. Mietin nyt vain lähinnä sitä, millaisten voimien puoleen käännytään minkäkinlaisissa rukoustyypeissä.

Minulle ne jumalalliset olemukset joilta "pyydän" jotakin vapaamuotoisessa rukouksessa ovat käytännössä vain suuri Jumalatar ja sisäinen Mestari. Muiden entiteettien suhteen koen, että näiden vastaukset seuraavat luonnostaan omasta maagisesta tai hartaudellisesta toiminnastani, tai että yhteyden kanava on muuten enemmän ritualistista laatua. Esimerkiksi Saatanalta en itse pyydä vapaamuotoisessa rukouksessa mitään, koska koen Hänen antavan meille kasvattavat vastuksemme joka tapauksessa, ja että niiden nimenomaan kuuluu – ja ne voivat – tulla vain muodossa jota emme ymmärrä pyytää (sic). Siis pimeän puolen haasteena.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Boreas
Posts: 326
Joined: Mon Jan 06, 2020 11:49 pm
Location: Desolate Forests of Juva
Contact:

Re: Vapaamuotoiset rukoukset

Post by Boreas »

Nefastos wrote:
Tue May 12, 2020 12:21 pm
Boreas wrote:
Mon May 11, 2020 12:21 pm
lausuin vain yksinkertaisesti Kristus, Odhinn ja Väinämöinen ennen mietiskelyhetkeä.

Ovatko rukouksesi kohteet sinulle enemmän ikään kuin arkkityyppisiä peruspilareita joihin suunnata energiansa (kuten tämän perusteella kuulostaisi), vai entiteettejä, joilta myös odottaa jonkinlaista dynaamista vastausta?
Tässä erityisessä lyhyessä rukouksessa toivoin näiden kolmen arkkityyppisten mestarin siunausta ja inspiraatiota kyseiselle paikalle ja omalle siellä mahdollisesti tapahtuvalle työlle. Mitään erityistä vastausta en odota tällaisessa työssä, koen, että mikäli teen työni hyvin niin mahdollinen "vastaus" on niin hienovaraista laatua, että sitä on mahdotonta erotella henkilökohtaisesta työstä.
Hail is the whitest of grain; it is whirled from the vault of heaven and is tossed about by gusts of wind and then it melts into living water.
Tariq
Posts: 11
Joined: Fri Apr 17, 2020 5:44 pm

Re: Vapaamuotoiset rukoukset

Post by Tariq »

Minä olen ottanut nyt tavaksi vapaamuotoisen iltarukouksen ennen nukkumaanmenoa. Se on usein hyvinkin polveileva ja ‘höpisevä’, vailla sitä kauneutta ja rakennetta joka esimerkiksi Azazelin avaimen rukouksissa oli. Luin kyseisen kirjan hiljattain (kolme kertaa peräkkäin), ja vaikka pidinkin siinä kuvatuista rukouksista, ne eivät tuntuneet omilta minulle. Olen oppimaton ja sivistymätön näissä asioissa, joten olen pitänyt omat rukoukseni vapaamuotoisina. Suoraan sanottuna odotan tuota iltarukoushetkeä valtavasti päivän mittaan, se tuntuu tällä hetkellä todella merkitykselliseltä ja tärkeältä. Minkäänlaista vastausta en odota, joskus tuntuu samalta kuin joskus muinaisina aikoina kun saatoin jonkun ihmisen kanssa maata molemmat omissa kodeissaan ja omissa sängyissään, puhelinlinja välissämme auki. Ihan vain kuuntelemassa sitä kohinaa tietäen, että siellä se toinen on ja elää ja hengittää. Joskus en rukouksissanikaan keksi mitään sanottavaa, olen vain siinä “linja auki” ja toivon, että toisessa päässä tämä minun hapuileva kädenojennukseni huomataan vaikka olenkin loppupeleissä aika mitätön.

Kaikkien näiden epäilevien vuosieni jälkeen olo on välillä suorastaan rakastunut, kaipaus on valtavaa ja tuntuu että halkean tästä tunteiden vuoresta. Etenkin pari viikkoa sitten tilanne oli erityisen voimallinen, en pystynyt kunnolla syömäänkään kun olin niin pyörryksissä. Niin pitkään ajattelin, että tässä on voima johon en halua sekaantua, tässä on jotain mistä on parasta pysyä erossa, tämä on jotain niin suurta ja pelottavaa etten halua tähän millään tavalla osalliseksi. Vielä senkin jälkeen kun luin Ylen jutun veljeskunnasta ja koin joitakin pienikokoisia ymmärryksen hetkiä minusta tuntui, että parasta kun en nyt tähän touhuun ryhdy kun en siitä paljoakaan ymmärrä. Ja silti tuntui että jokin kutsui minua vaikka pistinkin hanttiin, jokin siellä kutsui ja ikään kuin naarasi minua lähemmäs vaikka pyristelinkin koukussa. Sitä jatkui parisen vuotta, ja nyt tänä keväänä vihdoin luovutin, ja se oli jotenkin ihana tunne. Oli ihanaa luovuttaa ja antautua, ja sanoa että sinä voitit enkä halua enää pistää vastaan. Se on jollain tapaa ollut tosi euforinen tunne, ja se onkin yksi niistä asioita mitä illan rukoushetkessä jaksan höpöttää päivästä toiseen. Miten ihanaa oli antautua, miten ihanaa on olla tässä, miten minua kutsuttiin ja minä tulin, ja tässä nyt olen. Puutteellisena, oppimattomana, mitättömänä, mutta silti tässä. Ja vaikka kuuntelisinkin vain linjan kohinaa, se silti tuntuu tärkeältä ja merkitykselliseltä, enkä haluaisi olla missään muualla.
User avatar
Segel
Soror
Posts: 97
Joined: Thu Jan 04, 2018 5:06 pm
Location: Helsinki

Re: Vapaamuotoiset rukoukset

Post by Segel »

Tariq wrote:
Sat Jun 27, 2020 6:59 am
Minä olen ottanut nyt tavaksi vapaamuotoisen iltarukouksen ennen nukkumaanmenoa. Se on usein hyvinkin polveileva ja ‘höpisevä’, vailla sitä kauneutta ja rakennetta joka esimerkiksi Azazelin avaimen rukouksissa oli. Luin kyseisen kirjan hiljattain (kolme kertaa peräkkäin), ja vaikka pidinkin siinä kuvatuista rukouksista, ne eivät tuntuneet omilta minulle. Olen oppimaton ja sivistymätön näissä asioissa, joten olen pitänyt omat rukoukseni vapaamuotoisina. Suoraan sanottuna odotan tuota iltarukoushetkeä valtavasti päivän mittaan, se tuntuu tällä hetkellä todella merkitykselliseltä ja tärkeältä. Minkäänlaista vastausta en odota, joskus tuntuu samalta kuin joskus muinaisina aikoina kun saatoin jonkun ihmisen kanssa maata molemmat omissa kodeissaan ja omissa sängyissään, puhelinlinja välissämme auki. Ihan vain kuuntelemassa sitä kohinaa tietäen, että siellä se toinen on ja elää ja hengittää. Joskus en rukouksissanikaan keksi mitään sanottavaa, olen vain siinä “linja auki” ja toivon, että toisessa päässä tämä minun hapuileva kädenojennukseni huomataan vaikka olenkin loppupeleissä aika mitätön.

Kaikkien näiden epäilevien vuosieni jälkeen olo on välillä suorastaan rakastunut, kaipaus on valtavaa ja tuntuu että halkean tästä tunteiden vuoresta. Etenkin pari viikkoa sitten tilanne oli erityisen voimallinen, en pystynyt kunnolla syömäänkään kun olin niin pyörryksissä. Niin pitkään ajattelin, että tässä on voima johon en halua sekaantua, tässä on jotain mistä on parasta pysyä erossa, tämä on jotain niin suurta ja pelottavaa etten halua tähän millään tavalla osalliseksi. Vielä senkin jälkeen kun luin Ylen jutun veljeskunnasta ja koin joitakin pienikokoisia ymmärryksen hetkiä minusta tuntui, että parasta kun en nyt tähän touhuun ryhdy kun en siitä paljoakaan ymmärrä. Ja silti tuntui että jokin kutsui minua vaikka pistinkin hanttiin, jokin siellä kutsui ja ikään kuin naarasi minua lähemmäs vaikka pyristelinkin koukussa. Sitä jatkui parisen vuotta, ja nyt tänä keväänä vihdoin luovutin, ja se oli jotenkin ihana tunne. Oli ihanaa luovuttaa ja antautua, ja sanoa että sinä voitit enkä halua enää pistää vastaan. Se on jollain tapaa ollut tosi euforinen tunne, ja se onkin yksi niistä asioita mitä illan rukoushetkessä jaksan höpöttää päivästä toiseen. Miten ihanaa oli antautua, miten ihanaa on olla tässä, miten minua kutsuttiin ja minä tulin, ja tässä nyt olen. Puutteellisena, oppimattomana, mitättömänä, mutta silti tässä. Ja vaikka kuuntelisinkin vain linjan kohinaa, se silti tuntuu tärkeältä ja merkitykselliseltä, enkä haluaisi olla missään muualla.
Olipa kauniisti kirjoitettu Tariq, tuli ihan tippa linssiin ja henkeä pakotti kun luin viestisi. Samaistun tuntemuksiisi, reilu parisen vuotta sitten kun Veljeskuntaan hain, tuntui kuin joku syvältä omista syövereistä kutsuisi minua sen pariin, vaikka mistään en mitään ymmärtänytkään ja vieläkin olo on kuin Liisalla Ihmemaassa. Ihmetys on ihanaa! Kaikkea hyvää sinulle etsijäin ja löytäjäin polulla!
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3743
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Vapaamuotoiset rukoukset

Post by Nefastos »

Tariq wrote:
Sat Jun 27, 2020 6:59 am
Ja vaikka kuuntelisinkin vain linjan kohinaa, se silti tuntuu tärkeältä ja merkitykselliseltä, enkä haluaisi olla missään muualla.

Tämä linjan kohina on hyvin kaunis, koska omaehtoisesti lähestytty, tapa puhua siitä "hiljaisuuden äänestä", "pienestä äänestä", "äänettömästä äänestä", jota kaikkien uskontojen mystikot kuuntelevat, ja juuri tuosta hiljaisuudesta löytävät rakkauden, joka saa "järkevämmät" (lue: keskinkertaisemmat) ihmiset pudistelemaan päätään, mutta antaa mystikon elämälle sen syvimmän pyhän merkityksen kokemisen. Mieleeni tulee toinen mielikuva, esimerkki simpukankuoresta, jonka tyhjää tilaa korvamme painamalla voimme "kuulla meren". Nämä ovat asioita joissa pieni ja suuri sulavat toisiinsa ja ovat yhtä, ja aikuisesta paljastuu elävänä & paljaana lapsen ikuinen hämmennys olemassaolon mysteerin edessä. Se mysteeri kommunikoi kanssamme, mutta omilla ehdoillaan, ihmisten sanojen tuolla puolen.

Paitsi kohdatessamme Jumalan muissa ihmisissä. Silloin Jumala puhuu meille jopa ihmisten kielellä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Tariq
Posts: 11
Joined: Fri Apr 17, 2020 5:44 pm

Re: Vapaamuotoiset rukoukset

Post by Tariq »

Lämmin kiitos kannustavista ja kauniista kommenteistanne! Minua arastutti postata tekstiäni, mutta tarve kertoa asiasta toiselle ihmiselle voitti lopulta arastelun tunteen. Minulla ei ole oikein ketään, jonka kanssa puhua näistä asioista, joten onneksi tämä foorumi tarjoaa siihen mahdollisuuden. Kiitos teille molemmille!
lux ferre
Frater
Posts: 97
Joined: Sat Aug 27, 2016 7:25 pm

Re: Vapaamuotoiset rukoukset

Post by lux ferre »

Vapaamuotoiset rukoukset voivat olla oma hetki hiljentyä ja nähdä maailman kauneuden ympärillä rukous on se kaunis hartaus jolla voi tuoda oman valonsa siihen synkkyteen joka elämässä myllertää ne ovat mysteerinen hetki jollei ei löydä sanoja ihminen ponnistelee kohti totuutta , rakkautta Ja miten toimimme oikein tällä
Totuuden kosmisella polulla ja maailmassa
Post Reply