Psalmit - Viimeisestä ensimmäiseen

Rituaalit, loitsut, rukoukset, meditaatioharjoitukset ja maagiset teot.
obnoxion
Sodalis
Posts: 1737
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Psalmit - Viimeisestä ensimmäiseen

Postby obnoxion » Wed Apr 10, 2019 3:03 pm

Aloitan pitkän projektin, jonka aikana aion käydä tässä ketjussa läpi kaikki Raamatun 150 psalmia, aloittaen viimeisestä ja lopettaen ensimmäiseen.

Psalmit ovat Raamatun sydän, kun Raamatun keskimmäinen luku osuu psalmin 118 kohdalle. Sen molemmin puolin ovat Raamatun lyhyin ja pisin luku - psalmit 117 sekä 119. Kun julkaistaan suomennoksia Uudesta testamentista, niihin on usein liitetty Vanhasta testamentista mukaan Psalmien kirja. Näin ollen psalmit muodostavat elävän sillan kahden testamentin välille.

Teen psalmeista yleisesittelyt ja käsitelen niitä runoutena. Mutta aion myös käsitellä niitä kaavoina. Jokaisessa luvussa käyn läpi Mustan raamatun ohjeen psalmin maagiseen käyttöön, ja pyrin näyttämään mihin psalmin rakenteisiin kaava perustuu. Samalla käyn läpi mitä Zohar kustakin psalmista opettaa. Aion lisäksi nostaa jokaisesta psalmista esiin joitakin kiinnostavia gematrisia erikoisuuksia. Lisäksi otan satunnaisesti huomioon yksittäisten psalmien erikoisuuksia muissa lähteissä, kuten Salomonin avaimessa, kabbalistisissa klassikoissa sekä kirjallisuuden tutkimuksessa.

En aseta projektille aikataulua, vaan etenen omalla tahdillani. Yritän tehdä esityksistä sopivan kokoisia ja kiinnostavia kokonaisuuksia, en kaikenkattavia esityksiä. Aiheesta voi tässä ketjussa keskustella jos kiinnostusta herää. Projekti etenee kuitenkin myös ilman keskustelua.

Säännönmukaisesti kaikkien psalmien kohdalla käytän ainakin seuraavia lähteitä. (Näiden lisäksi hyödynnän kymmeniä muita lähteitä tapauskohtaisesti, jotka pyrin aina mainitsemaan):

Alter, Robert; The Hebrew Bible - A Translation with Commentary in 3 Volumes (Norton, 2019)

The Zohar - Pritzker Edition in 12 Volumes.

Barton & Muddiman: The Oxford Bible Commentary (2013)

Kuudes ja seitsemäs Mooseksen kirja (Kirjapaino ja kustannus oy Liike, 1947).
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Smaragd
Frater
Posts: 446
Joined: Thu Jan 09, 2014 5:27 am

Re: Psalmit - Viimeisestä ensimmäiseen

Postby Smaragd » Wed Apr 10, 2019 7:04 pm

Innoittavan avoin lähestymistapa työkalujen suhteen ja muutenkin. Itse olen vasta ensi askelilla Raamatun syvyyksiin sukelteluissa ja psalmit ovat ainakin ensimmäisen käden kosketuksen suhteen vieraita. Ilolla ja hämmästyksellä jään seuraamaan työtäsi ja oppimaan lisää näistä sivuista.
User avatar
Aquila
Frater
Posts: 681
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Psalmit - Viimeisestä ensimmäiseen

Postby Aquila » Thu Apr 11, 2019 7:22 pm

Samat sanat kuin Frater Smaragdilla. Mielenkiinnolla seurailen!
obnoxion
Sodalis
Posts: 1737
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Psalmit - Viimeisestä ensimmäiseen

Postby obnoxion » Thu Apr 11, 2019 8:51 pm

PSALMI 150

Kun käyn läpi lähdeteoksiani, saa psalmi 150 vain vähän mainintoja. Se on eräällä tapaa kuin sävellyksen loppuhuipennus, jossa kaikki Psalmien kirjan soittimet yhtyvät kymmenkertaiseen ylistykseen. Miksi kymmenkertaiseen? Koska maailma luotiin kymmenellä lauseella – tämä on varmaa, käypää tulkintaa. Koska Elämä puussa on kolme safiirin kaltaista hedelmää – ei yhdeksää, ei yhtätoista, vaan kymmenen sefiraa. Näin opettavat mystiset tekstit, Zohar ja Sefer Jezirah.

Zohar äityy jopa moittimaan psalmia. Se päivittelee soitinten paljoutta, ja toteaa että niiden soittaminen ei ole Jumalaa miellyttävää palvelusta. Vain viimeisessä jakeessa puhutaan selkeästi oikein: ”Kaikki, jossa henki on, ylistäkää Herraa!”. Käännösteksti vie ajatukseni meditaatioon, ja siihen miten hengityksen seuraamisen on johtanut rukouksen sanallisuuden hajoamiseen. Hengitys on rukousta, rukous hengitystä.

Mutta eihän psalmissa ylistetä sanoilla. Kaikkialla on vain vaskirumpua, huilua, harppua; pasuunan pauhua ja kumisevia kymbaaleja. Viimeisessä jakeessa mainittu henki on alkukielessä neshamah, joka vastaa teosofian manas –prinsiippiä. Ehkä Zohar tarkoittaa että vasta kun manas lyö kymbaalit yhteen, on sen helinä ylistystä.

Nykyisen Valkovenäjän alueelta kotoisin oleva juutalainen taiteilija Marc Chagall on suunnitellut psalmista upean lasimaalauksen Chichesterin goottilaiseen tuomikirkkoon. Se juhlii taiteentekijöitä Jumalan ylistäjinä. Sen punavoittoisuuden kerrotaan olevan uskomattoman kaunista, kun sen edusta vuosittaisessa kukkaisjuhlassa koristellaan punaisilla kukkasilla. Itse lasimaalaus on kirkossa hieman syrjäisessä paikassa. Se ei ole yhteisen hartaudenharjoituksen keskuksena, vaan se kutsuu vetäytymään syrjään, ja uppoutumaan yksityiseen kontemplaatioon.

Kuten psalmissa ryhdytään kymmenkertaiseen ylistykseen, näyttää itse lasimaalaus olevan viivasommiteltu rakentumaan kymmenestä lyijykiskoin yhdistetystä lasilevystä. Tai näin ainakin kuvan perusteella päättelen, en ole nähnyt taideteosta Englannissa. Kuvassa taitaa olla ihmisiä joille kasvaa siivet, ja siivettöminä lentäviä eläimiä, Kuvan keskivaiheilla joku rientää meonrah-kynttelikkö kädessä oikealta vasemmalle. Luulisin että ylhäällä kruunupäinen kuningas David istuu poikittain aasin tammalla. Ja aivan ylhäällä, pienen pieninä, saattavat olla perinteisesti yläreunastaan pyöristettyinä kuvatut, nelikulmikkaat lain kivitaulut.

MAAGISIA KAAVOJA

Musta raamattu ohjeistaa psalmin käytöstä: ”Tätä iloista kiitospsalmia tulisi lukea jokaisen Jumalaa pelkääväisen jälkeen kuin on jostakin vaarasta pelastunut, tahi on saanut erityistä armoa Herran edessä, silloin on tätä psalmia luettava kiitollisilla tunteilla ylistäen hänen kunniaansa”.

Ajattelen että magia on intiimiä hengellisyyttä. Siksi tämä yksinkertainen kiitollisuuden ilmaisemisen aikomus puolustaa paikkaansa maagisena kaavana. Ehkä voitaisiin sanoa että kaava palvelee tarvetta ilmaista muodollisesti läsnäolon kokemuksen tunnistamista; kun on kokenut niin sanotusti enkelin tai paholaisen kosketuksen. Luulen, että seuraavat huomiota antavat näkökulman kaavan perusteisiin.

GEMATRISIA HUOMIOITA

”Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään” on gematriselta arvoltaan 600, joka vastaa sanaa ”samekh” eli ”telttakeppi”. Tämä on myös samekh-kirjaimen nimi, jota kirjainta vastaava Elämän puun polku yhdistää kuuta ja aurinkoa vastaavia sefiroita – Jesodia sekä Tiferetiä. Seuraava lause, ”ylistäkää häntä hänen väkevyytensä taivaanvahvuuksissaan” vastaa arvoltaan (547) lausetta ”keskipilarin sisässä” (be’amud ha’tavek), siis Elämän puun keskimmäisen kanavan sisässä, joka yhdistää jumalan läsnäoloa ja tosiolemusta – se on, sefiroita Malkut sekä Kether. Näin ollen saamme käsityksen vertikaalisesta linjasta ylimmän ja alimman poolin välillä, jonka sisällä, ikään kuin samansuuntaisena telttakeppinä nousee toinen suora tukipuu. Tällainen vertikaalinen vastaavuusyhteys on jakeen lauseilla alkuperäisessä muodossaankin: maallista pyhäkköä vastaavat taivaanvahvuuksien korkeammat kiintopisteet.

Kun ensimmäinen jae muodostaa pystypilarin, tulee seuraavasta jakeesta poikkisuora piena. ”Ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistaan” lauseen termi ”voimallinen” on alkukielessä johdettu viidennen sefiran, Gevuran, nimestä. Vastaavasti lauseen ”ylistäkää häntä sillä hänen herrautensa on suuri” sana ”suuri” on johdettu neljännen sefiran, Gedulan, nimestä. Nämä kaksi sefiraa muodostavat Elämän puun keskimmäisen poikittaisen polun.

Gevuran merkitystä vastaavat Raamatussa viittaukset kullan puhdistamiseen tulessa, ja on erittäin osuvaa että lauseen ”ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistaan” vastaa arvoltaan (711) ”kultasepän tulta”. (Malakia 3:2). Toista lausetta ”ylistäkää häntä sillä hänen herrautensa on suuri” vastaa lukuarvoltaan (347) lausetta ”Jumalani – sinä olet kallio” (Psalmi 18:3). Tässä Jumalasta käytetään nimeä EL, joka perinteisesti vastaa Gedulah –sefiraa. Voidaan sanoa että Gevurah on Jumalan peljättävyys ja Gedulah on Jumalan armollisuus. Tämä dynamiikka, yhdessä suorana korkeuteen nousevan henkisen tukirakenteen kanssa, selittää nähdäkseni Mustan raamatun kaavan perusteita.

ERINOMAISTA RUNOUTTA

Entä mitä sitten, jos psalmin kaksi ensimmäistä jaetta muodostavat ristin? Kun kaavat eivät puhuttele, voimme sentään hämmästyä millaista runoutta tämä on. Milloin olemme viimeksi lukeneet runoutta, jonka palkitsee syventymisen tällaisilla näkymättömyydestä sinkoavilla rakenteilla? Ja mistä tällaiset näkymättömät rakenteet löytyvät? Ne löytyvät vuosista Raamatun äärellä, intohimoisista vuosista. Ja niistä vuosista löytyy myös usko runouteen - runouteen, jonka on tehnyt pyhäksi sen sisäsyntyinen erinomaisuus. Sillä, kuten William Blake kirjoittaa runollisessa näyssään profeetta Hesekielin sanoneen:

”…[M]e Israelissa opetimme, että Runon Genius (kuten sitä nyt nimitätte) oli ensimmäinen ja kaikki muut pelkkiä johdannaisia, ja tämän vuoksi halveksimme muiden maiden Pappeja ja Filosofeja ja ennustimme, että kaikkien Jumalten lopulta osoitetaan olevan meidän Jumalastamme alkuisin ja Runon Geniukselle velkapäitä. Juuri tätä suuri runoilijamme Kuningas Daavid halusi niin palavasti ja rukoili niin liikuttavasti, sanoen, että tällä voimin hän voittaa vihollisia ja hallitsee kuningaskuntia: me rakastimme Jumalaamme niin, että me hänen nimessään kirosimme kaikki ympäröivien kansojen jumaluudet ja väitimme, että ne olivat kapinallisia; näistä pitämyksistä rahvas johtui siihen käsitykseen, että kaikki kansat lopulta tulisivat juutalaisten alamaisiksi.” (William Blake: ”Taivaan ja helvetin avioliitto”. Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino; Hämeenlinna 1959. Sivut 60 – 61. Suomentanut Tuomas Anhava.)

Tämä tulee olemaan siis oma pääasiallinen lähtökohtani tätä ja kaikkia seuraavia psalmeja tulkitessani – että ne ovat ylimaallisen täydellistä, suorastaan pohjattoman syvää runoutta. Ja tämän ajattelen olevan psalmien – ja Raamatun – yleinen oikeutus paitsi omassa ajassamme, myös lapsiemme lasten ajassa. Kuten Marc Chagallin lasimaalaus on kirkon syrjäisessä nurkassa, myös nämä kontemplaatiot kuuluvat siihen varjoisen nurkkaan, jossa hengellisyys ja runous leimahtavat spontaanisti maagiseksi kokemukseksi.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
obnoxion
Sodalis
Posts: 1737
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Psalmit - Viimeisestä ensimmäiseen

Postby obnoxion » Wed Apr 24, 2019 1:53 pm

PSALMI 149

Juutalaisen kalenterin mukaan vietämme nyt keväistä nisankuuta, tarkalleen ottaen sen 19. päivää.. Viimeksi käsittelemämme psalmin 150 viimeinen jae on perinteisesti tapana lausua ääneen, kun nisankuun keväisten kukkasten tuoksu ensimmäisen kerran tuoksuu ilmassa. Tämä liittyy hengen käsitteen ja hengityksen vastaavuussuhteeseen, ja hengessä iloitsemisen vertauskuvana toimii suloisesta tuoksusta nauttiminen. Kristitty Charles H. Spurgeon toteaa osuvasti psalmin 150 viimeistä jaetta käsitellessään, kuinka hepreankielessä jumalnimet muodostuvat paremminkin henkäyksistä kuin kirjaimista; tässäkin tapauksessa nimi on ”Jah”.

Kun käymme psalmeja läpi viimeisestä ensimmäiseen, kohtaamme jo tässä toisessa psalmissamme ilmiön, josta itse olen käyttänyt nimitystä kiroukset psalmien perässä. Ilmiössä on kyse siitä kuinka moni hyvin kauniisti alkava psalmi päättyy sotaisaan ja väkivaltaiseen koston uhoon. Edellisestä psalmista tällainen lopetus puuttui, ja siksi siitä oli hyvä aloittaa. Kun tästä lähtien tätä uhoa kohtaamme, itse palaan ajatuksissani niihin William Blaken lauseisiin joita edellisessä postissa lainasin.

Tämän psalmin on tulkittu yhdistelevän kahta tai kolmea eri lähdettä. Näistä sisällöllisesti selkeästi näkyvä tulkinta on jako kahteen osaan, joista ensimmäinen kattaa jakeet 1 – 4, ja jälkimmäinen jakeet 5 – 9. Näsitä jälkimmäisten jakeiden on katsottu ehkä liittyvän Jahven syksyisiin palvontamenoihin, ja liittyvän väistyvän ja alkavan ajanjakson rituaaliseen välienselvittelyyn.

Jos ajattelemme että tässä psalmissa on eri lähteistä nostettu neljä ensimmäistä lukua käsittävä ”uusi virsi”, ja jälkimmäiset viisi jaetta käsittävä ”kunnian veisu”, niin psalmin rikas gematria sitoo nämä kaksi lähdettä yhteen. Uuden virren viimeinen lause ”hän kaunistaa nöyrät pelastuksella”, sekä kunnian veisun lause ”ja heidän käsissään kaksiteräinen miekka”, saavat molemmat summakseen 860 gematrisen perustulkinnan kautta. Palaamme tähän vastaavuuteen kun olemme ensin käyneet läpi mitä Zohar kirjoittaa psalmista

Kohdassa 149:2 lausutaan ”Riemuitkoon Israel tekijästänsä”. Zoharissa rabbini Abba tulkitsee miten tässä kohtaa tulisi oikeammin lukea ”tekijöistänsä”, joka tulkinta perustuu pitkälle vietyyn kirjaimellisuuteen. Tässä viitataan siihen kuinka ihmisen tekemiseen tarvitaan kolme tekijää – nainen, mies ja Jumala. Samalla tässä viitataan luomiskertomukseen, jossa maa, vesi ja ilma nähdään Jumalan kolmena apulaisena luomistyössä. Toisaalta lupaus riemuitsemisesta yhdistyy lopunajan jälkeisen maailman odotukseen (Jesajah 66:22). Näihin lopunajan teemoihin voidaan myös liittää psalmin jälkimmäinen, sotaisa osuus. Kun edellisessä psalmissa oli kymmenen ylistystä, on tässä psalmissa seitsemän, joiden on tulkittu liittyvän seitsemään alempaan sefiraan. Näin ollen voitaneen tekijöiden kolminaisuus katsoa kolmeksi ylemmäksi sefiraksi; Kether vastaa Jumalaa ja ilmaa eli henkeä, Hokmah isää sekä vettä ja Binah äitiä sekä maata. Heidän poikansa on Tifereth ja tyttärensä Malkuth.

Kohdassa 149:6 kirjoitetaan ”Jumalan ylistys on heidän suussansa, ja heidän kädessään kaksiteräinen miekka”. Juutalaisen uskontunnustuksen, sheman, (5. Mooseksen kirja 6:4 – 9) lukeminen ennen nukkumaan menoa auttaa surmaamaan ne lukemattomat demonit, jotka Zoharin mukaan vaanivat häntä yöllä. Niinpä ylistys heidän suussaan on hengellinen miekka joka on heidän kädessään. Tämä uskontunnustus lausutaan sängyssä juuri ennen nukkumaan menoa, kuten psalmissa lauletaan ”riemuitkoon he vuoteissaan” (149:5).

Ylistys tässä kohtaa merkitsee laulua ja syvää hartautta. Ja tähän liittyy kaunis jae Korkeasta Veisusta: ”Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme” (2:12). Tämän jakeen runollinen kauneus on erityisesti siinä, kuinka siinä verrataan mystillisesti yötä kevääseen, ja kevätkukintaa unennäkemiseen. Ylistyslaulun (jeranenu) juuri (rnn) yhdistyy juutalaisessa mystiikassa Metatronin nimen loppuosaa, nimen alkuosan tarkoittaessa opastajaa. Kerrotaan että Metatron johdattaa Kunnian Valtaistuimen luo ne, jotka ovat opiskelleet Tooraa silkasta Tooran opiskelun ilosta. Nämä sielut ovat ne kukkaset, jotka ovat puhjenneet maahan, ja metsäkyyhkynen on yön valtias Metatron, joka johdattaa nämä nukkuvien sielut Kunnian Valtaistuimen äärelle, jossa ne yhtyvät puhtaaseen ylistyslauluun. Metsäkyyhkysen ääni on siis Metatronin kutsu vanhurskaille, joiden sielut nousevat yöllä taivaalle kuin kukkaset kevääseen. ”Iloitkoon hurskaat, veisaten hänen kunniaansa” (149:5) – tässä ”kunnia” on Metaronin nimi, ja lause merkitsee ”iloitkoon hurskaat yhdessä Metatronin kanssa”. Vuorikyyhky kirjoitetaan jakeessa ha’Tore, ja kun sanan kirjaimet vaihtavat paikkaansa, muodstuu niistä sana toora. Näin ollen kole haTore, vuorikyyhkysen laulu, muodostuu Tooran äänestä. Psalmissamme ylistylaulu, jeranenu, on käännetty muotoon ”iloitkoon”, ja sen gematrinen arvo 316 vastaa lausetta ”Metatroin kanssa”.

Minulle nousee tästä mielikuva, jossa Toooraan syventyminen, sen tutkiminen ja lukeminen, sen haasteisiin vastaaminen ja sen kauneudesta hullaantuminen, ovat kaikki osa sitä sydämen lämpöistä puhallusta, jolla lukija antaa heprean kirjaimille elämän yksilöllisessä muodossa. Etenkin yöaikaan, kun Zohar opettaa että mielen terävät särmät antavat periksi pehmeydelle, voivat kirjaimet muuttua kuin salaiseksi puutarhaksi, jossa vuorikyyhkyn laulua vastaa siihen antaumukseen, jonka lukijan Geniuksen liekit ovat todeksi osoittaneet. Ja näin henkilöitynyt Toora voi kohdata nukkujan ihmeellisessä unessa.

Päästäkseen puutarhaansa, iltarukouksensa lausuva ohittaa unessaan demoniset impulssit, ja näin ollen saattaa kohota Elävien maahan, siis yhtyä Shekinaan, Jumalan läsnäoloon. Metatron ja Shekina käsitetään pohjimmiltaan saman entiteetin aspekteiksi. Demonisiin impulsseihin viittaa Jobin kirjan kohta ”ja kipinät - lentävät korkealle” (5:7). Korkealle lentävät kipinät (ve benei reshef) ovat gematriselta arvoltaan 639, ja vastaavat arvoltaan termiä ”Tiedon puu”. Voimme siis ajatella että nämä kipinät nusevat korkeimmillaan tiedon puun latvustoon, eivätkä siis yllä kolmeen ylimppän sefiraan lainkaan.

Kipinät, Resefin pojat, viittaavat muinaiseen Resef jumaluuteen, Babylonialaiseen Nergaliin verrattavissa olevaan sodan, kuivuuden ja kuumetautien jumaluuteen, jonka palvonta on lähtöisin Ugaratin alueelta, mutta joka on myös nauttinut suosiota tiettyjen Egyptin dynastioiden aikoina. Resef oli yhteydessä aliseen maailmaan, jossa kuoleman jumala, Mot, piti hoviaan. Resef näyttäisi liittyvän läheisesti Shapshutiin, auringon jumalattareen, joka yöllä siirtyi maan alle, muuntuen ”Kalmon Shapshutiksi”. Tällöin kuoleman voimat käyttivät auringon poltetta demonisena välineenä. Ugaritin taivaallinen jumala Baal oli sateen tuoja, mutta Mot käytti auringon voimaa tuhoisan kuivuuden aiheuttamiseen. On mahdollista että erääseen tällaiseen kuivuuteen Ugaratin aikakausi lopulta päättyi 1200-luvulla eKr. Auringon kuumuutta pidettiin Ugaratissa henkisten maailmojen rajojenylitystä mahdollistavana tekijänä, ja kuumuutta kutsuttiin helpottamaan sielujen siirtymistä kuolemanjälkeisiin tiloihin.

Palaamme Resefin moniin merkityksiin tulevien psalmien myötä, sillä Resef on toistuva osa psalmien rikasta demonologiaa. Nyt tulkitsen Resefin pojat eli korkealle lentävät kipiniät maanalaisen auringon, ”Kalmon Shapshuthin”, demonisena voimana, ulkoisena ja sisäisenä kuumeisuutena, jotka nousevat palavien nuolien lailla korkeuksiin siinä monitulkintaisessa tilassa, jossa ihminen iltaisin kulkee unen porttien läpi. Tätä sisäistä ja ulkoista kuumeisuutta hallitaan psalmin mainitsemalla kaksiteräisellä miekalla, jonka Zohar kerto olevan Shekinan henkilöitymän, ja joka on sama kuin Jesajan kirjassa kuvailtu ”Herran miekka”, joka ”on verta täynnä, rasvaa tiukkuva, karitsan ja kauristen verta, oinasten munuaisrasvaa.” (34:6). Toisaalta itse Resef kulkee polttotaudin nimellä Herran raivokkaan muodon perässä, edellään niin ikään demoninen rutto, Dever (Habakuk 3:5).

Ajattelen että nämä Sheolista nousevat kipinät on tunnistettava rakkauden kauhistuttavuudeksi, ”sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku (reshafeha rishpei esh), on Herran liekki” (Korkea Veisu 8:6). Tässä jakeessa kuolema viittaa hyvin suorasti vanhaan Mot-jumaluuteen. Iltaisin lausutun Sheman tarkoitus on yhdistää sefirotiset aspektit. Tällainen ykseyttä eheyttävä, kokoava tarkoitus on siis varmasti iltarukouksen ydin. Auringon jumalatar, kuten naarasleijona saalistaa yöllä, on pimeässä kipinöivä vaara. Kuten psalmissa 104:20 – 23:

Sinä teet pimeän, niin tulee yö
silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista
ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois
ja laskeutuvat luoliinsa maata.
Silloin ihminen menee töihinsä
ja askaroitsee iltaan asti.

Jakeiden ensimmäinen lause, ”sinä teet pimeän”, vastaa arvoltaan 1428 Ensimmäisen Mooseksen kirjan lausetta ”vartioitsemaan elämän puun tietä” (3:24). Tässäkin kohdassa viitataan miekkaan – siihen ”välkkyvään, leimuavaan miekkaan” jonka Jumala asetti Eedenin itäpuolelle vartioimaan tietä. Tämä tie johtaa siis Elämän puulle, joka, toisin kuin mainittu Tiedon puu, käsittää myös kolme ylintä sefiraa, jonne asti kipinän pojat eivät nouse. Seuramme käsitys miekan esoteriasta käy hyvin esille Elävän viinipuun hymnistä, ja on nähdäkseni sovellettavissa myös tämän kuvaston tulkintaa.

Mutta vuorikyyhkyn laulu kutsuu sieluja vielä Elämän puun latvustoakin korkeammalta. Kokonaisuudessaan psalmin 149:5, ”iloitkoot hurskaat, veisaten hänen kunniaansa, riemuitkoot he vuoteissaan” on arvoltaan 1784, joka vastaa ylimmän sefiran, Ketherin, yläpuolista ensimmäistä huntua nimeltään ”Rajaton valo” (Ain Sof Aur).

Tällaista rajatonta valoa on ehkä runollisesti tarkoitettu sillä sädekehänä loistavana aamunkoilla, josta Danielin kirja (kristittyjen raamatussa 6:19, juutalaisten Tanakihssa 6:20) puhuu arameankielellä ”be’Sefarfar”. Tällöin koko yön huolestuneena paastonnut kuningas Daarajaves löysi rakaan Danielinsa elävänä leijonien luolasta, jossa Daniel kertoi enkelin auttaneen häntä. Tämä arameankilien termi ”aamunkoitteessa” - be’ Sefarfar - on lukuarvoltaan 860. Tämän saman arvon, kuten ehkä muistamme, jakavat ne kaksi lausetta psalmistamme, jotka näin sitovat yhteen ne psalmin kaksi lähdettä joita kutsuimme uudeksi virreksi ja kunnian veisuksi.

Olemme käynet läpi vasta hyvin pienen osan psalmimme laajan kuvaston ulottuvuuksista, mutta ajattelen että tässäkin on jo monelle turhan paljon. Parasta olisikin keskittyä pienempään osaseen – vaikkapa jakeen puolikkaaseen tai yhteen sanaan – ja seurata sen säteitä vapautuneesti kaikkiin suuntiin. Kokonainen psalmi, lyhytkin sellainen, on kuin valtameri jossa valkoiset valaskalat ja musteenväriset leviatanit lyövät leikkiään ilman että tyyni pinta siitä paljonkaan häiriintyy; Suuria asioita jää jatkuvasti huomaamatta, vaikka ne tuijottavat meitä palavilla silmillään rivien välistä - ja kuinka paljon enemmän on helmiä syvyyksissä? On sanottu että psalmeilla on 70 erilaista tulkintaa, mutta vielä oikeammin on sanottu että tulkintoja on loputon määrä. Millaista taianomaista runoutta!

Musta raamattu antaa yhteisen kaavan psalmeille 149 sekä 148: ”Nämä kaksi psalmia ovat hyvät estämään tulen vaaraa kun näitä rukoillaan lapsellisella hartaudella ja horjumattomalla toivolla Jumalaan”. Tässä psalmissamme tulen vaarat ovat niitä kipinöiviä Resephin poikia, jotka yöllä nousevat leijonaluolistaan etsimään elatustaan siitä pimeydestä, jonka Jumala on tehnyt vartioimaan tietä Elämän puun luokse. Ja onko se meidän lapsellinen hartautemme joka valmistaa sanoistamme vuorikyyhkyn Elämän puun latvustoon, laulamaan meille turvallisen tien, ja tehden yöstämme kuin kevään, ja sielustamme vaikkapa sinivuokon tai metsätähden?

En tiedä onko psalmista 149 tehty maalausta. Englanninkielisen Wikipedian mukaan siitä on kuitenkin tehty useita klassisia sävellyksiä, muun muassa Johann Sebastian Bachin ja Antonin Dvorakin toimesta. Tunnen huonosti klassista musiikkia, mutta olen siitä kiinnostunut. Mikäli joku osaa peilata psalmia näihin sävellyksiin, olisin hyvin kiinnostunut.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 2 guests