Flow ja katarsis

Astraaliset ja paranormaalit kokemukset, unet, näyt.
Locked
User avatar
Gethsemane
Posts: 39
Joined: Thu Jan 11, 2018 12:59 pm

Flow ja katarsis

Post by Gethsemane »

Tiedän, että nämä käsitteet ovat tuttuja kaikille. Avaan niitä kuitenkin kuivakkaan lyhyesti.

Flow on optimaalinen tila joka voi ilmetä millaisen toiminnan yhteydessä hyvänsä jossa taidot ja haaste kohtaavat. Ihminen on keskittyneessä tilassa jossa tietoisuus on optimaalisessa järjestyksen tilassa ja tehtävä asia sujuu kuin itsestään. Samalla tietoisuus muuttuu kompleksiseksi eli kehitymme ja siinä samalla taitomme.

Flow on virtaa kohti täydellisyyttä ja kokemusta pystyvyydestä. Se on henkilökohtaista onnellisuutta. Joku varmaan kuvaisi tilaa sanalla luovuus. Myös rakkaus ja seksi sisältävät flow-kokemuksia ja nämäkin edellyttävät jatkuvuuden kannalta tietoisuuden kehittymistä eli sen kompleksisuuden lisääntymistä.

Psyykkinen entropia on flow:n vastakohta. Sen tunteet ovat onnellisuuden vastakohtia kuten pelkoa, raivoa, levottomuutta ja mustasukkaisuutta. Tietoisuutta hallitsee epäjärjestys joka pakottaa meidät suuntaamaan tarkkaavaisuuttamme vääriin kohteisiin. Haasteet ovat liian suuret taitoihin nähden ja tämä johtaa ahdistumiseen. Menetämme oman valinnan ja meitä ohjaa negatiiviset tunteet.

Mistä nämä vahingolliset tunteet muodostuvat on mielenkiintoinen asia. Ehkä turhautumisesta, huonouden kokemuksista tai muusta vastaavasta? Tämä tässä on pelkkää omaa pohdintaa.

Näsitä kokemuksia voi lukea enemmän aihetta tutkineen psykologi Mihály Csíkszentmihályin kirjasta Flow elämän virta. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Kirjassa koostetaan vuosikymmenten tutkimusten tuloksia joten nimen tai kannen ei kannata antaa hämätä.

Katarsis eli kliimaksi tai hurmio johtaa kreikan sanasta "puhdistuminen". Aristoteles on käsitellyt katarsista mm. eräänlaisena tragediasta puhdistumisena. Katarsis johtaa harmoniaan, ahdistuksen ja melankolian väistymiseen. on tavallaan flow:sta seuraava tila. Termi on tuttu muistakin yhteyksistä, mutta viittaan nyt siihen yhdenlaisen näkökulman kautta.

Katarsis-sanaa on käytetty alun perin uskonnollisissa yhteyksissä. Sillä on ennen kaikkea rituaalinen merkitys. Uskonnollisuutta on tutkittu ihmisen terveyteen sekä pitkäikäisyyteen myönteisesti vaikuttavana ja ehkä tässä voi olla osansa. Jälleen omaa spekulaatiotani.

Rituaalisuutta esiintyy, tietysti, muissakin kuin uskonnollisissa yhteyksissä. Yksi mielenkiintoisimmasta aihetta sivuavista teoksista on mielestäni Tapio Tuomisen tutkimus: Maaginen kuva: rituaalinen käyttäytyminen kuvataiteessa. Voin lämpimästi suositella teosta, se on kirjoitettu älykkäästi ihastuttavan luettavaan muotoon.

Tutkimuksen keskiössä on taiteen tekemiseen liittyvä rituaalisuus ja siitä seuraava katarsis. Tuominen vertaa tutkimuksessa esimerkiksi seksuaalisen hurmion ja taiteen tekemistä samankaltaisena kokemuksena mikä on äärettömän mielenkiintoista. Myös musiikin yhteydessä puhutaan katartisista kokemuksista. Taiteeseen liittyy osaltaan taito joten kuulostaa luontevalta, että siihen liittyy haasteen ja päämäärän kohtaavia tilanteita, ehkä vieläpä emotiaanalisessa tilassa.

Katartis ei minulle kuitenkaan ole kovin tuttu terminä, olen lähinnä tutustunut vain Tuomaisen teokseen. Termi liittyy myös freudilaisuuteen ja olen varma, että täällä monilla on rutkasti tietoa aiheesta tältä pohjalta. Mielenkiinnolla opin lisää tästä.

Sitten itse asiaan. Olen kiinnostunut kokemuksistanne tai ajatuksista liittyen näihin kolmeen. Itse tunnistan kaikki näistä ja huomaan niiden painotuksen vaihtelevan eri elämäntilanteissa. Vaiheet joissa olen keskittynyt intohimoni kohteisiin ovat sisältäneet eniten flow-kokemuksia. Näitä vaiheita on ollut oikeanlaiseen työskentelyyn liittyvissä yhteyksissä, urheilussa ja rakastumisessa. Monet uudet asiat ovat alussa tuottaneet flow-kokemuksia ehkä niiden ollessa vielä erillään taidon kehittymisestä tiettyyn pisteeseen ja siten asioiden rutinoitumisesta. Samalla juuri nämä kokemukset ovat saattaneet traagisesti suistua jonkin ajan kuluttua psyykkiseen entropiaan (työ). Ja kuten flow-kokemukseen kuuluu, ihminen hakee sitä uudelleen samoista tilanteista ja siitä ehkä tämä pettymys sen katoamisesta.

Psyykkinen entropia tuntuu olevan tässä elämänvaiheessani läsnä enemmän kuin flow. Tunnen itseni levottomaksi, ehkä koska elämässäni ei ole juuri nyt riittävästi haasteita. En ole kyennyt pitkään aikaan keskittymään esim. lukemiseen tai minkäänlaiseen ajatteluun liittyviin haasteisiin joten näissä osasyynsä. Täytyy toisaalta todeta, että ehkä en osaa täysin erotella onko kyse juuri tästä vai muusta. Tunnen kuitenkin kahden muun tilan olevan tuloillaan takaisin elämääni.

Kun mietin katartista, niin minulle tulee mieleeni eräs kokemus lapsuudesta. Kuuntelin paljon klassista musiikkia kymmenen ikäisenä. Makasin sängylläni transsimaisessa olotilassa eikä mielessäni tapahtunut mitää. Musiikki täytti koko tietoisuuteni ja kuuloaistia lukuunottamatta kaikki muut aistini hälvenivät. Ehkä rituaalisuudessa ja (mielestäni) klassiseen musiikkiin liittyvissä kaavoina on jotakin yhteistä. Lepäsin eräänlaisessa nirvanassa ja ehkä tosiaan olinkin sillä nirvana on irrottautumista takertumisesta (aistit), vihasta (katarsis) ja tietämättömyydestä (musiikki).

Yhtäkkiä tunsin irtautuvani ruumiistani. Tunsin sen selvästi ja näin lähestyväni kattoa ja sen jälkeen katsoin itseäni alhaalla silmät kiinni. Kelluin täydellisessä tyhjyydessä. Palasin ruumiiseeni luultavasti aika pian (katosiko aika, en voi tietää). Kokemus oli kiinnostava ja nimenomaan puhdistava sekä siinä määrin henkilökohtainen, että en siitä kertonut kenellekään. Nyt aikuisena olen kertonut, onkohan se ollut järkevää. Luulen, että katartis kasvatti minua herkistymiseen toisenlaiseen todellisuuteen.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Flow ja katarsis

Post by Insanus »

Minulla oli joskus 17 tai 18-vuotiaana ihmeellinen kokemus joka on vahvimpia kaikista mystisiksi luokittelemistani. Olin kuluttanut paljon aikaa opetellen soittamaan Beethovenin kuutamosonaatin kolmatta osaa, joka on todella hankala kappale - en vieläkään osaa sitä :). Jossakin kohtaa harjoitellessa menetin hermot kokonaan ja meinasin alkaa hakata koskettimia niin kuin kiukkuinen lapsi näppäimistöä, mutta jostain syystä en osannutkaan enää soittaa väärin. Kaikki huitaisut ja rämppäämiset osuivat joihinkin ihmeellisiin harmonioihin, joita en ollut koskaan kuullut ja kun yritin untensiivisemmin väkisin soittaa jotain väärin, vauhti vain kiihtyi mutta mitään teknistä virhettä ei tullut. Muistan ylikuormittuneen mielentilan ja pelon järjen menettämisestä kun lopetin ja lähdin ulos.
Noista esimerkeistä tuntui kuin psyykkinen entropia ja flow olisivat olleet samanaikaisesti läsnä, mutta taito jota käytin tuon haasteen kohtaamiseen ei ollut omaani, eikä hallinnassani.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Flow ja katarsis

Post by Kavi »

Insanus wrote:Minulla oli joskus 17 tai 18-vuotiaana ihmeellinen kokemus joka on vahvimpia kaikista mystisiksi luokittelemistani. Olin kuluttanut paljon aikaa opetellen soittamaan Beethovenin kuutamosonaatin kolmatta osaa, joka on todella hankala kappale - en vieläkään osaa sitä :). Jossakin kohtaa harjoitellessa menetin hermot kokonaan ja meinasin alkaa hakata koskettimia niin kuin kiukkuinen lapsi näppäimistöä, mutta jostain syystä en osannutkaan enää soittaa väärin. Kaikki huitaisut ja rämppäämiset osuivat joihinkin ihmeellisiin harmonioihin, joita en ollut koskaan kuullut ja kun yritin untensiivisemmin väkisin soittaa jotain väärin, vauhti vain kiihtyi mutta mitään teknistä virhettä ei tullut. Muistan ylikuormittuneen mielentilan ja pelon järjen menettämisestä kun lopetin ja lähdin ulos.
Noista esimerkeistä tuntui kuin psyykkinen entropia ja flow olisivat olleet samanaikaisesti läsnä, mutta taito jota käytin tuon haasteen kohtaamiseen ei ollut omaani, eikä hallinnassani.
Mielenkiintoista. Onko vastaavanlainen ilmiö toistunut aikaisemmin tai myöhemmin? Omalla kohdallani soittaminen ei koskaan onnistu vastaavanlaisissa tunnetiloissa, vaan yllyttää kohti isompaa vihastumista kunnes soittamisesta ei tule enää mitään. :D

Tästä tuli ihan ylipäätään mieleen raivo, joka voi ilmetä juuri sellaisena "berserker-moodina", jossa astutaan ulos itsestään tai "jokin" astuu henkilön tilalle. Tämä tila adrenaliinihuuruineen voi tuottaa hyvinkin katartisen ja euforisen tilan, josta seuraa sitten häpeä toimintaansa ja tuntemuksiaan kohtaan. Juuri tällainen "psyykkinen entropia" pelkoineen sun muineen tuottanee tällaista tilaa.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Flow ja katarsis

Post by Insanus »

Kavi wrote:
Insanus wrote:Minulla oli joskus 17 tai 18-vuotiaana ihmeellinen kokemus joka on vahvimpia kaikista mystisiksi luokittelemistani. Olin kuluttanut paljon aikaa opetellen soittamaan Beethovenin kuutamosonaatin kolmatta osaa, joka on todella hankala kappale - en vieläkään osaa sitä :). Jossakin kohtaa harjoitellessa menetin hermot kokonaan ja meinasin alkaa hakata koskettimia niin kuin kiukkuinen lapsi näppäimistöä, mutta jostain syystä en osannutkaan enää soittaa väärin. Kaikki huitaisut ja rämppäämiset osuivat joihinkin ihmeellisiin harmonioihin, joita en ollut koskaan kuullut ja kun yritin untensiivisemmin väkisin soittaa jotain väärin, vauhti vain kiihtyi mutta mitään teknistä virhettä ei tullut. Muistan ylikuormittuneen mielentilan ja pelon järjen menettämisestä kun lopetin ja lähdin ulos.
Noista esimerkeistä tuntui kuin psyykkinen entropia ja flow olisivat olleet samanaikaisesti läsnä, mutta taito jota käytin tuon haasteen kohtaamiseen ei ollut omaani, eikä hallinnassani.
Onko vastaavanlainen ilmiö toistunut aikaisemmin tai myöhemmin? Omalla kohdallani soittaminen ei koskaan onnistu vastaavanlaisissa tunnetiloissa, vaan yllyttää kohti isompaa vihastumista kunnes soittamisesta ei tule enää mitään. :D
Ei ole toistunut.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Flow ja katarsis

Post by Smaragd »

Gethsemane wrote:Flow on optimaalinen tila joka voi ilmetä millaisen toiminnan yhteydessä hyvänsä jossa taidot ja haaste kohtaavat. Ihminen on keskittyneessä tilassa jossa tietoisuus on optimaalisessa järjestyksen tilassa ja tehtävä asia sujuu kuin itsestään. Samalla tietoisuus muuttuu kompleksiseksi eli kehitymme ja siinä samalla taitomme.



Katarsis eli kliimaksi tai hurmio johtaa kreikan sanasta "puhdistuminen". Aristoteles on käsitellyt katarsista mm. eräänlaisena tragediasta puhdistumisena. Katarsis johtaa harmoniaan, ahdistuksen ja melankolian väistymiseen. on tavallaan flow:sta seuraava tila. Termi on tuttu muistakin yhteyksistä, mutta viittaan nyt siihen yhdenlaisen näkökulman kautta.
Onkohan tällainen kompleksisuuden kohtaaminen tilaisuus nähdä kompleksin lävitse? Kun yksi valonsäde Logoksena vuodatetaan ja se heijastuu ja heijastuu ja muodostaa komplekseja rakenteita, kuten psyykkeemme, lienee katarsis välähdys heijastavien pintojen taakse. Luulisin tästä johtuvan sen ettei uudelleen samaa työtä toistettaessa enää saavuteta flowta ja katarsista. Tietyt pinnat on jo paljastettu ja masturbatorinen ”paluu rikospaikalle” paljastaa ainoastaan ettei jotain puolta (yleensä varmaan älyllistä) välttämättä onnistuttu vielä käymään läpi. Itseni olen saanut tästä kiinni mm. tiettyjen yhtyeiden keikoilla joilla on yrittänyt etsiä sitä samaa mitä joskus on kokenut, jolloin olen huomannut ettei tämä enää toimi ja "temppeli" tai "jumalankuva" on löydettävä jostain muualta. Se on kuin kutsu muotojen tuolle puolen. Sitä hoksaa ettei uusien temppelien rakentaminen loputtomiin ole kovin mielekästä, jolloin flown ja katarsiksen jahtaus ei katoa vaan syvenee eli se menettävää itseisarvonsa ja ryhdytään seuraamaan vain luontaista virtausta rakenteiden tuolle puolen. Yläjuoksulle on vain raskasta soutaa.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Yinlong
Posts: 121
Joined: Sat Feb 27, 2016 5:12 pm

Re: Flow ja katarsis

Post by Yinlong »

Insanus wrote: Kaikki huitaisut ja rämppäämiset osuivat joihinkin ihmeellisiin harmonioihin, joita en ollut koskaan kuullut ja kun yritin untensiivisemmin väkisin soittaa jotain väärin, vauhti vain kiihtyi mutta mitään teknistä virhettä ei tullut. Muistan ylikuormittuneen mielentilan ja pelon järjen menettämisestä kun lopetin ja lähdin ulos.
Noista esimerkeistä tuntui kuin psyykkinen entropia ja flow olisivat olleet samanaikaisesti läsnä, mutta taito jota käytin tuon haasteen kohtaamiseen ei ollut omaani, eikä hallinnassani.
Sua saattais kiinnostaa tää dokumenttielokuva: Oleg y Las Raras Artes, joka kertoo Oleg Karavaychukista, joka teki uransa erityisesti elokuva- ja teatterimusiikin parissa säveltäjänä, mutta eläkepäivillään hän on keskittynyt soittamaan ja tutkimaan tsaarin hoviin kuulunutta vanhaa pianoa. Hän kertoo dokumentissa, että hän ei itse soita pianoa, vaan antaa itse soittimen (tai sen ympärillä olevien tarinoiden ja historian) soittaa itseään hänen käsiensä kautta. Tavallaan voi sanoa, että soitto on vain vapaata assosiointia ja improvisointia, mutta täytyy itsekin tunnustaa, että ainakin koko dokumenttielokuvan katsottuaan tulee olo, että soitossa on jokin hyvin erikoinen ulottuvuus. Tässä vielä elokuvan traileri Youtubessa.
Quaerendo Invenietis - Na dìomhcuimhnich a-chaoidh - Feuer frei!
Locked