Suhtautumisesta uniin

Astraaliset ja paranormaalit kokemukset, unet, näyt.

Millä tavoin suhtaudut uniisi?

Samantekeviä / viihteellisiä
20
20%
Pyrin analysoimaan muistamiani unia älyllisesti
33
33%
Pyrin näkemään selväunia ja toimimaan tietoisesti unimaailmassa
15
15%
Uneni ovat paljastaneet minulle tulevia tai objektiivisia tosiasioita
21
21%
Muistan harvoin unia herättyäni
11
11%
 
Total votes: 100
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by Nefastos »

Nagahel wrote:Aikaisemmin uneni olivat korostuneen symbolisia ja arkkityyppisiä, mutta nykyisin vaikuttaa usein siltä, että näen unia suurimmaksi osaksi joko objektiivisista tapahtumista tai henkilöistä, mitkä sitten sekoittuvat jossain määrin ensinmainittuihin. Jossain määrin nykyisin on myös lisääntynyt unien täysin selvät ja suorat viestit, joissa ei ole useinkaan mitään tulkittavaa, ja jotka ilmenevät joko kuvamateriaalina tai "ääninä", jotka joku unen henkilö lausuu. Nämä liittyvät poikkeuksetta meneillään oleviin ja käsittelemiini asioihin.


Tässä näyttäytyy hyvin sellainen psyykkisen kehityksen eräs huippu, joka korkeamman magian lainalaisuuksille alisteisena ei estä vaan rikastaa henkistä elämää. Luontevasti syntyneet psyykkiset kyvyt, jotka korkeamman kolmion keskeytyksettömän käytön kautta muodostuvat jatkuvasti neutraalimmiksi ja luotettavammiksi, tulevat siten yhä enemmän fyysisten aistimien kaltaisiksi, toisin sanoen siirtyvät astraalisesta eteeris-fyysiseen tilaan.

Vaikka olen itse usein kiivaillut astraalista näkyjen näkemistä vastaan, on hyvä muistaa että parhaimmillaan psyykkisyys toimii tällä tavoin ruumiillistuneena ja yhä enemmän objektiivisena asiana. Sellaista ei pidä jumaloida sen enempää kuin muitakaan fyysisiä aisteja, mutta ei pitää myöskään niitä kelvottomampana. Ainoa mikä tulee muistaa on, että alemmalla kolmiolla ei ole kykyä puhdistaa omia linssejään, vaan ainoa mikä tekee alemman lopulta objektiiviseksi on sen puhdistaminen aktivoiduilla korkeammilla prinsiipeillä (âtma-buddhi-manas). Kun psyykkiseen elämään suhtaudutaan tältä oikealta pohjalta, liiaksi tiivistymisen "dugpautumis"-probleema ohittuu.

Veli Obnoxion kuvasi hyvin huomion keskittymistä muodolliseen puoleen, joka samanaikaisesti on niin kaunis antaumuksen merkki että samalla alkaa yhä enemmän muodostua esteeksi juuri tuolle antaumukselle; sillä antaumuksen kohde on tosiasiassa hengessä ja muodoton, eikä sillä ole ehdottomia vaan vain ehdollisia instrumentteja. Koska muodollisesta ponnistuksesta on annettu niin paljon ohjeita aiemmassa okkultismissa, olen korostanut tätä toista puolta, joka usein jää aivan huomioimatta; että kaikenlainen pakottaminen ja jopa hermojen kiristyminen on sitä vaarallisempaa mitä pitemmälle edetään, vaikka alussa tiukka ponnistus on tietenkin vanhasta elämästä irtautumisen elinehtona.

Tnahara wrote:Selkounia esiintyy itsellänikin aina toisinaan, mutta on vaikea ymmärtää miksi ja milloin ne syntyvät. Olen itse pohdiskellut, että niiden aikana itsetietoisuus "laskeutuu" jonnekin unien/alitajunnan tasolle, siinä missä tavallinen unennäkö tapahtuu ilman tätä itsetietoisuutta.


Mentaalisesta (älyn) tasosta on puhuttu aivan liian vähän ja astraalisesta liikaa. Näkisin asian niin, että terveen ihmisen kyseessäollessa todellinen minuus (Ego) vetäytyy unen aikana korkeammalle mentaaliselle tasolle, siinä missä astraalitilaan jää vaikuttamaan vain sen heijastusvaikutus, "aave", samaan tapaan kuin kuoleman jälkeenkin. Ruumiin havahtuessa aivoihin jää vaikutelmia niitä lähimmän energiatason kokemuksista, ja minuus samastaa itsensä tuon "aaveen" kokemuksiin. Kuitenkin ihminen itse ei tosiasiassa ole elänyt noissa unissa vaan korkeammassa tilassa, joka meille on muodoton ja vailla ulottuvuuksia. (Astraalisen tilan tekee pseudo-objektiiviseksi se, että asiat ja ihmiset eivät ole tekemisissä suoraan vaan projisaatioidensa kautta; ja projisaatioiden vastaanotto toimii eräänlaisella magneettisella tilausperiaatteella. Oman tietoisuutensa voi tietysti sitoa johonkin projisaatioonsa, mutta miksi kukaan astraalimaailman todellisen luonnon tunteva tekisi näin paitsi erikoistilanteessa on iso kysymysmerkki.)

Tietenkin, jos ihminen on läpikäynyt "teknisen vihkimyksen" astraaliselle tasolle, hänen psyykkinen elämänsä on haltuunotettu objektiivisesti, eli tuotu eetteriin kuten yllä sanottu; joten adepti, joka on käynyt myös tämän asteen muiden ohella kykenee katselemaan astraalivirtaa vähän samaan objektiivisesti kuin ihminen voi kanavasurffailla fiktiivisiä ohjelmia tv:stä katsellen, olkoonkin että hänellä ehkei ole siihen suurempaa innostusta. Omalta kohdaltani ehdotan kuitenkin, että huomio kohdistettaisiin mentaalisen eikä astraalisen kirkkauden tilan saavuttamiseen. Ei siis tule harmistua, jos kokee ponnistavansa vakavasti kohti henkistä elämää & unimaailma pysyy suljettuna kirjana: useinkin voi olla ihanteellista, että oppilaan mieli saa levätä mentaalisella tasolla tuomatta aivoihin juuri mitään psyykkisiä vaikutelmia. Tällöin kyse ei ole defensseistä, paitsi sanan kaikkein korkeimmassa ja parhaassa merkityksessä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Lux

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by Lux »

Nefastos wrote:Omalta kohdaltani ehdotan kuitenkin, että huomio kohdistettaisiin mentaalisen eikä astraalisen kirkkauden tilan saavuttamiseen. Ei siis tule harmistua, jos kokee ponnistavansa vakavasti kohti henkistä elämää & unimaailma pysyy suljettuna kirjana: useinkin voi olla ihanteellista, että oppilaan mieli saa levätä mentaalisella tasolla tuomatta aivoihin juuri mitään psyykkisiä vaikutelmia. Tällöin kyse ei ole defensseistä, paitsi sanan kaikkein korkeimmassa ja parhaassa merkityksessä.
Tämä piti itsekin mainita edellisessä viestissäni, mutta unohtui jostain syystä. Olisin henkilökohtaisesti hyvin onnellinen, mikäli saisin joskus nukkua unettoman yön, josta heräisi levänneenä ja kirkkailla mielin.

EDIT: kiitos viestivirheen korjaamisesta, fra Nefastos!
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by Nefastos »

Nagahel wrote:EDIT: kiitos viestivirheen korjaamisesta, fra Nefastos!


Moderaattorin "muokkaa" ja "lainaa"-napit ovat tosiaan harmillisen lähellä toisiaan. Onneksi olen tottunut ottamaan copy-pasten leikepöydälle pitempiä puheenvuoroja esittäessä, ja melkein lopullinen versio oli vielä muistissa.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Aquila
Posts: 355
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by Aquila »

Nefastos wrote:
Ei siis tule harmistua, jos kokee ponnistavansa vakavasti kohti henkistä elämää & unimaailma pysyy suljettuna kirjana: useinkin voi olla ihanteellista, että oppilaan mieli saa levätä mentaalisella tasolla tuomatta aivoihin juuri mitään psyykkisiä vaikutelmia. Tällöin kyse ei ole defensseistä, paitsi sanan kaikkein korkeimmassa ja parhaassa merkityksessä.
Ehkä eräänä esimerkkinä tästä käy asia, jota joistain pitkälle edenneistä joogeista sanotaan; että he eivät tarvitse unta kuin 4 tuntia yössä ja viettävät senkin ajan kirkkaammassa tietoisuudessa. Eli ilmeisesti, jos unta edelleen vertaa kuolemaan, siinä tilassa jossa kuollessa kirkkaus ja korkeampi itseys kohoaa esiin kaiken maallisen väistyessä. Toki valaistunut varmasti viettäisi aikansa muutenkin tuossa tilassa ja toimisi maailmassa siitä käsin, mutta joka tapauksessa, mainitun kaltaisissa kuvauksissa nousee vahvasti esiin se, että unennäköä ei enää esiinny. Mielenkiintoinen kysymys tältä pohjalta on, että kuka unijoogasta/astraalisesta harjoituksesta voi hyötyä, jos kärjistetysti ajateltuna valaistuneet eivät näe unia ja monilla alemmilla tasoilla nuo harjoitukset voivat olla jopa suorastaan haitallista. Lieneekö kyseessä sitten ns. vanhan koulukunnan harjoitus, joka ei ehkä nykypäivänä ole enää suositeltava, kun astraalisuus tuntuu tosiaan olevan muutenkin paljon esillä okkultismin erilaisissa koulukunnissa.
User avatar
Aquila
Posts: 355
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by Aquila »

Nefastos wrote:
Tnahara wrote:Selkounia esiintyy itsellänikin aina toisinaan, mutta on vaikea ymmärtää miksi ja milloin ne syntyvät. Olen itse pohdiskellut, että niiden aikana itsetietoisuus "laskeutuu" jonnekin unien/alitajunnan tasolle, siinä missä tavallinen unennäkö tapahtuu ilman tätä itsetietoisuutta.


Mentaalisesta (älyn) tasosta on puhuttu aivan liian vähän ja astraalisesta liikaa. Näkisin asian niin, että terveen ihmisen kyseessäollessa todellinen minuus (Ego) vetäytyy unen aikana korkeammalle mentaaliselle tasolle, siinä missä astraalitilaan jää vaikuttamaan vain sen heijastusvaikutus, "aave", samaan tapaan kuin kuoleman jälkeenkin. Ruumiin havahtuessa aivoihin jää vaikutelmia niitä lähimmän energiatason kokemuksista, ja minuus samastaa itsensä tuon "aaveen" kokemuksiin. Kuitenkin ihminen itse ei tosiasiassa ole elänyt noissa unissa vaan korkeammassa tilassa, joka meille on muodoton ja vailla ulottuvuuksia.
Tarkoitatko, että selkounen kohdalla kyseessä olisi tällainen "aave" vai että tuo aave olisi nimenomaan tuo normaalin unitilan minä? Vai onko näillä tässä yhteydessä sen erityisempää eroa?

Voisi kenties olla hyväkin keskustella tästä enemmän ja tehdä jonkinlaista rajanvetoa näiden erilaisten minuuksien käsitteiden välille.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by Nefastos »

Tnahara wrote:Tarkoitatko, että selkounen kohdalla kyseessä olisi tällainen "aave" vai että tuo aave olisi nimenomaan tuo normaalin unitilan minä? Vai onko näillä tässä yhteydessä sen erityisempää eroa?


Tässä yhteydessä ei. Optimaalisesti niillä on suuri ero, sillä "aave" (projisaatio aiemmasta tietoisuudesta) on normaalisti vain vaistonvaraisesti tajuava olento, oli kyse sitten elävän tai kuolleen ihmisen heijastumasta. Koska se jakaa kuitenkin pienen osan alkuperäisen olennon ominaisuuksista, tuo olento eli ego kykenee helpohkosti asettumaan liikkeellepanemaansa aaveeseen.

Optimaalisesti käy siten niin, että unen aikana tapahtuu tietoisuuden hajoaminen samaan tapaan kuin kuollessa: jää ruumiin primitiivinen minuus, toiseksi astraalinen minuus, kolmanneksi ego. Kuoleman jälkeen -kirjoituksessa näitä on kutsuttu nimillä haamu, aave ja henki. Uni vastaa tarkasti väliaikaista kuolemaa.

Tämä auttaa myös ymmärtämään paremmin miksi astraalimatkailu, joka näyttää usein niin harmittomalta tai jopa hyödylliseltä ("Näkymättömät auttajat"-tyyppinen ajattelu), on mustan magian laji par excellence. Koska jos mieli harjaantuu sitomaan itsensä astraaliseen aaveeseen, se on a) jatkuvasti yhä enemmän avoin astraaliselle suggestiolle, ja b) on kuoltuaan harjaantunut elämään yhteydessä alempiin käyttövälineisiinsä.

Jos asia kiinnostaa eikä tunnu täydeltä fantasialta - miltä se epäilemättä useimmista tuntuu, ja ehkäpä hyvä niin -, artikkelissa Naamion olennot (HK#5) on käsitelty näitä molempia kohtia.

Tnahara wrote:Voisi kenties olla hyväkin keskustella tästä enemmän ja tehdä jonkinlaista rajanvetoa näiden erilaisten minuuksien käsitteiden välille.


Kyllä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Aquila
Posts: 355
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by Aquila »

Yritän hieman itselleni kiteyttää asiaa. Eli verrattuna normaalin ihmisen valvetilaan on uni huomattavasti vähemmän yhteydessä korkeampaan tietoisuuteen; ja kuten jokainen varmasti kokemuksesta tietää, on unitilan tietoisuus hyvin pieni kaistale valvetilan normaalista tietoisuuden asteesta (näissä yleistyksissä ei nyt ole erityisemmin otettu huomioon henkisten harjoitteiden vaikutusta mahdolliseen tietoisuuden kehittymiseen). Joten olisiko asia tässä yhteydessä niin, että tietoisuuden johdattaminen kohti unitiloja (= periaatteessa itsensä samaistaminen niihin) edustaa tavallaan alaspäistä tietä, siinä missä valvetilassa Egoon keskittyminen on enemmän ylöspäisen tien mukaista toimintaa? Tämä näin karkeasti ilmaistuna.

Luulen, että täytyy lukea Naamion olennot uudemman kerran läpi. Aihe on jossain määrin monimutkainen ja haastava, ja kuten olen sanonutkin, en ole sitä aiemmin kovin paljoa pohdiskellut tai ollut siitä kiinnostunut. Kuitenkin uskoisin, että voi ihan yleisesti tien kulkemisen kannalta olla hyvä tätäkin miettiä ja siltäkin osin vahvistaa tukevaa jalansijaa, jolta ponnistaa kohti korkeuksia.

Tahdonalainen visualisointi ja mielikuvituksen käyttö on selkeästi erilaista toimintaa unennäköön verrattuna. Jos visualisointi kuitenkin johtaisi johonkin "daydream"-tilaan, mitä varmasti voi tapahtua, eli visio alkaisi hallita mieltä, niin olisiko siinä tapauksessa kyse jonkinlaisesta astraalisuudesta?
Sothoth
Posts: 126
Joined: Fri May 28, 2010 1:18 pm

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by Sothoth »

Joskus muistan useita unia herättyäni, joskus en puolestaan muista juuri mitään. Niissä tapauksissa joissa en muista paljoakaan, on minulla kuitenkin persnahassani aina tunne, että jossakin syvemmillä tasoilla on käyty, nimittäin sellaisilla joihon rekisteröimiseen päivätajuntani ei yksinkertaisesti kykene, eikä pitäisikään, sillä en ole niihin mysteereihin vielä valmis. Saatan joskus harvoin muistaa hämäriä vaikutelmia jostain unesta, joka liittyy perustavalla tavalla meneillä oleviin haasteisiin; unessa olisi periaatteessa avaimet niihin, mutta päivätajuntani ei kykene näkemään tuota suunnitelmaa kokonaisuudessaan, kuten puhuttua.

Voi olla hyvinkin terveellistä, ettei uniaan muista herättyään, kuten puhuttua. Olen samaa mieltä Nefastoksen kanssa, ettei "rikasta" unimaailmaa voida välttämättä pitää minkäänlaisena henkisen kehityksen mittarina.

Kun sitten mennään niin sanottuisin "tavallisiin uniin"; tarkoitan tällä termillä sellaisia unia, joiden sisältö on helpompi palauttaa päivätajuntaan, niin mietin usein niiden symbolista merkitystä ja yhteyttä meneillään oleviin prosesseihin. Kuitenkin teemme mielestäni virheen, jos alamme pitää unia Tietämme määrittävinä tekijöinä. Tuntuu, että modernissa okkultismissa liian usein unohdetaan terve harkitsevuus, järkevyys ja skeptisyys. Näyt ovat kauniita, ja niistä voi nauttia, mutta ne myös huumaavat helposti ja vievät mennessään. Okkultismin ja Tiellä kulkemisen tulisi olla jatkuvaa oman toimintansa analysointia kriittisesti, joka ottaa usein eettisten kysymyksien pohdinann muodon, ei niinkään kauniiden kuvien perässä juoksemista. Vision syvyys ja kauneus on mittaamaton, mutta emme saa kurkottaa sen perään luullen sitä totuuttamme määrittäväksi tekijäksi. Muistakaamme tässä esimerkiksi kreikkalaisen mytologian tarua Tantaloksen tuskista; nuo hedelmät näkyvät koko ajan hänen edessään, mutta hän ei koskaan saavuta niitä.

Vain muodoton totuus voi olla täydellinen, ja jos ikään kuin otamme nuo univaikutelmat kehityksemme lähtökohdiksi saatamme ajautua pahasti harhaan. Tietenkin totuus piilee myös noissa muodoissa, mutta niihin lähtökohtainen huomion kiinnittäminen (tässä tapauksessa unikuviin) kuuluu nähdäkseni johonkin korkeaan vaiheeseen jossa pohjatyö on tehty niin hyvin, ettei vaaraa eksymisestä enää ole.
User avatar
Aquila
Posts: 355
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by Aquila »

Mielestäni tässä unien "kritisoimisessa" on helppo lipsahtaa lievään demonisointiin. Sellaiseen, että erehdyksissä saattaisi ajautua näkemykseen, että unissa itsessään on jotakin pahaa ja olisi parempi olla näkemättä unia. Ehdottomasti paras onkin arvioida omaa Tietään muista kuin unen lähtökohdista, mutta mielestäni eräs hyvä suhtautumistapa olisi sellainen lempeän "välinpitämätön" (paremman sanan puutteessa). Aivan kuin katselisimme näytöstä, joka ei ehkä edusta sitä mihin elämässämme pyrimme, mutta kuitenkin jotain mistä voimme nauttia, kuten fra Sothoth sanoi. Paras olisikin varmasti, ettei unia yritä erityisemmin muokata tai kehittää, vaan antaa niiden olla mitä ne ovat. Ei siis myöskään aseta itselleen tavoitetta "olla näkemättä unia", koska aina on olemassa se todellinen vaara, että rakentaa itselleen suojamuureja, jotka ennemmin tai myöhemmin kaatuvat, ja mahdollisesti hyvin ikävillä tavoilla.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by Nefastos »

Tnahara: Juuri näin, ja olen kiitollinen että painotat tätä. Astraalimyönteisyyttä kohtaan kohdistettu kritiikki tasapainoilee taas uudella veitsenterällä, sillä se alkaa luomaan potentiaalista erehdystä toiseen, kuivahtamisen suuntaan. Kuten niin monet muutkin kielteiset kannanotot (kirkkoa vastaan, tiedeuskoa vastaan, ateistisia satanismin muotoja vastaan...), tämäkin pitää nähdä yhdessä vastapuolensa kanssa eikä omana monoliittisena totuutenaan, jossa tapauksessa se heti menettäisi tasapainonsa ja kaatuisi vastakkaiseen virheeseen.

Edelleen, mainittuani yllä astralismin mustana magiana, haluan muistuttaa mitä termillä tarkoitan: ei asiaa joka olisi väärä itsessään, vaan sellaista, jonka kanssa on syytä olla erityisen varovainen. Alaspäinen tie on asia erikseen.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked