Sielusta, kuolemasta, transsitiloista

Astraaliset ja paranormaalit kokemukset, unet, näyt.
Locked
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Sielusta, kuolemasta, transsitiloista

Post by Nefastos »

Tästä aiheesta keskusteleminen on ollut mielessäni jo pitkään. Koen sen tulevan hyvin lähelle Azazelin Tähden ensisijaista työkenttää yhtäältä okkultismin, toisaalta (siihen liittyen) kuoleman käsitysten pohdiskeluissa.

Kuten jo perusteeseissämme (kohta 6) on esitetty, Azazelin Tähden filosofian kannalta nykyinen länsimainen suhde kuolemaan on problemaattinen ja kärsimystä lisäävä. Jokaiselle meistä on kuolema edessä – tai, kuten vaikkapa buddhalainen sanoisi, se on meillä tässä elettävänä myös joka hetki. Voimme yrittää jättää asian ajattelematta, mutta vastaan se tulee.

Moni haluaisi tietysti kuolla suorilta jaloilta ja yht'äkkisesti, mutta se on harvoin mahdollista. Usein kuolema merkitsee vähittäistä siirtymää maailmasta toiseen. Ehkä selkeimpänä esimerkkinä mielen tasolla tästä on dementia, joka varmasti jättää paitsi sairastuneet myös omaiset hämmennyksen ja tuskan valtaan. Koko elämän merkityksekkyys voi kyseenalaistua, kun joutuu miettimään mitä läheiselle ihmiselle on tapahtunut, ehkä muokkaamaan itseään kokonaan uudelleen myös suhteessa omiin muistoihinsa, jne.

Okkulttisen maailmankuvan kannalta on merkityksekästä ymmärtää, että kuolema ei ole yht'äkkinen sen enempää kuin lopullinenkaan. Patologinen kuolema ei merkitse tietoisuuden lakkaamista, eikä toisaalta fyysinen elossaolo merkitse absoluuttista sielun läsnäoloa kenellekään. Erityisen selväksi asia tulee silloin, kun ihmisen syvempi osa on jo lipunut tai lipumassa pois, siirtymässä omaan subjektiiviseen ja pitkälti kommunikoimattomissa olevaan maailmaansa. Nykytieteen näkökulmasta se on silloin peuuttamattomasti hukattu, mutta okkultisti kokee, että tietoisuus ei ole kadonnut muualta kuin tarkkailijan havaittavissa olevasta näköpiiristä, jota hän – tietoisuuden aiemmin käyttäneiden instrumenttien menettäessä käytettävyytensä – ei enää pysty havaitsemaan.

Normaali, terve ihminenkin voi "uppoutua muistoihin" ja elää joko silloin tällöin tai vaikka useamminkin transsiin vivahtavissa elävän tuonpuoleisen kokemisen tiloissa. Monet henkisen polun kulkijat huomannevat, että tiettyjen väliaikojen jälkeen he saattavat syventyä kokemaan varhaisempia muistoja erittäin vitaalissa tarkkaavaisuuden tilassa esimerkiksi lähellä unen rajaa. Tällainen kosketus oman syvemmän tajunnan kokemiseen turmeltuu lähinnä vain, jos pintatajunta on hyvin materialistinen, eli ei osaa edes silloin tällöin kiinnostua syvemmän tason henkisestä jatkumosta itsessään.

"Transsia", uppoutumista voidaan pitää joogaharjoituksena, jota voidaan opettautua käyttämään esimerkiksi meditaatio- tai vaikkapa tietynlaisella sisäänpäinkatsovalla taiteellisella työllä, jopa yleisesti (tunteellisen tason mukaan sallivalla) filosofisella mielenlaadulla, joka sallii itselleen eräänlaisen mielensisäisen uppoutumisen. Nämä kaikki ovat harjoiteltavia taitoja. Toinen, vähemmän suositeltava tapa transsiin päin kulkemiseen on mediumismi, eli passiivisuuteen tietoisesti tai huomaamattaan opetteleminen. Tällöin ihminen matkatessaan puoliväliin vastaan toisen maailman toisenlaisia energioita kutsuu ne erottelematta elämään itsessään, ja on valmis inspiroitumaan mistä tahansa kiinnostavasta asiasta "henkiä koettelematta", siis moraaliin yms. katsomatta. Tästä on korkeammassa magiassa aina okkultismin oppilaita varoitettu, sillä tuo alaspäinen polku on erikoislaatuisuudessaan viettelevä ja kiehtova.

Summa summarum:

- Omaan sieluunsa sukeltaminen ja syventyminen on kuolemisen muoto.
- Tämä muoto ei ole lopullisesti vältettävissä, joten sitä tulee opiskella siinä missä muitakin taitoja.
- Tietoisuus joka siirtyy pois näköpiiristämme ei lakkaa olemasta.
- Taitava syventyjä (tietäjä) oppii jatkamaan olemassaoloaan irrallaan ruumiistaan.
- Taitamaton syventyjä (meedio) menettää kykynsä elää koskaan itsenäisesti ruumiissaan.
- Kuolema on transsitila ja transsitila on kuolema. Näihin sanoihin ei liity itsenäisiä arvoasetelmia.

Sana on vapaa.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Vanadís

Re: Sielusta, kuolemasta, transsitiloista

Post by Vanadís »

Hyvä kirjoitus :)

Ymmärrän itse tietäjän ja shamaanin eron niin, että tietäjä on nuoremman maanviljelyskulttuurin hahmo, jonka kyvyt perustuvat tietäjä-nimenkin mukaisesti tietoon ja maagisen voiman keräämiseen. Eli tietäjä on opetellut kattavasti syntysanoja ja muuta loitsurunoutta, mutta pääasiassa pitänyt tietoisuutensa hyvinkin selkeänä, tai haltioitunut lausumisen hetkellä, mutta tietäjää ei leimaa tietoisuuden vajoaminen syvälle itseen tai tietoisuuden poistuminen itsen ulkopuolelle. Shamaani taas on vanhempi metsästäjä-keräilijäkulttuurin hahmo, jonka keskeinen ominaisuus oli kyky transsiin ja sitä kautta sielun/tietoisuuden matkaan itsen ulkopuolelle tai hyvin syvälle itseen.

Tietäjän muuntunutta tajunnantilaa en lähtisi kutsumaan transsiksi, koska kyseessä on lievästi muuntuneempi tajunnantila. Transsiin vaaditaan syvempää muuntunutta tilaa, jossa aivoaallot muuttuvat selkeästi eri taajuudelle ja tietoisuus kehosta ja arkitajunnasta häipyy yleensä kokonaan. Nykyään näkee myös tietäjä- ja shamaani-sanojen käyttöä toistensa synonyymeina, mutta tietäjälaitos on uudempi eri ajan tuote kuin vanhempi shamanismi.

Ja joo, tiedän, että loikkasin alkuperäisen tekstin keskeisten teemojen ulkopuolelle, mutta kun otsikossa oli mainittu transsitilat, niin kävin viilaamaan heti pilkkua, kun olen pyrkinyt vuosien saatossa kirkastamaan ihmisille shamanismin ja tietäjyyden eroa sekä transsin ja kevyemmän mietiskelyn tai visualisoinnin eroja.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Sielusta, kuolemasta, transsitiloista

Post by Nefastos »

Hyvä huomio. Itse käytin tässä tarkoituksellisesti tietäjä-sanaa, aivan kuten transsi-sanaakin, vähän normaalista poikkeavassa (tunnettua erikoistermiä laajemmassa) merkityksessä. Tuo mainitsemasi tietäjän & shamaanin nykytutkimuksessa yleinen erotus on kyllä pätevä & hyödyllinen lähtökohta.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Sothoth
Posts: 126
Joined: Fri May 28, 2010 1:18 pm

Re: Sielusta, kuolemasta, transsitiloista

Post by Sothoth »

Tässä tuli kyllä paljon olennaista asiaa. Kuolema on tietoisuuden muuntumista persoonallisesta itsestä kohti toiseutta (tai syvintä itseyttä), siinä mielessä transsivertaus on pätevä. Dementia on tosiaan hyvin yleinen ilmiö ja olen törmännyt siihen paljon itsekin. Monesti dementikko ei ymmärrä olotilaansa tässä ja nyt, mutta saattaa laulaa päräyttää jonkun kymmeniä vuosia sitten oppimansa laulun. Dementia on siis vähittäistä kuolemista ja tajunnantilan muuntumista jo fyysisen elämän aikana.

Ihanteellisesti olisi hyvä oppia kuolemaan joka hetki; kuolemasta voi tulla tässä prosessissa synnyttäjä uuteen elämään. Tulee mieleen Jobin tarina Raamatusta; hän menetti kaiken mortifikaation seurauksena, mutta lopulta syntyi suurempaan tietoon ja voimaan. Tulee ymmärtää, että okkulttinen kehitys vaatii vanhasta luopumista, tai pikemminkin sen näkemistä uudessa valossa. Eihän mikään tässä maailmassa ole itsessään turhaa, vaan se tapa jolla tuohon maailmaan suhtaudumme ja jolla sitä havainnoimme. Transsitila on niin syvälle itseen uppoutumista, että oma tietoisuus hämärtyy. Näinhän käy myös kuolemassa; tietoisuus ei ole persoonallinen tietoisuutemme tässä ja nyt, mutta se silti jatkaa jossain muodossa. Eräs okkultismin perusteesejähän on, että kaikki on jossain määrin jonkinasteista tietoisuutta. Tätä muistaakseni Blavatsky kutsui hylotsoismin nimellä, mikäli oikein muistan. Tulee tietenkin elävältä kuolemisen opettelussa muistaa myös tuo Nefastoksen mainitsema mediumismin vaara ja pyrkiä tietoisesti olemaan antautumatta mille tahansa vaikutteille, vaan koetella ne ykseydellisen ja rakkaudellisen etiikan kautta ja hyväksyä vain ne, jotka kestävät tuon tarkastelun.
Vanadís wrote:Ymmärrän itse tietäjän ja shamaanin eron niin, että tietäjä on nuoremman maanviljelyskulttuurin hahmo, jonka kyvyt perustuvat tietäjä-nimenkin mukaisesti tietoon ja maagisen voiman keräämiseen. Eli tietäjä on opetellut kattavasti syntysanoja ja muuta loitsurunoutta, mutta pääasiassa pitänyt tietoisuutensa hyvinkin selkeänä, tai haltioitunut lausumisen hetkellä, mutta tietäjää ei leimaa tietoisuuden vajoaminen syvälle itseen tai tietoisuuden poistuminen itsen ulkopuolelle. Shamaani taas on vanhempi metsästäjä-keräilijäkulttuurin hahmo, jonka keskeinen ominaisuus oli kyky transsiin ja sitä kautta sielun/tietoisuuden matkaan itsen ulkopuolelle tai hyvin syvälle itseen.

Tietäjän muuntunutta tajunnantilaa en lähtisi kutsumaan transsiksi, koska kyseessä on lievästi muuntuneempi tajunnantila. Transsiin vaaditaan syvempää muuntunutta tilaa, jossa aivoaallot muuttuvat selkeästi eri taajuudelle ja tietoisuus kehosta ja arkitajunnasta häipyy yleensä kokonaan. Nykyään näkee myös tietäjä- ja shamaani-sanojen käyttöä toistensa synonyymeina, mutta tietäjälaitos on uudempi eri ajan tuote kuin vanhempi shamanismi.
Tämä on muuten mielenkiintoinen pointti, niin okkulttisessa kuin historiallisessakin (tai esihistoriallisessa) mielessä. Suomessakin alkuperäinen shamanismi lienee ollut nimenomaan tuohon metsästäjä-keräilijä -kulttuuriin liittyvää ja olennaisesti feminiinisesti painottunutta ja matriarkaalista. Etelästä tuli kuitenkin sotaisa maanviljelystä harjoittanut vasarakirveskulttuuri, jolloin maskuliinisen ukkosen- ja taivaanjumalan palvonta sai jalansijaa. Shamanismi liitetään monesti juuri ensin mainittuun, kun taas tietäjyys jälkimmäiseen. Ensin mainittu painottaa ehkäpä enemmän feminiinistä antaumusta ja harmoniaa, kun taas jälkimmäinen on enemmän tietoista magiaa, maskuliinisemmin painottunutta.
User avatar
Thelithiz
Posts: 90
Joined: Mon Apr 11, 2016 10:04 am

Re: Sielusta, kuolemasta, transsitiloista

Post by Thelithiz »

TIetysti olen miettinyt minäkin paljon kuolemaa; mitä se mahtaa olla ja miten siihen suhtautua. Enkä voi muuta todeta että eiköhän se ennemmin tai myöhemmin selviä. Juuri siksi pitää pyrkiä elämään koska kuolee joskus, että ennen sitä ehtisi ehkä oppimaan jotain. Tavallaan teemme kuolemaa jo synnyttyämme. Eipä sieltä kovin luotettavia kertojia ole tietääkseni palannut. On monia tapoja valmistautua kuolemaan, mutta ei voi tietää varmasti, mikä on oikea ja millainen vaivannäkö kannattaa.
Sanojen merkitykset vaihtelevat eikä niihin pidä turhaan takertua... Transsiin olen tutustunut lähinnä hypnoosin/kaaosmagian kautta, ja minulla on melko "tieteellinen lähestymistapa" k.o. ilmiöön. Minulle se on muuntunut tajunnantila, joka on täysin normaalia ja jokapäiväistä ja tapahtuu kaikille välillä. Esim jos menee kotona keittämään teevettä ja huomaakin jo keittäneensä, mutta siitä ei ole kunnon muistikuvaa koska oli niin ajatuksissaan eli transsissa. Eikä välttämättä muista, mitä oikeastaan ajatteli. Usein sitä sattuu autoa ajaessa. Tällaisin vain ei erityisesti kiinnitetä huomiota. (Sinä mielessä se on näitä kykyjä joita ihmiset eivät huomaa omaavansa tai menettävät ne, samoin kuin meditatiiviset tilat, jotka itse näen erilaisina, pikemminkin hereillä olona kuin uppoutumisena, mikä voi olla pelkkä transsikokemus sekin.)
Mainoksissa transsiominaisuutta käytetään, kun musiikin tai sanakäänteiden avulla "ohitetaan" uhrin "tietoinen mieli" tämän huomaamatta, jolloin suggestiot uppoavat sisään. Kuulemma transsilla ei ole eri voimakkuuksia, mutta ilmeisesti kokemus siitä voi vaihdella paljon.
Tällä tavoin pyritään tieteellisesti selittämään miksi magia yms. toimii. Todistava ja testaava tiede on ihan hyvä lähestymistapa, mutta olen toki huomannut ettei se millään kata kaikkea eikä pysty kuvaamaan koko Todellisuutta, niin kuin ei muukaan yksittäinen maailmankatsomus. Mutta eksyn jo aiheesta.
Vanadís

Re: Sielusta, kuolemasta, transsitiloista

Post by Vanadís »

Yritin kissojen ja koirien kanssa etsiä lehteen kirjoittamaani artikkelia transsin eri tasoista, mutta en nyt löytänyt sitä. Siinä kävin läpi mm. Hecan kuvaamaa autolla ajamisen ilmiötä, jonka nimi on maantiehypnoosi. Sitä ja muita vastaavia ilmiöitä on käsitelty mielenkiintoisesti aikojen saatossa Therapeia-säätiön Psykoterapia-lehdessä. Tällainen dissosiaatio yleensä suojaa mieltä ja rentouttaa sitä, kun aina ei tarvitse olla "läsnä" täydessä arkitajunnassa, vaan asiat tapahtuvat automaatiolla. Koen tämän normaaliksi mielen toiminnaksi, johon hektinen nykyihminen yrittää päästä myös tietoisesti ponnistaen, esim. meditoimalla.
Alanor Nestor
Posts: 14
Joined: Mon Dec 05, 2016 3:43 pm

Re: Sielusta, kuolemasta, transsitiloista

Post by Alanor Nestor »

Eipä juuri lisättävää mitä kuolemaan tulee ja olen jo esitetyistä samaa mieltä.

Toisaalta haluaisin hieman availla mediumismin eri ulottuvuuksia mutta otan riskin aiheesta hairahtumisen suhteen,mikäli hahmotukseni keskustelun originaalista aihepiiristä ei ole riittävän kirkas.
Olen ymmärtänyt siinä olevan eri "laatuja". Klassinen transsi-meedio hyödynsi kataleptiseen tilaan vievää menetelmää(suggestio yms,,),minkä jälkeen henki joko otti/annettiin valta toimia tai meedio välitti kokemaansa tietoa ilman possesiota. Näitä ilmeisesti aika harvoin tulee vastaan enää nykyään ja historian perusteella heidän kohtaloissaan ei aina ollut kehumista. Tunnetuin taisi olla E.Casey. Tämä tosin tod.näk. niin peruskauraa ettei ehkä olisi edes kannattanut mainita ;) Näen tämän itsekkin huonona asiana,jota kannattaakin kritisoida tarvittaessa.

Toisaalta nykymuotoisempi mediumismi, jos niin voidaan edes sanoa on ilmeisesti enemmän tietoista välittämistä kahden maailman rajalla ilman possesiota tai edes ilman erityisen syvää transsitilaa ja langat tunnutaan pidettävän tiukemmin myöskin omissa hyppysissä.Avainsana taitaakin olla aistimisessa,tulkitsemisessa. Tämä kaiketi on jo ko. kyvyn taitavampaa käyttöä verrattuna old-school,että passiivisen & taitamattoman yksilön toimintaan tai primitiivisempiin heimokulttuureihin,jossa henget otetaan avosylin vastaan. Taisi HPB:kin tehdä eron puhtaan meedion/medium ja välittäjän/mediator suhteen kirjoituksissaan. Tämänkaltaisessa toiminnassa ollaan ainakin näin omasta mielestäni siirrytty haitallisesta,erottelemattomasta passiivisuudesta aktiivisempaan,sekä enemmän maagilliseen tasoon. Ero termien välillä on siis taitotaso,vaikka itse ominaisuus onkin periaatteessa sama. Molempia tosin kuulee myös kutsuttavan yleisimmin meedioiksi siksi ajattelin käsitellä termin ulottuvuuksia hieman laajemmin. Itse yleensä erottelen nämä kaksi versiota toisistaan.
Lux et veritas
Rosari
Posts: 23
Joined: Tue Jun 24, 2014 5:29 pm
Location: Helsinki

Re: Sielusta, kuolemasta, transsitiloista

Post by Rosari »

Mä kuolin äsken. Koin aluksi liikaa tunteita ja rakastin kaikkea niin paljon etten voinut päästää irti. En muista tarkalleen mun edellisen elämän intentioo mut pyysin mun rakasta ihmistä satuttamaan mua. Ja hän teki niin. Mut sitten kun tajusin kuinka paljon rakastan sitä ja kaikkea ja miten en jaksa kantaa sitä ja esim mun kaikkea ympäröivää materiaalista shittii kuten rahaa, nykyistä talouden tilannetta, shoppailuhimoo, seksuaalista halua, rakkautta ja velkoja ja yhtäkkii kun mä katoin mun rakasta ihmistä silmiin tajusin, ettei mikään koskaan voi saavuttaa mua.

Kauhistuttavin hetki elämässä koskaan. Oon kulkeutunut kaiken tuolle puolen. No sitähän mä oon aina halunnutkin, ajatutunut hulluksi viimeaikoina sen takia. Halusin vain lakata ja nyt olinkin lakannut olemasta. Ruumiini ei kuollut vaan kaikki merkitys kuoli. Ja tajusin et kuoleman jälkeinen elämä ei meinaa fyysisen kuolemaa vaan merkityksen kuolemaa.

Kun merkitys on raskas kantaa tässä elämässä haluamme siitä pois. Kun pääsemme siitä pois, kaikki elämässä menetetään. Sitten voi miettii et mitä nyt tekee.

Onneks mä palasin röökin jälkeen elämään ku tajusin että haluan rakkaan mun viereen. Mut mitä helvettiä mä teen nyt mun elämällä. Siihen liittyy liikaa käytännöllis-poliittista vastuuta ja minun mielestäni välttämätöntä. Mut en mä haluu kantaa sitä. Haluun vaan olla niiden kaa joita rakastan, kaikki muu on turhaa. Ehkä se on pointti täs pikkuihmisen elämässä.

Koska mitä vitun väliä suuremmasta.
Elämä on kourallinen tomuu
Kaikki muu on rojuu
Lopunajan romuu
Mitä sitte ku symbolit hajoo
Oo se reikä mihin kaikki valo katoo
Locked