Nefastos wrote:Insanus wrote:Mahdollinen avain olisi sellainen elämäntapojen muutos, joka sallisi ainoastaan tietynlaisten psyykkisten vaikutteiden tulla läpi, joka taas puolestaan vaatisi hyvin kirkasta arvostelukykyä ettei pahentaisi tai torjuisi väärin ongelmaan liittyviä asioita parantamisen sijaan.
Millaisten elämäntapamuutosten näkisit auttavat psyykkisten vaikutteiden seulomisessa? Tarkoitan, että sikäli kuin vaikutteet ovat nimenomaan psyykkisiä, nehän tulevat läpi joka tapauksessa vaikka et tapaisi ihmisiä, avaisi tv:tä, tai osallistuisi keskusteluihin. Kulttuurista ei pääse pois, etenkään nykyisellä globaalilla ajalla. Muuttaminen pois hautausmaan reunalta auttaa välttämään pahimmat ruumishöyryt, mutta vain ne.
Psyykkisen kentän vaikutteet tulevat läpi tavalla tai toisella, mutta fyysisen etäisyyden ottaminen toisiin psykofyysisiin olevaisiin väljentää kyllä psyykkisten vaikutteiden erottelemisen ja työstämisen vaatimaa tilaa. Jos henkilö esimerkiksi elää harvaan asutulla alueella mahdollisimman anonyyminä ja ”näkymättömänä”, on psyykkisen läpitungun massa huomattavasti kevyempi kuin henkilöllä, joka asuu kerrostalossa, kulkee matkansa ruuhkametroissa ja jonka nimi on jatkuvasti monien huulilla. Puolensa ja mahdollisuutensa toki molemmissa, mutta akuuteimpaan ylitulvaan voi auttaa hakeutuminen kauemmas fyysisestä kaaoksesta ja huomion keskipisteestä.
Itse olen käyttänyt ajan saatossa moninaisia keinoja psyykkisesti välittyvän tiedon ja tuskan käsittelemiseen. Pienenä lapsena käytin mieleeni tulvivia aineksia kaikenlaisten tarinoiden keksimiseen ja kertomiseen, ajoittain suoranaisesti valehdellen päästäkseni ottamaan osaa asioihin, joihin minulla ei reaalimaailman piirissä ollut mitään yhteyttä. Varhaisaikuisuudessa pyrin kantamaan solidaarisen vastuuosani kutsumalla toisia ihmisiä vaivaavat ”pahat” itseni sisään esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä matkustaessani, ajatellen itselläni olevan todennäköisimmät mahdollisuudet niiden muuntamiseen paremmiksi. Ehkä henkilökohtaisesti tuskallisin vaihe oli kukkein nuoruuteni, jolloin minuun kohdistui huomattava määrä seksuaalista kiinnostusta. Kohdennettu seksuaalienergia vahvistaa ja selkeyttää ihmisten välissä kulkevaa informaatiokanavaa, ja tullessani jatkuvasti tietoiseksi itseeni kohdistuvista yksipuolisista ajatuksista, ja huomatessani itse mässäileväni niillä ja käyttäväni niitä jonkinlaisena elämäneliksiirinä, sain lopullisen ponnen maailmasta vetäytymisen vaiheelleni ja verhouduin kymmeneksi vuodeksi kaapuun estääkseni henkisen harjoitukseni pahemman vinoutumisen. Ja niin teki aika tehtävänsä
Olen jossain vaiheessa harjoittanut myös perinteistä aivopesumenetelmää, pyrkien erottelemaan sekä ”omat” ajatukseni että ulkopuolelta tulevat vaikutteet sisäistämieni eettisten periaatteiden keskilinjaa seuraten. Rankimmissa vaiheissa torjuin tai syljin suoraan ulos suurimman osan mieleeni nousevista ajatuksista, koska niitä purkautui sellaisella syötöllä etten mitenkään pystynyt jokaista erikseen ajattelemaan loppuun asti ja tyhjentämään. Tämä tapahtui ajanjaksona, jona olin karsinut kaikki ulkoiset ärsykkeet minimiin – minulla ei vuosikausiin ollut esimerkiksi tietokonetta, televisiota, roskaromaaneja eikä sanomalehtiä, ja kanssakäymiseni muiden ihmisten kanssa oli hyvin rajoitettua. Todellisen mielentilan - tai mainitun ”sielunvaikutteiden myrskyn” - tiedostaminen omassa rauhassa oli ajoittain pelottava, ja lähes toivottomuuden partaalle ajava kokemus. Tuosta projektista selvisin kohtuullisessa mielenterveydessä lähinnä sen filosofian turvin, etten ole suoranaisessa vastuussa mieleeni pälkähtävistä, ajoittain hyvinkin sairaista ajatuksista, ennen kuin tietoisesti hyväksyn ne ja/tai toimin niiden mukaan. Tosin altruistille se on lohtuna laiha.
Vaikka en nykyään yhtä hysteerisellä vireellä toimikaan, on edellä kuvaamani vaihe vahvistanut psyykkisiä suodatusmekanismejani siten, että päällimmäiseksi nousevat itseäni kiinnostavat tai itselleni kuuluvat problematiikat. Toki ilmassa edelleen leijuu akuutisti epäolennaista informaatiota mielin määrin, mutta pystyn helpommin kohdentamaan huomioni sellaisiin yksilöihin, joita voin tavalla tai toisella auttaa eteenpäin joko psyykkisessä kentässä tai reaalimaailmassa tapahtuvan viestinnän keinoin. Asia kerrallaan, vaikka sitä paljon onkin.