Psyykkisen herkkätuntoisuuden jaksaminen

Astraaliset ja paranormaalit kokemukset, unet, näyt.
Tähti
Posts: 219
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Psyykkisen herkkätuntoisuuden jaksaminen

Post by Tähti »

Mantak Chia käyttää termiä inner smile. Googlella löytää tosta ainakin jotain.

Mulla tulee toi jotenkin luontevasti yleensä muutenkin, ei nyt tietty ihan aina kannata ollakaan, väkisten pitäminen rasittaa vielä enemmän kuin hymyttömyys.
User avatar
Thelithiz
Posts: 90
Joined: Mon Apr 11, 2016 10:04 am

Re: Psyykkisen herkkätuntoisuuden jaksaminen

Post by Thelithiz »

Tästäpä löysin kiinnostavia vinkkejä! Ja hyvä huomata etten ole suinkaan ainoa enkä lainkaan vaikeimmasta päästä. Jostain syystä vähään aikaan ylikuormittuminen ei ole päässyt vaivaamaan vaikka olen kärsinyt siitä paljon. Tieto olisi silloin helpottanut tuskaa, tai puhuminen muille. Eniten luulen meditaation ja etukäteen keksimieni temppujen auttaneen etten mene hysteeriseksi. Ja erityisesti pitää muistaa olla armollinen itselleni etten ole vihainen jos "se" tapahtuu taas. Sekin etten ole ollut vähään aikaan ylistressavissa tai kiihdyttävissä paikoissa. Tuumin kyllä että erakoituminen ei ole hyvä vaihtoehto, vaan että pyrkii siedättämään ja totuttamaan itseään vähitellen niin ettei ärsykekynnys kunnolla ylity. Ja tasapaino on tärkeä: tarvitsen yksinoloa yhtä paljon kuin inhimillistä seuraakin.
Olen aina kironnut taipumustani ideatulvaan ja yli-innostuvuuttani asioista. Inspiraatio voi olla aika musertavaa varsinkin kun sitä ei saa pois päältä, ja mieli kiinnittyy maanisesti kaikkeen vuotaen kuiviin... Valinnanvaraa on tosiaankin liikaa, mihin hyperaktiivista energiaani suuntaisin. Ehkä näin vanhemmitenkin rauhoittumista tapahtuu. Jännä, toisaalta fyysisesti olen usein sairas, heikko ja väsynyt, mutta sen pahempi kun ei pääse tekemään mitään.
En koskaan saanut tietää mikä kerrankin vaivasi. Jonkinlaiselta "energian" hajoamiselta ja vuotamiselta joka suuntaan se tuntui, mutten näistä harmikseni paljoa edes tiedä. Ehkä se iskee joskus uudestaan, kun en varsinaisesti ratkaissut tilannetta, vaikka kyllä tiettyjä asioita opinkin. Tällaisissa tiloissa vetäydyn vaistomaisesti mahdollisimman yksikseni, mutta olen huomanut sen joskus jopa pahentavan tilnnetta.
Ja tosiaan kiintoisaa, "täysin fyysisen" sairauteni ollessa pahimmillaan usein myös psyykkinen kestävyys romahtaa, ja kaikki on sekavaa ja hallitsematonta... aika vaikea näitä on selittää sanallisesti. Vastaavasti liika ärsyketulva, millainen tahansa, tuntuu pahentavan oireita. Terveet tavat vaikuttavat kaikkeen vointiin, ja pelkkä ravintohan vaikuttaa paljon luonteeseen ja käyttäytmiseen. Kortisonikuureja vältän kuin ruttoa sivuoireiden takia. Tunnen niin sanoakseni häiriötä voimassa, yliherkkyyttä, ja koko olemus sekoilee jotenkin. Mitään mielialalääkkeitä tai päihteitä en ole kokeillut, mutta olisi ehkä jotain saman tapaista. Joo, shamaanit käyttäkööt minua vapaasti koekaniinina =}
User avatar
Thelithiz
Posts: 90
Joined: Mon Apr 11, 2016 10:04 am

Re: Psyykkisen herkkätuntoisuuden jaksaminen

Post by Thelithiz »

Lainaukseni eivät nyt oikein onnistu, mutta Nefastos: "Kiitos mielenkiintoisesta kuvauksesta. Tämäkin on asia joka minua on pitkään mietityttänyt, nim. kuinka korostuneen eroottisen huomion kohteena olevat naiset (koen naisten olevan tässä asiassa kulttuurisesti & psykofysiologisestikin hieman eri asemassa kuin miesten) tätä telepaattista kokemusta kokevat."

Varmasti hyvin eri tavoin riippuen sekä subjektista että objektista, ja myös monista muuttujista että miten se ilmenee. Omasta puolestani voin sanoa kokeneeni sellaisen äärimmäisen hajottavana, sekottavana, häiritsevänä, ahdistavana, masentavana, pelottavana, inhottavana ja ties mitä vaikka miten selittelisin itselleni, ja pitkän ajan päästäkin on vaikea koota itseni ja kokea itseni ihmisarvoiseksi. Mutta se liittynee tähän yliherkkyyteen ja taipumukseen ylireagoida.
User avatar
Noname
Posts: 34
Joined: Wed Apr 27, 2016 12:27 pm

Re: Psyykkisen herkkätuntoisuuden jaksaminen

Post by Noname »

Pidän aihetta lähtökohtaisesti sekä erittäin ajankohtaisena että mielenkiintoisena. Oma näkemys asiaa kohtaan on lähinnä egoistinen, minulle nykypäivän empiirinen ihminen, joka asialle vain tuhahtaa ei ole vain raukka, vaan myös asiaa pelkäävä yksilö joka aiheuttaa valtavaa lisävahinkoa oikeasti apua tarvitsevalle yksikölle, eli juuri näiden psyykkisesti herkille yksilöille, jotka oikeastaan tarvitsevat vain opastusta.

Olen itse kenties erittäin tähdentävä esimerkki, aikuisuuteen astuessani alkoi mielessäni olla sellainen myrsky, joka johti lopulta täydelliseen loppuunpalamiseen. Tämä myrsky oli enemmänkin omalla kohdallani vain itseni kanssa kamppailua elämän realiteeteista, asioista ja arvoista. Myrsky laantui vain yhdellä tavalla, kehoni ja mieleni tuli saavuttaa tasapainotilanne ja minun tuli hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, mikä tässä kohtaa kylpee juurensa nimenomaan entisen minäni empiirisyydestä ja henkisen puoleni kieltämisestä. Tästä loppuunpalamisesta on nyt noin neljä vuotta, ja silti tämä tasapaino meinaa välillä järkkyä.

Tämän myrskyn sain laannutettua tehokkaasti samalla tavalla mikä itseäni auttoi lapsena. Minulla oli lapsuuden kodissani verhot, jossa oli kasvoja muistuttavia muotoja yhteensä kaksitoista. Lapsena nämä kasvot olivat mielikuvitusystäviäni, joiden avulla projektoin omia tunteitani, tekojani ja ajatuksiani itselleni eräänlaisena terapeuttisena muotona. Tämä harrastus kuitenkin loppui juurikin teini-iän partaalla, kun "henkiset ajatukset" alkoivat olemaan lähinnä ympäristössäni naurunalainen aihe. Nyt aikuisuudessa tosin reflektoin asian täysin eritavalla, minun tuli ei vain tutkia minääni, vaan kehittää itseäni yksilönä ymmärtämään maailmaa paremmin, ja todetessani että en oikeastaan totuudesta mitään tiedä, olen saanut rauhan. En kuvittele että yksikään ihminen kykenee pelkästään elämässään saavuttamaan niin suuren tietoisuuden, että voi osoittaa sormella yhtään yksilöä ja tuomita hänen ajatuksiensa virran vääräksi tiedoksi.

Näin lyhesti omista arvoistani; minun maailmankuvani on kuvainnollinen, henkinen minäni on siis vain valtava paletti vertauskuvainnollisia tekstejä, kuvia ja aiheita, jota en rationaalisesti kykene selittämään ajatustasolla, mutta ymmärrän niiden sisällön. Tätä pidän henkilökohtaisena "magianani", kykenen projektoimaan nimenomaan henkisen minäni kautta itseäni maailmalle, ja täten hallitsemaan itseäni ja olemaan vaikuttava tekijä ympäristössäni, sen sijaan että ajautuisin tuohon kaoottiseen sattumien virtaan. Tätä kautta saan työhöni ja elämääni tarvittavia avaimia, kuten vilkkaamman mielikuvituksen, jolla tuottaa innovaatioita työhöni ja se toimii muusanani kirjoittamisessani (vaikka nämä tekstit ovat lähtökohtaisesti vain omaan käyttööni). "In me a great maelstorm, and I its shackler, for my name is-" Tuossa on se lause, johon sain kiteytettyä ongelmani ja jolla myrskyn laannutin. Se on muille vain lause, minulle se kuvastaa paljon.

En väitä että menetelmäni tai ajatusmaailmani välittäisi suurta viisautta, pidän enemmänkin mahdollisena että tieni on täysin turmiollinen, mutta se on se oma polkuni, ja minulle tärkein asia tässä elämässä on vapaus, joka onkin suurin henkisen itseni suurin tavoite; Täydellinen vapaus.

Tästä nopeasta itseni esittelystä, jonka koin tärkeäksi sillä kyseessä on ensimmäinen tekstini tällä keskustelupalstalla saan sen punaisen langan, jolla lähteä tätä aihetta avaamaan; Jokaisella meistä voi olla se oma tapa hoitaa psyykkistä/henkistä (itselle synonyymejä) itseämme, jotkut kehittävät täysin omat menetelmänsä, ja jotkut seuraavat jo toimivaksi todettuja oppeja. Kumpikaan ei ole kuten aikaisemmin mainitsin omasta mielestäni väärässä. Voin tosin todeta, että psyykkinen tasapaino voi syvästi häiriintyä, aiheuttaen mielen pirstoutumista ja juuri näitä mielensairauksia (omalla kohdalla audiovisuaaliset halluusinaatiot ovat arkipäivää, en ole kuitenkaan typerä ja ensimmäisenä olen käynyt asiantuntijalta varmistamassa, että en mitään mielenterveys- ongelmaa omaa, nämä halluusinaatiot ovat lähinnä oman alitajuntani virtaa). Tästä saa mielenkiintoisen porkkanan Nefastokselle, joka radiohaastatelussaan antoi kuvan ajatuksestaan, että mieli täytyy pitää kurissa ja olla varoivainen viemästä asiaa liian pitkälle, sillä itselle se on vain kahlitsemista, ja mitä pidemmälle tätä "hulluutta" voi venyttää pitämällä mielen tasapainossa, sen parempi. Kyseinen tie on kuitenkin vaarallinen.

Pidän tätä vuosisataa hengellisen ihmisen reformaationa, ja omasta mielestäni näitä psyykkisesti herkkiä tulee auttaa, aina jos heihin törmää, sillä he tarvitsevat ennenkaikkea opastusta. Oletan, että suvussani on pari henkilöä jotka ovat vähintään yhtä herkkiä kuin itse, ja heidän tapansa oli täysin sulkeutua yhteiskunnan ulkopuolelle, eläen vaatimattomasti yksiössään tutkien itseään. Yksi heistä minulle asian myönsikin, kun otin sen puheeksi ja kerroin hänelle, että en suhtaudu asiaan mitenkään tuomitsevasti- Ja tässä onkin se suurin ongelma, nykyisen yhteiskunnan asiaan suhtautuminen. Miten tämän suhtautumisen saisi suopeammaksi, sitä en tiedä, mutta uskon lujasti että asia on täysin merkityksetön, ja tulee itse korjaamaan itsensä. Kutsun tätä "suureksi muutokseksi" ihmiskunnan ajattelussa, sillä pidän mahdottomana ajatuksena että "henkinen ihminen" kuolisi tältä maapallolta sukupuuttoon. Henkiset yksilöt tulevat jossain vaiheessa olemaan vahvasti esillä, he keräävät ympärilleen seuraajia jotka jatkavat hänen perinteitään, luoden nyky yhteiskuntaamme "henkisiä ali-kulttuureja." Tämä keskustelupalsta toimikoon jonkinlaisena esimerkkinä tämän muutoksen alusta. Kutsun kokonaisuudessaan tätä asiaa maagisena, ihmisen alusta asti näin on ollut, ja ihmisen päivien loppuun näin tulee olemaan. Peittäkööt empiirinen ihminen kaikki raot, ja magia tulee puskemaan niistä padoista läpi, halusi ihminen sitä tai ei.

Valitettava tosi asia kuitenkin on, että ihmisen henkinen herkkyys voi olla vahvasti myös geeniperimästä kiinni, ja nämä mielisairaalaan tai itsemurha tilastoille joutuvat yksilöt pienentävät tämän geeniperimän määrää, ja voidaan puhua "magian hiipumisesta" ihmiskunnassa, joka on omasta mielestäni yksi osatekijä nykyihmisen empatian puutteeseen ja tähän kylmään itsekeskeiseen maailmaan, jossa elämme. Täytyy myöntää, että lähestyn asiaa erittäin laajasti, mutta se on itselle tärkeä asia, sillä ilman tätä henkisyyttä jonka me omaamme olisi ihminen eläimenä täysin merkityksetön.
Explore until epiphany, and beyond.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Psyykkisen herkkätuntoisuuden jaksaminen

Post by Nefastos »

Noname wrote:Voin tosin todeta, että psyykkinen tasapaino voi syvästi häiriintyä, aiheuttaen mielen pirstoutumista ja juuri näitä mielensairauksia (omalla kohdalla audiovisuaaliset halluusinaatiot ovat arkipäivää, en ole kuitenkaan typerä ja ensimmäisenä olen käynyt asiantuntijalta varmistamassa, että en mitään mielenterveys- ongelmaa omaa, nämä halluusinaatiot ovat lähinnä oman alitajuntani virtaa). Tästä saa mielenkiintoisen porkkanan Nefastokselle, joka radiohaastatelussaan antoi kuvan ajatuksestaan, että mieli täytyy pitää kurissa ja olla varoivainen viemästä asiaa liian pitkälle, sillä itselle se on vain kahlitsemista, ja mitä pidemmälle tätä "hulluutta" voi venyttää pitämällä mielen tasapainossa, sen parempi. Kyseinen tie on kuitenkin vaarallinen.


Tämä antautumisen puolen syleileminen ehdoitta on asia, josta melko usein tulee puhetta. Vastauksia on kaksi, henkilökohtainen ja yhteisöllinen:

Jälkimmäisen suhteen lienee helppo ymmärtää, miksi on vähemmän vaarallista opettaa ihmisille (tervettä, ei ylilyövää) kontrollia kuin antautumusta ehdoitta. Kuten sanoit, jälkimmäinen tie on selkeästi vaarallinen. Eikä vain ihmiselle itselleen, vaan myös muille hänen ympärillään. ("Saatana käski mun tappaa!")

Vastaus ensin mainitulla puolella liittyy kokemukseen siitä, että jos vain "antaisin mennä", minulle henkilökohtaisesti ei riittäisi mikään. Koen niin fundamentaalista paloa & janoa, että jos antautuisin ehdoitta dionyysiselle hurmiolle, seuraukset olisivat muodolle katastrofaalisia. Se hurmos jonka pystyn jotenkin kanavoimaan muotojen maailmaan (muodollinen psykologia kuten astraaliset kokemukset mukaan luettuna) on saavutettavissa vain homeopaattisina annoksina. Koen kaipausta täyteen ilmennykseen siinä määrin absoluuttisena & tuskaisesti, että hallitsematon periksi antaminen ennen aikojaan johtaisi itsetuhoon.

"Audiovisuaalisten hallusinaatioiden arkipäiväisyys" kuulostaa hurjalta. Jos sait todella ammatti-ihmisen (psykologin tai psykiatrin?) sanomaan että tähän ei liity mielenterveysongelmaa, tilanne lienee ollut aika harvinaislaatuinen. Nykyajattelun valossa näiden väliin vedetään ymmärtääkseni selkeä linjanveto. Tai ehkä sana "hallusinaatio" voidaan tulkita monella tavalla.

Tervetuloa foorumille!
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Noname
Posts: 34
Joined: Wed Apr 27, 2016 12:27 pm

Re: Psyykkisen herkkätuntoisuuden jaksaminen

Post by Noname »

Nefastos wrote:
"Audiovisuaalisten hallusinaatioiden arkipäiväisyys" kuulostaa hurjalta. Jos sait todella ammatti-ihmisen (psykologin tai psykiatrin?) sanomaan että tähän ei liity mielenterveysongelmaa, tilanne lienee ollut aika harvinaislaatuinen. Nykyajattelun valossa näiden väliin vedetään ymmärtääkseni selkeä linjanveto. Tai ehkä sana "hallusinaatio" voidaan tulkita monella tavalla.

Tervetuloa foorumille!
Täysin rehellisesti vastattuna en psykologille kyseisestä asiasta kertonutkaan, tietäen itsekkin potentiaalisen lopputuloksen. Asiaan liittyy myös omalla tavallaan vieläkin häpeää, sillä tämä keskustelualueen lisäksi en ole näitä asioita ennen ääneen lausunutkaan, ja täytyy myöntää että ne antavat uutta perspektiiviä. Aamuisen herätykseni ensimmäinen asia mikä mieleen tuli tänne kirjoitetuista teksteistä oli "nehän pitävät minua nyt hulluna". Mutta, nuokin halluusinaatiot katoavat täysin mikäli en "kanavoi" tätä "magiaa", minkä käsittelen vain eräänlaisena hysteriana, jota vapaaehtoisesti vien eteenpäin, jos asiaa pitäisi näin empiirisesti ilmaista. Tavallaan kyseessä on jatkuva ajatusleikki kaikkine rituaaleineen (ks. "Henkilökohtainen magia ja loitsut" langan aloitus) itselle, mutta niin kauan kuin tämän pidän itse hallinnassa, ja siitä saavutetut edut ovat selvästi näkyvillä arkielämässäni koen, että esimerkiksi juuri tälläiset halluusinaatiot ovat vain lievä sivutuote. Itsellä se ehdoitta antautuminen kun vain on juuri kokemuksena niin henkisesti vahva, että en voi edes ajatella kontroloitua, sillä juuri tämä jatkuva kanavointi tuottaa suurimmat kokemukset, jos niitä voi sellaisiksi kutsua. Tosin myönnän, että niitä hetkiä on enemmän kuin useita, jolloin joudun ottamaan vain askeleen taaksepäin ja todeta, että nyt on parin päivän tauko paikallaan, takana ei ole kuitenkaan vuosien harjoittelua ja koen, että vaikka tämä on se tie jolla jatkaa, pienet askeleet ovat se varmuus, jolla pää asian kanssa kestää kasassa.

Tässä vielä pieni lainaus asiaan liittyen teoksesta Magic: History / Theory / Practice, jonka uskon osuvan täysin juuri tähän lokeroon:
C.L. Schleich: “Hysteria itself is not a disease of the
nervous system, it is also not a mostly paroxysmal
autointoxication of the organism, generated by inner
secretion of the body-glands, but it is a perversion of
the fantasy-activity. Its being rests upon an
abnormal penetration of the fantasy-streams of the
right cerebral hemisphere into the activity of the body
tissue, which signifies an abnormality. Usually to a
lesser extent (with regards to a completely healthy
human) the imagination reaches only the fabric of the
body-forms of the periphery. The hysteria contains a
metaphysical secret which still needs to be
unravelled, more peculiar and more miraculous than
any spiritualistic occurrence, more intriguing than all
appearances of occult procedures which have been
studied until now, also more astonishing than all
claimed or proven Fakir-exhibitions of the Indians; it
is a real seat of magic and a temple of the Mayas,
which willingly operates with appearances of ghosts,
formations of horror, spectres, and Fata Morgana
mirages. Hysteria is a special case of the creation out
of an idea... and I want to touch upon this subject,
because here we can discover the most illustrious
examples of the transition of the subjective idea into
objective truth.”
Sen enempää keskustelua viemästä raiteiltaan alkuperäisestä, koen itsekkin että yhteisöllinen opettaminen olisi näille herkkätuntoisillekkin ainakin se paikka, mistä aloittaa. Tuosta antautumisesta josta aikaisemmin mainitsit, niin seuraukset voivat olla mielenkiintoisia. Hyvänä esimerkkinä kun olin ystävieni kanssa parisen kuukautta takaperin baarissa, niin samaan aikaan tupakointikoppiin saapui mies, joka aloitti puhumalla 40 päivän meditaatiostaan ja hän perään huusi, että eikö meidän seuruetta nyt kiinnosta, että hänestä on tullut jumala. Teki mieli siirtää mies jossain välissä sivummalle ja sanoa että tarkastelee asiaa vielä objektiivisesti, mutta valitettavasti kyseinen mies poistua baarista piakkoin kohtauksen jälkeen. Sikäli mikä minä olen tuomitsemaan, kenties mies olikin oikeassa, mutta vaikka näin olisikin, en suosittele asian kailottamista nykypäivänä sunnuntai-iltana baarissa. Kyseisen tilanteen muistan hyvin johtuen siitä, että se sai itseäni juuri punnitsemaan, että missä omalla tielläni menee se raja, jota minun ei kannata ylittää, ja koen vahvasti että se turvallisempi tie on se, josta kaikkien tulisi lähteä liikkeelle. Omalla kohdallasi keskustelit siitä, että kaipaus heittäytymistä kohtaan on suuri, jolloin varmaan myös ymmärrät itseäni tässä tilanteessa.
Explore until epiphany, and beyond.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Psyykkisen herkkätuntoisuuden jaksaminen

Post by Insanus »

Saman tyyppistä minulla sikäli että pitäisin jatkuvaa "hallittua hysteriaa" ideaalisena tilana, jossa minkä tahansa astraalisen (kin) inspiraation voisi ottaa sellaisenaan vastaan ja käyttää välittömästi sisällä puhdistettuna. Kadehdin kovasti jos varpaan kiveen potkaisemisen jälkeen tarvitsee vain päiviä palautuakseen, kun itsellä nuo ajat on toistaiseksi mitattu kuukausissa. Homma on hankala; pyörälläkin ajaessa tasapainossa pysyminen on helpompaa kun ajaa tarpeeksi kovaa, mutta samalla törmäyksistä tulee vaarallisempia. Aina ei huomaa onko kaasu liikaa vai liian vähän pohjassa.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Isobel
Posts: 34
Joined: Sun Jan 24, 2016 11:11 am

Re: Psyykkisen herkkätuntoisuuden jaksaminen

Post by Isobel »

Nuorempana olin liian monta kertaa loppuunpalanut ja täysin uuvuksissa. Silloin kun en itseänikään vielä kunnolla tuntenut sekä alaspäinvievän tien seuraamisen yhteisvaikutuksesta, murruin täysin. Voisin sanoa että hetken elin kuin zombie mitään tuntematta tai ainakaan mitään järkevää ajattelematta.

Sittemmin olen oppinut tuntemaan itseäni ja luopunut alaspäinvievästä tiestä, olen löytänyt myös tavan joka minua auttaa kun herkkätuntoisuuteni on liian kovassa rasituksessa.
Vaikka kulttuurista ei ihmistä saa pois, ihmisten seurasta saa. Ja se auttaa minua palautumaan. Uppoan luontoon ja annan luonnon parantaa ja "ladata akkuni". Makaan ruoholla ja katselen taivasta. istun järven rannalla ja annan tuulen sekoittaa hiukseni. Istun metsässä kannon päällä ja kuuntelen luonnon sanomaa. Luonto on minun pelastukseni, minun herkkätuntoisuuteni mahdollistaja jos niin voi sanoa. Vaikka jotakin siihenkin tulee läpi, enkä koskaan pääse kokonaan psyykkisiä viestejä pakoon, niin minun on helpompi ne kuitenkin käsitellä luonnon helmassa.
Kaupungissa asuessani, olin usein pahoinvoiva, loppuunpalanut ja henkisesti raunio. Muuttaessani luonnonhelmaan, olen löytänyt yhteyden joka minulta puuttui.
Ehkä voisi sanoa, että jonkinlainen meditaatio luonnonkeskellä on se mun juttu.
Nosce Te Ipsum
Locked