Autiotalot ja rauniot

[obnoxion]

Autiotalot ja rauniot ovat perinteisistä tantristen harjoitusten suositeltavista lokaaleista ehkä otollisimpia, kun ajatellaan kotimaisen ympäristömme mahdollisuuksia. Niihin liittyy länsimaissakin paljon romantiikkaa ja aavemaisuutta. Jos ihmisessä on vähänkään herkkyyttä, autiotaloissa ja raunioissa hän voi yksinään aistia sen jonkin, jota nimitämme Läsnäoloksi.

Olenko jo jakanut foorumilla tarinan hylätystä "murhatalosta", ja spiritismi-istunnoista sen yläkerrassa, jossa jokainen seinä oli eri värinen? Tämän tai jonkin muun vastaavan tarinan voisin mielelläni jakaa. Ensin pyytäisin kaikkia asiasta kokemusta omaavia jakamaan joitakin valikoituja tarinoita liittyen autiotaloihin ja raunioihin. Olen suunnitellut matkaa eräille öisille raunioille läheisessä tulevaisuudessa, ja olen altis tunnelman nostatukselle.

[H. Nox]

Itse olen takavuosina vieraillut eräässä itärajalla sijaitsevassa hylätyssä mielisairaalassa öiseen aikaan. Poikamainen seikkailuretki sai lopulta hyvin intensiiviä ja pelottavia käänteitä tavalla jota on hyvin vaikea selittää myöhemmin järjellä. Lukuunottamatta, että jotain sellaista osasi syvällä sisimmässän aavistaa sisään astuessaan.

Jotain hyvin samanlaista olen myös kokenut useasti myöhemmin työskenneltyäni virastossa, jonka arkipäivään kuuluivat lähinnä yhteisön pimeämmät puolet.

Jos ihmisellä on mahdollisuus tulla tuttavalliseksi tuollaisten rajatilojen kanssa, on tätä suhdetta mahdollisuus käyttää eräänlaisena hyvin intiiminä synkronistisena karttana. Tämä kuitenkin vaatii hyvin tavanomaisen ja arkisenkin siteen luomista tuohon ympäristöön; usein vasta tällöin intuitio voi alkaa toimia luontaisesti, kun kaikki fantastisuus subliminoituu tuollaisen paikan tai mielentilan aurasta.

[Insanus]

Joskus teinivuosien alussa, ikää en nyt muista, oli Helsingin Töölössä hylätty mielisairaala (se on siinä Taivallahden leikkipuiston vieressä aidan takana, nykyisin kait asuintaloja), jossa eräs ystäväni huomasi silloin tällöin ylimmissä kerroksissa palavan valon. Se sai toki mielikuvituksen liikkeelle kaikilla ja siitä tuli varsinainen projekti päästä tutkimaan tuota taloa. Öisiä vartijoiden kulkuaikoja kytättiin tuntikaupalla ja otettiin ylös, avonaisia ikkunoita joista pääsisi ehkä muutaman katon kautta sisään &c. poikien juttuja.

Sisään toki ajallaan päästiin tutkimaan. Liikuntasalin romuttunut epävireinen piano ja ja jonkin huoneen seinällä ollut ruotsiksi kirjoitettu runo kuolemasta ja hulluudesta jäivät sinänsä mieleen, muutoin tarina jää vähän epäesteettiseksi. Mutta puheen Läsnäolosta ymmärrän, joskin sen tavoitin öisillä hautausmailla paljon paremmin. Käytännössä miltei asuin niillä noina vuosina, tavoittelemassa tilaa jota itse kutsuin peloksi, mutta joka oli jotain paljon intensiivisempää, herkempää ja kauniimpaa.

[obnoxion]

Kiitos hyvistä esimerkeistä! Esiin nousivat sellaiset sisäiset tekijät kuten poikamaisuus tai lapsuus. Mieleen palautuu tapaus varhaisesta lapsuudestani maaseudulla. Tästä lapsuuden maisemasta löytyi kosolti hylättyjä rakennuksia, sekä luonnon muovaamia erikoisuuksia. Nuorin pikkuveljeni - fra Sataniel, itse asiassa - oli luonut näiden paikkojen ympärille kiehtovan ja pelottavan noitamyytoksen, joka oli hyvin tarttuva. Näitä hylättyjä taloja ja syrjäisiä metsän kolkkia asutti eräänlanen yliluonnollisten pahojen noitien verkosto. Noidat olivat hyvin persoonallisia, ja yksityiskohdiltaan jotenkin todentuntuisia. Eräs oli vanha parrakas nainen, "Partamummo". Kun tähän mytologiaan oli kerran tutustunut, ja tunsi ne paikat joihin se sijottui, tarttui kuulijaan pysyvä pelko. Saan vielä nytkin väristyksiä kun vain ajattelen noita paikkoja.

Nyttemmin näen paljon yhtäläisyyksiä vastaaviin joogini- ja daakinimyytteihin, joihin liittyy vahvasti pahojen noitien maantieteellisen verkoston lennokasta kuvastoa hyödyntävä kieli. Näyttäisi että kun oman psyyken syventävä tutkimus yhdistyy herkkyytten ympäristön sielunelämälle, aukeaa helposti juuri näkymä tällaisesta yliluonnollisten, noitamaisten henkiolentojen verkostosta. Ja tällaista noitamaantiedettä hyödynnetään hyvin syvällisellä tavalla tantrisessa kuvastossa. Se on sekä sisäisen että ulkoisen maasto kartoitusta, henkilöstä riippuen jompaan kumpaan painottuen. Alusta asti enemmän ulkoiseen maaston psyykkisyyteeen painottuva näkökulma taitaa olla usein enemmän tai vähemmän sairaalloinen.

[Zetekh]

Itse olen takavuosina vieraillut eräässä itärajalla sijaitsevassa hylätyssä mielisairaalassa öiseen aikaan. Poikamainen seikkailuretki sai lopulta hyvin intensiiviä ja pelottavia käänteitä tavalla jota on hyvin vaikea selittää myöhemmin järjellä. Lukuunottamatta, että jotain sellaista osasi syvällä sisimmässän aavistaa sisään astuessaan.

Partner-in-crime spotted! Paikka oli sikäli mielenkiintoinen, että vaikka kyseessä oli tosiaan hylätty mielisairaala, se oli siitä huolimatta vartioitu ja eristetty! Sisään pääseminenkin vaati vähän vaivaa.

Parhaimmillaan tuo retki oli joka alkoi heti kun kellarin kautta rikotusta ikkunasta mentiin sisään niin selityksen varsinaisessakin merkityksessä "matka oman pään sisään". Siinä adrenaliininkatkuisessa jännityksessä kun skarppaa oman olemuksensa äärimmilleen, niin alitajunta tuppaa projisoimaan niihin tyhjiin käytäviin ja pehmustettuihin huoneisiin vaikka mitä... Merkilliseksi homman tekee tosiaan se, että me taidettiin porukassa tosiaan jakaa vielä niitä samoja "harhoja" jotka vaihtelivat kolinoista puheensorinaan ja jopa selviin lauseisiin.

Symboliseksi tämän tarinan tekee se, että juuri kun oltiin pääsemässä melkein ylimpään kerrokseen, niin paikalle saapui vartija koirineen joten jouduimme pakenemaan sieltä, koska roimat sakothan sieltä olisi ropsahtanut.

Vois alkaa järjestää näitä retkiä teemana "oman pään sisään" vaihtoehtona vaikkapa huumeiden käytölle tiellä kulkemisella (ks. topicci Entheogeenit ja magia)