The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Tuo taitaa johtua siitä kun päivät lyhenevät ja koko ajan on pimeämpää. Myös luonto varautuu talveen tekemäällä itsestään synkemmän voivansa vain nousta uuteen loistoonsa sitten kun sen aika taas on.

Tottahan tuokin, mutta ihmiset alkavat kummallisen helposti myös yleistää että silloin tapahtui sitä ja tätä, vaikka kyseessä olisi vain pienikin asia jolla ei ole liiemmin merkitystä, mutta siitä tehdään merkittävä. Myös moni huomaamattaan alkaa saada aikaan näitä asioita koska silloin vain tapahtuu näin.

Pientä häikkää viestiketjun järjestyksessä; liittyneekö kesäaika-asetuksiin vai mihin...

wolmine wrote:Tottahan tuokin, mutta ihmiset alkavat kummallisen helposti myös yleistää että silloin tapahtui sitä ja tätä, vaikka kyseessä olisi vain pienikin asia jolla ei ole liiemmin merkitystä, mutta siitä tehdään merkittävä. Myös moni huomaamattaan alkaa saada aikaan näitä asioita koska silloin vain tapahtuu näin.

Parapsykologisen tutkimuksen tekemisperiaatteet & motiivit ansaitsivatkin oman ketjunsa! On totta, että ihmismielen kyky harhauttaa itseään on huomattava, mutta joudun nyt valitettavasti pitämään kiinni omasta kannastani, että jos joku ryhtyy vakavissaan okkultistiksi & pitää tieteellisen tutkimusapparaattinsa (nim. oman mielensä) valppaan avoimena skeptisismissäkin, on useimmissa tapauksissa vain ajan kysymys, milloin "yhteensattumat" eivät vain enää kelpaa selityksiksi.

Mutta niin kauan kuin tämä on vain vakuutus ulkopuolelta eikä oma kokemus, se kannattaakin toki jättää puhtaaksi uskonkysymykseksi.

Totta, en ajanutkaan tällä sitä että uskoa ei olisi vaan sitä että ihan kaikkien kertomuksia en ota todesta koska jotkut menevät niin sanotusti massan mukana.

Itse odotan että lumi tulisi niin kaikki synkkä ja "kuollut" luonto saa uuden kauniin peitteen päälleen.

Ja muutenkin omituset voimapurkaukset ovat liikkeellä tänä vuonna tähän aikaan, eli en oikeastaan ihmettele että tämä marraskuu on jotenkin aikaisempia synkempi. Ilmeisesti siinä on jonkin sortin muutosta tiedossa.

Kun itse ajattelen sitä ilottomuutta ja tyhjyyttä, jota on nyt ollut ilmassa, tulee väkisinkin mieleen ajatus siitä, että tällä kertaa ollaan hieman syvemmällä kuin ehkä kertaakaan aiemmin. Kuitenkin kun puhuu asiasta syvyyssuunnassa, niin väkisinkin tuntee näiden kokemusten pitävän vahvasti sisällään merkityksellisyyden. Tällä tarkoitan sitä, että kyseessä ei tunnu olevan pelkästään "ulkoisista olosuhteista" johtuva tilanne, koska nuo olosuhteet ovat ihan kohdallaan. Yleensä olen aina ajatellut, että tyhjyys, sillä tavoin kuin sen olen kokenut, on lähes poikkeuksetta tilan luomista uudelle, vaikka se tunteena onkin masentava. Voi olla, että tuon tyhjyyden kautta nämä hetket pitävät sisällään myös kaikista suurimmat mahdollisuudet itse vaikuttaa siihen minkälaisia muotoja tuo tuleva ottaa.

Itselläni pitempään tukahdutettuna mädäntynyt kuolemanvietti on alkanut nostaa päätään hyvin "positiivisella" tavalla, jos niin voi sanoa. Miten kuolema ja pimeys onkaan niin läsnä niin elävöittävästi. Tietysti marraskuu auttaa, kun puhuttu "pimeä estetiikka" on ulkona jatkuvasti. Itse koen tyhjyyden ja masentavuuden mustan raskauden tietyllä tapaa päämääränä itsessään, en vain tilan luomisena uudelle. Se on tila, jota ei voi kuvailla millään positiivisilla termeillä, mutta silti siitä ei kaipaa mitenkään pois.
Ilottomuus, masennus ja tyhjyys, voidaan sanoa, mutta jotain paljon suurempaa ja voimakkaampaa on läsnä kuin vain "pienten hyvien asioiden" puute. Rakkaudesta negatiiviseen: hail marraskuu!

Sen verran mitä olen työssäni seurannut luonnollisen kuoleman rytmejä, olen pannut merkille kaksi asiaa. Ihmiset kuolevat usein niin että pienessä ajassa menee aina monta, ja useammin kuollaan yöllä kuin päivällä. En tiedä onko tämä tieteellinen fakta, ja ehkä se ei ole. Mutta tämä on vaikutelma joka tuntuu usein syntyvän. Se on kuin vaikutelma jonka kuolema helposti antaa itsestään.

Tältä pohjalta marraskuu on hyvnikin varsinaisen yön aikaa vuodenkierron kannalta, ja tässä tapauksessa siitä on ehkä tulllut luonnollinen kuoleman yö.

Läheisten kuolemiin ei oikeastaan voi valmistautua, ja pelkkä vakava yrittäminenkin johtaisi todennäköisesti yhtä vakavaan häiriintymiseen. Haavoittumista ei voi estää ja on vetäydyttävä muista rasituksista parantamaan itseään. Jos pystymme, tällaisena aikana voimma pohtia käsitystämme kuolemasta. Mutta usein tällaisina aikoina pystymme hyvin vähään.

Pakko sanoa, etten aiemmin ole saanut juuri marraskuusta tällaista "kuoleman ympäröimää" kuvaa, mutta jo tähän mennessä tänä vuonna olen huomannut poikkeuksellisen monia artikkeleita kuolemasta, statistiikkaa kuolintavoista ja dokumentteja ihmisten kuolemankäsityksistä. Mainittakoon viimeisestä kategoriasta eilen näkemäni Arman Alizadin postaus uudesta hautausurakoitsijan työtä käsittelevästä dokkaristaan.

Onkohan nyt vaan näin, että pimeämpinä aikoina alamme pohtimaan ja kiinnostumaan synkemmistä asioista enemmän. Marraskuun edeltäjä on jotenkin sopivasti Halloween, ja kuukausi on ainakin omasta mielestäni eräänlaista odotusaikaa lumentuloon, joka sitten kirkkaudellaan nostattaisi mielialaa. Viime vuosina joulukuukin on ollut lähes täysin lumeton täälläpäin Suomea, mutta en tiedä, joulunvietolla on ehkä rooli elävöittäjänä ja ehkä marraskuulle tyypilliselle, synkempien olotilojen poispitäjänä.

Jaa niin, olinpa unohtamassa vielä sen pointin, että ne muutamat merkkipäivät joita marraskuussa juhlitaan jollakin tapaa ovat monessa tapauksessa vahvasti kytköksissä kuolemaan: ruotsalaisuuden päivä 6.11, riippumatta kuinka sitä juhlistaa, valittiin koska se on Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin kuolinpäivä.