Astralismi, mediumismi, hurmos

Astraaliset ja paranormaalit kokemukset, unet, näyt.
User avatar
Segel
Posts: 91
Joined: Thu Jan 04, 2018 4:06 pm
Location: Helsinki

Re: Sekalaisia kysymyksiä

Post by Segel »

Voiko sanoa että meedio on vähän kuin lopulta myrskyyn hajoava tuulitunneli jonka läpi kaikki vaan varauksetta kulkee ja harjoitetumpi mieli vähän kuin hyvin toimiva ja valintoihin kykenevä ruoansulatuselimistö jonka sulatusta ohjaa vaikka rakkaudellisuuden ja totuudellisuuden pyskimys vai ymmärränkö ihan väärin..?
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Sekalaisia kysymyksiä

Post by Nefastos »

Ave wrote: Fri Jan 15, 2021 2:56 pmmutta onko psyykkisen voimaantumisen tunne ja hurmioituminen sitten väistämättä tällaista nukke-entiteetin näennäistä autonomiaa ja hybristä? (Koska onhan totta myös se, että olemme myös jumalia ja jumalattaria sekä todellisuuden luojia?)

Ei tietenkään väistämättä, ja jopa kontrollin menettäminen hallitusti (sic!) voi olla äärimmäisen kaunista ja kontrolloitua. Tuntuu banaalilta sanoa jälleen kerran, mutta asia palaa lopulta intentioon ja sen moniin tasoihin. Tätä tahdoin painottaa viestini lopulla: kontrolli sinänsä ei ole sen vapahtavampaa kuin avautuva virtaavuuskaan. Tästä tulevat "solve & coagula" yhdessä, velvoite löytää balanssi kahden näennäisen vastakkaisen virtauksen välillä. Mutta miten se tehdään on olennaista: myös alaspäisellä tiellä nuo kaksi virtausta saadaan toimimaan yhdessä, toinen toistaan tukien. Kyse on siis vasta instrumentin, ei sen pitelijän täydellistämisestä.

Ave wrote: Fri Jan 15, 2021 2:56 pmOlen joskus miettinyt, että mikä rooli juuri uskonnolliselle affektille, hurmioitumiselle ja haltioitumiselle annetaan veljeskunnan piirissä (varmasti vastauksia on yhtä monta kuin jäsentä)?

Vastauksia varmasti on yhtä monta kuin jäseniäkin, mutta minusta näyttää ilahduttavasti siltä että aktiivisten jäsenten suhteen – niiden jotka pysyvät yhteydessä veljeskunnan ytimeen tekemänsä työn kautta ja siten ymmärtävät mistä on kyse – näkemyksiä yhdistää kokemus siitä että "haltioituminen" on tärkeää, mutta siitä puhuminen problemaattista:
Smaragd wrote: Fri Jan 15, 2021 11:12 pmlopulta moisen kokemuksen jakaminen muiden kanssa sellaisenaan ei ole ollut kovin olennaista, joskin voin nähdä kokemuksen henkisen työni osaseksi, joka myös välttämättä on osa seuran työtä.

Samaan tapaan minäkin olen suorastaan kivualiaan "haltioituva" ihminen, joka koen tunnetilat ylipäänsä voimakkaina, ja siten pyhän tunteen kokeminen on minulle tuttua. (Koska lopulta mielestäni kaikki on pyhää; joko jumalattaren lempeällä pyhyydellä tai Saatanan hirvittävällä pyhyydellä, tai molemmilla tavoin.) Tuo dionysinen hurmos, jossa oma minä pyyhkiytyy lähes olemattomiin kokemuksen suuruuden edessä, on kuitenkin jotain mitä korkeintaan taide – runous tai muu epäsuora kerronta – voi raamittaa ja välittää. Olen oman teofaniani kanssa täysin yksin, juuri koska se on pyhää & siten "täysin muuta" (kuin kieli) ja siten kuvaamattomissa. Olisi ei vain hyödytöntä vaan jopa haitallista yrittää esittää räjähtäviä tunnepitoisia esityksiä, jotka merkitsisivät aivan eri asioita kuulijoille kuin kokijalle itselleen. (Jälleen palaamme siihen miksi minulla on niin paljon kritisoitavaa taiteellista ambivalenssia käyttävistä kirjailijoista, jotka eivät tue teoksiaan kommentaareilla...)

Segel wrote: Sat Jan 16, 2021 10:53 amVoiko sanoa että meedio on vähän kuin lopulta myrskyyn hajoava tuulitunneli jonka läpi kaikki vaan varauksetta kulkee ja harjoitetumpi mieli vähän kuin hyvin toimiva ja valintoihin kykenevä ruoansulatuselimistö jonka sulatusta ohjaa vaikka rakkaudellisuuden ja totuudellisuuden pyskimys vai ymmärränkö ihan väärin..?

En ole ihan varma ymmärsinkö tuulitunneli-vertausta kuten olit sen tarkoittanut (tuulitunnelihan on hyvinkin kontrolloitu rakenne?), mutta ruoansulatusvertaus on hyvin validi, ja esoteerisessa vertauskuvakielessä laajemminkin käytetty. Ilmestyskirjassa profeetta vastaanottaa "kirjoituskäärön" (ideologian, opin), joka ensin maistuu makealta, mutta "vatsassa karvastelee". Tämä ilmiöhän on tuttu luultavasti jokaisen okkultistin elämästä: kun maaginen opetus löydetään, ensimmäinen tunnelma on riemu, haltioituminen, tuttuuden tunnistamiseen liittyvä katharttinen kokemus; mutta kun opetusta yritetään käydä "sulattelemaan" eli tuomaan käytännölliseen elämään, seuraa tuska & ahdinko, koska se on ristiriidassa maailman yleisen kokemisen kanssa. (Huonona) lääkkeenä tähän monet sitten ryhtyvätkin hyppelemään opetuksesta & kokemistavasta toiseen, pysyäkseen aina tuossa tuoreessa, innostavassa "syömisvaiheessa".
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Sekalaisia kysymyksiä

Post by Soror O »

Ymmärrän, mitä tarkoitatte Smaragd ja Nefastos ja jossain määrin koen asian samoin myös siinä, että ns. uskonnollisen affektin (liian suora) ulkoinen ilmaus (sen käsitteellistäminen, siitä kertominen) on turha ja se tuntuu kääntyvän miltei automaattisesti jonkinsorttiseksi rienaukseksi, blasfemiaksi, korniudeksi ja kadottavan yhteyden siihen asiaan mihin se viittaa.

Kuitenkin itselläni on ollut jonkinlainen idea siitä, että tahtoisin "demystifioida" ihmisen hengenelämää (samalla osoittaen, ettei sitä voi demystifoida). Miksi ei uskonnollisista liikutuksistaan ja vaikka suhteestaan Saatanaan voisi puhua yhtä kasuaalisti kuin jostain mundaanista seikasta, pelkäämättä sitä, kuinka naurattavalta, blasfemistiselta ja väärältä se tuntuisi? Koska eikö tuossa merkitysten vääristymisessä, katkoksessa ja omassa semanttisessa yksinäisyydessämme juuri Saatana paljasta kasvonsa? Jos hellii omaa uskonnollista affektiaan kuin kaunista kukkaa, salassa ja piilossa maailmalta, ei se koskaan tule testatuksi tämänpuolisessa tulessa, joka väistämättä polttaa sen tuhkaksi. Mutta onko kertomisen aktilla sitten mitään mieltä, jos sen ainoa motiivi on vain antaa kukan kuolla (jotta se voi syntyä uudelleen)? Eikö tuollainen kertominen ole vain maailmaan sysätyn mykän ja kastroidun jumalan surullista ja itsekeskeistä monologia? Voisin väittää, että mitään muuta puhetta tai kertomisen tapaa ei ihmisellä olekaan - jos yritetään puhua muustakin kuin kauppalistan laadinnasta.

En tiedä miksi tämä masokistinen semanttinen eksibitionismi kiehtoo minua, en itsekään mielelläni puhu uskonnollisista liikutuksistani. Ehkä siksi, että ne ovat liian rakkaita annettavaksi maailman ja toisinymmärtäjien kitaan enkä yksinkertaisesti näe siihen syytä. Tai oikeammin ne ovat liian tärkeitä selviytymisen näkökulmasta. Ne ovat ainoa todellinen asia - ja ainoa asia jota tämä maailma ei voi minulta pilata. Mutta eikö tämä ole tekopyhyyttä?
Nefastos wrote: Sat Jan 16, 2021 12:00 pm Olen oman teofaniani kanssa täysin yksin, juuri koska se on pyhää & siten "täysin muuta" (kuin kieli) ja siten kuvaamattomissa. Olisi ei vain hyödytöntä vaan jopa haitallista yrittää esittää räjähtäviä tunnepitoisia esityksiä, jotka merkitsisivät aivan eri asioita kuulijoille kuin kokijalle itselleen. (Jälleen palaamme siihen miksi minulla on niin paljon kritisoitavaa taiteellista ambivalenssia käyttävistä kirjailijoista, jotka eivät tue teoksiaan kommentaareilla...)
Viehtymyksesi kommentaareihin on mielenkiintoinen, näet oma taidekäsitykseni on miltei päinvastainen siinä, että koen taideteoksen syntyvän (uudelleen) ns. vastaanottajassa (lukijassa, katsojassa). Epärelevanttia se (tai jopa haitallista eli rajoittavaa) on ajatella, mitä taiteilija on itse tarkoittanut.

Uskon pohjimmiltaan, että äärisubjektivismi johtaa todellisen objektiivisuuden äärelle. On ikäänkuin sallittava repivä monikielisyys ja -merkityksellisyys koska todella lopultahan puhumme kaikki samasta asiasta. Näin ajateltuna tietysti kertomukset, kielet ja merkit ovat myös turhia ja tyhjiä - mutta niinhän ne ovatkin. Vaan vasta niiden käyttäminen avaa väylän niiden tyhjyyden ymmärtämiseen - ja vie lähemmäs sitä, josta ei voi puhua ja johon ei voi viitata.

Tämän kaiken kirjoitettani en ole varma olenko samaa mieltä itseni kanssa, koska en edes tiedä mitä mieltä olen :? Näin käy helposti.
If you want to reborn, let yourself die.
Angolmois

Re: Sekalaisia kysymyksiä

Post by Angolmois »

Ave wrote: Mon Jan 18, 2021 9:36 pmTämän kaiken kirjoitettani en ole varma olenko samaa mieltä itseni kanssa, koska en edes tiedä mitä mieltä olen :? Näin käy helposti.
PIti ihan tarttumani tähän. Luin eilen hesarin artikkelista roomalaisen valtiomiehen Caton viisaita ajatuksia, joiden mukana oli myös seuraava (vapaasti muistista revittynä): ihminen, joka ei ole edes itsensä kanssa samaa mieltä, on aina riidoissa myös muiden kanssa. Löysin aforismista itseni.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Astralismi, mediumismi, hurmos

Post by Nefastos »

Ave wrote: Mon Jan 18, 2021 9:36 pmMiksi ei uskonnollisista liikutuksistaan ja vaikka suhteestaan Saatanaan voisi puhua yhtä kasuaalisti kuin jostain mundaanista seikasta, pelkäämättä sitä, kuinka naurattavalta, blasfemistiselta ja väärältä se tuntuisi?

Tässä ei olekaan tarkoitus suojella itseään tai jumalaa ("pyhän" suojeleminen tuntuu minusta aina yhtä hassunkuriselta idealta...), vaan kuulijaa.

Ave wrote: Mon Jan 18, 2021 9:36 pmJos hellii omaa uskonnollista affektiaan kuin kaunista kukkaa, salassa ja piilossa maailmalta, ei se koskaan tule testatuksi tämänpuolisessa tulessa

Olen samaa mieltä. Mutta asioista voi kertoa muutenkin kuin hurmoksellisella tavalla.

Ave wrote: Mon Jan 18, 2021 9:36 pmViehtymyksesi kommentaareihin on mielenkiintoinen, näet oma taidekäsitykseni on miltei päinvastainen siinä, että koen taideteoksen syntyvän (uudelleen) ns. vastaanottajassa (lukijassa, katsojassa). Epärelevanttia se (tai jopa haitallista eli rajoittavaa) on ajatella, mitä taiteilija on itse tarkoittanut.

Jos luodaan ambivalentti esitys jonka voi kokea niin tai näin, satanismin tai vastaavan "Geburahin teofanian" – jumaluuden vasenkätisten muotojen – äärellä käy melko väistämättä niin, että huomattava osa ihmisistä ottaa tämän innoituksena hyvin vääränlaisiin kokemus- ja toimintamalleihin.

Mutta jos tosiaan puhutaan taiteesta, asia onkin hieman erilainen. Ihmisten kulttuurinen lukutaito näkee raamitetun teoksen hieman eri tavoin. Kuitenkin itse koen, että myös taiteilijalla on vastuunsa, vaikkei niin alleviivattua kuin kirjailijalla tai puhujalla.

Ave wrote: Mon Jan 18, 2021 9:36 pmUskon pohjimmiltaan, että äärisubjektivismi johtaa todellisen objektiivisuuden äärelle. On ikäänkuin sallittava repivä monikielisyys ja -merkityksellisyys koska todella lopultahan puhumme kaikki samasta asiasta. Näin ajateltuna tietysti kertomukset, kielet ja merkit ovat myös turhia ja tyhjiä - mutta niinhän ne ovatkin. Vaan vasta niiden käyttäminen avaa väylän niiden tyhjyyden ymmärtämiseen - ja vie lähemmäs sitä, josta ei voi puhua ja johon ei voi viitata.

Tämän kaiken kirjoitettani en ole varma olenko samaa mieltä itseni kanssa, koska en edes tiedä mitä mieltä olen :? Näin käy helposti.

Minustakin itselleen on sallittava polyfonisuus. Se on vain kirjoitettava auki, kuten juuri teit. Toinen esimerkki: Rakastan Dostojevskia, jota on pidetty erittäin polyfonisena kirjailijana. Kuitenkin Dostojevski itse koko ajan kirjoittaa auki avaimia polyfoniaansa, ja hänen moraalisesta kannastaan on vaikea pahasti erehtyä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Sekalaisia kysymyksiä

Post by Soror O »

Rúnatýr wrote: Tue Jan 19, 2021 9:47 am
Ave wrote: Mon Jan 18, 2021 9:36 pmTämän kaiken kirjoitettani en ole varma olenko samaa mieltä itseni kanssa, koska en edes tiedä mitä mieltä olen :? Näin käy helposti.
PIti ihan tarttumani tähän. Luin eilen hesarin artikkelista roomalaisen valtiomiehen Caton viisaita ajatuksia, joiden mukana oli myös seuraava (vapaasti muistista revittynä): ihminen, joka ei ole edes itsensä kanssa samaa mieltä, on aina riidoissa myös muiden kanssa. Löysin aforismista itseni.

:D Toisaalta jos ei ole edes itsensä samaa mieltä, niin ei useinkaan koe tarvetta puolustaa omaa mielipidettään.

Mutta joo, osaan minäkin riidellä, valitussa seurassa.
If you want to reborn, let yourself die.
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Astralismi, mediumismi, hurmos

Post by Kavi »

Nefastos wrote: Tue Jan 19, 2021 9:58 am
Ave wrote: Mon Jan 18, 2021 9:36 pmViehtymyksesi kommentaareihin on mielenkiintoinen, näet oma taidekäsitykseni on miltei päinvastainen siinä, että koen taideteoksen syntyvän (uudelleen) ns. vastaanottajassa (lukijassa, katsojassa). Epärelevanttia se (tai jopa haitallista eli rajoittavaa) on ajatella, mitä taiteilija on itse tarkoittanut.

Jos luodaan ambivalentti esitys jonka voi kokea niin tai näin, satanismin tai vastaavan "Geburahin teofanian" – jumaluuden vasenkätisten muotojen – äärellä käy melko väistämättä niin, että huomattava osa ihmisistä ottaa tämän innoituksena hyvin vääränlaisiin kokemus- ja toimintamalleihin.

Mutta jos tosiaan puhutaan taiteesta, asia onkin hieman erilainen. Ihmisten kulttuurinen lukutaito näkee raamitetun teoksen hieman eri tavoin. Kuitenkin itse koen, että myös taiteilijalla on vastuunsa, vaikkei niin alleviivattua kuin kirjailijalla tai puhujalla.

Taiteista tuli mieleeni.
En tiedä onko tässä vastinpuolena usein nähty death of the author, mutta mielestäni on sangen fasineeraavaa pohtia useita satoja vuosia vanhoja runoilijoita. Väitetään näemmä, että esimerkiksi Omar Khaijjaamin runoiksi mielletään +1000 verran nelisäkeitä, mutta tosiasiassa niitä olisikin vain alle 200, sillä tällaiseen tiettyyn merkkihenkilöön on liitetty ajansaatossa muita skeptismiin ym. teemaan sopivia tai liittyviä runosäkeitä.
Mielenkiintoista on tässä se, että oikea ihminen kuolee, mutta tästä syntyykin jokin omaa elämäänsä elävä runoilija.
Pseudonyymiltään Khayyam - teltantekijä siis olisi raamirunolaari, johon asetettiin sopivankaltaista runoutta.
Angolmois

Re: Astralismi, mediumismi, hurmos

Post by Angolmois »

Kavi wrote: Tue Jan 19, 2021 5:17 pmMielenkiintoista on tässä se, että oikea ihminen kuolee, mutta tästä syntyykin jokin omaa elämäänsä elävä runoilija.
Pseudonyymiltään Khayyam - teltantekijä siis olisi raamirunolaari, johon asetettiin sopivankaltaista runoutta.
Tästä tuli puolestaan itselleni mieleen erilaiset esoteeriset ja uskonnolliset traditiot, jotka on nimetty jonkun patriarkan tai persoonallisuuden mukaan, mutta ovat pikemminkin tietyn koulukunnan tai virtauksen edustajia. Esim. hermeettinen traditio Hermeksen mukaan. Guenon ainakin esitti myös, että sellaiset vedalaiset merkkihenkilöt kuten Manu tai Vyasa eivät olleet koskaan historiallisia henkilöitä vaan tietyn koulukunnan personoitumia, ja siten esim. Vyasan nimissä esitetyt näkemykset olivat todellisuudessa lukuisien eri henkilöiden esittämiä ja ylöskirjaamia asioita, jotka vain pitäytyvät kyseisen koulukunnan näkemyksissä ja traditiossa.

Tämä nyt taisi viedä off-topicista lähteneen ketjun uudelle sivuraiteelle, joten pahoitteluni siitä.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Astralismi, mediumismi, hurmos

Post by Nefastos »

Rúnatýr wrote: Tue Jan 19, 2021 9:11 pm Tämä nyt taisi viedä off-topicista lähteneen ketjun uudelle sivuraiteelle, joten pahoitteluni siitä.

Ei ongelmaa, poikkaistaan taas uusi oksastus tästä omaksi aiheekseen tarpeen tullen.

Tuo "epäperäisyys" ja vanhojen mestarien nimiin pannut nimikkeet, jotka ovat niin piinallisia individualismia korostavalle nykyajalle, tulevat eri valoon, kun pohditaan nyt juuri aiheena ollut toiseuksien ilmentämistä mediumismissa ym. psyykkisissä ilmiöissä. En tarkoita, että esim. Aristoteleen nimiin pannut tekstit olisivat Aristoteleen hengen sanelemia, vaan sitä, että väljempi käsitys ihmisen yksilöllisyydestä tekee alkuperäkysymyksestä vähemmän mielenkiintoisen: asiat onkin punnittava omasta sisäisestä arvostaan, ei tekijänsä arvon mukaan.

Kun nimeä tehdään tunnetuksi, kyse on aina jonkinlaisesta valtapelistä. Erityisen hyvin tämän asian ymmärtänevät akateemisessa maailmassa seikkailleet. Näissä olosuhteissa syntyy hullunkurisia rakenteita, joissa nimestä tulee helposti validiteetin leimasin, ja ollaan pyörähdetty takaisin "hermes trismegistuksiin".

Itse koen että oikeastaan kaikki nimet mitä meillä (tai "hengillä") on, ovat vähintään yhtä paljon titteleitä kuin hievahtamattomia, ainutkertaisia erisnimiä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Astralismi, mediumismi, hurmos

Post by Kavi »

Nefastos wrote: Wed Jan 20, 2021 2:37 pm
Rúnatýr wrote: Tue Jan 19, 2021 9:11 pm Tämä nyt taisi viedä off-topicista lähteneen ketjun uudelle sivuraiteelle, joten pahoitteluni siitä.

Ei ongelmaa, poikkaistaan taas uusi oksastus tästä omaksi aiheekseen tarpeen tullen.

Tuo "epäperäisyys" ja vanhojen mestarien nimiin pannut nimikkeet, jotka ovat niin piinallisia individualismia korostavalle nykyajalle, tulevat eri valoon, kun pohditaan nyt juuri aiheena ollut toiseuksien ilmentämistä mediumismissa ym. psyykkisissä ilmiöissä. En tarkoita, että esim. Aristoteleen nimiin pannut tekstit olisivat Aristoteleen hengen sanelemia, vaan sitä, että väljempi käsitys ihmisen yksilöllisyydestä tekee alkuperäkysymyksestä vähemmän mielenkiintoisen: asiat onkin punnittava omasta sisäisestä arvostaan, ei tekijänsä arvon mukaan.

Kun nimeä tehdään tunnetuksi, kyse on aina jonkinlaisesta valtapelistä. Erityisen hyvin tämän asian ymmärtänevät akateemisessa maailmassa seikkailleet. Näissä olosuhteissa syntyy hullunkurisia rakenteita, joissa nimestä tulee helposti validiteetin leimasin, ja ollaan pyörähdetty takaisin "hermes trismegistuksiin".

Itse koen että oikeastaan kaikki nimet mitä meillä (tai "hengillä") on, ovat vähintään yhtä paljon titteleitä kuin hievahtamattomia, ainutkertaisia erisnimiä.
Välillä olen kykenemätön pitäytymään keskusteluissa tai hahmottamaan sitä kokonaisuutta.
Ajattelin, että vaikka sinänsä uusi teema ja erillinen aihe olisikin, niin jollakin assosiatiivisella tasolla voisi olla palautettavissa alkuperäiseen kuten näemmä tässäkin luontevasti kävi.
Locked