Vavahduttavat kokemukset

Astraaliset ja paranormaalit kokemukset, unet, näyt.
Badb
Soror
Posts: 291
Joined: Sun Dec 14, 2014 4:56 pm

Vavahduttavat kokemukset

Post by Badb »

Ajattelin luoda tällaisen viestiketjun, jossa voitaisiin jakaa erilaisia jollain tapaa merkityksellisiä kokemuksia, jotka ovat muuttaneet jotain olennaista psyykessä/sielussa. Kokemukset voivat olla pieniä, keskikokoisia tai suuria, ja jokainen saa itse määritellä niiden merkityksellisyyden. Minkälaisia kokemuksia on siis jäänyt mieleen?

Tämä viestiketju sai inspiraationsa kokemuksesta, joka tapahtui minulle eilen: Lueskelin netistä yhtä tekstiä ja yhtäkkiä minulle tuli paha mieli kaikkien lehmien puolesta eli tapahtui tällainen yllättävä eettinen herääminen. Tässä käytiin läpi skenaariot maitotuotteista luopumisesta kokonaan tai siirtymisestä luomumaitoon. Haluaisin ajatella, että Suomessa lehmät voivat hyvin ja niitä hoidetaan hyvin. Tai sitten voisin käyttää maitotuotteita entiseen malliin tiedostaen karmalliset seuraukset. (En ryhdy vegaaniksi ja luovu kalasta energeettisistä syistä johtuen.)
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 4222
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Vavahduttavat kokemukset

Post by Nefastos »

Badb wrote: Wed May 12, 2021 1:10 pmAjattelin luoda tällaisen viestiketjun, jossa voitaisiin jakaa erilaisia jollain tapaa merkityksellisiä kokemuksia, jotka ovat muuttaneet jotain olennaista psyykessä/sielussa. Kokemukset voivat olla pieniä, keskikokoisia tai suuria, ja jokainen saa itse määritellä niiden merkityksellisyyden. Minkälaisia kokemuksia on siis jäänyt mieleen?

Hieno ketju!

Minulla oli viime kuussa tällainen kokemus, joka jossain määrin mullisti sisäisen elämäni. Mutta se oli niin sisäinen, ja on vielä niin lähellä, etten oikein pysty sitä jakamaan.

Otan siksi oman esimerkkini kauempaa menneisyydestä, vuodelta 2002. Olin vuosia ahdistunut yhä syvemmin ja epätoivoisemmin maailman kärsimyksestä, ja purrut hammasta epätoivoisesta vihasta ja raivosta siitä, että me emme lopulta mahda tälle asialle lähes mitään: kykymme auttaa on hirvittävän vähäinen verrattuna avuntarpeen kolossaaliseen määrään. Tämän kokemuksen tuolloinen huipentuma oli, kun tällä tavoin kokiessani kuulin rasahduksen – olin todellakin purrut etuhampaani poikki.

Kokemus oli sillä tapaa käänteentekevä, että vaikka se tavallaan vei aiemman kokemuksen jopa vielä entistäkin mahdottomammaksi (me emme voi edes padota raivoa sisälle, koska sekin alkaa hajottaa meitä sisästäpäin kuin spartalainen kettu, mistä hampaiden rikkoutuminen oli hyvä konkreettinen esimerkki), se samalla myös osoitti, että toinen suunta on pakko löytää. Epätoivoa ei voi seurata, koska jokaisen kuilun pohjalla on loputtomiin asti uusi kuilu. Siten tästä hyvin negatiivisesta kokemuksesta tuli jonkinlainen kääntöpaikka toivon pragmaattiselle etsimiselle.

Badb wrote: Wed May 12, 2021 1:10 pmTämä viestiketju sai inspiraationsa kokemuksesta, joka tapahtui minulle eilen: Lueskelin netistä yhtä tekstiä ja yhtäkkiä minulle tuli paha mieli kaikkien lehmien puolesta eli tapahtui tällainen yllättävä eettinen herääminen. Tässä käytiin läpi skenaariot maitotuotteista luopumisesta kokonaan tai siirtymisestä luomumaitoon. Haluaisin ajatella, että Suomessa lehmät voivat hyvin ja niitä hoidetaan hyvin. Tai sitten voisin käyttää maitotuotteita entiseen malliin tiedostaen karmalliset seuraukset. (En ryhdy vegaaniksi ja luovu kalasta energeettisistä syistä johtuen.)

Minullakin on aivan erityinen rakkaus lehmiä kohtaan, ja siten on erittäin hyvä asia, että näitä tehotuotannon ongelmia on nyt viimein alettu tuoda päivänvaloon. Jospa ne vähän kerrassaan aikaansaisivat tervehtymisen siinä, miten kohtelemme "nuorempia veljiämme (sisariamme)"?

Koska maitoa kuitenkin olisi mahdollista tuottaa myös humaanisti eläimet huomioiden, niitä tappamatta ja kiduttamatta, pysyn itse lakto-ovovegetaristina. Valtaosa veganismia yrittäneistä ystävistäni on kääntynyt takaisin sekasyöjiksi, siinä missä lähes kaikki tuntemani vegetaristit ovat tehneet tästä elämäntapamuutoksestaan lopullisen.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Mars
Posts: 143
Joined: Wed May 15, 2013 1:54 pm

Re: Vavahduttavat kokemukset

Post by Mars »

Tämä tapahtui myös vuonna 2002. Istuskelin myöhään illalla kalliolla metsässä ja pohdin lähdenkö kotiin vai kävelenkö edessäni olleeseen lampeen. Sitten tunsin käden olkapäälläni. Tunne oli täysin fyysinen ilman minkäänlaista epäilystä vaikka olin yksin. Käänsin päätäni mutten nähnyt mitään. Käsi oli olkapäälläni muutaman sekunnin, ja se toi mukanaan valtavan syvän rauhan, joka kesti noin vuorokauden. Olen sittemmin kokenut hieman samantyylistä rauhaa parissa tilanteessa, joissa kuolema on ollut jollain tavalla läsnä, mutta näistä tuntemuksista on puuttunut metsäkokemukseen liittynyt vahva rakkaudellisuuden tunne. Ne ovat olleet enemmän hiljaisuutta kuin rauhaa.
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 1074
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Vavahduttavat kokemukset

Post by Insanus »

En muista tarkkaan minkä ikäinen olin, jotain 12-15 kaiketi kumminkin, kun olin puolenyön aikoihin kaivopuistossa katsomassa tähtiä. Jonkin herkän tilan myötä tunsin näkeväni kauniin taakse, johonkin täysin toiseen esteettiseen kokemukseen jota en osannut kielellistää kuin hengelliseksi, todellista todellisemmaksi. Se voi kuulostaa pieneltä, mutta on edelleen heittämällä vahvin mystinen kokemus joita minulla on ollut kaikki rakastumiset, hetken satorit ja maagiset hartaudetkin mukaan lukien ja palaan tuohon muistoon usein jos tunnen että haluaisin kyseenalaistaa koko esoterian mielekkyyden. Tuon jälkeen olen ollut peruuttamattomasti jossain mielessä idealisti, vaikka sanoja ja jäsennystapoja voi tietysti aina vaihtaa ja tarkennella.
With a taste of a poison paradigm
Badb
Soror
Posts: 291
Joined: Sun Dec 14, 2014 4:56 pm

Re: Vavahduttavat kokemukset

Post by Badb »

Nefastos wrote: Wed May 12, 2021 9:00 pm
Badb wrote: Wed May 12, 2021 1:10 pmTämä viestiketju sai inspiraationsa kokemuksesta, joka tapahtui minulle eilen: Lueskelin netistä yhtä tekstiä ja yhtäkkiä minulle tuli paha mieli kaikkien lehmien puolesta eli tapahtui tällainen yllättävä eettinen herääminen. Tässä käytiin läpi skenaariot maitotuotteista luopumisesta kokonaan tai siirtymisestä luomumaitoon. Haluaisin ajatella, että Suomessa lehmät voivat hyvin ja niitä hoidetaan hyvin. Tai sitten voisin käyttää maitotuotteita entiseen malliin tiedostaen karmalliset seuraukset. (En ryhdy vegaaniksi ja luovu kalasta energeettisistä syistä johtuen.)

Minullakin on aivan erityinen rakkaus lehmiä kohtaan, ja siten on erittäin hyvä asia, että näitä tehotuotannon ongelmia on nyt viimein alettu tuoda päivänvaloon. Jospa ne vähän kerrassaan aikaansaisivat tervehtymisen siinä, miten kohtelemme "nuorempia veljiämme (sisariamme)"?

Koska maitoa kuitenkin olisi mahdollista tuottaa myös humaanisti eläimet huomioiden, niitä tappamatta ja kiduttamatta, pysyn itse lakto-ovovegetaristina. Valtaosa veganismia yrittäneistä ystävistäni on kääntynyt takaisin sekasyöjiksi, siinä missä lähes kaikki tuntemani vegetaristit ovat tehneet tästä elämäntapamuutoksestaan lopullisen.
Itsekin jatkan maitotuotteiden käyttöä. Miettiessäni maitotuotteiden poistamista ruokavaliosta ja muita vaihtoehtoja mieleeni tuli myös, että jos olisin vielä töissä meijerissä, minun pitäisi irtisanoa itseni, sillä tuona hetkenä koin eettisen ristiriidan liian suureksi. En halua kuulostaa kusipäältä, mutta mielestäni tuon eettisen kokemuksen jälkeen minulla on suurempi oikeus käyttää maitotuotteita, koska minä "tiedän, mitä teen".
User avatar
Benemal
Frater
Posts: 899
Joined: Thu Feb 23, 2012 7:24 pm
Location: South-Fin

Re: Vavahduttavat kokemukset

Post by Benemal »

Minulla oli tähänastisen elämäni voimakkain astraaliprojektio/lucid-uni kokemus hijattain. Menin tulevaisuuteen, jonkun toisen miehen ruumiseen ja tuon miehen tuntevat, puhuivat minulle kuin olisin hän. Ruumis myös oli muodoltaan erilainen ja vanhempi. Tiesin kuitenkin kuka olen, mikä on nimeni ja missä ajassa ja paikassa asun todellisuudessa.Tässä paikassa olin jonkinlaisen taidekeskuksen johtaja. Ilmassa pyöri 3d hologrammeja, eli modernia taidetta, jollaista muutaman vuoden päästä tulee olemaan.

On melko villiä miettiä sitä, miten ne ihmiset elokuvissa selviävät haaasteellisista tilanteista, tajuttuani olevani mahdottomassa skenaariossa. Aikamatkustuksen ei pitäisi olla mahdollista. Pelko ja suru olivat todellisisa. Ajattelin, että ensin täytyy selvittää missä ajassa ja paikassa olen. Se ei onnistunut. En löytänyt päivämäärää mistään. En kehdannut kysyä missä kaupungissa ollaan, kun seuraajani jo katsoivat minua kummallisesti.

Enpä nyt kerkeä yksityiskohtaisempaa. Vavahduttava kokemus.
User avatar
Astraya
Soror
Posts: 164
Joined: Wed Nov 16, 2016 9:59 pm

Re: Vavahduttavat kokemukset

Post by Astraya »

Olin noin 27-29 vuotias kun ymmärsin että voin päättää olla onnellisempi ja rohkeampi. Esityötä oli toki tehty paljon ja ajankohtaisestikin on tuskaa ja traumatiikkaa käsiteltävänä, mutta muistan hyvin tuon elävän ja kohottavan ymmärryksen tunteen. Luulen että ihminen voi kohdata tällaisia "armon" tai "havaitsemisen" tms. hetkiä, jotka eivät tietysti taikaiskusta asioita paranna, mutta niiden jatkaminen tiedostetulla ponnistuksella voi todella muuttaa elämänlaatua.
“There can be no transforming of darkness into light and of apathy into movement without emotion”
― Carl Gustav Jung
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 1074
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Vavahduttavat kokemukset

Post by Insanus »

Astraya wrote: Sun May 16, 2021 10:06 am Olin noin 27-29 vuotias kun ymmärsin että voin päättää olla onnellisempi ja rohkeampi. Esityötä oli toki tehty paljon ja ajankohtaisestikin on tuskaa ja traumatiikkaa käsiteltävänä, mutta muistan hyvin tuon elävän ja kohottavan ymmärryksen tunteen. Luulen että ihminen voi kohdata tällaisia "armon" tai "havaitsemisen" tms. hetkiä, jotka eivät tietysti taikaiskusta asioita paranna, mutta niiden jatkaminen tiedostetulla ponnistuksella voi todella muuttaa elämänlaatua.
Itselläkin ollut muutama sellainen elämänlaatua pysyvästi toiselle tasolle nostanut "havahtuminen" joiden myötä kontrolli subjektiivisista tiloista on kohentunut paljon.
With a taste of a poison paradigm
Badb
Soror
Posts: 291
Joined: Sun Dec 14, 2014 4:56 pm

Re: Vavahduttavat kokemukset

Post by Badb »

Haluaisin jakaa vielä kokemuksen vuodelta 2011. Tällöin Saatana asetti minut kokeeseen, josta suoriuduin voittajana, vaikken saanut tässä kokeessa käyttää parhaimpia ominaisuuksiani eli sydäntäni ja älyäni, ja tässä koettelemuksessa oivalsin persoonan, Egon ja itsen suhteen. Ymmärrette varmaan tämän olleen hyvin mullistava kokemus, mutta haluaisin kiinnittää huomion siihen, mitä tämän jälkeen tapahtui. Kun oivallukset oli tehty, minut valtasi sellainen ilo, riemu, onni ja autuus, jollaista en ole aiemmin ja tämän jälkeen kokenut, ja tämä kesti lähes 2,5 vuorokautta. Sain siis kosketuksen korkeampiin maailmoihin, ja jos tuo oli esimakua nirvanasta, niin minkälainen mahtaa varsinainen nirvana olla. Ehken enää tässä elämässä koe mitään vastaavaa, mutta muiston tästä vien mukanani.
User avatar
Segel
Soror
Posts: 106
Joined: Thu Jan 04, 2018 4:06 pm
Location: Helsinki

Re: Vavahduttavat kokemukset

Post by Segel »

Semmoinen juttu kun ystävyys voi olla tosi vavahduttaa ja mullistavaa, asia joka on monelle varmaan melkeen itsestään selvä juttu mutta ei aina kaikille. Kun löytää yhden rakkaan ystävän lukuisten haavoittaneiden ihmissuhdekokemusten jälkeen, jotka ovat olleet aikalailla vaan omaa mokaa ja kantapään kautta oppimista kun sen tajuaa. Syvemmän yhteyden löytäminen toiseen ihmiseen, omien suojamuurien vähittäinen laskeminen, semmoinen että ei ole mitään "pelejä" kahden ihmisen välillä vaan rehellisyyttä, riippumatta siitä minne se yhteinen retki nyt sitten viekin ja sellaista että voi vaan olla oma nuhruinen pieni itsensä mitä se nyt sattuu kulloinkin olemaan, pyrkien kokoaika parempaan, ja toinenkin saa olla rauhassa ihan nuhjuinen, mutta sen takana voi nähdä jotain ihmeellisen tuntuista. Semmoinen suuri molemminpuoleinen hyväntahtoisuus ja välittäminen, vaikka ei edes kertakaikkiaan tiedä mikä toiselle voisi olla kulloinkin hyväksi. Epäitsekkyyteen pyrkiminen, mutta kuitenkin jonkun rajan vetäminen. Sellainen että voi ja haluaa puhua toiselle vaikka ei oikein edes osaakkaan, ilman pelkoa tuomitsemisesta tai reaktioista ja että saa olla ja antaa toisen olla arvokkaasti eri mieltä ja molemmat saavat olla seuraavana päivänä ehkä taas vaikka jotakin kolmatta mieltä jostakin. Molemmilla halu löytää jotakin yhteistä ja oppia, että "tässä me nyt vaan ollaan, keskeneräisinä, ehkä toisiamme opettamassakin" . Sille keskeneräisyydelle on paljon helpompaa nauraa, itkeä ja raivota yhdessä. Sellainen yhteys jota haluaa vaan syventää, kuulla ja ymmärtää toista enemmän ja enemmän ja samalla tuntuu vähän että oppii jotain uutta itsestäänkin. Semmoinen on minusta mittaamattoman arvokasta, jotakin sisässä vähän ehkä parantavankin tuntuista.
Post Reply