Oma talo sielun kokonaisuuden vertauskuvana

Symbolien ja vertauskuvien äärellä.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Oma talo sielun kokonaisuuden vertauskuvana

Post by Nefastos »

Keskustelussa peleistä Ave otti puheeksi "talopelin" ja sen, kuinka ihmisen kokemus omasta talostaan muodostuu symboliksi hänen omasta kokonaisuudestaan. Englanninkielisellä puolella meillä oli keskustelu henkilökohtaisesta ihannetemppelistä, jossa samantapainen mielikuvaharjoitus keskittyi henkiseen ideaaliin, mikä kohdentaa asiaa yhteen osaan ihmisen kokonaisuudesta.
Ave wrote: Thu Apr 08, 2021 2:20 pmItse olen ollut hypnoterapiassakin, ja oikeastaan nyt muistankin, että noissa istunnoissa mieleni alkoi esitellä minulle taloa. Ja mielenkiintoisesti tuntui, että tuo talo oli asukkaineen ollut "aina siellä". Tämä talo-metafora on yllättävänkin eläväinen, ainakin itselläni.

Taisin jossain keskustelussa mainitakin, että vahingossa jallitin fra Nayanan lukemaan koko Jungin omaelämäkerran väittämällä, että kirjassa Jung olisi kertonut unestaan, jossa hän palaa omaan taloonsa ja löytää sieltä kokonaan uuden, hienosti kokonaisuuteen liitetyn siiven. Kyseistä unta ei kirjasta kuulemma löytynyt, joten olin muistanut väärin, ja se on saman kirjailijan jossain toisessa teoksessa (muistaako joku missä?).

Tämä kyseinen unityyppi on kuitenkin sellainen, jonka näkevät monet ihmiset joiden elämä on edistynyt uuteen vaiheeseen. Itse olen nähnyt sen myös, ja eräs läheinen ystäväni on niin viehtynyt tähän kyseiseen unityyppiin, että on aivan haltioissaan nähdessään tuon unen aina harvakseltaan uudelleen. Ymmärrän häntä hyvin: unen tunne edistymisestä on jotenkin tavattoman juureva ja todellinen, piilotajunnan talon tuntuessa tavallaan paljon todellisemmalta kuin fyysiset aistikokemukset. Mikä ei olekaan ihme, jos kyseessä on sielullinen kokemus itsen kokonaisuudesta. Henkilökohtaisesti kuolemanjälkeiseen tilaan uskovana koenkin, että ihminen kuolemansa jälkeen "muuttaa sisäiseen taloonsa", ja alkaa kohdata noita itse elämäänsä rakentamiaan hyviä & huonoja puolia, kun ulkoisia ärsykkeitä ei enää ole olemassa, ja mielen fokus kääntyy ympäri sisäänpäin.

Sana aiheen alla on vapaa. Unen lisäksi helpon tarttumapinnan aiheeseen tarjoaa jokaiselle esimerkiksi seuraava pohdinta: Millainen oma asuintaloni on, ja mitä voin oppia itsestäni pohtimalla omaa asumistani? (Missä ja miten, missä kunnossa, kuinka siisti, paljonko tavaraa, kuinka hyvin viihdyn, onko mystisiä ongelmia tai hankalia naapureita, jne.)
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Oma talo sielun kokonaisuuden vertauskuvana

Post by Kavi »

Asiallinen aihe, mutta säästääkseni itseni ja lukijat varsin polveilevilta teksteiltä, joihin joskus käytän päivittäistä energiaa liikaa. (Huomautuksena, että kirjoitettujen vastausten määrä näkyy foorumilla, vain jos sen on julkaissut, eikä tuntien uhrauksen jälkeen luovuta kuten toisinaan teen.)

Mielestäni oma talo on pätevä analogia kokonaisuuksien vertauskuvalle muutenkin. Musiikkia tai sen rakenteellisuutta voi tulkita näin, joten miksei myös ihmisen kokoonpanoa?
En halua asuinosoitettani kertoa, mutta sen verran voin sanoa, että hieman häiritsee se, että se ei ole juuri seuraava numero jolla olisi jokin tunnettu merkitys.
Crowley'hin rinnastettavana voisi sanoa, että osoitenumero olisi 92 eikä seuraava 93. Tavallaan, anteeksi heille jotka taas pitävät tästä 93 bongailusta, pidän ehkä tätä hieman banaalina ja tavallaan sen merkitys kokee inflaatiota, toki tätä vältellessä sillä on yhä se alkuperäinen merkitys tälle välttelijälle.

Asunnon sotkuisuus ja ruuantähteet saavat joskus myös aivan oikeaa pelkoa tuholaishyönteisistä, jotka sitten toisinaan yön aikana kömpivät alitajunnasta sängyn peitteisiin morjestamaan. Ne ovat ilmeisesti niin voimakkaasti peseytynyt alitajuntaan, että niitä näkee päiväsaikaankin perifeerisessä näkökentässä vilahtamassa. En ole pohtinut asiaa sen enempää, mutta paljastuuko tässä ihmismielestä jotain olennaista tai sen taipumuksesta tulkita asioita tietystä näkökulmasta?
Voisiko nähdä sielun ongelmat tätä kautta siten, että niissä pulmissa nousevat asiat ja niiden kanssa eläminen jollain tasolla manifestoituu lähes konkreettisesti? Haen tässä rinnakkaisesimerkkeinä erinäköisiä Goetiaan tai spontaaneihin ilmiöihin, vaikka keskiajan Succubus/Incubus-osastoa? Jos olette nokkelampia kuin minä, niin voi keksiä muitakin asioita tähän liittyväksi tai tulkita joksikin muuksi.
Toisaalta tylsempi kaveri voisi todeta, että kyse on sosiaalisesta ehdollistumisesta - lukuisista uutisista, omista vanhemmista jotka pelottelevat torakoilla ja luteilla jne.

Freudin psyykeen käsitettä on taidettukin soveltaa tähän taloon sielun rakenteina - Norman Batesin asuntoon, missä kellari, keskitaso ja äidin kanssa juttelu yläkerrassa ovat vertauskuvina sille. Lopussahan hän taitaakin kantaa aikaa sitten kalmoituneen äitinsä alas kellariin.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Oma talo sielun kokonaisuuden vertauskuvana

Post by Nefastos »

Kavi wrote: Tue Apr 13, 2021 3:46 pmMielestäni oma talo on pätevä analogia kokonaisuuksien vertauskuvalle muutenkin.

Olen samaa mieltä. Tämä on pääsyy siihen, miksi olen viime kuukaudet ollut innoissani Psychology & Alchemy -lukupiirissä mainitsemastani Pattern Language -teoksesta, jossa arkkitehdit käsittelevät talon rakentamista lähtien kaupunkivaltion (!) mittakaavasta ja päätyen mittakaavaan siitä, minkä kokoisia keittiön hyllyjen kannattaa olla. Korrespondenssineurootikkoa ja mielenmaisemien projisoijaa minussa kutkuttaa tavattomasti tämä viimeisen päälle pohdittu kokonaisvaltainen suunnitelmallisuus rakentamisessa, koska näen rakentamisen elämän Työnä ja sen töissä ylipäänsä. Esimerkkinä, minua kiinnostaisi kovasti käsitellä näitä syvälle meneviä talonrakennuksellisia neuvoja applikoitavissa olevana analogiana Azazelin Tähden muotojen konstruointiin. Korrespondensseja ei tarvitse liiemmin miettiä, vaan ne tulevat hyvin luonnostaan. (Laittaisin mielelläni pari esimerkkisivua ko. kirjasta sitten, kun se ei enää raskauta liikaa vielä aluillaan olevaa keskustelua.)
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Kenazis
Posts: 811
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Oma talo sielun kokonaisuuden vertauskuvana

Post by Kenazis »

Nefastos wrote: Tue Apr 13, 2021 11:03 am Taisin jossain keskustelussa mainitakin, että vahingossa jallitin fra Nayanan lukemaan koko Jungin omaelämäkerran väittämällä, että kirjassa Jung olisi kertonut unestaan, jossa hän palaa omaan taloonsa ja löytää sieltä kokonaan uuden, hienosti kokonaisuuteen liitetyn siiven. Kyseistä unta ei kirjasta kuulemma löytynyt, joten olin muistanut väärin, ja se on saman kirjailijan jossain toisessa teoksessa (muistaako joku missä?).
Olisin kyllä itsekin väittänyt, että tuosta kirjasta se löytyy. Toinen ehdotus on Man and His symbols.
"We live for the woods and the moon and the night"
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Oma talo sielun kokonaisuuden vertauskuvana

Post by Smaragd »

Aihe on jotain mitä itsekin tullut melko paljon pyöriteltyä intuitiivisesti. Oma talo mielikuvituksen asteella on vielä niin vahvasti jotain sellaista koko tulevaisuutta ja tulevaisuuden keskusta määrittävää fantasiaa, että sellaiset ajatukset voivat toimia vahvoina symboleina ja apuvälineinä muodostamaan jonkinlaista suhdetta siihen mikä vielä on pelkästään potentiaalin tasolla. Joitain vuosia sitten piirsin pohjapiirrosta tällaiseen taloon. Se oli kuusikulmainen ja tornimainen rakennelma, johon kuului keskeisenä osana iso uuni ja rakennelman läpi kulkeva piippu. En ajatellut edes mitään athanoria tai tarot Tornia, vaan nämä seikat liittyivät ehkä käytännönläheisemmin lämpöön, leivinuuni talon sydämenä ja ajatukseen tähtitornista, joka tosin puolestaan oli enemmän jotain kauhukirjallisuusromantiikkaa kuin tieteellistä tai taiteellista tutkimusta varten. Tämä kuva eli ja elää edelleen jollain tapaa taustalla tukemassa ja rikastuttamassa sielunmaisemaa.
Nefastos wrote: Tue Apr 13, 2021 5:08 pm Tämä on pääsyy siihen, miksi olen viime kuukaudet ollut innoissani Psychology & Alchemy -lukupiirissä mainitsemastani Pattern Language -teoksesta, jossa arkkitehdit käsittelevät talon rakentamista lähtien kaupunkivaltion (!) mittakaavasta ja päätyen mittakaavaan siitä, minkä kokoisia keittiön hyllyjen kannattaa olla.
Minullakin tuo yllä kuvailemani talo on selkeästi suhteessa ympäristöönsä. Sillä on itse asiassa n. 2 ajateltua paikkaa, joihin se istuu. Ensimmäinen on kylä jossa kasvoin lapsuuteni. Siellä talo on enemmän jonkinlainen kummallisuus, mutta istuu myöskin arvokkaana perintönä ympäröivän köyhyyden keskellä, vähän kuin sisämaan majakka kurottelemassa ylös näyttäen mitä tämän maan tuolla puolen on. Tästä tulee ajatus kuinka kylän jokaisen asukkaan talon voisi nähdä kuin heidän sielujensa kiteymän jäänteinä pitämässä paikkaa kun he käyvät töissä tai kuolevat. Ja kylä itse on maailma sielun yksilöllisten rakenteiden tuolla puolen; jos ajatellaan sielua buddhin käyttövälineenä niin talon ovet ja ikkunat ovat tietysti niitä yhteyden luovia portteja sinne yksilöllisten rakenteiden tuolle puolen.
Kavi wrote: Tue Apr 13, 2021 3:46 pm Asunnon sotkuisuus ja ruuantähteet saavat joskus myös aivan oikeaa pelkoa tuholaishyönteisistä, jotka sitten toisinaan yön aikana kömpivät alitajunnasta sängyn peitteisiin morjestamaan. Ne ovat ilmeisesti niin voimakkaasti peseytynyt alitajuntaan, että niitä näkee päiväsaikaankin perifeerisessä näkökentässä vilahtamassa. En ole pohtinut asiaa sen enempää, mutta paljastuuko tässä ihmismielestä jotain olennaista tai sen taipumuksesta tulkita asioita tietystä näkökulmasta?
Voisiko nähdä sielun ongelmat tätä kautta siten, että niissä pulmissa nousevat asiat ja niiden kanssa eläminen jollain tasolla manifestoituu lähes konkreettisesti? Haen tässä rinnakkaisesimerkkeinä erinäköisiä Goetiaan tai spontaaneihin ilmiöihin, vaikka keskiajan Succubus/Incubus-osastoa?
Minusta näyttäisi siltä että tuon sielun talon muodot ovat kaikki Goeettisia henkiä pörräämässä seiniä ja kaikkea muuta olevaiseksi. Kiinnostava ajatus sitten miettiä miten konkreettiseen aineeseen manifestoitunut kotitalo kulmissaan luo suurempia kokonaisuuksia ja lataa mahdollisesti tiettyihin nurkkiin enemmän taipumusta erilaisille ilmiöille. Mikä tahansa tila ylipäätään omanlaisensa valon ja ajan kulun sisällään pitävänä on hirmuisen kiehtova asia lähestyä tietoisesti. Voi miettiä mikä se on itsessään autiona, ja millaisia sävyjä se antaa tyhjiöön verrattuna tai mitä potentiaalia tai mielikuvaa se erityisesti tahtoo synnyttää kun sinne itse astuu.
Nefastos wrote: Tue Apr 13, 2021 5:08 pm Esimerkkinä, minua kiinnostaisi kovasti käsitellä näitä syvälle meneviä talonrakennuksellisia neuvoja applikoitavissa olevana analogiana Azazelin Tähden muotojen konstruointiin. Korrespondensseja ei tarvitse liiemmin miettiä, vaan ne tulevat hyvin luonnostaan. (Laittaisin mielelläni pari esimerkkisivua ko. kirjasta sitten, kun se ei enää raskauta liikaa vielä aluillaan olevaa keskustelua.)
Tätä odotellessa!
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Oma talo sielun kokonaisuuden vertauskuvana

Post by Soror O »

Kiitos langan aavaamisesta. On mielenkiintoista lukea toisten vastauksia, aihe liikkuu persoonallisen ja transsendentin hedelmällisessä maastossa niin sopivasti.

Itselläni tämä taloanalogia on elänyt pitkään ja polveilevana unissa sekä muissa muuntuneen tietoisuuden tiloissa. Lisäksi valvetietoisuuden tasolla itselläni on erityinen suhde taloon, jossa asun.

Unissani on lapsuudesta saakka toistunut tietty palava talo, joka on siis eräs oikea talo ja liittynee traumaattisiin tapahtumiin. Pakenen aina tuosta talosta ikkunan kautta lentämällä. Toinen toistuva teema on myös ollut tämä sinetöityjen ja aikaisemmin suljettujen (pimeiden) huoneiden löytyminen taloista. Toistuvana on ollut myös teema sinetöidyistä ovista joiden karmin alta valuu verta. Edelleen eräs toistuva teema on ollut se, että jokin pahantahtoinen entiteetti pyrkii sisään taloon ja yritän estää. Viimeksi kun aloin tehdä matkaa Taloon (Okkultistiset pelit langassa kuvatun tyylisesti) löysin metsän keskeltä talon, jossa oli käytännössä rikkinäinen ovi, josta kuka tahansa pääsi kulkemaan - mutta jossa kuitenkin oli monta lukkoa.

Miellän valvetietoisuudessakin psyykeni taloksi, ehkä se on luotevaa senkin takia, että koen sisälläni asuvan entiteettejä (persoonia) jotka ovat omalla tavallaan minusta erillisiä vaikka kuuluvatkin tähän kokonaisuuteen. Mitään vakiintunutta muotoa psyykeni talolla ole, mutta minkä muodon asumus milloinkin saa, Daemon niminen entiteetti toimii aina "talon pitäjänä", talonmiehenä ikäänkuin. Kohtasin Daemonin eräässä talounessa. Siinä unessa yritin pitää hänet talon ulkopuolella, koska pelkäsin häntä todella. Kävi kuitenkin ilmi, että olin vain heijastanut hänet talon ulkopuolelle - hän oli ollutkin sisällä kaiken aikaa. Siitä lähtien ymmärsin, että hänellä on tärkeä rooli. Hän muun muassa korjaa kattoja ja pitää muutenkin huolen, ettei vesi valtaa rakenteita. Koen hänen kasvonsa edelleen pelottavina.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Oma talo sielun kokonaisuuden vertauskuvana

Post by Soror O »

Edelliseen vielä lisäten: tämä psyykeni entiteetit joskus hätääntyivät kun kerroin heidän talostaan ulkopuolisille. Heille oli lohduttavaa, että reitti talolle on tuntematon, eikä kukaan löydä perille sinne (koska talo vaihtaa paikkaa). "All I want is to be left alone, in my average home"

https://www.youtube.com/watch?v=7YvAYIJSSZY
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Oma talo sielun kokonaisuuden vertauskuvana

Post by Nefastos »

Ave wrote: Wed Apr 14, 2021 1:13 pmUnissani on lapsuudesta saakka toistunut tietty palava talo, joka on siis eräs oikea talo ja liittynee traumaattisiin tapahtumiin. Pakenen aina tuosta talosta ikkunan kautta lentämällä.

Burning Man, Woman in Flight. Traumatiikan unimiljööseen vaikuttamisesta: omat unikokemukseni sijoittuvat usein ikkunattomaan rakennuskompleksiin, mikä on kuvaavasti monimerkityksinen sana.

Hirvittävintä oli muutama vuosi sitten burnout-aikanani: yö toisensa jälkeen uneksin muuttaneeni etäiseen, vieraaseen kaupunkiin, ja lojuin sängyssäni täysin vieraalta tuntuvassa huoneessa, kaupungissa & maailmassa jossa ei ollut mitään hyvää, ei mitään toivoa. Oli aina musta, tähdetön yö, täysin autiota, etäistä ja merkityksetöntä. Eräänlainen epätoivon helvetti siis.

Olisipa huikea kokemus katsoa joskus ulos unitalon ikkunasta ja nähdä kaunis, omalta tuntuva maisema. En muista sellaista tapahtuneen ikinä, vaikka näen unia joka yö.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Oma talo sielun kokonaisuuden vertauskuvana

Post by Kavi »

Nefastos wrote: Thu Apr 15, 2021 1:41 pm
Ave wrote: Wed Apr 14, 2021 1:13 pmUnissani on lapsuudesta saakka toistunut tietty palava talo, joka on siis eräs oikea talo ja liittynee traumaattisiin tapahtumiin. Pakenen aina tuosta talosta ikkunan kautta lentämällä.

Burning Man, Woman in Flight. Traumatiikan unimiljööseen vaikuttamisesta: omat unikokemukseni sijoittuvat usein ikkunattomaan rakennuskompleksiin, mikä on kuvaavasti monimerkityksinen sana.

Hirvittävintä oli muutama vuosi sitten burnout-aikanani: yö toisensa jälkeen uneksin muuttaneeni etäiseen, vieraaseen kaupunkiin, ja lojuin sängyssäni täysin vieraalta tuntuvassa huoneessa, kaupungissa & maailmassa jossa ei ollut mitään hyvää, ei mitään toivoa. Oli aina musta, tähdetön yö, täysin autiota, etäistä ja merkityksetöntä. Eräänlainen epätoivon helvetti siis.

Olisipa huikea kokemus katsoa joskus ulos unitalon ikkunasta ja nähdä kaunis, omalta tuntuva maisema. En muista sellaista tapahtuneen ikinä, vaikka näen unia joka yö.
Silent Hill-pelisarjaa pelaamattomana, mutta jokusen minuutin sivusta nähneenä kuvastaako sen kaupungin sumuisuus jollain tavalla tuota samantapaista kokemista jonkin tuntemattoman kanssa?

Aven ajatus palavasta talosta palautti mieleeni hyvin näyttävän kohtauksen Andrei Tarkovskin elokuvasta Peili, jossa taitaa palaa enemminkin lato, mutta kuvakulma on talon sisäpuolelta. Ilmeisesti kyseinen elokuva on vielä jossain määrin "biografinen" tai käsittelee Tarkovskia itseään.

Uhrissa taas palataan Aabrahamin tuskaisiin mielenmaisemiin ja kauhuun maailmansodasta, jossa epätoivoissaan henkilö ajattelee, että uhraamalla oman talonsa liekkeihin, kykenisi kääntämään sijausuhrauksen nimissä myös maailmanpyörän suunnan pois sodasta ja vääjäämättömästä tuhosta.

Miksi ehkä palautin Tarkovskin elokuvat mieleen, on koska niissä mielestäni hyvin paljon samaa tekniikkaa mitä meditoinnissa ja alitajuntaan liittyvissä asioissa on. Kohtaukset ovat jopa unenomaisia ellei jopa itse unia!
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Oma talo sielun kokonaisuuden vertauskuvana

Post by Nefastos »

Kavi wrote: Thu Apr 15, 2021 2:34 pmSilent Hill-pelisarjaa pelaamattomana, mutta jokusen minuutin sivusta nähneenä kuvastaako sen kaupungin sumuisuus jollain tavalla tuota samantapaista kokemista jonkin tuntemattoman kanssa?

Tasan 70 vuotta ennen Silent Hillin julkaisua (1929/1999) Ervast esitti minusta hyvän avaimen pelin maailman ymmärtämiseen. Tästä puuttuu vain toinen tärkeä avainajatus projisoinnista, joka tuolloin oli vielä varsin huonosti tunnettu psykologinen idea.

Olen lainannut samaa tekstiä Argarizimissa, mutta otan sen tähän nyt kokonaisuudessaan, koska asia ja sen käsittely mielestäni tämän lievän poikkeamisen ansaitsee (ja on samankeskinen aiheemme kanssa). "Sumu" on tässä tuota "merkillisen hämärää ja paksua ilmaa":

Pekka Ervast (Tuonela-esitelmä) wrote:Kun luomme silmäyksen tuonelan eri alatasoihin ja lähdemme tuonelan alimmasta luokasta, niin huomaamme, että, niinkuin teosofisissa kirjoissa kerrotaan, siinä ovat ne ihmiset, joilla on vaikeita aistillisia himoja; ne ihmiset, jotka ovat asettaneet syömisen ja juopottelun jumalakseen tai sukupuolielämän korkeimmaksi palvottavakseen, samoin kuin kaikki eläimelliset himot, mitä voi luetella; myös kaikki väkivallantekijät ja murhaajat joutuvat tässä kuolemanjälkeisessä elämässä kaikista alimmalle luokalle. Erikoisen vaikeata ihmiselle, joka lähtee näitä asioita tutkimaan, on se, että hän ei tunnu joutuvan tekemisiin ihmisten kanssa; hän ei näe lainkaan oikeita ihmisiä tässä alemmassa maailmassa. Se taso on verraten hämärä, merkillisen liejuinen ja paksuilmainen; täällä joutuu tekemisiin jonkinlaisten eläinten kanssa, jotka eivät ole suorastaan eläimiä, vaan jonkinlaisia monstrumeja, hirviöitä, joilla on muodottomat, inhottavat kasvot; mutta muuten ne jollakin tavoin muistuttavat ihmistä. On vaikea nähdä heidän sanomattomia kärsimyksiään; heissä itsessään asuu polttava tuli, sillä kaikki ne himot, jotka heissä olivat elämän aikana, ovat nyt heissä heidän karkeimpana kehonaan. Toisin sanoen: heillä ei ole tätä fyysistä kehoa, jonka avulla he voisivat peittää näitä himoja niinkuin fyysisen elämän aikana. Ihmiset luulevat, että himot asuvat fyysisessä kehossa ja voivat vaikka kiduttaa sitä, kun rupeavat kasvattamaan itseänsä unohtaen, että fyysinen keho on Pyhän hengen temppeli, mutta että ihmisessä on sellainen eläin, joka on jäänyt eläimelliseltä aikakaudelta, ja jota hän on kasvattanut. Se on meissä, ja tämä on himoja täynnä, mutta ei fyysinen keho. Kehon avulla me vain hetkeksi tyydytämme himoa. Jokainen tietää, että himoa voi tyydyttää hetkeksi vain; jano ja nälkä tulevat uudelleen. Ei mikään tule tyydytetyksi kehon avulla, vaan himo kasvaa yhä. Tässä näkyvässä maailmassa on ihmisen lohdutuksena vain se, että voi hetkeksi tyydyttää ja hetkeksi päästä rauhaan. Mutta kuolemassa hän joutuu suuren todellisuuden eteen; hänellä on himoja, mutta ei voi niitä tyydyttää. Täällä hänen ei tarvitse panna fyysistä organismia väreilyyn, koska hänellä ei sitä ole, niin että himot hänen tajunnassaan ovat nyt aivan petomaisen raakoja ja hypnotisoivia. Hänellä ei ole mitään muuta ajatusta kuin himojen tyydytys. (...) Riippuu siitä, kuinka voimakas tämä tuska on, kuinka kauan se kestää, kunnes vainaja huomaa, että on mahdotonta sitä tyydyttää. Heistä tuntuu silloin, kun he tämän huomaavat, että kaikki ne elimet, joiden välityksellä heidän pitäisi tyydyttää himojaan, ovat olemattomat; suu, joka on kuin eläimen suu, tulee sairaaksi ja putoaa palasina pois, ja he tulevat aivan onnettomiksi. Samalla he sanovat itselleen: tämä on hirveätä, olen helvetissä; ei auta mikään muu kuin päästä näistä haluista ja himoista. Siellä on tietenkin auttajia, jotka selittävät, etteivät he ole ikuisessa kadotuksessa. Ensin he eivät kuuntele, vaan nauravat sitä naurua, joka aina kaikuu helvetissä...

Yhdessä A.P. Sinnettin ylöskirjaamien opetusten kanssa tämä on mielestäni parhaita Manalan kuvauksia.
Nefastos wrote: Tue Apr 13, 2021 11:03 amHenkilökohtaisesti kuolemanjälkeiseen tilaan uskovana koenkin, että ihminen kuolemansa jälkeen "muuttaa sisäiseen taloonsa"
...eli itselleen elämänsä aikana valinnoillaan kehkeyttämäänsä astraalimuotoon.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked