Re: Saatanan naamiot
Posted: Fri Aug 13, 2010 8:45 pm
Saatanan naamiosta varmaankin itselleni rakkain on yksinkertaisesti se tapa, jolla kyseinen korkea olemus esiintuo hylätyn toiseuden. Feminiininen, salaperäinen alitajunnan huntu, jolla tosiasiassa on ylivertainen valta päivätajuiseen, profaaniin "elämäämme" nähden. Saatana rikkoo persoonan ahtaat munankuoret, ja avaa sen kokonaan toisenlaisille vaikutelmille. Tietyssä mielessä siis kaikki yliajallisia arkkityyppejä tai platonisia ideoita kohti kurkottava aito taide ja nerous on Saatanasta lähtöisin. Luovuus on myös sukua hulluudelle tässä rajoja rikkovassa merkityksessään. Venus-Lucifer on avaruuden täyteys esteettisessä ja korkeamman älyn merkityksessään, kuten on paljon puhuttu.
Satanismi on profaanista näkökulmasta katsottuna hulluutta, sillä tarotin Hirtetyn miehen tavoin okkultisti näkee arkisen maailmamme päinvastaisesta näkökulmasta. Tämän vuoksi Tarotin olennaisin kortti on tavallaan "Houkka", tai "Narri", ikuinen itseään ilmentävä henki, josta ei voida olemuksena metafyysisesti sanoa mitään, mutta joka tuulenhenkäyksen tavoin vaeltaa pohjattoman avaruuden halki lukemattomissa muodoissa, kulkien missä halajaa. "Ihmisen pojalla ei ole mihin päätään kallistaa".
Saatanan sopusointuisuus ja kokonaisvaltaisuus ei jätä sijaa minkäänlaisille puolinaisuuksille, sekä feminiinisessä, että maskuliinisessa mielessä (Baphomet pitää sisällään molemmat sukupuolet.) Olen huomannut itsessä lapsesta asti taipumuksen asettua naiivin dualistisessa viihteessä (viihteestä löytyy kyllä helmiäkin) "pahiksien" puolelle. Intuitiivisesti vaistosin, että tuo "pahuus" on päänhenkilön tai sankarin hylkäämä toiseus, siis Saatana, Vastustaja sanan varsinaisessa merkityksessään. Niinpä tunsin aina suurta epäoikeudenmukaisuuden tunnetta tarinoissa, joissa "paha sai palkkansa", ja tarina sai "onnellisen lopun". Minun mielestäni nimittäin "sankarin" voitto ei ole lopullinen tai ansaittu hylätyn toiseuden takia. Tosiasiassa nuo "pahikset" eivät ole voitettavissa muuten, kuin integroimalla varjo osaksi minuutta. Tätä varjon käsittelyä voi pitää aitona henkisenä kehityksenä, toisin kuin profaania puolivillaista dualismia. Eräs varjonsa kanssa työskentelyn vaaroista on tietenkin liian intensiivinen kiinnittyminen tuohon varjopuoleensa.
Satanismi on profaanista näkökulmasta katsottuna hulluutta, sillä tarotin Hirtetyn miehen tavoin okkultisti näkee arkisen maailmamme päinvastaisesta näkökulmasta. Tämän vuoksi Tarotin olennaisin kortti on tavallaan "Houkka", tai "Narri", ikuinen itseään ilmentävä henki, josta ei voida olemuksena metafyysisesti sanoa mitään, mutta joka tuulenhenkäyksen tavoin vaeltaa pohjattoman avaruuden halki lukemattomissa muodoissa, kulkien missä halajaa. "Ihmisen pojalla ei ole mihin päätään kallistaa".
Saatanan sopusointuisuus ja kokonaisvaltaisuus ei jätä sijaa minkäänlaisille puolinaisuuksille, sekä feminiinisessä, että maskuliinisessa mielessä (Baphomet pitää sisällään molemmat sukupuolet.) Olen huomannut itsessä lapsesta asti taipumuksen asettua naiivin dualistisessa viihteessä (viihteestä löytyy kyllä helmiäkin) "pahiksien" puolelle. Intuitiivisesti vaistosin, että tuo "pahuus" on päänhenkilön tai sankarin hylkäämä toiseus, siis Saatana, Vastustaja sanan varsinaisessa merkityksessään. Niinpä tunsin aina suurta epäoikeudenmukaisuuden tunnetta tarinoissa, joissa "paha sai palkkansa", ja tarina sai "onnellisen lopun". Minun mielestäni nimittäin "sankarin" voitto ei ole lopullinen tai ansaittu hylätyn toiseuden takia. Tosiasiassa nuo "pahikset" eivät ole voitettavissa muuten, kuin integroimalla varjo osaksi minuutta. Tätä varjon käsittelyä voi pitää aitona henkisenä kehityksenä, toisin kuin profaania puolivillaista dualismia. Eräs varjonsa kanssa työskentelyn vaaroista on tietenkin liian intensiivinen kiinnittyminen tuohon varjopuoleensa.