Henkilökohtainen vs. universaali symboliikka?

Symbolien ja vertauskuvien äärellä.
Locked
Dunwich
Posts: 14
Joined: Sun Oct 30, 2011 3:17 am

Henkilökohtainen vs. universaali symboliikka?

Post by Dunwich »

Siinähän se kysymys tuli jo otsikon asettelussa, eli millaisena näette yleisesti ottaen merkityksellisyyden jonkin symboliikan omakohtaisen ja universaalin tulkinnan välille? Kumpi tulisi asettaa etusijalle pyrkiessä kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen ja miksi? Itselläni on tämä ongelma noussut ajoittain esille ja olisin kiinnostunut kuulemaan muidenkin tulkintoja aiheesta. Siinä missä yleisen tulkinnan parissa saattaa ihminen sallia itsensä johdatettavan sivupoluille, on puolestaan henkilökohtaisella tiellä vaarana joutua alemman egon vietäväksi. Mitä tietä siis etsiä vastausta mysteeriin?

Itse olen käyttänyt ensisijaisena lähteenä omaa intuitiotani pyrkien lähestymään kulloistakin kysymystä henkilökohtaiselta (ts. tässä yhteydessä omaan Itseeni syvimmin vetoavana) kannalta puhdistaen kuitenkin ilmapiirin egon pyyteistä asiaankuuluvalla hartaudella ja antaumuksella - en kysymykseeni vastaa minä, vaan sinä minussa. Ts. Saatana ilmenee meissä jokaisessa, joskin henkilökohtaisesta lähestymistavasta johtuen eri tavoin ja eri työskentelytapoja synnyttäen. Ongelmana tässä vaiheessa onkin tapa, jolla ihminen muodostaa käsityksen itsestään ja käsityksen johdattajastaan. Miten erottaa Saatana omasta egosta, joka esiintyy Saatanana?
Lux

Re: Henkilökohtainen vs. universaali symboliikka?

Post by Lux »

Tähän hätään vain lyhyt yleisvastaus: Itse ajattelen yleensä siten mm. symboliikan kuin musiikin kuuntelunkin suhteen, että kuuntelijan intentio ja yksilön vastuu on vähintäänkin yhtä tärkeä asia kuin teoksen tekijän.

Symboleilla on toki universaalit ja arkkityyppiset merkityksensä, joita ei ole ihmiskäsi tehnyt tai niiden merkityksiä (kulmalukuja jne.) päättänyt, mutta omakohtaisessa käytössä ja sovellutuksissa asiassa on olemassa tietty subjektiivisuuden marginaali. Objektiivisessa, rituaalisessa, maagisessa, operatiivisessa yms. käytössä subjektiivisuudellakin on edelleen oma merkityksenä, mutta se vähenee sitä mukaa mitä enemmän muuttujia ja maagikon / loitsijan "ulkopuolisia" - todellisuudessa intersubjektiivisia ja ylipersoonallisia - voimia tulee mukaan - ja tällöin myös haasteet ja vastuu kasvaa samassa suhteessa.

Lyhyenä esimerkkinä otan viisikannan:

Vinoutuneilla viisikannoilla tms. ei enkeleitä (henkisiä, teurgisia voimia) ja demoneja (aineen perimmäisiä ja neutraaleja kaavoittajia) hallita ja loitsita, vaan ajaudutaan helposti näiden riivaamaksi, koska hengillä ei ole sillä tavoin omaa tahtoa tai yksilöllisyyttä kuin ihmisillä, vaan ne toimivat omien lakiensa ja vetäymystensä mukaan.

Yksilöllisessä ja subjektiivisessa käytössä taasen alaspäinen pentagrammi on hyvä esimerkki siitä, kuinka se voi kuvata samanaikaisesti esim. lihallista ihmistä himoineen ja "hengen ylösalaisin kääntämisineen ja kieltämisineen" kuin myös taivaasta lankeavaa ja eläinihmistä valaisevaa kirkasta Luciferia, henkisen valon tuojaa ja kantajaa. Tällöinkin kulmalukujen on oltava mielellään kohdallaan yms., sillä symbolit ovat todellisuudessa aina mielen ja tahdon keskittäjiä, ja vääristyneiden tai huonosti muodostettujen symbolien kautta voi ilmentyä vain vääristynyt ja huono vaikutus.
Dunwich wrote:Miten erottaa Saatana omasta egosta, joka esiintyy Saatanana?
Hyvä kysymys, johon ei ole kovin helppoa vastata, koska nämä ovat ja eivät ole yksi ja sama asia. Jos puhutaan kuitenkin siitä, että kuinka erottaa hyvä inspiraatio ja huono inspiraatio toisistaan - oli kyse sitten Saatanasta tai muusta perusarkkityypistä - niin voidaan sanoa, että kaikki hyvä ja korkea inspiraatio ilmenee ja kulkee sekä pään että sydämen korkeimpien keskusten - pyhien ja puhtaiden tunteiden ja ajatusten - kautta, kun taas huono inspiraatio on luonteeltaan painostavaa, vääristävää, erillisyyttä luovaa ja itsekkyyteen kannustavaa.

Kaikki inspiraatio tulee ylipäätään kuljettaa etiikan filtterin lävitse ja henget tulee koetella yllämainittujen prinsiippien (buddhin ja manaksen) avulla, sillä huonokin inspiraatio pukeutuu hyvin usein hyveellisyyden ja "hyvän tarkoituksen" kaapuun; tällä tavoin voidaan sanoa Augustinuksen kanssa aivan oikein, että "tekeytyyhän Saatanakin valon enkeliksi", vaikka näiden sanojen oikea tulkinta poikkeaakin uskoakseni hieman yleisesti käsitetystä; näkemykseni mukaan Saatana koettelee ihmistä, jotta tämä voittaisi hänet itsessään, ei siksi että saisi tämän lankeamaan erehdykseen.

EDIT: lisäystä ja muokkausta x 666 (tarkkana sanoissa!)
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Henkilökohtainen vs. universaali symboliikka?

Post by Nefastos »

Tässä onkin paljon pureskeltavaa. Frater Luxin vastaus kyllä jo vetikin hyvin esiin monia erittäin perustavanlaatuisia asioita.
Dunwich wrote:Kumpi tulisi asettaa etusijalle pyrkiessä kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen ja miksi?


Oma mielipiteeni on, ettei kumpaakaan, vaan että Työ on juuri näiden mahdollisimman täydellisessä yhteen punomisessa; että kumpaakin koko ajan rakentaa, puhdistaa, tarkastaa, tarkentaa, vie eteenpäin toisen avulla.

Dunwich wrote:Miten erottaa Saatana omasta egosta, joka esiintyy Saatanana?


Quod est veritas? Mikä on Saatana?

"Todellisen Saatanan", jos tarkoitamme tällä positiivista entiteettiä - kuten satanisti ymmärrettävästi tarkoittaa -, erotamme siitä, että syntyvä inspiraatio ei ole kiilamaista vaan kehämäistä, sädehdyksellistä. Jos syntyy kiihko joka ajaa meitä yhä kiihtyvällä vauhdilla tiettyyn suuntaan, tuo kiihko ei enää ole laajemmassa mielessä kehittävää, vaikka se olisi kuinka oikeutettua oman sisäisen logiikkansa mukaan tarkasteltuna. Ei kukaan ole todella väärässä, mutta on paljon ihmisiä joiden väkivaltainen logiikka yhä lisää järjestelmän sisäistä ristiriitaistumista & kärsimystä.

Miksi? Koska arkkityyppisiin olemuksiin liittyy kyky=automaatio pitää itsensä olevina; siinä juuri on niiden arkkityyppisyys, että ne luonnostaan ovat myös toisissaan & holistisessa kokonaisuudessa. Tämä ei ole keinotekoista, vaan väistämätön rakenteellinen ominaisuus. Ainoastaan illuusiomaailmassa syntyy pseudotyyppejä, jotka menettäen kosketuksensa todellisuuteen alkavat luhistua, & tuo luhistuminen kulkee, kuten Laura Palmer sanoi, "faster and faster". Involuutiovaiheessa (maailman muodollistuessa: emanaatio & entropia) näin tuleekin olla. Ongelma on siinä, että ihmiskuntana me emme enää ole involuutiovaiheessa, & tuo vaihe yrittää kuitenkin vanhasta tottumuksesta yhä vain kertautua.

Siksi fanaattisuutta tarvitaan tien alussa - rikkomaan oman mielen ympäriltä väärän toiseuden kupla - mutta ei myöhemmin, jolloin olemme vastuussa myös itseämme laajemman rakenteen tasapainosta. Kuten yksilöitynyt ihminen aina korostetusti on.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Zetekh
Posts: 83
Joined: Wed May 26, 2010 1:21 am

Re: Henkilökohtainen vs. universaali symboliikka?

Post by Zetekh »

Nefastos wrote: Siksi fanaattisuutta tarvitaan tien alussa - rikkomaan oman mielen ympäriltä väärän toiseuden kupla - mutta ei myöhemmin, jolloin olemme vastuussa myös itseämme laajemman rakenteen tasapainosta. Kuten yksilöitynyt ihminen aina korostetusti on.
Jos allekirjoitamme, että on olemassa maailma sinänsä jossa arkkityypit sijaitsevat sellaisenaan, niin me emme voi koskaan saada oikeastaan tietoa tästä niin kauan kuin ihmisymmärryksen prinsiipit rajoittavat havaintoamme. Ns. universaali symboliikka on silloin näiden heijastus sen origon läpi, jossa maailmasta sinänsä tulee ihmisten maailma. Intersubjektiivinen on parempi termi tässä vaiheessa universaaliuden sijaan. Intersubjektiivisuuteen, eli askel lähemmäs universaaleja, päästään mielestäni kun hommaudutaan eroon alemmasta minuudesta / persoonallisuudesta, josta okkultismin parissa on puhuttu egosta luopumisena tai egon puhdistamisena, mikä on minusta loppupeleissä sama asia ja tulkintakysymys. Ilman tätä metodia emme voi edes erottaa henkilökohtaista ja universaalia symboliikkaa toisistaan. Jos riisumme itsestämme erillisyyden (per sona), niin olemme silloin se astia johon arkkityyppinen maailma painaa jälkensä. Tämän jälkeen saamme muutenkin vasta vapauden olla sitä mitä me ollaan, kun tiedämme mitä se on, eikä subjektiivisuuttakaan hahmota ennenkuin "sen kieltää" tai "kadottaa."

"Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän." [Joh 12:24]
Dunwich wrote: Itse olen käyttänyt ensisijaisena lähteenä omaa intuitiotani pyrkien lähestymään kulloistakin kysymystä henkilökohtaiselta (ts. tässä yhteydessä omaan Itseeni syvimmin vetoavana) kannalta puhdistaen kuitenkin ilmapiirin egon pyyteistä asiaankuuluvalla hartaudella ja antaumuksella - en kysymykseeni vastaa minä, vaan sinä minussa.
Intuitio, mutta kenen intuitio? Ennen "egon kuolemaa", et voi olla varma kuka tai mikä intuitiotasi käyttää. Jos se on maailman (eli tässä tapauksessa metafyysisesti tarkemmin, intersubjektiivisen maailman, eli "tuhansien silmien" intuitio "josta tulee yksi" niin intuitioon voi luottaa tarkemmin, kun itsekkääseen omaan, alemman egon etuun, valjastettuun intuitioon.). BTW, Tämän "metodin" esilletuominen oli mm. koko Mangala looshin idea aikanaan.

Oma näkemykseni okkultismista on myös sellainen, että eteneminen universaalille tasolle on mahdollista intersubjektiivisen tason jälkeen. Subjektiiviselta tasolta suoraan universaalille eteneminen sekoittaa vain nämä kaksi keskenään ja on tekemisissä hyvin paljon astralismin kanssa.
- "All great things must first wear terrifying and monstrous masks in order to inscribe themselves on the hearts of humanity." - Friedrich Nietzsche
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Henkilökohtainen vs. universaali symboliikka?

Post by Insanus »

Tuli mieleeni mahayana-koulun buddhalaisuudessa tavattu jako suhteelliseen ja absoluuttiseen bodhicittaan (=suunnilleen myötätuntoon). Liika painottuneisuus yleiseen, abstraktiin, kaikenkattavaan johtaa helposti nihilismiin ja haluttomuuteen olla missään yhteydessä ihmisiin tai elämään sinänsä (voisi kuvitella että juuri tämä pieni asia olisi hyvin usein eristäytymishalun takana) ja liika henkilökohtaisuus tai suhteellisuus taas puolestaan yleiseen sluibailuun ja laumasieluisuuteen.

"Miten erottaa Saatana omasta egosta joka esiintyy Saatanana?"
Kuka erottaa ellei ego?

Distinguish not, but thyself ex-tinguish!
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Locked