Oma talo sielun kokonaisuuden vertauskuvana

Symbolien ja vertauskuvien äärellä.
Angolmois

Re: Oma talo sielun kokonaisuuden vertauskuvana

Post by Angolmois »

Kavi wrote: Thu Apr 22, 2021 4:08 pm Jordan Petersonilla taisi olla se, jos haluat korjata maailmassa jotain siivoa kotisi-vinkki, josta taas tuli mieleen että joskus maailman kaaos pakottaa ihmisen pakkomielteiseen siivoamiseen. Jos jokin asia vaivaa tai on hankalaa ulkomaailmassa, niin kompensoidakseen ulkoista sotkua on mahdollista kehittää pakonomainen tarve siivota aamusta alkaen toistaen päivittäin.
Hyvä vinkki! Ulkoisen maailman kaaos voi synnyttää myös positiivisen tarpeen laittaa edes oma elämä ja maailma järjestykseen, alkaen siitä kodin siivoamisesta ja siirtyen sisäisempiin asioihin. Toisena vaihtoehtona voi olla esim. poliittinen aktivoituminen, mikä kuitenkin useimmiten johtaa kellopelimaailman kaleidoskopiaan.
User avatar
Soror O
Soror
Posts: 333
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Oma talo sielun kokonaisuuden vertauskuvana

Post by Soror O »

Nefastos wrote: Tue Apr 20, 2021 2:20 pmKantava idea tässä kirjoittajien väitteessä on, että ihmisille kuuluu universaali tarve intimiteettien portauttamiseen tavalla, jonka pitäisi näkyä myös asunnoissa. Ja hämmentävää oli huomata, että jopa omassa yksiössäni toteutuu sisustukseni ja asettelujeni kautta täsmälleen kirjoittamien kuvaama kaava, jossa tilan yksityisyyden tulee liikkua portaittain eteisen sallitusta tilasta vähitellen yhä syvemmälle intiimimpiin tiloihin. Eri vieraat tunnistavat oman intimeettitasonsa, johon asti heidän sopii asunnossa (tai muussakin rakennuksessa) tulla.
Kiitos fra Smaragd ja Nefastos tämän suojaamis- ja intimiteettiteeman syventämisestä edelleen. Itsehän olen ollut - ilmeisesti osittain vastareaktiona oman lapsuuteni tuhoavalle yksityisyydelle/intiimiydelle - aikuisiällä miltei pakonomaisen avoin ja julkinen (tietyissä yhteyksissä). Julkinen, avoin tila on edustanut minulle suojaa opittuani, että suljettujen seinien sisällä tapahtuu aina jotain kauheaa. Nyt vasta hiljalleen löydän yksityisyyden merkityksen uudelleen. Jos miettii taloanalogian kautta, on avoimuus ollut itselleni osin pakkomielle senkin takia, että se ikäänkuin rakenteellisesti mahdollistaa energioiden vapaamman liikunnon. Ei synny tunkkaisia peräkammareita tai muita tiloja, joissa ilma on raskasta. Tulee nyt mieleen tuo mitä fra Smaragd on puhunut tulisijasta, se (fallisena, vertikaalisena ja taloteknisenä) rakenteena osaltaan mahdollistaa ilmain (ja energian) liikunnon asunnossa ja toisaalta tarjoaa lämpöä. Nämä viisikymmentäluvun talot ovat poikkeuksetta rakennetut tulisijan ympärille niin, että asuinkerroksen huoneet kiertävät piippua, asuinkerroksessa pystyy siis kiertämään kehää piipun ympäri. Tämä idea tuntuu itselleni todella tärkeältä ja olen monien talojen energioihin tutustuttani huomannut, että tällainen rakenne todella (yhtenä osatekijänä) tekee talon olemuksesta energeettisesti kevyemmän. Nyt olen alkanut haaveilla sellaisesta makuuhuoneesta, joka olisi sellainen uumen ja oma kohtumainen mikroversuminsa. Suljettu, mutta hengittävä. Tämä nykyinen makuuhuoneeni on rakennettu liian "tuuliselle" paikalle. Konkreettisesti, koska lapset täällä ollessaan juoksevat tästä läpi ja pomppivat sängyllä. Se on kuulunut tiettyyn aikaan. Myöhemmin makuuhuoneeni uumenessa kuolen sänkyyn, jossa on pehmustettu, jalokivin koristeltu pääty. Jalokivet ovat merkkejä heistä, jotka elämäni aikana saivat käyttää minua kotinaan.

Mielestäni tuo asunnon järjestäminen eri intimiteettitasoihin on juuri siitäkin syystä niin mielekäs idea, että se ikäänkuin ohjaa vierailijan automaattisesti vuoropuheluun. Kontemploimaan omaa suhdettaan asumuksen isäntään ja/tai emäntään. Lukuisten ovien, porttien ja askeleiden käyttö pyhissä rakennuksissa on ajanut samaa asiaa. Ihminen persoonanakaan ei ole vain yhden oven takana, vaikka näennäinen avoimuus antaisi niin olettaa. Avoimuus - tilan eriytymättömyys ja rajattomuus - saattaa johdattaa vieraan harhaan, kun intimiteettirakenteet eivät tarjoa "tulkinta-apua". Avoimuudessa ja avaruudessa on vaikea paikantaa itseään mihinkään. Vierailija voi olla suhteessa asumuksen haltiaan lähellä - tai etäällä - ikäänkuin avaruudellisessa sokkelossa. Avoimuus voi olla täten paradoksaalinen keino välttää intiimiyttä. Todellinen intiimiys syntyy rajoista ja niiden lempeästä ylittämisestä.
If you want to reborn, let yourself die.
Post Reply