Musta, Valkea, Punainen

[Vanadís]

Frater Hoenirille suuri kiitos, kun taannoin kirjoitit blogiisi nauravasta Saatanasta ja kokemuksestasi armeijassa tähän liittyen. Se loksautti minun päässäni jonkun mutterin eri asentoon ja olen sen jälkeen käyttänyt Nauravaa Saatanaa ihan tietoisesti työkaluna vaikeissa tilanteissa, kun kaikki menee niin huonosti, ettei tiedä itkeäkö vai nauraako. Myös kipuun suhtautumisessa tämä on auttanut. Aiemmin tällaisissa ääritilanteissa olen yrittänyt olla viimeiseen saakka positiivinen ja miettiä miten rakentava kokemus on tms. Nyt hieman erilaisella asenteella vaikeatkin tilanteet menevät paljon helpommin.

Eli taas mennään toisiltamme oppien! Mulla on ollut pääsääntöisesti elämässäni hyvin valkoista ja punaista meininkiä, joten tunnun saavan mustien veljien kautta nyt paljon uutta ja oppia, jota voin soveltaa käytännön elämääni - jossa vihkimystyön mielestäni kuuluukin näkyä. En osaa tyypittää itseäni näistä väreistä selkeästi mihinkään, sillä ne vaihtelevat ja limittyvät. Olisi helppoa tuumata, että olen ihan selkeästi vihreä, koska shamanismi ja luonto on niin tärkeä osa minua ja uskonnollis-maagista maailmaani

[Hoenir]

Se loksautti minun päässäni jonkun mutterin eri asentoon ja olen sen jälkeen käyttänyt Nauravaa Saatanaa ihan tietoisesti työkaluna vaikeissa tilanteissa, kun kaikki menee niin huonosti, ettei tiedä itkeäkö vai nauraako.

Oho, olipa kiva kuulla Juuri jotain tuollaista sitä aina toivoo saavansa aikaan, heräteltyä ajatuksia ja käänneltyä muttereita.

[Nefastos]

Kiitos kaikille tähän asti keskusteluun osallistuneille erinomaisista & varmasti ulkopuolisillekin asioita valaisevista vastauksista!

Tuli taas vastaan hieman uusi tulokulma tähän asiaan, kun luin hiljattain Julius Evolan Hermetic Tradition -teoksen, missä hän käsittelee alkemiaa. Esipuheen väite siitä että ennennäkemättömällä tavalla on tuulesta temmattu, mutta oikein hyvä teos kyllä oli. Evolan lukeminen on opettavaista meille, jotka pyrimme pääsemään yli lukkarinrakkauksien tuomitsevasta vaikutuksesta, koska hän jos kuka oli nerokas mies joka traagisesti kompastui näihin omiin painotuksiinsa. (Jos Evola henkilönä ei ole tuttu niin hänhän oli siis paitsi hyvin skarppi okkultisti & tantratutkija, myös natsi & kovan linjan sovinisti, jonka mielestä humaanius & lempeys oli heikkoutta; soturit olivat tosi aatelisia & hengen miehet ilman miekkaa elinkelvottomiksi turmeltuneita.)

Evolan käsitys Valkeasta ja Punaisesta on mielenkiintoista luettavaa. Toisin kuin AT, hän asettaa aspektit absoluuttiseen järjestykseen, & näkee naisellisemman tai harmonisemman Valkean "pienempinä mysteereinä", jotka edeltävät Punaisen miehisiä, "suurempia mysteerejä". Valkeassa voidaan oppia jonkinlaisia perusasioita, mutta maagiset kyvyt saavutetaan Punaisessa. Mustan mortifikaatio puolestaan sijoittuu näiden kahden alapuolelle valmistavaksi tasoksi, jolla ei tunnu Evolalle olevan mitään itseisarvoista merkitystä tai totuusarvoa.

Mielestäni nimenomaan aspektien syklisyys, mahdottomuus asettaa niitä paremmuusjärjestykseen, on koko prosessin tärkeimpiä oivallettavia tekijöitä. Aivan kuten luonnossa talvi on joko ennen kesää tai kesän jälkeen ihan riippuen siitä mihin aloituspisteemme asetamme, samoin nämä eri vaiheet muodostavat ylöspäin kiemurtelevan portaikon, jossa mikään askelma ei ole viimeinen. Lisäksi Evolan tapa linkittää sukupuoliarkkityypit, jopa sosiaaliset arkkityypit, hyvin kiinteästi aspekteihin on omiaan aiheuttamaan isoja ongelmia. Valkea ei ole vain naisellinen, Punainen ei ole vain miehinen: nimenomaan näiden peruslähtökohtiensa ulkopuolelle kasvaessaan nämä standardit saavuttavat okkulttisen voimansa & kasva(tta)vat todelliseen mittaansa. Tästä onkin paljon seuran piirissä puhuttu: Punaisen ihanteena ei meillä ole sen ilmiselvä elementti eli soturin separatismi, vaan päinvastoin kasvaminen tuosta tilasta miekalla itsensä lävistämiseen & antaumukseen mahdollisimman absoluuttiselle väkivallattomuudelle. Vastaavasti Valkean ytimenä ei ole sen näennäinen feminiininen vastaantulevuus, vaan nimenomaan sen kätketty "maskuliininen" (oikeammin dynaamisesti yhdistävä, kuten Jupiterin arkkityypissä) voima. Tämän vuoksi seuran kullakin aspektilla on ilmeinen & kätketty prinsiippinsä: jälkimmäinen edustaa aspektin salaista puolta, johon sen voima ei-ilmiselvästi mutta hyvin merkityksekkäästi ankkuroituu.

[V. Nokkonen]

Luinpa juuri tata varisymboliikkaa koskevan artikkelin (Victor W. Turner (1966) "Color classification in Ndembu ritual") jossa symbolisen antropologian edustaja Victor pohtii sita miten Ndembut kayttavat vareja rituaaleissaan. Turnerin mukaan tama varitriadi on varsin luonnollinen ja tavattavissa useista kulttuureista. Victorin mukaan musta ja valkoinen ovat kaikkein perustavimmat varit joihin liittyva symboliikka on melko universaalia, joskin vain siina mielessa etta ne ovat varit joihin useimmin liittyy rituaalisymboliikkaa. Punaisen rooli on hanen mukaansa naiden kahden varin valilla.

Voisin kertoa miten Victor havaitsi Ndembujen naita vareja kayttavan symboolijarjestelmissaan, mutta kiinnostuneet voivat lukea artikkelin itse. Mielenkiintoista oli etta Ndembujen ajattelussa vareilla ei ollut selkeita sukupuoleen liittyvia merkityksia vaan niilla oli seka naisiin etta miehiin liittyvaa symboliikkaa.

Antropologian nakokulmasta punainen, musta ja valkoinen ovat olleet helppo saada luonnosta ja ehka sen takia juuri niille on muodostunut useiden kulttuurien rituaalijarjestelmissa symbolisia merkityksia. Musta tulee helpoimmin hiilesta ja silla on mm. yon pimeyteen liittyvia merkityksia, punainen on luonnollisesti veren ja punamullan vari. Valkoinen puolestaan on mm. vanhojen luiden ja taivaan vari jota on saatu esimerkiksi joistain savilajeista. Muillakin vareilla on tietysti symboliset merkityksensa, mutta niita ei ole voitu helposti kayttaa niihin liittyvien pigmenttien harvinaisuuden takia.

Itselleni juuri nailla vareilla ei ole niin kovasti merkitysta enka jaottele elamaani tai tietani niiden mukaan. Ainoa tapa miten ne nakyvat elamassani on etta kaikki AINA haluavat tuliryhmamme pukeutuvan musta-valkoraidallisiin vaatteisiin punaisin koristein mika arsyttaa minua suunnattomasti koska ne ovat niin kliseiset "sirkusvarit" ja olisi hauska tehda jotain erilaista. Varien esoteerisen merkityksen pohtiminen on minulle jaanyt melko akateemiseksi.

[Asaruludu]

Voisiko näitä värejä ajatella elämän prosessin vaiheina? Jotka toistuvat niin koko elämänkaaren mitassa kuin yhä pienemmissä ja pienemmissä mittakaavoissa lopulta yksittäisen päivän aikana ja jopa sitäkin tiheämmin, ikäänkuin kuin fraktaalisesti.

Valkoinen - Lapsuus. Aamu. Viattomuus. Tietämättömyys, mutta myös avoimuus uuden ulkoa tulevan oppimiseen. Palvelija. Passiivinen osa yhteisön koneistoa. Mahdollisuus muuttua ulkoisesti.

Punainen - Aikuisuus. Päivä. Aktiivisuus. Itsemääräävyys. Valinta. Energisyys, suorastaan aggressio hyvällä terveellä tavalla. Tieto ja sen soveltaminen. Intohimo. Aktiivinen osa yhteisön koneistoa. Mahdollisuus muuttaa ympäristöään.

Musta - Vanhuus. Ilta (tai yö). Hiljaisuus. Luopuminen. Levolle laskeutuminen energioiden purkauduttua. Tieto jalostuu viisaudeksi. Vetäytyminen yhteisöstä, suorastaan yksinäisyys. Sisäisen tuntemattoman kohtaaminen, ja siksi näistä kolmesta vaiheesta mystisin. Kuolema kaikissa symboleissaan ja esiintymismuodoissaan, mutta joka johtaa jälleensyntymään ja takaisin valkoiseen vaiheeseen.

Syklin järjestys on tietenkin eri kuin tämän ketjun keskustelussa on esiintynyt, mutta niin on esittämäni merkityksetkin.

[Smaragd]

Voisiko näitä värejä ajatella elämän prosessin vaiheina? Jotka toistuvat niin koko elämänkaaren mitassa kuin yhä pienemmissä ja pienemmissä mittakaavoissa lopulta yksittäisen päivän aikana ja jopa sitäkin tiheämmin, ikäänkuin kuin fraktaalisesti.

Juuri näin itsekin näen asian. Alkemisteilla on joskus näiden kolmen lisäksi mukana keltainen (citrinitas) tässä viisasten kiven valmistamisen prosessissa. Ja kuten täältä näkee, jaotteluja voi tarkentaa ja tarkenetaa käytännön tarpeen mukaan.