ViestiKirjoittaja Nefastos » Ma Loka 05, 2015 10:47 am
Kiitos kaikille tähän asti keskusteluun osallistuneille erinomaisista & varmasti ulkopuolisillekin asioita valaisevista vastauksista!
Tuli taas vastaan hieman uusi tulokulma tähän asiaan, kun luin hiljattain Julius Evolan Hermetic Tradition -teoksen, missä hän käsittelee alkemiaa. Esipuheen väite siitä että ennennäkemättömällä tavalla on tuulesta temmattu, mutta oikein hyvä teos kyllä oli. Evolan lukeminen on opettavaista meille, jotka pyrimme pääsemään yli lukkarinrakkauksien tuomitsevasta vaikutuksesta, koska hän jos kuka oli nerokas mies joka traagisesti kompastui näihin omiin painotuksiinsa. (Jos Evola henkilönä ei ole tuttu niin hänhän oli siis paitsi hyvin skarppi okkultisti & tantratutkija, myös natsi & kovan linjan sovinisti, jonka mielestä humaanius & lempeys oli heikkoutta; soturit olivat tosi aatelisia & hengen miehet ilman miekkaa elinkelvottomiksi turmeltuneita.)
Evolan käsitys Valkeasta ja Punaisesta on mielenkiintoista luettavaa. Toisin kuin AT, hän asettaa aspektit absoluuttiseen järjestykseen, & näkee naisellisemman tai harmonisemman Valkean "pienempinä mysteereinä", jotka edeltävät Punaisen miehisiä, "suurempia mysteerejä". Valkeassa voidaan oppia jonkinlaisia perusasioita, mutta maagiset kyvyt saavutetaan Punaisessa. Mustan mortifikaatio puolestaan sijoittuu näiden kahden alapuolelle valmistavaksi tasoksi, jolla ei tunnu Evolalle olevan mitään itseisarvoista merkitystä tai totuusarvoa.
Mielestäni nimenomaan aspektien syklisyys, mahdottomuus asettaa niitä paremmuusjärjestykseen, on koko prosessin tärkeimpiä oivallettavia tekijöitä. Aivan kuten luonnossa talvi on joko ennen kesää tai kesän jälkeen ihan riippuen siitä mihin aloituspisteemme asetamme, samoin nämä eri vaiheet muodostavat ylöspäin kiemurtelevan portaikon, jossa mikään askelma ei ole viimeinen. Lisäksi Evolan tapa linkittää sukupuoliarkkityypit, jopa sosiaaliset arkkityypit, hyvin kiinteästi aspekteihin on omiaan aiheuttamaan isoja ongelmia. Valkea ei ole vain naisellinen, Punainen ei ole vain miehinen: nimenomaan näiden peruslähtökohtiensa ulkopuolelle kasvaessaan nämä standardit saavuttavat okkulttisen voimansa & kasva(tta)vat todelliseen mittaansa. Tästä onkin paljon seuran piirissä puhuttu: Punaisen ihanteena ei meillä ole sen ilmiselvä elementti eli soturin separatismi, vaan päinvastoin kasvaminen tuosta tilasta miekalla itsensä lävistämiseen & antaumukseen mahdollisimman absoluuttiselle väkivallattomuudelle. Vastaavasti Valkean ytimenä ei ole sen näennäinen feminiininen vastaantulevuus, vaan nimenomaan sen kätketty "maskuliininen" (oikeammin dynaamisesti yhdistävä, kuten Jupiterin arkkityypissä) voima. Tämän vuoksi seuran kullakin aspektilla on ilmeinen & kätketty prinsiippinsä: jälkimmäinen edustaa aspektin salaista puolta, johon sen voima ei-ilmiselvästi mutta hyvin merkityksekkäästi ankkuroituu.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"