Maya ja Hermes
Posted: Sun May 27, 2018 3:20 pm
Sanskritissa 'arc' on 'säihkyä', 'ylistää' ja 'laulaa', 'rc' on laulettu ja ylistetty. 'Arka' on sen mukaisesti valonvälähdys, ylistyslaulu, oppinut ihminen, kristalli, jne. koska kaikki sellainen on säihkyvää. 'Arka' aurinkona on säihkyvä, ylistetty ja laulettu valo (kā) — valo on silloin se joka tulee lauletuksi, ylistetyksi ja ilmaistuksi. 'Arka' on siten ominainen auringolle, tulelle, kuumalle, kunnialle, kuulemiselle, kuninkaalle, jne. Kuningas säihkyy kuuluisuutta kuin kaikista kuumin ja on siinä mielessä kunniakas: hänestä kuullaan jatkuvasti. Sanomme samoin, että joku on "loistava" ihminen kun hän on maininnan arvoinen.
Kreikassa ja latinassa 'maine' liittyy etymologisesti säihkymiseen ja loistamiseen — latinan kanta 'for-', josta 'forum', on sanomista tarkoittavan verbin ensimmäisestä persoonasta 'for' ja sitä taivutetaan kuten verbiä 'amo': "sinä sanot" (fas), "hän sanoo" (fat) "me sanomme" (famamus) "te sanotte" (famatis) ja "he sanovat" (famant). Tästä on peräisin latinan sana jumalalle nimeltä Huhu (Fama). Kreikaksi huhu on 'phēmē', tai aiolisella ja doorilaisella murteella 'phama' — esimerkiksi ylistyslaulut ovat 'phamai'. Kreikan 'phainomenon', eli se-mikä-ilmenee-valossa on etymologisesti samaa kantaa. Siten sanotaan esimerkiksi, että "phōs phanei" ("valo ilmentää"), eli tekee tunnetuksi. Kreikaksi 'varas' on 'phōr', mutta siinä 'varas' sana on tunnetuksi tehtyä varkautta — 'varkaus' ei ole silloin jotakin mitä varas tekee yön pimeydessä, vaan mikä ilmenee aamulla valon säihkyessä kaikille talon asukkaille. Varkaus on sitä mistä kaikki puhuvat seuraavana päivänä, kuten "oletteko kuulleet varkaudesta joka kohtasi sitä-ja-sitä". 'Phōra' (varkaus) ei ole sikäli varastamista, vaan varkauden ilmenemistä, kuten joku huutaa keskellä kaupunkia: "tuolla varas on!". Verbi 'phōraō' on siten varkaan paljastamista ja jäljittämistä.
Kreikan 'phoros' tarkoittaa julkista maksuerää ja on sikäli kuin latinalaisten 'forum'. 'Phoros' on tuomista, tuottamista ja julkistamista — aamutähti on siten valontuoja eli 'phōsphoros', sillä aurinko seuraa sen jäljissä: aamutähti julkistaa auringon saapumisen ja on siinä mielessä päivänvalon tulemista saattava tuoja ja tuottaja. Latinaksi valontuoja on 'Luciferos'. Nefastos on kirjoittanut kirjan FOSFOROS samassa mielessä kuin Blavatskylle Lucifer on aamutähti auringon saapumisen tuovana saattajana — Lucifer on tuoja-joka-edeltäen-tuottaa-julistuksen-auringon-saapumisesta. Nefastokselle, kuten myös Blavatskylle, valon alkuperä on kuitenkin aurinko — tämä on totta planeetasta Venus, sillä se heijastaa aamulla auringon valoa. Venus on toinen planeetta auringosta katsoen. Ensimmäinen planeetta on Merkurius, joka on roomalaisten vastine Hermekselle. Merkurius tai Hermes on lähimpänä aurinkoa, mutta Venus on kuitenkin kaikista kuumin planeetta.
Hermes on kreikkalaisille 'phēlos', eli varas, mutta samassa mielessä kuin 'phōr': 'ph-' juuri on siinä kuten sanassa 'phainomenon', tai 'phama' — Hermes on yövartija, hän joka loistaa lyhdyllään pimeyttä vasten ja porttien tarkastaja, joka ilmentää-valoon-saattaen (amphaneein) useita kunniakkaita ja kuultavia töitään. 'Ana[-]phanein' on siinä samassa merkityksessä kuin varkaan paljastuneisuus on valossa, yövartijan pimeyteen sytyttämässä valossa porteilla. Hermes on kaikessa kuulemisessa ja läpikuultavuudessa (dia[-]phanēs) — siten hän myös lavastaa (tektainomai), eli tuottaa lavalle valoon jossa kuullaan ja ollaan läpikuultavia. Hänen sanotaan varastavan (kle[-]ptein) Apollolta vain sikäli kun varkaudesta liikkuu huhu (kleos). Hermeksen varkaus on varsin kuuluisa (kleinos): hän varasti Apollonin karjan ja myös onnistui pitämään sen. Tässä on avain (kleos) kaikille, joiden kielen päällä seisoo salpa (klēs epi glōssē bebēke).
Nyt on toukokuu ja 4.5. vietettiin Hermeksen syntymäpäivää — sinä päivänä hänen äitinsä Maia nimittäin synnytti hänet. Roomalaiset kutsuivat toukokuuta nimellä 'Maius' ja se on säilynyt englannin sanassa 'may'. Kreikan 'maia' on hyvä äiti ja hänen kunniakseen vietämme edelleen äitienpäivää toukokuussa, vaikka päivämäärää on hieman muutettu. Maia on alkujaankin varsin vaatimaton jumalatar, joka välttää toisten jumalten seuraa luolassaan (antros). Hermes kuitenkin lauloi laulua omasta syntyperästään (geneēn) ja siten myös äidistään Maiasta. Sanskritiksi hänestä käytetään nimeä 'Māyā'. Maia on alkuperäisesti kaikkea eritityisen upeaa — myöhemmin hänelle kävi sanskritissa kuten sanalle 'phainomenon' kreikassa, jolle annettiin merkitys pelkkänä petoksena, temppuna ja epätodellisena varjokuvana. Siten esimerkiksi Platonin Valtion Sokrates sanoo, että ilmenevä (phainomenon) on pelkkä varjokuva (phantasma) luolan seinällä — se on vain olevaisten varjoa, kuten valo on auringon (Helios) ilmenemistä.
Platonin Laeissa palvotaan Heliosta ja Apolloa kaksinaisena jumalana, jolla oli sama (koinos) alue, jolle suoritetaan yhteinen jumalanpalvelus ja jolla on yhteinen pappi: Helios on auringon ilmenemistä ja 'A[-]pollon' (ei-moninainen) auringon järjellinen ykseys ilmenemisen moneuden takana. Sen kannalta ns. Maian synnyttämä tai siihen osallistuva kuuluu lähemmäs luolaa — ilmenevä vaihtelee jatkuvasti, eikä pysy ikuisesti samana, joten siitä ei ole kaikista tarkinta tietoa. Esimerkiksi kun tarkastelemme sohvaa itsessään itsenänsä (autē heautēs), sohva ei eroa (diapherei) itsestään, vaikka se ilmenee toisena (phainetai de alloia) riippuen siitä puolesta jolta sitä tarkastelleen. Se miten sohva ilmenee vaihtelevana on siten Sokrateesta pelkkä 'phantasma', sillä asia-itse pysyy hänen mielestään jatkuvasti samana.
Vedoilla on kirjoitus Mayabheda, mikä tarkoittaa kyseisessä yhteydessä pelkän ilmiön erottamista, tai tuhoamista. Tällainen ihminen 'asurasyah', näkee Brahmanin joka on Pranojen prana, näkee yksilöllisen minänsä universaalissa itsessä, eikä siten huomaa eroa Jivan, atmanin ja Paramatmanin välillä, joka on Valojen valo. Paramatman on käytännössä Brahman, jossa erottelu yksittäiseen minuuteen katoaa — ja sen myötä myös 'Maya'. Sokrateen luolavertauksen järjen aurinko A-pollon on siinä mielessä vastaava, että siinä kaikki ilmenevä moninaisuus häviää palaamalla yhteen-ja-samaan, joka tekee ilmenevän moninaisuuden mahdolliseksi yhden-ja-saman ilmennyksenä. Valtion Sokrates hahmottaa kielen kaltaisuuksien luomisena, joten puhuminen on kaikista kauimpana erityistävästä tarkastelusta: itse asia muuttuu pelkäksi puheeksi siitä, etenee tästä tuoksi ja tuosta sellaiseksi.
Merkuriuksen ja Hermeen palvojat kuitenkin viettävät Suuren Äidin juhlaa, josta roomalaiset käyttivät nimitystä Magna Mater. Palvontamenojen kuukausi oli kuitenkin roomalaisilla toinen kuin Maian ja yhdistettiin useimmiten Kybeleen — kuitenkin Bona Dea on kreikaksi suoraan käännettynä 'maia'. Minun oikea etunimeni on johdettu kyseisestä juhlasta, jota roomalaiset viettivät Suuren Äidin kunniaksi vuoden ensimmäisenä päivänä, kun päivä oli viimein yötä pidempi. Talven hämy oli kadonnut ja oli paremman kauden ensimmäinen päivä iloineen. Sallittiin kaikenlaisia leikkejä ja huvituksia. Naamiaiset kuuluivat niihin ja jokainen saattoi matkia ketä halusi. Roomalaiset ottivat juhlan osittain kreikkalaisilta, jotka käyttivät siitä nimeä 'Ylöskohoaminen' (Anabasis), eli latinaksi 'Ascensus'. Suuren Äidin, Hyvän Jumalattaren, eli Maian tai Mayan juhla on sisällöltään varsin erilainen kuin Platonin Sokrateen vaatima ylöskohoaminen (anabasis) kohti ns. järjen aurinkoa.
Kreikassa ja latinassa 'maine' liittyy etymologisesti säihkymiseen ja loistamiseen — latinan kanta 'for-', josta 'forum', on sanomista tarkoittavan verbin ensimmäisestä persoonasta 'for' ja sitä taivutetaan kuten verbiä 'amo': "sinä sanot" (fas), "hän sanoo" (fat) "me sanomme" (famamus) "te sanotte" (famatis) ja "he sanovat" (famant). Tästä on peräisin latinan sana jumalalle nimeltä Huhu (Fama). Kreikaksi huhu on 'phēmē', tai aiolisella ja doorilaisella murteella 'phama' — esimerkiksi ylistyslaulut ovat 'phamai'. Kreikan 'phainomenon', eli se-mikä-ilmenee-valossa on etymologisesti samaa kantaa. Siten sanotaan esimerkiksi, että "phōs phanei" ("valo ilmentää"), eli tekee tunnetuksi. Kreikaksi 'varas' on 'phōr', mutta siinä 'varas' sana on tunnetuksi tehtyä varkautta — 'varkaus' ei ole silloin jotakin mitä varas tekee yön pimeydessä, vaan mikä ilmenee aamulla valon säihkyessä kaikille talon asukkaille. Varkaus on sitä mistä kaikki puhuvat seuraavana päivänä, kuten "oletteko kuulleet varkaudesta joka kohtasi sitä-ja-sitä". 'Phōra' (varkaus) ei ole sikäli varastamista, vaan varkauden ilmenemistä, kuten joku huutaa keskellä kaupunkia: "tuolla varas on!". Verbi 'phōraō' on siten varkaan paljastamista ja jäljittämistä.
Kreikan 'phoros' tarkoittaa julkista maksuerää ja on sikäli kuin latinalaisten 'forum'. 'Phoros' on tuomista, tuottamista ja julkistamista — aamutähti on siten valontuoja eli 'phōsphoros', sillä aurinko seuraa sen jäljissä: aamutähti julkistaa auringon saapumisen ja on siinä mielessä päivänvalon tulemista saattava tuoja ja tuottaja. Latinaksi valontuoja on 'Luciferos'. Nefastos on kirjoittanut kirjan FOSFOROS samassa mielessä kuin Blavatskylle Lucifer on aamutähti auringon saapumisen tuovana saattajana — Lucifer on tuoja-joka-edeltäen-tuottaa-julistuksen-auringon-saapumisesta. Nefastokselle, kuten myös Blavatskylle, valon alkuperä on kuitenkin aurinko — tämä on totta planeetasta Venus, sillä se heijastaa aamulla auringon valoa. Venus on toinen planeetta auringosta katsoen. Ensimmäinen planeetta on Merkurius, joka on roomalaisten vastine Hermekselle. Merkurius tai Hermes on lähimpänä aurinkoa, mutta Venus on kuitenkin kaikista kuumin planeetta.
Hermes on kreikkalaisille 'phēlos', eli varas, mutta samassa mielessä kuin 'phōr': 'ph-' juuri on siinä kuten sanassa 'phainomenon', tai 'phama' — Hermes on yövartija, hän joka loistaa lyhdyllään pimeyttä vasten ja porttien tarkastaja, joka ilmentää-valoon-saattaen (amphaneein) useita kunniakkaita ja kuultavia töitään. 'Ana[-]phanein' on siinä samassa merkityksessä kuin varkaan paljastuneisuus on valossa, yövartijan pimeyteen sytyttämässä valossa porteilla. Hermes on kaikessa kuulemisessa ja läpikuultavuudessa (dia[-]phanēs) — siten hän myös lavastaa (tektainomai), eli tuottaa lavalle valoon jossa kuullaan ja ollaan läpikuultavia. Hänen sanotaan varastavan (kle[-]ptein) Apollolta vain sikäli kun varkaudesta liikkuu huhu (kleos). Hermeksen varkaus on varsin kuuluisa (kleinos): hän varasti Apollonin karjan ja myös onnistui pitämään sen. Tässä on avain (kleos) kaikille, joiden kielen päällä seisoo salpa (klēs epi glōssē bebēke).
Nyt on toukokuu ja 4.5. vietettiin Hermeksen syntymäpäivää — sinä päivänä hänen äitinsä Maia nimittäin synnytti hänet. Roomalaiset kutsuivat toukokuuta nimellä 'Maius' ja se on säilynyt englannin sanassa 'may'. Kreikan 'maia' on hyvä äiti ja hänen kunniakseen vietämme edelleen äitienpäivää toukokuussa, vaikka päivämäärää on hieman muutettu. Maia on alkujaankin varsin vaatimaton jumalatar, joka välttää toisten jumalten seuraa luolassaan (antros). Hermes kuitenkin lauloi laulua omasta syntyperästään (geneēn) ja siten myös äidistään Maiasta. Sanskritiksi hänestä käytetään nimeä 'Māyā'. Maia on alkuperäisesti kaikkea eritityisen upeaa — myöhemmin hänelle kävi sanskritissa kuten sanalle 'phainomenon' kreikassa, jolle annettiin merkitys pelkkänä petoksena, temppuna ja epätodellisena varjokuvana. Siten esimerkiksi Platonin Valtion Sokrates sanoo, että ilmenevä (phainomenon) on pelkkä varjokuva (phantasma) luolan seinällä — se on vain olevaisten varjoa, kuten valo on auringon (Helios) ilmenemistä.
Platonin Laeissa palvotaan Heliosta ja Apolloa kaksinaisena jumalana, jolla oli sama (koinos) alue, jolle suoritetaan yhteinen jumalanpalvelus ja jolla on yhteinen pappi: Helios on auringon ilmenemistä ja 'A[-]pollon' (ei-moninainen) auringon järjellinen ykseys ilmenemisen moneuden takana. Sen kannalta ns. Maian synnyttämä tai siihen osallistuva kuuluu lähemmäs luolaa — ilmenevä vaihtelee jatkuvasti, eikä pysy ikuisesti samana, joten siitä ei ole kaikista tarkinta tietoa. Esimerkiksi kun tarkastelemme sohvaa itsessään itsenänsä (autē heautēs), sohva ei eroa (diapherei) itsestään, vaikka se ilmenee toisena (phainetai de alloia) riippuen siitä puolesta jolta sitä tarkastelleen. Se miten sohva ilmenee vaihtelevana on siten Sokrateesta pelkkä 'phantasma', sillä asia-itse pysyy hänen mielestään jatkuvasti samana.
Vedoilla on kirjoitus Mayabheda, mikä tarkoittaa kyseisessä yhteydessä pelkän ilmiön erottamista, tai tuhoamista. Tällainen ihminen 'asurasyah', näkee Brahmanin joka on Pranojen prana, näkee yksilöllisen minänsä universaalissa itsessä, eikä siten huomaa eroa Jivan, atmanin ja Paramatmanin välillä, joka on Valojen valo. Paramatman on käytännössä Brahman, jossa erottelu yksittäiseen minuuteen katoaa — ja sen myötä myös 'Maya'. Sokrateen luolavertauksen järjen aurinko A-pollon on siinä mielessä vastaava, että siinä kaikki ilmenevä moninaisuus häviää palaamalla yhteen-ja-samaan, joka tekee ilmenevän moninaisuuden mahdolliseksi yhden-ja-saman ilmennyksenä. Valtion Sokrates hahmottaa kielen kaltaisuuksien luomisena, joten puhuminen on kaikista kauimpana erityistävästä tarkastelusta: itse asia muuttuu pelkäksi puheeksi siitä, etenee tästä tuoksi ja tuosta sellaiseksi.
Merkuriuksen ja Hermeen palvojat kuitenkin viettävät Suuren Äidin juhlaa, josta roomalaiset käyttivät nimitystä Magna Mater. Palvontamenojen kuukausi oli kuitenkin roomalaisilla toinen kuin Maian ja yhdistettiin useimmiten Kybeleen — kuitenkin Bona Dea on kreikaksi suoraan käännettynä 'maia'. Minun oikea etunimeni on johdettu kyseisestä juhlasta, jota roomalaiset viettivät Suuren Äidin kunniaksi vuoden ensimmäisenä päivänä, kun päivä oli viimein yötä pidempi. Talven hämy oli kadonnut ja oli paremman kauden ensimmäinen päivä iloineen. Sallittiin kaikenlaisia leikkejä ja huvituksia. Naamiaiset kuuluivat niihin ja jokainen saattoi matkia ketä halusi. Roomalaiset ottivat juhlan osittain kreikkalaisilta, jotka käyttivät siitä nimeä 'Ylöskohoaminen' (Anabasis), eli latinaksi 'Ascensus'. Suuren Äidin, Hyvän Jumalattaren, eli Maian tai Mayan juhla on sisällöltään varsin erilainen kuin Platonin Sokrateen vaatima ylöskohoaminen (anabasis) kohti ns. järjen aurinkoa.