The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Sinulla on ehkä joku tietty kohta tai tarina raamatussa joka on mielestäsi kiinnostava, koskettava tai jotain ihan päinvastaista. Olisi mielenkiintoista kuulla miksi tuo tietty tapahtuma mielessäsi nousee muista erilaisena ja minkä vuoksi. Selkeää, tarkkaa ja analysoitua syytä ei ole välttämätöntä rakentaa kasaan jos tausta tuntuu pikemminkin tunteenomaiselta. Kaikki näkökulmat, myös ne jotka ovat sumeampia tai selkeytymättömiä kiinnostavat. Ehkä varsinkin juuri ne. Olisi mukava kuulla muistin virkistykseksi vielä pieni tiivistelmä tarinasta joka mielestäsi on jollain tapaa erityinen ja siis huom. millä tapaa vain.

Itseäni on lapsesta saakka kiehtonut kohtaus Gethsemanen puutarhasta. Tunnette varmasti tarinan mutta kertaan sen vaikka en siitä analyyttisella mtään tiedä.

Gethsemane on paikka jossa Jeesus kavallettiin ja vangittiin. Ajallisesti tämä tapahtui viimeisen aterian ja ehtoollisen jälkeen. Jeesus nousi Gethsemanen puutarhaan sisäisesti tuskissaan ja epätoivoissaan rukoili Jumalaa säästämään henkensä.

Opetuslapset joille Jeesus oli kertonut kauhustaan eivät valvoneet pyynnöstä huolimatta hänen seuranaan, vaan Jeesus jäi yksin kunnes enkeli tuli lohduttamaan häntä. Ehkä tarinan eräs opetus on oman sisäisen voiman kasvu henkilökohtaisen kamppailun (ja uskon?) kautta.

Itseäni Gethsemanen tapahtumat liikuttavat jollain vähän selittämättömälläkin tavalla. Tapahtumaan liittyy jokin voimakas ja tosi yksinäisyyden kokemus johon voi helposti samaistua. Siinä on myös jotain syvästi inhimillistä, traagista ja koskettavaa. Gethsemanea kun mietin, niin yö on siinä mielessäni myös vahvasti mukana.

Kuulemma Jeesus joutui kärsimään syntiemme tähden, mutta mielestäni ei kovin hyvä skenaario ihmiskunnalle. On käsittämätön ajatus, että Jumalan rakkaus olisi jotain tällaista Jeesuksen tai ihmisen kannalta.

Mitä ajatuksia muilla?

Vaikea kysymys, sillä on niin monia mistä valita. Tällä hetkellä ehkä kiinnostavimmaksi koen Eesaun sukuluettelon (Genesis 36). Perimätieto kertoo että siihen on kätketty suuria salaisuuksia. Olen toivonut että minulla olisi joskus lähitulevaisuudessa aikaa viettää jonkilainen kabbalistinen retriitti tämän luvun äärellä.

Itselleni raamatun tapahtumissa korostuu aina tiettyjen ajanjaksojen kautta aina erilainen kohta. Mitään kauhean syvällistä niihin ei liity, varsinkin kun sellaista esoteerista symboliikkaa ei tunne. Joskus yläasteen aikana Ilmestyskirja oli tärkeä osa. Siinä erinäiset luvut, tapahtumankulut saivat miltei fantasiakirjojen statuksen omissa mielikuvissani. Myöhemmin taas Jumalan ilmestyminen Moosekselle savussa oli itselleni puhutteleva kohta. Tarkkaa kirjaa en nyt muista monennessako Mooseksen kirjassa tämä tapahtuu.

Hetken pohdittuani tuli mieleen hieman häiritsevä muista ala-asteen uskonnontunneilta viiden viisaan ja viiden tyhmän neitsyen tarinasta. Yleensä ottaen kun oli tottunut, että tyhmät tai heikot saavat lopulta hyvityksen kunhan pelkäävät Jumalaa, niin tässä öljyn unohtaneiden neitojen ajattelemattomuutta ei kompensoinut mikään. Luonnollisesti semi-konservatiiviselta ja varsin pragmaattiselta opettajalta oli turha kysyä mitään asiasta.

Mielestäni koko kymmenen neitsyen tarinassa on jotain samanaikaisesti puistattavaa. Sulhanen saa vitkutella aikansa, mutta morsiamen kuuluu olla aina valmiina. Kai tällä tarinalla sitten tarkoitetaan sitä äkkinäistä "toista tulemista".

Hauskasti kaksi jo tässä keskustelussa mainittua raamatun kohtaa ovat vedonneet myös minuun vahvasti. Viimeisen vuoden aikana enemmän tämä tarina kymmenestä neitsyestä pyrkimässä sulhasensa luokse. Kirjoitinkin tästä jokin aika sitten lyhyesti englanninkieliselle puolelle viitaten frater Nefastoksen blogikirjoitukseen. Näen tässä kertomuksessa esitettävän riittävän mortifikaation jälkeistä mahdollisuutta lähestyä pyhää avioliittoa — elävää ja pysyvää yhteyttä buddhiin. Tässä koitoksessa etenemään kykenevät puhdistuksen läpikäyneet yksilöt ymmärtävät myös tuoda öljyn mukanaan. Palava neste assosioituu elämänvoimaan ja mieleeni piirtyy kivikouruja pitkin kulkevat laavavirtaukset. Raamatun kertomus johdattaa jonnekkin omaan elävään kuvastoon. Mihin sitten tämän kuvaston liittää omassa elämänrakenteessa on jokaisen oma asia. Kertomukseen voisi varmasti syventyä vielä antoisamminkin pohtimalla noiden neitsyiden lukumäärää.

Tämä buddhi tai kristus teema on näkynyt myös kiinnostuksessani ristinkärsimykseen, jota on tullut lähestyttyä mm. alttaritaulun valmistuksen muodossa. Työ on kumminkin vielä kesken, joten en halua avata (tai sulkea) suhtautumistani aiheeseen liikaa, mutta mielenkiintoista hahmoitella mikä yhteys tuolla ristinhahmolla, sydämmellä ja jostain syystä teokseen mukaan tulleiden vesica piscis kehien yhdistymisillä ja leikkauspisteillä on.

Myös Gethsemanen puutarhaa olen lähestynyt ennemminkin taiteen kuin Raamatun kautta. Arkhip Kuindzhin teoksessa Christ in the Garden of Gethsemane on mielenkiintoinen rinnastus seuraavan päivän auringon peittäviin tapahtumiin Golgatalla. Molempina hetkinä valo on kaikonnut, mutta kenties eri syistä? Ensimmäinen on ulkoisen rauhallinen, mutta täynnä yksinäisyyttä tai hiljaista epätoivon huutoa, kun taas Golgatalla raivoaa myrsky ja ulkoa päin aiheutetaan mitä sietämättömintä tuskaa, mutta ristiinnaulitun sisäinen rauha on ottamassa paikkaansa. Mielenkiinnolla jään odottelemaan sodalis Obnoxionin artikkelia Gethsemaneen liittyen.

Taas saa hävetä silmät päästään omia pintaliito-tekstejään. Hienoa tulkintaa Smaragd!

Kavi wrote:Taas saa hävetä silmät päästään omia pintaliito-tekstejään. Hienoa tulkintaa Smaragd!

Raamatunkin tarinat on hyviä siinä että niitä voi tulkita monella tapaa, mikä mahdollistaa sen hetkisten itselle olennaisten asioiden käsittelyn. Vaikkei se sitten menisikään hirveän syvälle, niin silti edes jotain kuvaa saadaan peilistä esiin ja se on jo arvokasta.

Piti hetki miettiä vaivunko hiljaisuuteen vai kommentoinko.Ei ole helppo todeta,tai jos totta puhutaan niin rehellisesti myöntää,että tietämykseni raamatusta on näin olematonta.Mutta täällähän ollaan oppimassa ja kehittymässä ihmisenä eli paras vain todeta asiat kuten ne ovat.

Viimeaikaiset raamatun tutkimukseni ovat olleet tasoa Disneyn "Egyptin Prinssi" tai "Joosef - unten kuningas", piirretty sekin.En voi kuitenkaan väittää etteivätkö molemmat näistä ole ihan mukavia katsoa.

Ehkä lapsuuden herätys-kokouksista on jotain epämääräistä jäänyt mieleen,mutta ne ovat tunnepitoisia asioita.Näytän edelleen suhtautuvan kristinuskon tarinoihin (niihin joita muistan) aika tunteella.Jännä juttu.

Googlasin teidän suosikkeja ja hyvin hataria on muistikuvat jos niitä edes oli.Ilmestyskirjaan voisin tutustua. Minulle voi antaa leffa/kirjavinkkejä joiden avulla voisin päästä alkuun,olisi mukavaa.

Loistavia kohtia olisi tosiaan monia. Puhuttelevin kuitenkin on varmaan toisen Mooseksen kirjan exodusta edeltävät vitsaukset, joissa Egyptiä koetellaan mm. luonnonmullistuksin ja lopulta esikoisten kuolemalla. Suhtautuminen tarinaan on melko tunnepohjainen, enkä osaa paremmin perustella miksi juuri se on niin merkittävä. Tähän luultavasti vaikuttaa monitulkinnaisuus(taas), luonnonvoimat jumaluuden ilmentäjinä, Saatana/Jumala-yhteys ykseyden alaisuudesssa, Jahven järjettömyys, tasavertaisuus jumalan edessä, Samael ja tuhannet muut tekijät. Mitä enemmän asiaa miettii sitä enemmän kysymyksiä herää.