Pohdintoja pääsiäisajasta

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
Locked
Numinous
Posts: 38
Joined: Sun Dec 18, 2016 8:01 pm

Pohdintoja pääsiäisajasta

Post by Numinous »

Herättääkö käsillä oleva pääsiäisaika arvon kanssakeskustelijoissa erityisiä ajatuksia tai tuntemuksia? Kristityille nämä ovat vuoden pyhimmät päivät, maallistuneille ihmisille pari ylimääräistä vapaapäivää, mutta entä ihmiselle, jonka symbolimaailma kiinnittyy kristilliseen narraatioon, mutta näkökulma perinteisiin doktriineihin, kuten sijaissovitukseen on kriittinen?

Passiokertomukset ovat luoneet ympärilleen mittavan korkeakulttuurisen taidemuodon ja mikäli tämä puhuttelee, niin näinä päivinä mahdollisuudet korkeatasoisten musiikkiesitysten kuulemiseen ovat erinomaiset. Mikäli evankeliumien kärsimyshistoriaan löytää jonkin itselleen sopivan tulokulman, niin varmaan näihinkin teoksiin. Kiinnostaisikin kuulla, minkälaisia tulokulmia ihmisllä mahdollisesti on.

Itseäni viehättää passiokertomuksissa pahan väistämättömyys. Kerran aiemmin jotain ajatuksiani Juudaksesta kirjoitinkin, mutta kirjoitetaan uudestaan. Kristillisessä teologiassa klassinen ratkaisematon kysymys on, miksi Jumala sallii pahan. Minusta vastaus on ilmeinen: se, mitä me kutsumme pahaksi on olemassa aivan vissistä syystä. AT:n näkökulma lienee jonkin verran pessimistisempi, mutta minusta on aivan selvää, että Jumala ei vain ikään kuin "salli" kun pahoja asioita tapahtuu kuin itsestään, vaan hän on myös niiden alkusyy. Tämä on minusta filosofinen välttämättömyys, jota kristillinen teologia ei kykene myöntämään.

Passiokertomuksissa tämä pahan välttämättömyys tulee hyvin selvästi esiin. Jotta Jeesus voisi kuolla ristillä, on väistämätöntä, että hänet kavalletaan, tuomitaan ja teloitetaan. On selvää, ettei Jumalalla olisi ollut mitään velvollisuutta järjestää asioita näin. Jeesus olisi voinut vaikkapa kuolla tapaturmaisesti tai tehdä itsemurhan, mutta jostakin syystä tämä entiteetti halusi järjestää asiat niin, että hänen poismenonsa tapahtuu inhimillisen ja demonisen pahuuden kautta, kun evankeliumit kertovat saatanan menneen Juudakseen viimeisellä ehtoollisella.

Minä uskon tähän kätkeytyvän esoterisen opetuksen, joka ei välttämättä ollenkaan vastaa Jeesuksen itsensä saati evankelistojen opetusta, mutta joka nousee niistä kosmologisista välttämättömyyksistä, mitä nämä kertomukset ilmentävät: kaikki ne voimat, jotka operoivat makrokosmoksessa, operoivat myös mikrokosmoksessa ja kaikki ne palvelevat jotakin osasta tässä kokonaisuudessa. Jonkun rooli on väistämättä olla Juudas.

Mel Gibsonin Passion of the Christ elokuvaa pidän edelleen erittäin puhuttelevana. Alussa on Raamatun ulkopuolelta, juutalaisesta pääsiäistraditiosta tuleva sananvaihto Maria Magdaleenan ja Neitsyt Marian välillä, jossa ensimmäinen kysyy miten tämä päivä eroaa musita päivistä ja jälkimmäinen vastaa, että ennen olimme orjia, mutta nyt olemme vapaita. Tätä ajatusta tuskin on vaikea integroida vasemman käden polkuun. Koko elokuvan voi nähdä allegoriana pahuuden väistämättömyydestä ja siitä miten sekin loppuviimeksi palvelee korkeampia päämääriä. Intiastahan löytyy tämänkaltaista ajattelua aghorien keskuudesta, mistä muistaakseni on palstalla puhuttukin.

Pääsiäisen kristillisestä näkökulmasta suurin tapahtuma on tietysti Jeesuksen ylösnousemus. Tämäkin on helppo nähdä hengellisenä allegoriana, jossa pelottomuus kuoleman edessä ja rohkeus astua tuonelaan on lopulta ainoa tie tuonelan herraksi. Vaikeampi kysymys on, mitä ajatella ruumiin ylösnousemuksesta. Minun maailmankuvani kannalta ei ole mitenkään mahdotonta ajatella, että Jeesuksen sielu todella palasi takaisin ruhjottuun ruumiseen ja että hän oli sen sortin avatar, joka kykeni kulkemaan ruumiillisessa muodossa hautaluolan seinän läpi. Kuitenkin minusta tämän ruumiillisen kuolemattomuuden pitäminen ultimaattisena päämääränä on jotenkin häiritsevää. Vallitseva kristillinen opetus muotoutui sellaiseksi, että alettiin uskoa konkreettiseen yleiseen ruumiiden ylösnousemukseen, mutta jo Uuden testamentin kirjoituksista käy ilmi, että osa kristityistä ei tähän uskonut ja Jeesuksen oma opetus Lasaruksen kuolleista herättämisessä painottaa sitä, että usko on todellinen kuolleistaherääminen. Ehkä Jeesus halusi asettaa riman aloitteleville maageille riittävän korkealle. :D
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Pohdintoja pääsiäisajasta

Post by Nefastos »

Monia erittäin kiinnostavia aiheita tässä, ja monella tapaa Azazelin Tähden moraalifilosofiselle & teologiselle tarkastelulle olennaisia. Pääsiäismysteereissä ne tosiaan muodostavat melkoisen yhteen kietoutuvan sikermän.
Numinous wrote:Herättääkö käsillä oleva pääsiäisaika arvon kanssakeskustelijoissa erityisiä ajatuksia tai tuntemuksia? [...] Passiokertomukset ovat luoneet ympärilleen mittavan korkeakulttuurisen taidemuodon ja mikäli tämä puhuttelee, niin näinä päivinä mahdollisuudet korkeatasoisten musiikkiesitysten kuulemiseen ovat erinomaiset. Mikäli evankeliumien kärsimyshistoriaan löytää jonkin itselleen sopivan tulokulman, niin varmaan näihinkin teoksiin. Kiinnostaisikin kuulla, minkälaisia tulokulmia ihmisllä mahdollisesti on.


Omassa mystis-kristillisessä tai ruusuristiläisessä vaiheessani nuorena, kun yritin parhaani mukaan elää "oikean käden tien" okkultistin elämää, voisi sanoa että tietynlainen kirjallisuus oli ruokani ja juomani vastaavasti kristillis-hengellinen klassinen musiikki. Ennen kaikkea Bachilta olen saanut & yhä saan niin valtavasti tässä suhteessa, että voidaan sanoa hänen opettaneen minulle enemmän kristillisyydestä & Jumalasta kuin ehkä mikään kirja tai elämänkokemus.

Tästä seuraa valitettavasti sellainen lieveilmiö, että koska nämä asiat todellakin ovat minulle "pyhiä" (so. pyhiin tuntemuksiin johdattajia), passiotaide tuntuu helposti falskilta kun väistämättä huomaa, ettei esiintyjillä nykymaailmassa välttämättä juuri ole sisäistä kosketuspintaa tekstiin, vaan esitys on ehkä enemmän virtuositeetin suoritus.

Numinous wrote:Itseäni viehättää passiokertomuksissa pahan väistämättömyys. Kerran aiemmin jotain ajatuksiani Juudaksesta kirjoitinkin, mutta kirjoitetaan uudestaan. Kristillisessä teologiassa klassinen ratkaisematon kysymys on, miksi Jumala sallii pahan. Minusta vastaus on ilmeinen: se, mitä me kutsumme pahaksi on olemassa aivan vissistä syystä. AT:n näkökulma lienee jonkin verran pessimistisempi, mutta minusta on aivan selvää, että Jumala ei vain ikään kuin "salli" kun pahoja asioita tapahtuu kuin itsestään, vaan hän on myös niiden alkusyy. Tämä on minusta filosofinen välttämättömyys, jota kristillinen teologia ei kykene myöntämään.


Riippuu jumalakuvasta. Jos ajatellaan persoonallista Jumalaa (jollaiseen en usko) kristillisessä mielessä, niin luonnollisesti hän ei voi olla muuta kuin myös pahan alkusyy ja ehdottamasi tulkinta on todellakin melko lailla filosofinen välttämättömyys.

Numinous wrote:Mel Gibsonin Passion of the Christ elokuvaa pidän edelleen erittäin puhuttelevana. Alussa on Raamatun ulkopuolelta, juutalaisesta pääsiäistraditiosta tuleva sananvaihto Maria Magdaleenan ja Neitsyt Marian välillä, jossa ensimmäinen kysyy miten tämä päivä eroaa musita päivistä ja jälkimmäinen vastaa, että ennen olimme orjia, mutta nyt olemme vapaita. Tätä ajatusta tuskin on vaikea integroida vasemman käden polkuun. Koko elokuvan voi nähdä allegoriana pahuuden väistämättömyydestä ja siitä miten sekin loppuviimeksi palvelee korkeampia päämääriä. Intiastahan löytyy tämänkaltaista ajattelua aghorien keskuudesta, mistä muistaakseni on palstalla puhuttukin.


Aghoreista on uskoakseni nykyään enemmän puhetta kuin varsinaista ymmärrystä. Nimi merkitsee pelon jättämistä, ja kyse ymmärtääkseni ei ole pahan ylevöittämisestä, vaan nimenomaan Jumalan absoluuttisuuden oivaltamisen kivuliaasta ponnistuksesta (joka, nota bene, voi aina helposti myös alkaa pahentua & muodostaa välineistä itsetarkoituksen).

Hindulaiseen kulttuuriin liittyy myös eräs olennaisen tärkeä asia joka meiltä puuttuu, nimittäin yleinen usko tekojen universaaliin luonteeseen eli karmaan. Tämä on sellainen varsin absoluuttinen avain, joka lännestä vielä puuttuu. Valtaosa pahaan liittyvästä pulmallisuudesta putoaisi saman tien pois, mikäli meillä olisi tuo usko siihen, ettemme voi tehdä pahaa joutumatta itse vastaavasti kohtaamaan pahaa; ja että kaikki karma sitoo meitä nimenomaan siihen kiduttavaan ikuisen elämän pyörään, joka on absoluuttisen Jumalan täydellisen kohtaamisen poissaoloa.

Numinous wrote:Kuitenkin minusta tämän ruumiillisen kuolemattomuuden pitäminen ultimaattisena päämääränä on jotenkin häiritsevää.


Eksoteerisesti ihmisillä voi tosiaan olla sellainen (salainen) kokemus, että nimenomaan kuolemattomuus on tässä ultimaattinen päämäärä. Mutta mielestäni koko ylösnousemuskertomus, tai mestarien elämät ylipäänsä, kertovat aivan toisentyyppisestä asiasta. Ikään kuin elämän ikeestä, ei kuoleman; niin että kyseessä ei ole kuoleman jälkeinen uusi kuolemattomuus, vaan pyhään (merkityksen ml. rakkauden & totuudellisuuden absoluuttisesti kyllästämään) elämään kuuluva automaattinen ajan ulkopuolisuus. Esoteerisen symbolismin valossa koenkin, että Jeesuksen ristiinnaulitseminen & sovitusuhri oli ennen kaikkea hänen elämänsä aineellisessa maailmassa; että risti kiduttavine vastakohtaisuuksineen merkitsee inhimillistä persoonallisuutta. Mestarista siis ei tule kuolematonta, vaan hänen kuolemattomuutensa ainoastaan paljastuu.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Numinous
Posts: 38
Joined: Sun Dec 18, 2016 8:01 pm

Re: Pohdintoja pääsiäisajasta

Post by Numinous »

Nefastos wrote:Mestarista siis ei tule kuolematonta, vaan hänen kuolemattomuutensa ainoastaan paljastuu.
Kiitos tästä! Erinomaisesti kiteytetty ajatus. Jeesus käyttää itsestään monta kertaa, etenkin Johanneksen evankeliumissa nimitystä "se, joka on". Miten se, joka on, voisi tuhoutua? Näinhän kristillinen teologiakin opettaa: Kuolema ei voinut pitää sisässään Jumalaa, siksi sen oli pakko sylkeä Kristus ulos. On tässä kieltämättä aika paljon pohdittavaa ja analogiaa myös esoteerikolle, joka käy läpi purgaatiota tämän häilyväisen maailman hampaissa etsien omaa autenttista olemistaan ja aktualisaatiotaan. Mainiota!
Mustafa
Posts: 24
Joined: Sun Nov 17, 2013 8:04 pm

Re: Pohdintoja pääsiäisajasta

Post by Mustafa »

Pääsiäinenhän on perinteistä ihmisuhrauksen aikaa kuten kristillisessä kulttuurissa hyvin tiedetään. Itselle tulee lähinnä mieleen nokialaisen nuorisotyöntekijän Markku Mallatin ratkaisemattomaksi jäänyt surma pitkäperjantailta 1996.
Numinous
Posts: 38
Joined: Sun Dec 18, 2016 8:01 pm

Re: Pohdintoja pääsiäisajasta

Post by Numinous »

Mustafa wrote:Pääsiäinenhän on perinteistä ihmisuhrauksen aikaa kuten kristillisessä kulttuurissa hyvin tiedetään. Itselle tulee lähinnä mieleen nokialaisen nuorisotyöntekijän Markku Mallatin ratkaisemattomaksi jäänyt surma pitkäperjantailta 1996.
Tähän on ehkä kommentoitava, kun tuossa yllä kirjoitin pahuuden välttämättömyydestä ja Juudaksen roolista, että ihmisten tappaminen muuten vain, mitä kyllä myös on ollut satanismin parissa, ei ole sellaista vasemman käden hengellisyyttä, mitä itse pitäisin jotenkin hyödyllisenä. Näen Juudaksen roolin nimenomaan niin, että hän joutui sellaiseen tehtävään, jossa hänen piti toimia kuten hän toimi. Kolmen vuoden aikana hän ehti myös edistää Jeesuksen sanomaa ja osaltaan hänen paha tekonsa tänä päivänä saarnaa ihmisille jotain hyvää. Ennen kaikkea näen Juudaksen tarinan allegoriana näistä ristikkäisistä motivaation suunnista, jotka jokaisessa ihmisessä on. Hengelliseksi kasvuksi käsitän sen, että ihminen ymmärtää oman paikkansa kosmoksessa ja hallitsee itsessään sekä tuho- että luomisvoimat ja käyttää kumpaakin silloin kun niiden aika on. Tästä näkökulmasta oikeastaan pahuus voi olla yhtä lailla sitä että tuhoaa tarpeettomasti kuin sitä että ei osaa käyttää näitä voimia silloin kun niiden paikka olisi.

Kaiken kaikkiaan tosin käsitteet hyvä ja paha ovat sangen hankalia käyttää tällaisessa yhteydessä.
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Pohdintoja pääsiäisajasta

Post by obnoxion »

Itse en ole erityisen seremoniallista tyyppiä, ja vaikka juhlapyhien merkitykset sekä viettotavat teorian tasolla kiinnostavat, käytännössä olen niihin osallistumisen kokenut yleensä vaivalloiseksi. Kuten muinakin juhlapyhinä, myös pääsiäisen aikaan merkittävimpiä hengellisiä vaikutelmia saan yksin luontoa tarkkaillen
Mustafa wrote:Pääsiäinenhän on perinteistä ihmisuhrauksen aikaa kuten kristillisessä kulttuurissa hyvin tiedetään. Itselle tulee lähinnä mieleen nokialaisen nuorisotyöntekijän Markku Mallatin ratkaisemattomaksi jäänyt surma pitkäperjantailta 1996.
Selvittämättömien murhien pohdinnalle on paremmin sopivia alustoja, esimerkiksi tässä: http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=22297
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
RaktaZoci
Posts: 307
Joined: Tue Feb 05, 2013 10:32 pm
Location: Salo

Re: Pohdintoja pääsiäisajasta

Post by RaktaZoci »

Palailen nyt hieman myöhään tähän aiheeseen, mutta tarvitsen yleensä ns. miettimisaikaa asioille kunnes olen kykenevä muotoilemaan ajatuksiani sanoiksi. Katselin viime viikonloppuna (pääsiäisviikonloppu) Johanneksen evankeliumista tehtyä elokuvaa. Halusin nostaa keskusteluun hieman erilaisen siinä esiintulevan asian, jota mielestäni ei ollut vielä tässä keskustelussa käsitelty.

Elokuvassa esitettiin kuinka Jeesus paransi miehen, joka oli ollut yli 30 vuotta sairaana ja sanoi tälle: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele." Mies tervehtyi ja teki kuten Jeesus oli sanonut. Myöhemmin kuitenkin juutalaiset oppineet puuttuivat hänen toimeensa ja sanoivat, ettei sapattina saa kantaa mattoa (vuodetta), koska se lasketaan työksi (!) Mieheltä he saivat kuulla, että Jeesus oli hänet parantanut ja lähestyivät häntä joukkona vaatien selitystä. Hän oli nimittäin tehnyt työtä (parantanut) sapattina, joka oli anteeksiantamatonta.

Tästä kohtauksesta tuli mieleeni uusi vastakkainasettelu, mutta tällä kertaa toisinpäin. Eivätkö nykyään nimenomaan kristityt ole samanlaisia kalkkeutuneita konservatiiveja, jotka eivät voi sopeutua mihinkään uuteen ja erilaiseen, kuten juutalaiset tässä esimerkissä olivat? Mitä jos nyt tulisi joku henkilö, joka väittäisi olevansa jumalan poika ja käyttäytyisi kuin Jeesus (evankeliumin mukaan) oli käyttäytynyt? Tätä tuskin katsottaisiin hyvällä. Kaiken tämän takana oli ajatukseni, että vaikka kristityt vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen lukevat näitä tarinoita ja puhuvat niistä, tuntuu kuin he olisivat kokonaan unohtaneet mitä niissä sanotaan.

Itselleni P.Ervastin kirja Johanneksen evankeliumista on ollut merkityksellinen ja ennen kaikkea sen ajatus, että koko evankeliumi voisikin olla metafyysinen teksti. Tässä mielessä ketjun aloittajan maininta mikro- ja makrokosmoksen yhteydestä tulee jälleen myös merkitykselliseksi.
die Eule der Minerva beginnt erst mit der einbrechenden Dämmerung ihren Flug.
-Hegel
Locked