Jumalan persoonallisuus ja persoonattomuus
Posted: Fri Mar 10, 2017 1:19 pm
Kuten olen sanonut aiemmassa viestiketjussa, vaikka edustan jokseenkin hindulaisuuden monenkirjavasta perinteestä ensisijaisesti Gaudia-Vaishnavismia, joka kuuluu ortodoksisen vaishnavismin sisäisiin suuntauksiin, tutkittuani hindulaisia tekstejä suomeksi ja englanniksi monista näkökulmista tulin kuitenkin siihen lopputulokseen luettuani paljon Krishna-tietoisuus liikkeen kirjallisuutta, että Krishna on Jumalan korkein maskuliininen persoonallisuus.
Jotkut väittävät, että Jumala ei voi olla persoona eli henkilö. Tämä johtuu siitä, että ihmiset ajattelevat virheellisesti käsitettä persoona/henkilöllisyys rajallisesta ihmispersoonan käsitteestä käsin.
Jumala on kyllä tavallaan persoona eli henkilö mutta Hänen persoonallisuutensa ja henkilöllisyytensä ei rajoita Häntä, toisin kun meidän rajallisten ihmisten persoonallisuus rajoittaa meitä.
Kun Jumala inkarnoituu ihmiseksi ihmisten joukkoon, Hän esiintyy persoonana ja joskus ihmisen silmin saattaa vaikuttaa, että Hän olisi kuin rajallinen ihminen, mutta tämä on vain teatteria.
Jumala käyttäytyy eri persoonallisuuksissa eri tavalla, mutta ei siksi, että persoonallisuus rajoittaisi Häntä, vaan koska Hän haluaa käyttäytyä eri tilanteissa eri tavalla, koska eri persoonallisuuksilla on eri tehtävät ja Hän haluaa kokea myös inhimillisiä tuntemuksia ihmisenä.
Raamatussa sanotaan, että Jeesukselle karttui iän myötä viisautta. Ateistit ja muut sen tapaiset ihmiset esittävät kysymyksen: Miten kaikkivoipalle ja kaikkitietävälle Jumalalle voi kertyä viisautta ja tietoa?
Herra Rama tunsi hyvin paljon inhimillisen omaisia tunteita. Ramayana kertoo tästä.
Krishna taas nuorena nähdessään kerran peilikuvansa ihastui omaan kuvajaisensa kauneuteen niin kuin Narkissos ja oli olevinaan kuin ei tuntisi omaa peilikuvaansa ja ihmetteli kuka noin kaunis olento on. Tämän tapahtuman syvällinen merkitys on se, että Jumala on niin kaunis, että edes Hän ei käsittäisi omaa kauneuttaan. Kyllä Hän tiesi, että peilissä näkyvä hahmo oli Hän. Hän vain teeskenteli leikillään, ettei tunnistaisi kuvajaista. Viralliset Krishnan elämästä kertovat kirjoitukset kertovat tästä.
Kyse ei ole siitä, että Jumala olisi jotenkin persoonallisuuden rajoittama. Nämä ovat vain Hänen leikkejään. Hän leikkii kuin olisi tavallinen ihminen.
Sikhien pyhässä kirjassa Guru Granth Sahibissa sanotaan myös, että Jumala on läsnä omassa valtakunnassaan kaikkialla läsnä olevana henkenä ja lukemattomissa persoonallisuuksissa.
Guru Granth Sahibin ensimmäinen luku Japji Sahib on suomennettu.
Japji Sahibin 26.säkeessä mainitaan Krishna, kun puhutaan Jumalasta:
”Korvaamattomat ovat Hänen hyveensä, hankkeensa.
Korvaamattomat ovat Hänen anteliaisuutensa, Hänen varastonsa.
Korvaamaton on se ihminen, joka elää Hänen hyveistään.
Korvaamattomat ovat rakkaus Häneen sekä sulautuminen Nimeen.
Korvaamattomat ovat Hänen lakinsa, oppinsa ja oikeutensa.
Korvaamattomat ovat Hänen runsautensa ja siunauksensa.
Korvaamattomat ovat Hänen lakinsa ja määräyksensä.
Kaikkeus on korvaamattomista korvaamattomin.
Veedat ja Puranat yrittävät arvioida Kaikkeutta,
Lukeneet yrittävät kuvailla Kaikkeutta parhaansa mukaan.
Brahmat ja Indrat puhuvat Hänestä.
Gopi-maitotytöt ja Krishnat puhuvat Hänestä.
Shivat ja Shiddhat, ihmeiden tekijät, puhuvat Hänestä.
Buddhat puhuvat Hänestä.
Demonit ja puolijumalat puhuvat Hänestä.
Puolijumalat, miehet, näkijät ja Hänen palvelijansa puhuvat Hänestä.
Monet puhuvat, ja monet ovat jo puhuessaan jättäneet maailman.
Jos Luoja loisi jopa luomakunnan verran lisää olentoja,
Ei kukaan heistäkään pystyisi kuvailemaan Hänen ääriään.
Luoja on niin suuri kuin itse tahtoo.
Oi Nanak! Hän itse ainoastaan tietää suuruutensa.
Jos joku leveäsuu sanoo pystyvänsä kuvailemaan Luojan,
Julista hänet hölmöistä hölmöimmäksi.”
Luettuani tuon säkeen Guru Granth Sahibista, huomasin, että Jumalaa kuvataan persoonattomuusfilosofien tavoin ylipersoonallisena, mutta huomioni kiinnittyi siihen, että Krishna on ainoa yksittäinen henkilö joka esitetään monikossa. Muut mainitut olennot ovat monikollisia aina tai toisinaan, mutta joka universumissa, jossa on Maapallo ja jonne Jumala inkarnoituu, on vain yksi Krishna.
Keskusteltuani sikhikirjoituksia tuntevan henkilön kanssa, hän mainitsi, että sikhien pyhissä kirjoituksissa sanotaan suoraan, että Jumala, josta sikhit käyttävät toisinaan nimitystä Waheguru (Ihmeellinen opettaja), on hän jolla on sininen iho ja joka soittaa huilua. Tämä ja sikhiläisyyden perustajan Guru Nanakin kirjoittama Japji Sahib viittaavat siihen, että Krishna on korkein.
Laitan vielä linkin YouTubeen, jossa on video eri hindulaisuuden kirjoituksista jossa Krishna esitetään korkeimpana. Tarkoitukseni ei ole kumota tai kyseenalaistaa kenenkään uskomuksia. Haluan vain perustella perinpohjaisesti omat uskomukseni.
https://www.youtube.com/watch?v=EZqcMAoDYZs
Jotkut väittävät, että Jumala ei voi olla persoona eli henkilö. Tämä johtuu siitä, että ihmiset ajattelevat virheellisesti käsitettä persoona/henkilöllisyys rajallisesta ihmispersoonan käsitteestä käsin.
Jumala on kyllä tavallaan persoona eli henkilö mutta Hänen persoonallisuutensa ja henkilöllisyytensä ei rajoita Häntä, toisin kun meidän rajallisten ihmisten persoonallisuus rajoittaa meitä.
Kun Jumala inkarnoituu ihmiseksi ihmisten joukkoon, Hän esiintyy persoonana ja joskus ihmisen silmin saattaa vaikuttaa, että Hän olisi kuin rajallinen ihminen, mutta tämä on vain teatteria.
Jumala käyttäytyy eri persoonallisuuksissa eri tavalla, mutta ei siksi, että persoonallisuus rajoittaisi Häntä, vaan koska Hän haluaa käyttäytyä eri tilanteissa eri tavalla, koska eri persoonallisuuksilla on eri tehtävät ja Hän haluaa kokea myös inhimillisiä tuntemuksia ihmisenä.
Raamatussa sanotaan, että Jeesukselle karttui iän myötä viisautta. Ateistit ja muut sen tapaiset ihmiset esittävät kysymyksen: Miten kaikkivoipalle ja kaikkitietävälle Jumalalle voi kertyä viisautta ja tietoa?
Herra Rama tunsi hyvin paljon inhimillisen omaisia tunteita. Ramayana kertoo tästä.
Krishna taas nuorena nähdessään kerran peilikuvansa ihastui omaan kuvajaisensa kauneuteen niin kuin Narkissos ja oli olevinaan kuin ei tuntisi omaa peilikuvaansa ja ihmetteli kuka noin kaunis olento on. Tämän tapahtuman syvällinen merkitys on se, että Jumala on niin kaunis, että edes Hän ei käsittäisi omaa kauneuttaan. Kyllä Hän tiesi, että peilissä näkyvä hahmo oli Hän. Hän vain teeskenteli leikillään, ettei tunnistaisi kuvajaista. Viralliset Krishnan elämästä kertovat kirjoitukset kertovat tästä.
Kyse ei ole siitä, että Jumala olisi jotenkin persoonallisuuden rajoittama. Nämä ovat vain Hänen leikkejään. Hän leikkii kuin olisi tavallinen ihminen.
Sikhien pyhässä kirjassa Guru Granth Sahibissa sanotaan myös, että Jumala on läsnä omassa valtakunnassaan kaikkialla läsnä olevana henkenä ja lukemattomissa persoonallisuuksissa.
Guru Granth Sahibin ensimmäinen luku Japji Sahib on suomennettu.
Japji Sahibin 26.säkeessä mainitaan Krishna, kun puhutaan Jumalasta:
”Korvaamattomat ovat Hänen hyveensä, hankkeensa.
Korvaamattomat ovat Hänen anteliaisuutensa, Hänen varastonsa.
Korvaamaton on se ihminen, joka elää Hänen hyveistään.
Korvaamattomat ovat rakkaus Häneen sekä sulautuminen Nimeen.
Korvaamattomat ovat Hänen lakinsa, oppinsa ja oikeutensa.
Korvaamattomat ovat Hänen runsautensa ja siunauksensa.
Korvaamattomat ovat Hänen lakinsa ja määräyksensä.
Kaikkeus on korvaamattomista korvaamattomin.
Veedat ja Puranat yrittävät arvioida Kaikkeutta,
Lukeneet yrittävät kuvailla Kaikkeutta parhaansa mukaan.
Brahmat ja Indrat puhuvat Hänestä.
Gopi-maitotytöt ja Krishnat puhuvat Hänestä.
Shivat ja Shiddhat, ihmeiden tekijät, puhuvat Hänestä.
Buddhat puhuvat Hänestä.
Demonit ja puolijumalat puhuvat Hänestä.
Puolijumalat, miehet, näkijät ja Hänen palvelijansa puhuvat Hänestä.
Monet puhuvat, ja monet ovat jo puhuessaan jättäneet maailman.
Jos Luoja loisi jopa luomakunnan verran lisää olentoja,
Ei kukaan heistäkään pystyisi kuvailemaan Hänen ääriään.
Luoja on niin suuri kuin itse tahtoo.
Oi Nanak! Hän itse ainoastaan tietää suuruutensa.
Jos joku leveäsuu sanoo pystyvänsä kuvailemaan Luojan,
Julista hänet hölmöistä hölmöimmäksi.”
Luettuani tuon säkeen Guru Granth Sahibista, huomasin, että Jumalaa kuvataan persoonattomuusfilosofien tavoin ylipersoonallisena, mutta huomioni kiinnittyi siihen, että Krishna on ainoa yksittäinen henkilö joka esitetään monikossa. Muut mainitut olennot ovat monikollisia aina tai toisinaan, mutta joka universumissa, jossa on Maapallo ja jonne Jumala inkarnoituu, on vain yksi Krishna.
Keskusteltuani sikhikirjoituksia tuntevan henkilön kanssa, hän mainitsi, että sikhien pyhissä kirjoituksissa sanotaan suoraan, että Jumala, josta sikhit käyttävät toisinaan nimitystä Waheguru (Ihmeellinen opettaja), on hän jolla on sininen iho ja joka soittaa huilua. Tämä ja sikhiläisyyden perustajan Guru Nanakin kirjoittama Japji Sahib viittaavat siihen, että Krishna on korkein.
Laitan vielä linkin YouTubeen, jossa on video eri hindulaisuuden kirjoituksista jossa Krishna esitetään korkeimpana. Tarkoitukseni ei ole kumota tai kyseenalaistaa kenenkään uskomuksia. Haluan vain perustella perinpohjaisesti omat uskomukseni.
https://www.youtube.com/watch?v=EZqcMAoDYZs