Materiaaliset tavoitteet ja henkisyys

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Materiaaliset tavoitteet ja henkisyys

Post by Nefastos »

Perinteisen teosofian ihanteet ovat usein jossain määrin asketistisia - vaikkakin se mitä itse kukin kirjoittaja askeettisuudella tarkoittaa tuntuu myötäilevän sitä, mistä hän henkilökohtaisesti on ja ei ole valmis luopumaan. Eilen tuli kuitenkin eräästä Pekka Ervastin artikkelista vuodelta 1907 vastaan yllättävänkin vahva kannanotto, joka kuuluu seuraavasti:
Jumalan valtakunnan salaisuudet wrote:Eikö köyhyys itse asiassa ole jonkinmoista vanhurskautta? Köyhä ihminen ei ainakaan ole tilaisuudessa olemaan kenenkään herra, vaan hän on oman asemansa kautta "kaikkien palvelija" (Matt. ev. 20:26). [...] Ja me tiedämme, niinkuin teosofia meille opettaa, että jokainen vihitty opetuslapsi, jokainen oppilas, joka on otettu vastaan salaisen, valkoisen veljeskunnan jäseneksi, hän elää vapaaehtoisessa köyhyydessä. Olkoon hänen käytettävänään mitä rikkauksia tahansa, hän tosiaan tunnustaa, ettei hän ole niiden omistaja, vaan korkeintaan niiden holhooja. Hän ei niitä käytä omiin tarkoituksiinsa, sillä hänellä ei ole mitään omia personallisia tarkoituksia, vaan hän käyttää niitä kaikkia totuuden kunniaksi ja ihmiskunnan avuksi. Niin on aina ollut, niin on ja niin on oleva.


Vaikka tuo "holhoojana toimiminen" hieman keventää asiaa, näin vahva ilmaisu on kuitenkin harvinainen, ja siinä ehkä osaltaan näkyvät Tolstoi-sympatiat & vastaavat aikansa yhteiskunnallisiin uudistuskäytäntöihin liittyvät ideat.

Kun koko ikäni, tosiaankin jo ennen 18 vuoden ikään tulemista, olen taistellut vähimmäistoimeentulosta erilaista yhteiskunnallisten tukirakenteiden kanssa, en ole jäävi ottamaan kantaa tähän "köyhyyden kohottavaan vaikutukseen":

Tietyssä mielessä se on aivan totta, nimittäin jos ihmisessä löytyy henkistä tahtoa sietää sellainen "jooga" eli ies harteilleen sälytettynä. Kuten Ervast yllä esitti, se voi kannustaa hyvin alleviivattuun nöyryyden tuntoon, joskaan ei tietysti voi siihen pakottaa. Katkeroituminen on selkeä vaara. Silti köyhyys siis ikään kuin estää luomasta rahan tuomista mahdollisuuksista itselleen näennäistä riippumattomuutta ja sitä kautta muista erottavaa norsunluutornia, eli sellaisten valmistukseen on yksi keino vähemmän. Toiseksi se on omiaan kehittämään tiukan ekonomista tajua, joka on ehdottoman tarpeellinen okkulttisessa työssä, jossa käsitellään, laaditaan & ennen kaikkea uudelleenasemoidaan energiaa. Ihminen joka tietää että hän voi laittaa menemään esimerkiksi 5,000 € sitä juuri noteeraamatta elää toisentyyppisessä jatkuvan sisäisen tarkastelun tilassa kuin henkilö, joka tietää että 5 € ylimääräinen meno vaikuttaa välittömästi peruselintarvikkeiden ostamiseen. Edellinen henkilö saattaa olla "maailmallisesti onnellisempi", mutta ei ole mahdoton ajatus, että suhteessa näkymättömään maailmaan hän juuri siksi on hieman vaikeammassa asemassa, koska ei ole oppinut kulkemaan avutta "neulansilmän läpi". Mutta, eivät toki kaikki köyhätkään: oma köyhyytensä on usein mitä helpointa kaataa muiden päälle ja elää toisten armon varassa kiitollisuutta tuntematta.

Köyhyyden kasvattavat vaikutukset ovat siis sellaisia, joihin on osattava tarttua. Ja kun on tultu tällaiseen lopputulemaan, uskoakseni ei ole mitenkään epäloogista sanoa, että aivan samaa voi sanoa myös rikkaudesta: jos ihminen siirtelee miljoonia, hänelläkin on mahdollisuus omanlaiseensa "joogaan", eli hän voi olla kykenevä tai kykenemätön tekemään tuosta elämäntavastaan sekä itseään että muita hyödyttävän henkisen harjoituksen. (Suorasti ylöspäisellä tiellä on tärkeää nimenomaan se, että harjoitus hyödyttää näitä molempia.)

Summa summarum, luulen että jälleen kerran tulemme siihen, että ainoastaan kunkin ihmisen oma vakaa itsetarkkailu ja sisäinen intuitio voi paljastaa, mikä on juuri hänelle oikea suhde materiaalisiin tavoitteisiin ja vaurauteen. Mutta tuohon itsetarkkailuun tulisi itsensä haastaa & todellakin, kuten Kenazis avausviestissä mielestäni myös esitti, kysyä onko omasta henkisyyden pyrinnöstä itse asiassa iso osa jonkinlaista salapukuista materialismia. Raha itsessäänhän on yksinkertaisesti symboli ilman mitään merkitystä; se linkittyy kuitenkin (sosiologisiin ja) psykologisiin vallantunteisiimme mitä selkeimmillä tavoilla. Ja kaikki vallan huomaamatonkin väärinkäyttö merkitsee aina muihin kohdistettua väkivaltaa.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Tähti
Posts: 219
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Materiaaliset tavoitteet ja henkisyys

Post by Tähti »

Mielenkiintoinen ajatusleikki voi olla miettiä, millaisia materiaalisia tavotteita itsellään olisi yhteiskunnassa missä ei olisi ollenkaan rahaa käytössä.


Rahalla on kuitenkin (ainakin) kaksi eri tarkoitusta nyky-yhteiskunnassa.

1. Kysynnän ja tarjonnan lain mekanismin ylläpito

Joku keino on yleensä keksitty, millä tiedetään miten paljon yhteiskunnassa on hyvä tuottaa tiettyjä tavaroita. Raha toimii nyky-yhteiskunnassa siinä tarkoituksessa.

"Esimerkiksi kuluttaja voi haluta ostaa 2 kg perunoita kun kilohinta on 1 €, mutta vain 1 kg kun kilohinta on 2 €." Tuottaja taas päinvastoin haluaa yleensä tuottaa semmoisia reilusti mistä saa rahaa hyvin, ja vähän tai ei ollenkaan semmoisia mitkä ei käy hyvin kaupaksi.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kysyntä_ja_tarjonta


2. Motivaatio-mekanismi

Esim Neuvostoliiton kommunismi ei toiminut ilmeisesti siksi kovin hyvin, koska ihmisiä ei motivoinut systeemi kovinkaan paljon. Nyky-yhteiskunnassa, kapitalismissa voi saada helposti itselleen jotain lisää kun tekee jotain lisää, voi sanoa että ahneus on siinä mielessä yksi tärkeimpiä motivaatiomekanismeja kapitalismissa. Tietty parempi että yhteiskunta toimii jotenkin kuin ei ollenkaan, Neuvostoliiton kommunismissa ei ehkä osattu hyödyntää pinnan alla kuitenkin ollutta ahneutta. Tietty motivaatiomekanismina voisi jossain yhteiskunnassa toimia halu antaa muille ja saada sitä kautta yhteiskunta pyörimään hyvin.


(Voisi sanoa kyllä, että ehkä vielä kolmanneksi luottamusmekanismi näiden lisäksi.)


Pari käytännön esimerkkiä aiheesta.


1. Inka-valtakunta


"Inkoilla ei ollut markkinataloutta tai rahaa, kauppoja tai toreja, eikä juurikaan kauppiaita. Kansalaiset saivat välttämättömyystarvikkeensa valtion varastoista, eikä mitään tarvinnut erikseen ostaa. Talouden kirjanpidossa käytettiin quipua, solmukirjoitusta, jolla voitiin merkitä tavaramääriä ja tavaroiden lajeja."
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Inkavaltakunta


Kysynnän ja tarjonnan lain toimintaan ei välttämättä tarvitse rahaa. Ilmeisesti joku tän tyyppinen toimisi, että tavaroille merkataan numero 1-5. Ykkönen jos tavaraa on todella vähän ja sen lisää tuottamista tarvitaan, viitonen jos tavaraa on paljon. Ihmiset tietäisi näin käyttää vähemmän niitä millä on pieni numero, ja tuottaa lisää. Samoin käyttää niitä reilusti, millä on iso numero. Kaikki tavarat olisi ilmaisia kaikille yhteiskunnassa.

Samoin eri töille voisi yhteiskunnassa merkata samalla tavalla, eli 1 semmoiselle työlle minkä tekeminen olisi erityisen hyödyllistä sillä hetkellä yhteiskunnan toiminnalle, ja 5 semmoiselle mihin ei tarvitsisi juuri nyt ketään. Motivaatiomekanismina olisi siis muiden auttaminen, eli että saa yhteiskunnan toimimaan hyvin. Samoin toinen motivaatiomekanismi olisi kehittyminen työssä, eli voisi kehittyä mestariksi jossain hommassa.

(Kirja Hilarion: Vision tämän idean takana)



2. Irlannin pankkilakko


"Jos näemme vanhustenhoidon vain rahakysymyksenä, se näyttää luonnollisesti niukkuuden jakamiselta. Niukkuus on kuitenkin vain illuusio, ja nyt voimme luoda silmäyksen sen läpi.

Toukokuussa 1970 Irlannissa alkoi suuri pankkilakko. Yhdessä yössä 85 prosenttia Irlannin pankkireservistä oli poissa pelistä. Taloustieteilijät olivat kauhuissaan. Kansantalouden verisuonet oli tukittu. Ihmiset hamstraisivat rahojaan. Kauppa tyrehtyisi. Työttömyys räjähtäisi.

Lakko kesti puoli vuotta. Mitä Irlannin taloudelle siis tapahtui? Ei paljon mitään. Irlannin keskuspankin yhteenvedossa todettiin, että Irlannin talous pysyi yllättävän vahvana yllättävän pitkään vaikka pankit eivät toimineet.

Miten ihmiset sitten selvisivät? Yksinkertaista: Ihmiset keksivät oman rahan. He kirjoittivat toisilleen shekkejä, jotka toimivat rahana, mutta niitä ei vain voinut lunastaa pankista. Pankkien paikalle välimiehiksi tulivat irlantilaiset pubit: ne tunsivat asiakkaansa ja tiesivät, onko asiakkaalla luottokelpoisuutta.

Näin elämä jatkui vihreällä saarella. Puolen vuoden aikana Irlannin taloudessa kiersi kotitekoista rahaa viiden miljardin punnan edestä, ja tämän kierron takaajina toimivat maan 11 000 pubia. Moni varmasti kyselikin tuolloin itseltään mihin pankkeja ylipäänsä tarvitaan.
Kun irlantilaiset pääsivät hetkeksi irti rahataloudesta, he huomasivat, että elämä ei ollutkaan niukkaa. Ihmiset löysivät toisenlaisen rikkauden, jonka lähtökohtana on, että paras turva meillä on toisissamme.

Tämän ovat oivaltaneet myös japanilaiset. Vanheneva Japani on ensimmäinen maa, joka on joutunut etsimään käytännön ratkaisuja huoltovajeeseen. He ovat luoneet järjestelmiä, jotka muistuttavat irlantilaisten toimia pankkilakon aikana."

Jani Kaaro - Kolumni: Väestö vanhenee ja se on ihan parasta
http://yle.fi/uutiset/3-9428093
Vanadís

Re: Materiaaliset tavoitteet ja henkisyys

Post by Vanadís »

Olipas mielenkiintoisia ja ajatuksia kutittelevia vastauksia tässä ketjussa, ilo lukea. Ajattelen, että tässä asiassa on tärkeintä se, mikä on oma sisäinen suhtautuminen materiaan. Onko minkään haaliminen pakonomaista, vai onko loppupeleissä kaikki tavara sellaista, josta olisi ihan helppo luopua. Eli yritän ainakin omassa toiminnassa haistella sitä, onko suhtautuminen johonkin materiaaliseen sellaista, että se vetää kuin magneetti puoleensa. Jos, niin sitten pitää vähän miettiä uusiksi sitä tavaraa tai asiaa.

Monina vuosina olen ollut töissä saadakseni varoja, jotka käytän henkis-maagisen elämän toteuttamiseen myös niin, että teen välillä matkoja maailman eri puolille kohteisiin, joilla on minulle maagista symboliikkaa tai ns. pyhiinvaellus- tai itsensäylittämishaastearvoa. Mutta noin muuten pidän rahan kanssa öyhöttämistä junttina ja yritän laittaa pienistäkin tuloista paljon hyväntekeväisyyteen.

Törmäsin eilen kaupassa tuttavaan, jonka kauppalistalla luki: lahja kummitytön 3-vuotisjuhliin, linnunsiemeniä ja banaani. Jutellessa selvisi, että hän on niin persaukinen, että tuona päivänä hänellä ei ollut varaa ostaa itselle muuta ruokaa kuin banaani - mutta silti listalla tärkeämpänä oli lintujen ruokkiminen ja lapselle lahjan ostaminen. Tästä välittyy mielestäni jotakin olennaista.
User avatar
Benemal
Posts: 562
Joined: Thu Feb 23, 2012 7:24 pm
Location: South-Fin

Re: Materiaaliset tavoitteet ja henkisyys

Post by Benemal »

Pari päivää sitten tuuli kovasti. Olen maaseudulla lomailemassa. Vanha tuttu sähkökatko keskeytti New Vegasin pelaamisen. Käsilampun tarkka sijainti oli tarkoituksella tiedossa. Luin sitten kirjaa (Iain M. Banksin "Look to Windward") kynttilän valossa noin tunnin, kunnes sähkö palautui. Tunnelma oli erikoinen ja en lukiessa ymmärtänyt miksi. Tuttu kokemus. Edellisestä vaan on jo kauan, koska systeemit kestää myrskyä aika hyvin nykyään. Vasta, kun sähkö oli tullut takaisin, tajusin että niin eristyksissä totaalisessa pimeydessä en ollut ollut niin pitkään aikaan, että en enää tiennyt miltä se tuntuu. Olisi pitänyt lähteä ulos. Harmi, ettei kaupungissa mene koskaan sähköt. Ulkoilu pimeässä kaupungissa olisi vielä paljon jännempää, kuin maalla.
Tähti
Posts: 219
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Materiaaliset tavoitteet ja henkisyys

Post by Tähti »

Tuli vastaan tämmöinen artikkeli, missä on pohdittu rikkautta aika hyvin. Aika hyvin mielestäni pohtii tuota eroa, mikä merkitys on rikkauksien hankkimisella (monesti tosi hyvä), ja rikkauksien säilyttämisellä (monesti juuri ahneuden pahimpia muotoja).


Vertauskuvana esim annettu:

"But there is a separate question that this defense ignores: regardless of whether you have earned it, to what degree are you morally permitted to retain it? The question of getting and the question of keeping are distinct. As a parallel: if I come into possession of an EpiPen, and I encounter a child experiencing a severe allergic reaction, the question of whether I am obligated to inject the child is distinguishable from the question of whether I obtained the pen legitimately."

https://www.currentaffairs.org/2017/03/ ... to-be-rich
Locked