Jumalan valtakunnan salaisuudet wrote:Eikö köyhyys itse asiassa ole jonkinmoista vanhurskautta? Köyhä ihminen ei ainakaan ole tilaisuudessa olemaan kenenkään herra, vaan hän on oman asemansa kautta "kaikkien palvelija" (Matt. ev. 20:26). [...] Ja me tiedämme, niinkuin teosofia meille opettaa, että jokainen vihitty opetuslapsi, jokainen oppilas, joka on otettu vastaan salaisen, valkoisen veljeskunnan jäseneksi, hän elää vapaaehtoisessa köyhyydessä. Olkoon hänen käytettävänään mitä rikkauksia tahansa, hän tosiaan tunnustaa, ettei hän ole niiden omistaja, vaan korkeintaan niiden holhooja. Hän ei niitä käytä omiin tarkoituksiinsa, sillä hänellä ei ole mitään omia personallisia tarkoituksia, vaan hän käyttää niitä kaikkia totuuden kunniaksi ja ihmiskunnan avuksi. Niin on aina ollut, niin on ja niin on oleva.
Vaikka tuo "holhoojana toimiminen" hieman keventää asiaa, näin vahva ilmaisu on kuitenkin harvinainen, ja siinä ehkä osaltaan näkyvät Tolstoi-sympatiat & vastaavat aikansa yhteiskunnallisiin uudistuskäytäntöihin liittyvät ideat.
Kun koko ikäni, tosiaankin jo ennen 18 vuoden ikään tulemista, olen taistellut vähimmäistoimeentulosta erilaista yhteiskunnallisten tukirakenteiden kanssa, en ole jäävi ottamaan kantaa tähän "köyhyyden kohottavaan vaikutukseen":
Tietyssä mielessä se on aivan totta, nimittäin jos ihmisessä löytyy henkistä tahtoa sietää sellainen "jooga" eli ies harteilleen sälytettynä. Kuten Ervast yllä esitti, se voi kannustaa hyvin alleviivattuun nöyryyden tuntoon, joskaan ei tietysti voi siihen pakottaa. Katkeroituminen on selkeä vaara. Silti köyhyys siis ikään kuin estää luomasta rahan tuomista mahdollisuuksista itselleen näennäistä riippumattomuutta ja sitä kautta muista erottavaa norsunluutornia, eli sellaisten valmistukseen on yksi keino vähemmän. Toiseksi se on omiaan kehittämään tiukan ekonomista tajua, joka on ehdottoman tarpeellinen okkulttisessa työssä, jossa käsitellään, laaditaan & ennen kaikkea uudelleenasemoidaan energiaa. Ihminen joka tietää että hän voi laittaa menemään esimerkiksi 5,000 € sitä juuri noteeraamatta elää toisentyyppisessä jatkuvan sisäisen tarkastelun tilassa kuin henkilö, joka tietää että 5 € ylimääräinen meno vaikuttaa välittömästi peruselintarvikkeiden ostamiseen. Edellinen henkilö saattaa olla "maailmallisesti onnellisempi", mutta ei ole mahdoton ajatus, että suhteessa näkymättömään maailmaan hän juuri siksi on hieman vaikeammassa asemassa, koska ei ole oppinut kulkemaan avutta "neulansilmän läpi". Mutta, eivät toki kaikki köyhätkään: oma köyhyytensä on usein mitä helpointa kaataa muiden päälle ja elää toisten armon varassa kiitollisuutta tuntematta.
Köyhyyden kasvattavat vaikutukset ovat siis sellaisia, joihin on osattava tarttua. Ja kun on tultu tällaiseen lopputulemaan, uskoakseni ei ole mitenkään epäloogista sanoa, että aivan samaa voi sanoa myös rikkaudesta: jos ihminen siirtelee miljoonia, hänelläkin on mahdollisuus omanlaiseensa "joogaan", eli hän voi olla kykenevä tai kykenemätön tekemään tuosta elämäntavastaan sekä itseään että muita hyödyttävän henkisen harjoituksen. (Suorasti ylöspäisellä tiellä on tärkeää nimenomaan se, että harjoitus hyödyttää näitä molempia.)
Summa summarum, luulen että jälleen kerran tulemme siihen, että ainoastaan kunkin ihmisen oma vakaa itsetarkkailu ja sisäinen intuitio voi paljastaa, mikä on juuri hänelle oikea suhde materiaalisiin tavoitteisiin ja vaurauteen. Mutta tuohon itsetarkkailuun tulisi itsensä haastaa & todellakin, kuten Kenazis avausviestissä mielestäni myös esitti, kysyä onko omasta henkisyyden pyrinnöstä itse asiassa iso osa jonkinlaista salapukuista materialismia. Raha itsessäänhän on yksinkertaisesti symboli ilman mitään merkitystä; se linkittyy kuitenkin (sosiologisiin ja) psykologisiin vallantunteisiimme mitä selkeimmillä tavoilla. Ja kaikki vallan huomaamatonkin väärinkäyttö merkitsee aina muihin kohdistettua väkivaltaa.