Vanadís wrote:Crowley toteaa, että tämän prosessin läpikäynyt ihminen on niin puhdistunut ja jumalyhteyden löytänyt, että hänelle yksittäiset moraalisäännöt – kuten tappamisen kieltäminen – ovat turhia. Hän ymmärtää ne sisäisesti. Tämän vuoksi kieltojen sijaan hän luettelee ehkä anarkistisen kuuloisesti, mitä kaikkea saa tehdä, murtaen tällä monien vanhojen uskontojen käskyjä ja kieltoja.
Yksi asia mikä välttämättä ei avaudu helposti, on sääntöjen instrumentaalinen luonne, jonka takana on syvempi tarkoitusperä. Milloin tarkoitusperä & säännöt ovat ristiriidassa, olennaista on tarkoituksen esiin etsiminen; säännöt sinänsä ovat pelkkiä tukikeppejä. Alussa esitetty kysymys –
Numinous wrote:katsooko AT moraalinsa jotenkin universalistiseksi tai objektiiviseksi?
– lähestyy jo tätä asiaa, mutta on kuitenkin hieman muuta. Omassa vastauksessani valitsin asian lähestymisen niin, että seuran moraali on "mielivaltainen", sillä loppujen lopuksi keskustelu kuitenkin johtaisi tähän väitteeseen tai huomioon. (Voidaan esittää että okkulttisessa maailmassa tiettyjen vaatimusten täyttäminen on universaali velvoite, mutta kuten hyvin tiedämme, "Jumala" toki hyväksyy minkä tahansa laisen moraalin, ja "antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin". AT:n satanismin pääideana on kuitenkin käydä Jumalaa vastaan juuri tässä kohdin, olla hyväksymättä – sanokaamme mielivaltaisesti – maailman kärsimyksen syvyyttä ja laajuutta.)
Niinpä Theleman & AT:n tekstien eroissa kannattaa huomioida se erilainen käsitys, joka kirjoittajilla on ihmisistä. Crowley joko näyttää olleen optimisti & uskoneen siihen että hänen tekstinsä kyetään lukemaan oikealla ajatuksella, tai vaihtoehtoisesti hän ehkei välittänyt niin paljon vaikutuksista kuin vaikutelmasta. Itse olen pessimisti, tai kuten me pessimistit sanomme, realisti. Siten koen, että on parempi jankata tiettyjä perusasioita ad nauseam kuin sallia vahingoittavan tulkinnan syntymistä & väistämätöntä tuhoisaa eskaloitumista. Käytännön tasolla tämä kovin harvoin merkitsee kuitenkaan sellaista tiukkuutta kuin julkisesti esitetyistä näkemyksistä voi erehtyä kuvittelemaan, sillä käytännössä asioita voi käsitellä tilannelähtöisesti, yleensä pelkäämättä että poikkeuksesta tulee sääntö kaikille. Eli tullaan siihen vapauden mysteeriin, jossa "suusta korvaan" annettu sana kulkee usein vasemman tien inspiraatiossa, vaikka tie on viitoitettu oikean käden tien ohjein.