Ihmisuhrit osana satanismia

[obnoxion]

Benemalin esimerkit ovatkin jo historiallisempia. Jumalattaren palvonnassa ihmisuhriperinteisä erityisesti Intian Assamissa helppolukuinen kirja on Hugh B. Urbanin "Power of Tantra". Mieluiten suosittelisin Jacob P. Daltonin "The Taming of The Demons" teosta jonka keskiössä on Dunhuangin temppeliluolan kirjastosta löydetty teksti, joka mahdollisesti opastaa ihmiuhrin tekemiseen riitissä, joka sinänsä on tunnettu, mutta siinä käytetään tiibetinbuddhalaiseen tapaan oikean ihmisen sijaan taikinasta valmistettua mallinukkea. Kirja on kuitenkin erityisen suositeltava koska se tarjoaa mielestäni kaikkei antoisimmat aineistot asian itsenäiseen pohdintaan, kuten pisimmän lukemani käännöksen Rudra-myytistä. Henkilökohtaisesti koen että kaikkein tyydyttävimmin ihmisuhrin ongelmaan on vastannut tantrinen buddhalaisuus, ja se vaikuttanee siihen miksi tämän teoksen näkökulma on ollut itselleni niin antoisa.

Olen ymmärtänyt että Ranskassa ainakin useinmiten mustiin messuihin saatiin valmiiksi kuolleita sikiöitä laittomilta abortintekijöiltä, mutta joku ehkä osaa korjata käsitystäni...? Yhteisöillä on kuitenkin valtava tarve uskoa että joku jossain uhraa yöllä viattomia ihmisiä. Tästä toistuvasta tarpeesta puhuin hopeisena lankana ketjun ensimmäisessä viestissäni. Olen samaa mieltä Mustafan kanssa että satanististen liikkeiden on jollain tapaa selvitettävä suhteensa tähän myyttiin. Mutta kuten Johannes totesi, tässä ei käsitellä myyttistä tasoa, vaan konkreettisia käytänteitä. Tältä osin kyse on pitkään ollut atavismista, enemmän ja vähemmän tietoisista deviaatioista.

[Nefastos]

Tältä osin kyse on pitkään ollut atavismista, enemmän ja vähemmän tietoisista deviaatioista.

Ja kuitenkin se, minkä vuoksi atavismi & regressio osaltaan niin vetävät puoleensa ihmismieltä, johtuu pitkälti näiden eteen rakennetusta torjunnan muurista. Uskonkin, että vasta sata vuotta sitten selkeästi formuloitu piilotajunnan käsite on mahdollistanut länsimaiselle mielelle uudentyyppisen, rationaalisen (länsimaiselle sielunmaisemalle otollisen) tavan läpikäydä noita tarpeellisia & pyhiä mustia vesiä. Teosofian kaltaisissa super-OKT-malleissa, jotka valmistettiin ennen tätä murrosta, mekaaninen kontrolli on vielä pääosassa; ja se on omiaan aiheuttamaan syviä ongelmia.

Piilotajunnan (syvyys-)psykologisen läpikäynnin ohella – tai sijasta – toinen loistava instrumentti on, kuten mainitsit, tantra. Buddhalaisessa tantrassa silmiinpistävästi kiehtova kaksijakoisuus korkeimman metafysiikan & shamanistisen atavismin välillä on itselleni läheisemmässä hindutantrassa rakentunut toisin päin: siinä missä tiibetinbuddhalaisuus oli ensin filosofiaa, joka myöhemmin omaksui itseensä bön-shamanismin muotoja (siten kollektionakin ilmentäen ylöskurottavaa regression työtä par excellence), hindulaisuudessa varhaisemmat uskonmuodot ovat pikemminkin itse omilla ehdoillaan hyväksyneet uudemman vedalaisen metafysiikan. Näissä kohtaavissa preferensseissämme näkyy minusta jälleen kärjellään seisovan ja ylöspäisen kolmion, Mustan ja Valkean, samuus & ero.

Yhteisöillä on kuitenkin valtava tarve uskoa että joku jossain uhraa yöllä viattomia ihmisiä.

Jälleen haluaisin viitata Girardiin eli perusajatukseen siitä, että vain kollektiivisen syntipukkikäytännön kautta yhteisö voi luoda ympärikääntyvät sankarinsa & siten pitää itsensä "puhtaana". Laumassa ihmiset ovat varsin puhtaasti eläimiä, jotka toimivat reaktiivisesti; tämä on nykyisen evoluutiohetken tosiasia, jota ei kannata tuskailla – sellainen ihmisolento osana luontoa yksinkertaisesti on. Mutta yksilöiden tulee ponnistaa kaikki voimansa nähdäkseen läpi näistä sumutuksista, siitä olen samaa mieltä perinteisen VKT-yksilölähtöisyyden kanssa. Ainoastaan välineet ovat alaspäisessä satanismissa huonoimmat mahdolliset, kuten sanoit: sillä valitsemalla hysteerisesti vallalla olevan rakenteen räikein vasta-argumentti ollaan edelleen yhtä sidoksissa sen keskenkasvuiseen moraaliin, mutta vielä paljon pahemmalla tavalla. Yhteisöjen typeryydessä on sentään jonkinlaista syvään maadoitettua, hidasta viisautta, mutta yksilöiden pahuuden glorifiointi ei ole muuta kuin traumatiikkaa. Nuo traumat, siis atavistinen veto omaan piilotajuntaan, lapsuuden & rodullisen lapsuuden ruhjeisiin & fetisseihin, on todellakin läpikäytävä – ja tuo läpikäymisen matka on Saatanan suurenmoinen siunaus, hirvittävä & lumoava. Mutta jos tällä matkalla kohoamisen sijaan taannutaan yhä lisäämään kärsimystä, ihminen tekee pahimman kuviteltavissa olevan erehdyksen.

[Mustafa]

Heitetään tähän keskuteluun nyt vielä vähän esoteerisempi lainaus:

"and also there is a legend of Eve and the Serpent, for Cain was the child of Eve and the Serpent, and not of Eve and Adam; and therefore when he had slain his brother, who was the first murderer, having sacrificed living things to his demon, had Cain the mark upon his brow, which is the mark of the Beast spoken of in the Apocalypse, and is the sign of initiation." The Vision and the Voice, Aleister Crowley

Crowley itse puhui ihmisuhrauksesta yhdessä pääteoksistaan eli Magick in Theory and Practice, mutta tämä oli tietenkin hänen vertauskuvansa seksuaalimagiasta. Crowley tosin on surmannut ihmisen; hän nimittäin ampui itsepuolustuksena katuryöstäjän Intiassa. No, kehottaahan ONAkin nykyisin hakeutumaan poliisin tai sotilaan tehtäviin jotta kandidaatti voi suorittaa vihkimystä edeltävän pakollisen ihmisuhrauksen laillisesti.

[obnoxion]

Minusta Crowley on enemmän tällainen Gabriele d'Annunzion tyyppinen hahmo kuin vakava esoteristi, eikä tämä kertomus käsitystäni varsinaisesti muuttanut.

[Tähti]

Tuli mieleen, että vähän tommoiselta äkkipikaiselta halulta tai idealta vaikuttaa, silleen että voi kaduttaa vähän ajan päästä. Monia muitakin haluja varmasti tulee, mitkä kunnollisen harkinnan ja kehittymisen (tai tulevan kehittymisen miettimisen) myötä ei tunnu välttämättä kovin hyviltä.

Hilarionilla oli jossain kirjassa, että käytännössä kaikki nykyään inkarnoituneet ihmiset on tappaneet jonkun, sielun historiansa aikana. Yleensä kaikista teoista mitkä rikkoo henkisiä lakeja, kuten toisen tahtoon puuttuminen, johtaa vastaavaan tekoon omalla kohdalla myöhemmin, eli myöskin käytännössä kaikki ihmiset ovat tulleet tapetuiksi karmallisten syiden takia myöhemmin. Se voikin olla tärkeimpiä syitä sille, miksi tilastojen mukaan väkivallan määrä on laskenut ekspotentiaalisesti viimeisen 1000 vuoden aikana.

Ikävä kyllä monilla on niin kapea ja lyhytjänteinen näkökulma asioihin, ja niin ehdoton ylimielisyys, että ei voida uskoa mitään muita näkökulmia olevankaan, sen takia helposti voi joutua semmoisiin kierteisiin, mitä ei ehkä kovin hyvin sitten enää hallitsekaan. Ehkä tärkeimpiä taitoja mitä ihmisellä voi olla mun mielestä, on muiden kokemuksista oppiminen.

1. Yksilöllinen näkökulma. Irrottautuminen valtavirrasta, tabujen rikkominen, äärimmäisten kokemusten hankkiminen ja itsetuntemuksen kasvattaminen, omien rajojen koetteleminen asettamalla itsensä vaaralliseen elämään. Toisin sanoen "Saatanaksi tuleminen".

2. Yhteiskunnallinen näkökulma. Kaaoksen levittäminen maailmaan jotta nykyiset yhteiskuntarakenteet romahtaisivat, minkä jälkeen satanistinen eliitti nousisi hallitsevaan asemaan. Kuten em. kirjoissa sanotaan, uusi aikakausi ei tule itsestään, vaan se on tehtävä, ja nämä teot ovat välttämättä "pahoja".

1. Käytännössä vaan kaikki tai lähes kaikki ihmiset tuntuu katuvan myöhemmin tuolle polulle lähtemistä, siinä mielessä on hyvä jos pystyy ainakin harkitsemaan, miten voisi oppia muiden kokemuksista.

2. Ikävä kyllä tämäkään kohta ei taida perustua harkintaan ja tarkempaan ajatteluun, esim kaikki tietelliset tutkimukset ja historian kirjat ja melkein kaikki muukin materiaali lupaa oikeastaan päinvastaisia tuloksia. Jos yhteiskunnan turvallisuutta häiritään, niin pikemminkin lähdetään ylivarovaiselle linjalle ja fasismiin, ja yhteiskunnan rakenteiden vahvistamiseen.

[Tähti]

Tuli mieleen vielä, että jos jostain syystä hakee äärimmäisiä kokemuksia tai tabujen rikkomista, niin eikö ns. huume-periaatetta kannattaisi noudattaa. Eli miedoista teoista tietysti eka liikkeelle, voi että nekin jo riittää, jopa paremmin kuin hyvin.

Aika monella on jonkinlaisia kokemuksia karman laista omalla kohdallaan, ainakin pienemmistä jutuista, sen takia moni voi oppia siltä pohjalta että ei välttämättä mene mukaan muuhun karmaa aiheuttaviin tekoihin. Esim lapsena näpistellyt, mutta jossain vaiheessa karma ajanut sitten pois niistä teoista. Kaikki ei välttämättä tietty usko karman lakiin, mutta silti kokemus jostain tällaisesta, ei vaan huvita enää tietyt teot.

Moni ei myöskään ehkä osaa vielä ottaa seurannaisvaikutuksia teoista huomioon, monilla jää äärimmäisistä kokemuksista myös omalle kohdalle trauma, ei ole välttämättä kovin kivaa elää esim 50 viimeistä elinvuottaan puolittain hermorauniona tai jotain (alitajuisesti) pelkäävänä. Ikävä kyllä esim sotilaidenkaan kuvaukset elämänsä loppupuolista ei ole kovinkaan usein kivaa luettavaa.

[Shivaprasaada]

Intiassa Shivaa palvovat Aghori Sadhut jotka harjoittavat magiaa, myöskin mustaa magiaa, uhraavat Shivalle ja toisinaan Shivan vaimon Parvatin Kali-muodolle vapaaehtoisia ihmisuhreja. Uhrit ovat haluttavia, koska uhratun ihmisen pääkallossa on maagisia voimia ja ne vahvistuvat, jos ne siunataan uhrauksen jälkeen. Osa Aghori Sadhuista kantaa siunattuja pääkalloja kaulanauhassa mukanaan. Yksi tai useampi kallo. Kalloja käytetään myös pyhinä juoma-astioina

Ihmisuhrauksessa on myös kyseistä uhria kohtaan altruistinen ajatus. Jos uhri on vapaaehtoinen eikä häntä ole painostettu, esimerkiksi jos hän haluaa tehdä itsemurhan, mutta ei uskalla tehdä sitä itse tai haluaa uhrata henkensä palveluksena jumaluudelle jolle hänet uhrataan, hän saa tuonpuoleisessa palkinnon, paremman jälleensyntymän tai jopa hän voi päästä kyseisen jumaluuden planeetalle ja tulla jopa itse puolijumalaksi.

Aghori Sadhu with human skull.jpg (74.47 KiB) Viewed 2519 times

Aghori Sadhu drinking from holy skull.jpg (55.67 KiB) Viewed 2519 times

[obnoxion]

Useinhan tälläkin foorumilla on viitattu aghoreihin positiivisessa merkityksessä, mutta silloin ollaan uskoakseni puhuttu radikaalista ykseysaatteesta ääriesimerkin kautta yleisellä tasolla. Käytännön tasolla olen melko vakuuttunut että tällaisista pääkallonmetsästäjistä ei ole henkisiksi esikuviksi.

[Shivaprasaada]

Aghori Sadhut eivät ole oikeastaan pääkallonmetsästäjiä, koska he eivät ota kenenkään henkeä väkisin, eivätkä painosta ketään ihmisuhriksi väkisin, eivätkä painosta ketään itsemurhaan saadakseen heidän kallonsa väkisin.

Pyhitetyissä pääkalloissa on voimakkaita mystisiä voimia, joten en näe niiden käytössä mitään moraalisesti tuomittavaa, jos niitä ei ole hankittu moraalisesti tuomittavasti.

[obnoxion]

Taisin muotoilla asiani hieman huonosti. Olen ymmärtänyt että aghorien perinteet polveutuvat vanhemmasta pääkallonkantajien lahkosta. Tämä lahko on käsittääkseni syntynyt brahmiinin murhasta määrätyn rangaistuksen ympärille, johon kuului muun muassa vaatimus kantaa murhan uhrin pääkalloa mukanaan kaksitoista vuotta, ja elää hylkiön elämää asutuksen ulkopuolella. Tässä rangaistuksessa huomattiin hengellisen katumusharjoituksen elementtejä, ja lopulta myös murhaan syyllistymättömät muokkasivat rangaistuksesta uskonnollisen elämäntavan.

Sanoisin tätä elämäntapaa huonoksi valinnaksi, koska se vetää puoleensa tietyn tyyppistä mielenlaatu, jolle se muodostuu mielikuvitusta kiihottavaksi fetissiksi. Tällainen mielenlaatu voi kokea (ainakin ajatuksentasolla) hyvinkin kohottavaksi tilanteen jossa guru heittelee häntä omilla ulosteillaan, mutta olisi hyvinkin harmissaan jos sattuisi astumaan koirankasaan matkallaan sokkotreffeille.

Pääkallonkantajien oppeja on hyvä muistaa kun elämä tuo eteen äärimmäisiä tilanteita. Tällaisten tilanteiden etsiminen sen sijaan on aivan eri asia.