Ihmisuhrit osana satanismia

[Mustafa]

Tästä aiheesta ei taida olla liiemmälti keskustelua.

Mutta jos oletetaan satanismin olevan ennen kaikkea ihmisen psyyken tiedostamattomien ja usein tukahdutettujen puolien lähestymistä ja hyväksymistä, niin silloin voisi nähdä jopa ihmisuhraukseen asti yltävän väkivaltaisuuden osaksi satanismia. Monien tutkimusten mukaan kaikissa ihmisissä on kyky, jopa jonkinlainen tarve toisten tappamiseen (ei kai muuten olisi niin paljon sotia?). Merkitsisikö tämän vietin torjuminen oman itsensä, tai joidenkin puoliensa torjumista?

Historiallisesti satanistisilla liikkeillä on kiistämätön kytkös tähän aiheeseen, esim. sellaiset kirjat kuin Naos, Hostia ja Black Book of Satan antavat hyvinkin tarkkoja ohjeita mm. uhrin valintaan liittyen. Mielestäni kyseessä on siten validi keskustelunaihe jota ei pidä "valkopestä" pois hyvän julkisuuskuvan tai vastaavan nimissä.

[obnoxion]

Naos etc. taitavat olla niin läheistä historiaa (ymmärtääkseni 70-lukua) että niiden varaan ei pitkää historiaa voi mielestäni kirjoittaa.

Kaikilla uskonnoilla on yhteys ideaan ihmisen uhraamisesta, joita ne ovat tulkinneet eri tavoin eri yhteyksissä. Satanismin ja ihmisuhrien yhteys on erilainen siksi, että sikäli kun se käsitetään mustan messun ja noitasapatin uskontona, on se kuin pitkä outo uni joka on saanut alkunsa siinä alku-unen hämärässä josta ihminen joskus nousi tajuisuuteen, ja se on juossut hopeisena lankana siitä asti läpi kaiken uskonnollisen ajattelun. Satanismi on nimi ihmiskunnan yhteiselle painajaiselle joka on sitä kahlitsevampi mitä enemmän turvaudumme valveeseen. Siten sen traditio on ytimeltään hyvin samankaltaisena toistuva tulkintahaaste. Tämä traditio ei niinkään kulje suusta korvaan, vaan etenee melko kitkattomasti tiedostamattomasta toiseen - unesta uneen.

Tämän tradition kanssa kaikki uskonnot käyvät pitkää välienselvittelyään, jossa sukupolvi toisensa jälkeen ne antavat saman väärän vastauksen, so. turvautuvat väkivaltaan.

Näin ollen satanismin ytimessä on ihmisuhrin sisäisyyden ja väkivallattomuuden oivallus. Vastakkaiset ajatukset ovat vastaavasti sen ytimen etäisintä ilmausta.

Käsittelen aihetta tulevassa UF#2 -lehdessämme englanninkielellä.

[Kenazis]

Historiallisesti satanistisilla liikkeillä on kiistämätön kytkös tähän aiheeseen, esim. sellaiset kirjat kuin Naos, Hostia ja Black Book of Satan antavat hyvinkin tarkkoja ohjeita mm. uhrin valintaan liittyen. Mielestäni kyseessä on siten validi keskustelunaihe jota ei pidä "valkopestä" pois hyvän julkisuuskuvan tai vastaavan nimissä.

Vastaan vain tähän kohtaan simppelisti ajan puutteen vuoksi, mutta palailen ehkä myöhemmin keskusteluun. Mainitsemasi kirjat todella antavat tällaisia ohjeita, mutta kuinka paljon niiden pohjalta on mahdettu toimia? Ja kuinka paljon niiden pohjalta on ollut tarkoitus toimia. Kaiken lisäksi yllämainitut teokset on kaikki yhden järjetön/tradition kirjoituksia. Kyseisellä traditiolla on vahvoina perustuksina olleet äärimmäisyys, elitismi ja yhteiskunnan ulkopuolisuus. Ihmisuhrin idea sopii hyvin näiden kanssa, sillä mikä olisi äärimmäisenpää ja enemmän soveliaan yhteiskunnan sääntöjä rikkovaa kuin tietoinen ja hyvin suunniteltu murha? Lopulta Satanismin kentällä ne ihmisuhrit lähinnä ilmenee niiden poissaolon kautta ja "oikean käden polun fanaatikkojen fantasioiden" kautta. Enemmän ihmisuhreja on ei-satanistisilla uskonnollisilla liikkeillä (Heaven's Gate, Daavidin oksa, Kansan Temppeli, Korkein Totuus jne.)

[Vanadís]

Otsikointi vaikutti trollaamiselta, niin oudolta tuntuu ihmisten uhraamisen liittämiseen satanismiin. Sen sijaan niinkin suuressa uskonnossa kuin kristinusko on uskonnon symboli teloitusväline (risti) ja uskotaan, että keskeinen henkilö on ollut ihmisuhri muiden ihmisten puolesta. Roomalaiskatolinen kirkko liittää tähän vieläpä kannibalismilta kuulostavan ajatuksen, että jokaisessa ryhmärituaalissa syöty leipä ja viini muuttuvat *konkreettisesti* tämän henkilön lihaksi ja vereksi, jotka syödään. Tämän keskushenkilön kuoleman / uhraamisen lisäksi uskonnossa muistellaan "pyhimyksiä", eli uskontonsa vuoksi uhrautuneita, uhrattuja tai muuten kuolleita ihmisiä. Saman uskonnon nimissä lienee tapettu eniten väkeä maailmassa omaa ajatusmaailmaa levittäessä.

Kun valtakulttuuri on tuollainen, keskittyy satanismi ja saatananpalvonta suurilta osin hyvin muihin asioihin kuin minkään uhraamiseen, onneksi.

[Mustafa]

Se, että satanismiin liittyvä keskustelu on niin etääntynyt tästä aiheesta, että sitä pidetään jopa trollauksena, on juuri syy miksi halusin sen nostaa esille. Tämä etääntyminen johtunee siitä, että nykysatanismi on yleisellä tasolla sellaisten populaarisatanististen liikkeiden kuten Church of Satanin tai Temple of Setin värittämää. Helposti unohdetaan, että on myös toisenlaista satanismia jossa muun yhteiskunnan pahana pitämät asiat kuten rikollisuus ja väkivalta ovat oleellinen osa ideologiaa ja elämäntapaa. Tähän on kaksi perusteltua syytä:

1. Yksilöllinen näkökulma. Irrottautuminen valtavirrasta, tabujen rikkominen, äärimmäisten kokemusten hankkiminen ja itsetuntemuksen kasvattaminen, omien rajojen koetteleminen asettamalla itsensä vaaralliseen elämään. Toisin sanoen "Saatanaksi tuleminen".

2. Yhteiskunnallinen näkökulma. Kaaoksen levittäminen maailmaan jotta nykyiset yhteiskuntarakenteet romahtaisivat, minkä jälkeen satanistinen eliitti nousisi hallitsevaan asemaan. Kuten em. kirjoissa sanotaan, uusi aikakausi ei tule itsestään, vaan se on tehtävä, ja nämä teot ovat välttämättä "pahoja".

Vaikka en itse allekirjoita kaikkea mainituissa kirjoissa esitettäviä asioita, on näiden em. seikkojen liittäminen satanismiin perusteltua ainakin siinä määrin, että niistä on uskallettava keskustella. Samalla huomataan, että satanismissakin on piirteitä, jotka jollekin saattavat olla itsestään selviä, kun joku toinen taas ei liitä niitä lainkaan elämänkatsomukseensa. Satanismi ei ole vain filosofiaa, pohdiskelua tai erikoisia rituaaleja. Joillekin ihmisille ja satanistisille liikkeille siihen kuuluu äärimmäisiä tekoja joiden perustelut löytyvät satanistisesta ajattelusta.

[Nefastos]

Hyvä aihe, mutta sellainen joka edellyttää tarkkaavaisesti älyn & tunteen tasapainoista huomioon ottamista. Veli Obnoxionin artikkelia odotan mitä suurimmalla kiinnostuksella. Jos tämä kysymys olisi symboliikkaosiossa, voisin uskontotieteilijänä pohtia tässä aiheen antropologista & myyttistä ulottuvuutta, mutta nyt kyse on selvästikin suhteesta sen elävään harjoitukselliseen käytäntöön nykyaikana.

Onko Argarizim: Luciferin lankeemus -kirja sinulle tuttu, Mustafa? Yhtenä olennaisimpia kantavia ajatuksia kyseisessä teoksessa on näiden satanismin ylös- ja alaspäisten muotojen tutkiminen. "Ylöspäiseksi" eli henkiseen kehitykseen johtavaksi satanismin muodoksi kutsumme sellaista okkulttista satanismia, joka työskentelee nk. kolminaisen avaimen kautta; "alaspäiseksi" puolestaan niitä muotoja, jotka eivät tuota perusperiaatetta tunnusta. Yksi kolminaisen avaimen eettisistä perusperiaatteista on myötätunnon (rakkauden) periaate, murhaamisen eli toisen ihmisen väkivaltaisen alistamisen vastakohta.

Kyseinen malli pohjaa aiemmissa teoksissa, mm. sivuiltamme löytyvässä Adepti-kirjoituksessa löytyvään skeemaan (s.21, tai esim. Kirjoituksia Magiasta, s.33), joka esittää ihmisen kehitykselle kahdeksan mahdollista moraalia eli kehityssuuntaa, jotka jakautuvat yksilölliseen ja yhteisölliseen (eli vasemman- ja oikean käden teiden) painotukseen, sekä henkisen kehityksen ja henkisen taantumisen ideoille. "Henkistä taantumista" edustavat järjestelmät, jotka palaavat atavistisesti jo ohitettuihin kehitysvaiheisiin, joissa etiikka on – uskomatonta sanoakin – jopa vieläkin kehittymättömämpää kuin nykymaailmassa.

Tällä tavoin esiin piirretyssä AT-filosofiassa on siten neljä vasemman tien (–satanismin) suhtautumismahdollisuutta ihmisuhrauksiin (voin esittää laajemman kuvauksen kustakin erikseen, jos tarpeen). Olennainen huomio on kuitenkin se, että Azazelin Tähden ylöspäinen satanismi ei voi periaatteidensa vuoksi suhtautua ihmisuhraukseen – tai edes eläinuhreihin – suopeasti tai edes neutraalisti, sillä konkreettiseksi toisen murhaksi käsitetty teko rikkoo räikeästi sen perusideaa vastaan.

Sanktifioitu murha on eräs niitä asioita, jotka jopa omana primitiivisenä aikanamme on onnistuttu hienostamaan symboliselle tasolle harvoin poikkeuksin (rikollisten teloitukset). Ihmisen piilotajunnassa – ja sen yllykkeiden vastaavuuksina ulkopuolella henkimaailmassa, jos uskomme siihen – toimii ja tulee aina toimimaan atavistisia voimia, joiden väkevyys on niiden linkittymisissä varhaisempiin maailmoihin. Noita voimia voi kääntyä palvomaan kääntämällä oman moraalinsa nurin päin, jolloin ihmisen henkinen kehitys vastaavasti kääntyy regressioon. Tällainen primitiivinen paholaisenpalvonta, "alaspäinen tie", "Saatanan tummien kasvojen naamio", on äärimmäisen viettelevä, & niitä nimenomaisia asioita, joiden vuoksi Azazelin Tähden filosofia on rakennettu. Nämä eivät ole meille yhdentekeviä tai akateemisia kysymyksiä, vaan seikkoja, joihin veljeskunnallamme on hyvin selkeä moraalinen suhde.

[Vipera]

Ensinnäkin hei kaikille! Aloitetaan tämä foorumipuolen elämä näinkin mielenkiintoisen, vaikkakin etäisen aiheen parissa. Muutama pointti Mustafan viestiin liittyen. Olen samaa mieltä, että monesti unohdetaan kokonaan nuo toisenlaiset suuntaukset vaikka ne eittämättä voidaan niputtaa satanismin alle, olkoon kuinka harvinaislaatuisia hyvänsä. Samoin tuntuu, että ihmiset ajattelevat väkivältaa kannattavat ja taas vastustavat, samoin kuin ylöspäisen ja alaspäisen tien näkemykset kaukaisiksi ja vahvasti toisistaan erillään oleviksi, vaikka erot voi joskus(ellei jopa usein) olla hiuksenhienoja.

Noissa esiintuomissasi näkökulmissa on mielestäni muutamia ratkaisevia ongelmia. Ensimmäisen kohdalla varmasti haetaan juuri noita asioita joita mainitsit. Näkisinkin, että elävän uhraamisella tuossa mielessä on sitä suurempi vaikutus tekijäänsä, mitä vaikeampi itse teko on toteuttaa. Toinen mitä voidaan hakea on jonkinlainen jumallistumisen yrittäminen epäihmillistämällä itseään, joka on tietenkin täysin päinvastainen myötätunnon pyrinnön kanssa. Myös tuo Saatanaksi tulemisen ajatus on harhainen, koska tässä samaistetaan itseeään naamioon, ei itse puhtaaseen olemukseen.

Tuo yhteiskunnallinen näkökulma taas kuulostaa siltä, että satanismi olisi valjastettu jonkin poliittisen aatteen alle ja ensisijainen tehtävä olisi ajaa yhteiskunnallista agendaa eikä henkistä. Jos taas tuolla haetaan jonkinlaista uuden paremman muodon syntyä aineellisen annihilaation kautta(joka tapauhtuisi pakottamalla). Ongelmaksi jäisi se, että se todellakin olisi vain fyysinen ja jättäisi kuitenkin jälkeen karmiset siteensä.

[Mustafa]

Niin, se taho joka noiden mainittujen kirjoitusten taustalla on (O9A) yhdistetään vahvasti poliittisiin/yhteiskunnallisiin näkemyksiin. Hämärän peittoon on jäänyt se, kumpi oli tarkoitus ja kumpi keino: poliittiset näkemykset ja provosointi keino "satanistisen kaaoksen" levittämiseen vai satanismi keino jonka alle naamioitiin äärioikeistolaisia motiiveja. Teorioita on molempiin suuntiin tutkijoiden keskuudessa. Ryhmän initiaatiojärjestelmään kuului osana eräänlainen peiterooli jossa harjoittaja samaistuu jonkin ääriliikkeen aktivistiksi useiden kuukausien ajaksi harjoittaen liikkeen nimissä vandalismia ja terrorismia. Yleensä nämä ryhmät olivat äärioikeistolaisia kuten Combat 18, mutta myös äärivasemmistolaisia liikkeitä tiedetään käytetyn tässä tarkoituksessa. Toinen kysymys onkin sitten se, voidaanko yhteiskunnallisia ja "henkisiä" tavoitteita koskaan täysin erottaa toisistaan, yksilöt kun kuitenkin tuppaavat käytännössä aina olemaan osa jonkinlaista yhteisöä.

[obnoxion]

Minusta yhteiskunnallinen (kaaoksen levittäminen) ja psykologinen (äärimmäisten psykologisten tilojen etsiminen) yllykkeinä asettavat satanistisen murhaseikkailun omalle tasolleen. Se miten kaavamaiset ja epäromanttiset ovat sekä psykologiset että yhteiskunnalliset seuraukset jotka murha tekijälleen saavuttaa ovat niin hyvin tunnetut, että niiden tutkiminen rikokseen ryhtymällä tuntuu näin perusteltuna häkellyttävän pinnalliselta. Murhaaminen on niin vakavasti myös tekijäänsä invalidisoivaa toimintaa, että omiin korviini tämä kuulostaa hieman kuin tuottaisi itselleen tarkoituksellisesti aivovamman kokeakseen äärimmäisiä psykologisia tiloja ja aiheuttaakseen hämmennystä yhteisössään.

Sekä uhraaminen että ihminen ovat kuitenkin teemoina uskonnon keskiössä, ja näiden aiheiden vakavampaan ja syvällisempään tutkimukseen itse rohkaisisin.

[Benemal]

Ihmisuhrauksai harrastavat Intialaiset paholaisenpalvojat (thugeenit aikoinaan ja aghorit nykyään) voisi marginaalisesti rinnastaa satanismiin, vaikka ero meihin onkin suuri. Ranskan aateliston joukossa oli 1600-luvulla kauhuleffatyylistä saatananpalvontaa. Eli vauvoja uhrattiin linnoissa ja kirkoissa, vuohepäähatut päässä. Näitä on oletettavasti muuallakin. Muistatteko stadin "sylttytehtaan"? He eivät kai tappaneet ketään, mutta käyttivät ruumiinosia rituaaleissaan. Ervastinkin kävivät wallesmannit noutamassa kuulusteluun.