Kenazis, tämä on kysymyksesi ja jaottelusi on hyvä, sekä minusta tärkeämpää, kuin filosofia — nyt me nimittäin keskustelemme itse asiasta myös mitä tulee kristinuskoon. Minunkin tulee olla totuuden, eikä sanojeni vanki. Jos olen sanonut jotakin väärin, niin voittakoon totuus, enkä minä. Kuten todettu, tärkein ylösnousemus on Jeesuksen.
Apostolien teoissa sanotaan, että
apostolit opettivat kansaa ja Jeesuksen ylösnousemukseen vedoten julistivat ylösnousemusta kuolleista.
Apostolien väitetään vedonneen yleisessä ylösnousemuksessa Jeesuksen ylösnousemukseen. Toisaalta Paavali tulkitsi niin, että
Ruoka on vatsaa ja vatsa ruokaa varten, ja Jumala on tekevä molemmat tarpeettomiksi. Mutta ruumis ei ole siveettömyyttä vaan Herraa varten, ja Herra on ruumiinkin valtias. Jumala on herättänyt kuolleista Herran ja on voimallaan herättävä meidätkin.
Kuulostaisi, että Paavalista Jumala tekee ainakin ruoan ja vatsan tarpeettomaksi, vaikka meidät herätettäisiin kuolleista samalla lailla, kuin Jeesus — siitähän on kuitenkin matkaa kehollisuuden kokonaisvaltaiseen kieltämiseen, jossa täytyisi myös menettää kokonaan aistiminen, jne. Ei tarvitse tietenkään olettaa, että kuolleista herätessä vain syödään ja juodaan, kuten nykyäänkin usein tehdään.
Vaikka suora viittaus siihen, että uskovaisten kuolleista herääminen on kuin Jeesuksen, tehdään vasta myöhemmin, käyttää Jeesus itsekin synoptisissa evankeliumeissa jatkuvasti sanaa '
anastasis', esimerkiksi kun hän herättää Lasaruksen. Tosin, kun Martta sanoo, että Lasarus nousee viimeisenä päivänä ja ylösnousemuksessa, Jeesus sanoo olevansa ylösnousemus ja elämä ja että joka
uskoo häneen, saa elää vaikka kuoleekin. Lasaruksen hautaluolan suulla Jeesus sanoo vielä, että se joka
uskoo, saa nähdä Jumalan kirkkauden. Lasarus, jonka sanotaan olevan kuollut, kävelee tarinan mukaan jalat ja kädet siteissä ulos, kasvot hikiliinan peittäminä. Voitaisiin siis ajatella, että ylösnousemus on kuten Lasaruksen: silloin noustaan yksinkertaisesti haudoista. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo:
Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan -- hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.
Kuinka jotkin puhtaat henkiolennot sitten muka nousevat haudoistaan? Ikään kuin lasiin olisi laitettu jäätä ja sanottaisiin, että kaikki lasiin laitettu kohoaa sieltä myös pois, so. vesihöyrynä. Kuitenkin vesihöyrykin on vain hienojakoisempaa
ainetta, kuin jää — jos kyseessä olisi vertauskuva, se ei olisi laisinkaan toimiva, jos ei olisi mitään yksilöllistä, kehollista. jne. vaan absoluuttista olemassaoloa. Ei ensinkään voitaisi käyttää monikkoa, eikä puhua nousemisesta — nouseminhan edellyttää
liikettä, joka on yhdenlaista epätäydellisyyttä ja monikko puolestaan sellaista, mitä kutsutaan kamalissa filosofisissa rakennelmissa
separatismiksi. Kun olennot ovat kaikista abstrakteimmassakin merkityksessä henkiinheräämisessä jonkinlaisia liikkuvia yksilöitä, he ovat
kehollisia, vaikka heidän elämänlaadussaan olisi monia muita eroja.
Jeesus sanoo saddukeusten kanssa ylösnousemuksesta keskustellessaan, että ylösnousemuksessa ei oteta vaimoa, eikä mennä vaimoksi, vaan ylösnousseet ovat
kuin enkelit taivaassa. Vaikuttaa minusta epätodennäköiseltä, että enkeleillä olisi esimerkiksi vatsat ja että niiden täytyisi syödä ja juoda. Kehollisuus laajassa merkityksessään on kuitenkin eri asia. Jos haluaa huvitella, niin onhan mahdollista, että tulevaisuuden ihmisetkin elävät keksintöjensä varassa vailla vatsoja ja ruokaa, vaikkapa aurinkokennoilla, joten ei sellainen minusta niin kummalista olisi.
Onko Lasarus sitten kuin enkelit taivaassa? Mikä on Martan viittaaman ylösnousemuksen viimeisenä päivänä suhde Lasaruksen ylösnousemukseen? Lasaruksen ylösnousemusta näyttäisi selittävän se, että hänen itkijänsä liikuttavat Jeesusta — lisäksi Jeesus sanoo luolan suulla puhuneensa jotakin pelkästään kuuntelijoiden takia, jotta he tietäisivät Jumalan lähettäneen Jeesuksen. Saattaa siten olla, että — riippumatta siitä, uskotaanko tarinaa tällä kohtaa — Lasaruksen herättämisen taustalla on inhimillisiä ja näytösluonteisia syitä.
Jeesuksen kuolleista heräämisestä käytetään
Apostolien teoissa samaa sanaa, jota Jeesus itsekin käyttää puhuessaan saddukeusten kanssa ylösnousemuksesta, tai herättäessään Lasaruksen. Toisaalta samalla sanalla näyttää olevan hänelle erilaisia merkityksiä. Olisi vaikeaa sanoa, voidaanko etenkään tarinalla Lasaruksesta määrittää kaikkien uskovaisten ylösnousemusta. Olettaisi, että Lasarus joka tapauksessa kuoli myöhemmin uudelleen.
Alkuseurakunnan valtavirta näyttää olleen sen puolella, että Jeesuksen ylösnousemus perustelee omamme — miksi olisi useita erilaisia ylösnousemuksia? Lasaruksen ylösnousemus näyttää kuitenkin osoittavan, että on erilaisia ylösnousemuksia, vaikka se ei tapahdu viimeisellä tuomiolla, eikä ole Jeesuksen. Lisäksi se, miten Jeesuksen ylösnousemus perustelee omamme, on voitu ymmärtää vaihtelevilla tavoilla.
Tämän verran ainakin saan itse irti
Uudesta testamentista: siinä tapahtuu ruumiillisia ylösnousemuksia, kuten Jeesuksen ja Lasaruksen. Lasaruksen heräämisen yhteydessä Jeesus myös viittaa uskoon häneen itseensä. Toisaalta keskustelussa saddukeusten kanssa tulee esiin toisenlainen ylösnousemus, jossa elämä on kuin enkelten, eikä kaikki ole vain kuten nykyään. Miten enkelit sitten elävät? Esimerkiksi Paavalilla näyttää olevan siitä omanlaisensa tulkinta:
Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.
Miten liha ja veri eivät kuitenkaan perisi taivasten valtakuntaa? On totta, että Jeesuksen mukaan Jumalan valtakunta ei ole mitään
täällä, tai
tuolla, ja että liha ja veri ovat sellaisia, että niitä voidaan osoittaa sormella ja sanoa:
tässä on liha,
tuossa on veri. Toisaalta Jeesus sanoo usein, että Jumalan valtakunta on köyhien, lasten, tms. vaikka köyhät ja lapset kuitenkin ovat lihaa ja verta. Sitä paitsi, voidaan osoittaa sormella ja sanoa:
tässä on köyhä ja
tuossa on lapsi, joten siinä on Jumalan valtakunta. Jumalan valtakunta tarkoittaa kuitenkin omaatuntoa, eli latinaksi "
conscientiaa". Siitä sanotaan aivan oikein, että se ei ole
täällä, eikä
tuolla. Tämän takia, vaikka köyhällä ja lapsella on Jumalan valtakunta, ei voida heidän omaatuntoaan osoittaa samalla tavalla. Laajassa kehollisuuden merkityksessä omatuntokin on kuitenkin kehollinen. Minusta näyttää, että Paavali väärin yhdistää Jumalan valtakunnan perimisen ajatukseen kuolleiden henkiinheräämisestä aikojen lopussa, vaikka ne ovat kaksi eri asiaa — olennaistahan ei ole olla uskollinen loppuun saakka Paavalille, tai tulkinnalle Paavalista, jos Jeesuksen sanat näyttävät olevan ristiriidassa hänen kanssaan. Ehkä Paavali sitä paitsi tarkoittaa lihaa ja verta epähengellisenä ruumiin käyttönä — en kuitenkaan tunne tarpeeksi hänen ajatteluaan, että osaisin sanoa.
Tärkeimmältä näyttää kristittynä olla ajallinen, kehollinen, jne. ja Jumalan valtakunnassa vielä eläessään —
jos jotakin kuoleman jälkeen on, niin me kristityt uskomme saavamme senkin omaksemme. Vaikka viittasinkin mainitsemassasi toisessa viestiketjussa ruumiilliseen ylösnousemukseen — tarkoitettiinpa sillä tämänpuoleista tai tuonpuoleista
elämää —, itse olen kohdistanut huomioni tämänpuoleiseen. Miksi miettisinkään muuta, kun asia aikojen lopusta näyttää
Uudessa testamentissa jokseenkin epäselvältä ja Jumalan valtakunnassa saattaa olla nytkin? Kohtuullisia raamatullisia perusteita
ruumiillisen ylösnousemuksen puolesta kuitenkin on. "Aikojen" lopun
kehollisuus laajassa merkityksessään näyttää ainakin varmalta, sikäli kun mitään ns. aikojen loppua on. Tässä on ongelmana myös, miten aikojen loppu ymmärretään — onko se
aikakauden loppua, vaiko
ajallisuuden loppua ylipäätänsä. Esimerkiksi Jeesuksen viittaama "aikojen" loppu, eli "
synteleia tou aiōnos" viittaa
aikakauteen, eikä
aikaan, joka olisi kreikaksi '
chronos', eikä '
aiōn'.
