Okkultismin sääntöjen muuttumisesta

[Nefastos]

Tämä on ehkä vähän eriskummallinen pyyntö, mutta saanko ehdottaa AT:n foorumille aihetta nimeltään "ovatko säännöt muuttuneet aikakausien vaihtuessa ja jos ovat niin miten? Jos ei, miksi? Pointtina olisi keskustella siitä, mitä uutta ja mitä mahdollisesti vanhaa pitää nykyajan oppilaan omaksua ja millä tavoin vanhat järjestelmät vielä vaikuttavat; esimerkkinä luostarielämä vs. maailmassa vaikuttaminen. Millä uudella tavoin ja vanhojen järjestelmien romahtaessa oppilaan tulisi suhtautua ja toimia. Millä tavoin säännöt ovat muuttuneet jos ovat? Tietenkään ikuisia oikein toimimisen lakeja unohtamatta, jotka eivät ole aikakausiriippuvaisia.

Tämä on mainio keskusteluehdotus, joten pohditaan asiaa yhdessä. Sehän on kuitenkin kaikille okkultismiin eri aikojen teoksissa tutustuville hyvin käytännöllinen kysymys. Missä määrin ohjeet, jotka okkultismin perusperiaatteiden valossa ovat universaaleja ja ajattomia, kuitenkin muuttuvat kulttuurissa ja ajassa?

Yksi tutuimpia esimerkkejä on juutalaiskristillisen esoterian "Vanhan liiton" ja "Uuden liiton" ohjeistusten ero. Siis se, mikä selkeimmillään tulee vastaan Jeesuksen ohjeista Vuorisaarnassa:

17. Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
21. Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'.
22. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion [...]
27. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'.
28. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.
33. Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä vanno väärin', ja: 'Täytä Herralle valasi'.
34. Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko [...]
38. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'.
39. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa [...]

Bonuskysymyksenä vielä: Jos tällaista "lain ja profeettojen" (okkultismin idean ja sen ohjeistusten?) tulkintauudistuksia tehtiin 2000 vuotta sitten, millaisia tulkintauudistuksia näkisitte esitetyiksi, tai tarpeellisiksi esittää, nyt 2000-luvulla?

[obnoxion]

Oma ajatukseni on että edelleen säilyvät perusasiat (1 ja 2), jotka syvenevät ja aukenevat uudella tavalla kolmannen vaatimuksen kautta.

1) Rakasta Jumalaa
2) Rakasta lähimmäistäsi
3) Rakasta itseäsi (ihmistä)

Odotan henkisyyden olevan uudella ajalla ihmiskeskeistä, ja siinä painottuvan yksilöllisyyden ja suvaitsevaisuuden. Uskon myös että yllä esitetyssä esimerkissä mainittu maallisuuteen ja luostarielämään perustuva jaottelutapa lievenee, kun ihminen tulee valmiimmaksi kokemaan pyhyyttä itsessään ja ympäristössään. Ajattelen että ihmisen henkisyyteen liittyvä abstinenssi on tällöin selkeämmin sisäsyntyistä ja vähemmän pakotettua, sekä lisäksi välittömämmässä vuorovaikutuksessa yksilön hahmottamaan maalliseen ympäristöönsä. Lihan pakottaminen rakkauden tai uhrauksen osoituksena tulee entistä selkeämmin vanhanaikaiseksi ja suljetuksi poluksi.

[Tähti]

Koittaa ainakin ymmärtää mikä idea säännöissä on, eli niiden käytännön vaikutus, huomattavasti miellyttävänpää noudattaa sääntöjä, jotka tuntuu omasta mielestäkin hyviltä ideoilta. Mielellään vielä koittaa ymmärtää ne niin hyvin, että voi soveltaa niitä eri tilanteisiin.

Aiemmin tuntuu että ollut yleisempää ylhäältä annettu tottelemismentaliteetti, nykyään taitaa olla se että hyviin ideoihin voi mennä mukaan.

[Noname]

Raamattua vertaillen, poimisin vielä kyseiset kohdat:

"Autuaita puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan."

"Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan."

"1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. 2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. 3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

8 Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. 9 Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, 10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.

11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. 12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.

13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus."

Tähän omasta mielestäni kiteytyykin koko keskustelun ydin. Älkööt kukaan väittäkö olevansa niin hurskas, että totuuden puolesta puhuisi. Älkööt kukaan väittäkö hänen lakia opettavansa, sillä tietomme on vajavaista. Älkööt kukaan siis myöskään valehdelkoot itselleen tietämyksestään. Toivon kautta löytää uskon, ja uskosta rakkauden.

Eli se yksi universaali ja ajaton: Rakasta. Kuka tahansa voi väittää olevansa vanhurskas kun noudattaa kirjaimellisesti työtä, joka hänen nimissään on joskus vajavaisessa tietämyksessä kirjoitettu, ja tästä syystä esittää olevansa hänen äänensä, mutta kuka muu on hänen lakiansa ja ohjeitansa kertomaan, kuin hän itse? Minulle pappi, joka puhuu muusta kuin sydämestään, vaatetettuna ja korkealta, on ihmisistä kaikkein eksynein. Mutta pappi, joka puhuu sydämellään, alastomana ja kaikkein nöyrimpänä on ihmisistä totuutta lähimpänä.

Täten sanoisin, että 2000-luvulla noilla kolmella pilarilla pitäisi pärjätä:
1) Toivo
2) Usko
3) Rakkaus

Kolme sanaa, jotka käsittävät tarpeellisen. Ei ole merkitystä oletko kristitty, tai minkään muunkaan uskonlahkon edustaja, kuhan on itselleen ja muille puhdassydäminen.

[Sothoth]

Juutalaiskristillisen vanhan ja uuden liiton ero on tosiaan huomattava. Vanha liitto painotti enemmän tahtoa, oikeudenmukaisuutta ja sitä että henkinen pyrintö vedetään erilleen muusta elämästä. Uusi liitto painottaa enemmän rakkautta ja armoa pelkän oikeudenmukaisuuden sijaan.

27. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'.
28. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.

Uudestakin liitosta löydän kyllä puolestaan nykyaikana hankalia ohjeita. Tämäkin on ihanteellinen ohje, mutta menee monissa tapauksissa jo pakottamisen puolelle seurata sitä. Tällä en tietenkään tarkoita, että himoa tulisi erityisesti seurata itsessään, mutta hankala sitä on leikata itsestään noin vain kokonaan poiskaan. Nykyajan okkulttinen kehitys tapahtuu enemmän keskellä arkea, eikä sitä ole enää selvärajaisesti vedetty erilleen muusta elämästä. Toisin sanoen, okkultismi on paljon kokonaisvaltaisempaa. Mutta tämä ei tietenkään tarkoita "kompromisseja" henkisen ponnistuksen suhteen, vaan sitä että pyrkii pitämään ihanteen kirkkaana mielessään ja seuraamaan sitä parhaansa mukaan. Ei siis useinkaan ole tarpeen vetäytyä luostariin tahi korpimetsiin meditoimaan. Obnoxionilla oli hyvä pointti koskien ihmiskeskeisyyttä ja yksilöllisyyttä. Nykyaika sallii huomattavasti rikkaampia yksilöllisiä ilmaisuja suhteessa okkulttiseen tiehen, kuin kurinalainen vanha maailma. Toisaalta tulee muistaa, että kaikki "ei käy", vaan pikemminkin että etiikan puitteissa voi löytää kokonaan uudenlaisia polkuja. Silloin on ajauduttu erehdykseen, jos valittu Tie polkee itseä tai muita.

[Hoenir]

Oma ajatukseni on että edelleen säilyvät perusasiat (1 ja 2), jotka syvenevät ja aukenevat uudella tavalla kolmannen vaatimuksen kautta.

1) Rakasta Jumalaa
2) Rakasta lähimmäistäsi
3) Rakasta itseäsi (ihmistä)

Odotan henkisyyden olevan uudella ajalla ihmiskeskeistä, ja siinä painottuvan yksilöllisyyden ja suvaitsevaisuuden. Uskon myös että yllä esitetyssä esimerkissä mainittu maallisuuteen ja luostarielämään perustuva jaottelutapa lievenee, kun ihminen tulee valmiimmaksi kokemaan pyhyyttä itsessään ja ympäristössään. Ajattelen että ihmisen henkisyyteen liittyvä abstinenssi on tällöin selkeämmin sisäsyntyistä ja vähemmän pakotettua, sekä lisäksi välittömämmässä vuorovaikutuksessa yksilön hahmottamaan maalliseen ympäristöönsä. Lihan pakottaminen rakkauden tai uhrauksen osoituksena tulee entistä selkeämmin vanhanaikaiseksi ja suljetuksi poluksi.

Minulla tuli tästä mieleen muuan eräs ajatteluuni vaikuttanut idea. Kyseessä on Gianno Vattimon tulkinta kristinuskosta, minkä keskeisenä ajatuksena on maallistumista kohti tapahtuva liike. Vattimo ajattelee, että Jumalan toispuoleisuus kuoli Jeesuksen lihassa. Kristuksen kuolema jätti ihmiset keskenään, jäljelle jäi vain pelkistetty rakkaus suurimpana käskynä ja uskovaisten välinen yhteiselämä. Olen mieltynyt tähän tulkintaan entistä enemmän, sillä olen alkanut ymmärtää ihan maallisten asioiden arvon erilaisella vakavuudella.

Minä olen yrittänyt käydä viime aikoina jonkinmoista prosessia läpi "uskonnollisuuteni" kanssa. Minusta tuntuu ylipäätään oudolta kirjoittaa uskostani, sillä en oikeastaan tiedä onko tässä kyse uskosta. Kai sen voi sanoa niin, että Jumalan toispuoleisuus on minun yksinäisyyttäni täällä. Kun ajelehdin yksin, niin painaudun omien mahdollisuuksieni ja hyvän tekemiseen velvoittavan äänen läheisyyteen. Minusta se on hyvä asia, ja sellaisen kultivoimiseksi on yksi aidosti toimiva tapa: olla rehellinen omassa olemisessa. En ole koskaan elänyt minkään varsinaisten sääntöjen mukaan, enkä rehellisyyden nimissä tule varmaan koskaan elämäänkään. Ymmärrä kyllä sellaisen merkityksen, sillä usein jopa kaikista kauneimmat ja hienojakoisemmat merkitykset tarvitsevat jonkun materiaalisen perustan, mihin linkittyä ja minkä perustalta versoa kauneimpaan mittaansa. Ehkä jonkinlainen säännöstö arjessa voisi siis toimiakkin, mutta minä vierastan jotenkin luonnostani sellaista ajatusta.

[obnoxion]

Maallistumista kohti kulkeva liike tuo mieleen buddhalaisen käsityksen, jonka mukaan dharma hiljalleen katoaa maailmasta, kunnes seuraava buddha saapuu uudistamasn sen. Tällainen dharmaton aika käsitetään pratyekabudhhien suosimaksi ajaksi syntyä maailmaan; toisaalta siksi että dharman valosta on silloin pulaa, toisaalta siksi että pimeänä aikana voi helpommin korostaa saavutuksiaan.

Että Kristus olisi syventänyt tätä maallistumisen prosessia sopisi myös yhteen sen kanssa että "Suuri Pan on kuollut".

Joka tapauksessa, jakamasi käsitys on minusta hyvin viehättävä, kun siinä tietoisuus henkisistä prioriteeteista ja ulkoisista realiteeteista näyttävät yhdistyvän.

Omat uskonnolliset lähtökohtani ovat nähdäkseni samankaltaiset. Uskonnollisuuteni peruslähtökohdat ovat: Ei ole muuta kuin Jumala - Jumala on yksi. Näiden peruslähtökohtien jälkeen alkavat persoonalliset painotukset.

[Tähti]

Tämmöinen tuli mieleen, mikä nykyään radikaalisti erilaista. Nykyään on netti olemassa, aika helposti tulee sitten pirstaleista tietoa. Tuntuu ainakin omalla kohdalla palvelevan monesti aika paljon vaan huolien ja pelkojen keräämiseen, ilman suurempaa ymmärrystä.

Hyvä sinänsä olla viihdettäkin, siinä tarkoituksessahan lukeminenkin monesti toimii. Jos sais kuitenkin välillä vaikka infopaastopäiviä, tai integraatiopäiviä, että sais asiat loksahtelemaan merkitykseltään sopiviin kohtiin. Kun vähän tarkemmin miettii eri näkökulmista, niin monet ihmiskunnan vaikeat kohdat voikin näyttäytyä kehittävinä haasteina.

[Nefastos]

Samasta aiheesta kovasti AT:n linjoilla julkaisi kirjoituksen myös Pohjankehrä hiljattain: Esoteerisen polun säännöistä aikakausien vaihtuessa.

Nykyään on netti olemassa, aika helposti tulee sitten pirstaleista tietoa. Tuntuu ainakin omalla kohdalla palvelevan monesti aika paljon vaan huolien ja pelkojen keräämiseen, ilman suurempaa ymmärrystä.

Netti todellakin mullisti maailman, tai oli ja on näkyvin osa maailman mullistumista, ts. mainittua aikakausien vaihtumista. Ja koska kyseessä oli niin iso mullistus, on selvää ettei ihmiskunta ole sitä valmis täysin hyödyntämään; kuten ei montaa muutakaan äkisti avautunutta teknistä tietotaitoa, joista moni tuntuu kuormittaneen elämää maapallolla kohtuuttomasti.

Hyvä sinänsä olla viihdettäkin, siinä tarkoituksessahan lukeminenkin monesti toimii. Jos sais kuitenkin välillä vaikka infopaastopäiviä, tai integraatiopäiviä, että sais asiat loksahtelemaan merkitykseltään sopiviin kohtiin.

"Integraatiopäivä" on erinomainen idea! Nimitys myös painottaa hyvin sitä, että kerran kehitettyjä asioita ei tule sulkea pois, vaan päin vastoin niiden varaan tulee ja voi rakentaa uutta, kun uudistuksista ei tehdä luojiensa isäntiä. Teknologiahype ja teknologianvastaisuus ovat yhtäläisen erheellisiä lähestymistapoja kumpikin.