Materialismi
Posted: Sat Oct 30, 2010 3:59 pm
Azazelin Tähden kirjoituksissa viitataan usein materialismiin AT:n filosofian vastakohtana. Kaikilla lienee jonkinlainen intuitiivinen käsitys materialismin merkityksestä, mutta mentäessä syvemmälle on mielestäni olemassa todella haitallinen väärinkäsityksen vaara, joka aiheutuu seuraavasta. Kirjoituksissa viitataan materialismiin kahdessa eri merkityksessä:
1.) tieto-opillisena & metafyysisenä ajattelutapana
2.) henkisen kehityksen vastakohtana
Vaikka näillä kahdella on myös tietty yhteys (ne johtavat joskus toisiinsa), ne ovat kuitenkin täysin eri asia ja ainoastaan jälkimmäinen on varsinaisesti vastakkainen AT:n perusteesien kanssa.
Kaikki vähänkään kehityksen aallonharjalla oleva ajattelu nykyään pyrkii tietoisesti tai tiedostamatta eroon substanssidualismista. Myöskään AT:n filosofiassa ei henkistä nähdä toisena substanssina erillään materiasta. Monissa muissa aiheissa on noussut esille tärkeä seikka, että psyykkistä ei pidä sekoittaa henkiseen. Sillä, millä tavalla ihmisen muodollinen ymmärrys laajenee okkultismiin perehtymisen yhteydessä tai minkälaisia ihmeellisiä yliaistillisia kokemuksia seuraakaan, ei ole suoraan mitään tekemistä henkisen kanssa, monesti jopa täysin päinvastoin. Koska henki on muodoton, ei se voi olla millään tavalla todellisessa vastakkainasettelussa minkään kanssa. Tämän takia on mielestäni itsestäänselvyys, ettei "henkinen viisaus" voi olla millään tavalla sidottu johonkin historialliseen ajattelukokonaisuuteen, koska kaikki käsitteellisesti ilmaistu on muotoa.
Tästä seuraa yksi taannoisten vuosien suurimpia oivalluksiani, että ulkoisesti "materialismia" puolustava ihminen voi olla henkisesti paljon kehittyneempi kuin nimellisesti "henkiseen" pyrkivä yksilö. Todellinen materialismi on henkilökohtaisen kokemisen muotoihin itseisarvoista sitoutumista. Mikäli saa aikaan verisen väittelyn materialistin kanssa "henkisen todellisuudesta" voi olla paikallaan tarkistaa omaa pyyteettömyyttä edesauttaa henkistä kehitystä maailmassa. Modernin filosofisen materialismin muodot (=käytännössä koko nykyinen filosofia) tietysti tarjoavat mahdollisuuden puolustaa älyllisesti henkistä materialismia. Mikäli kuitenkin kyseessä on todellinen pyrkimys totuuteen ainoastaan totuus itseisarvona on mielestäni materialismi lopputulemana usein nimenomaan "henki nykyajassa" siinä missä esim. kristinusko edustaa selvästi taantuvaa impulssia. Filosofinen materialismi ei esimerkiksi useinkaan johda käytännössä eettiseen nihilismiin vaan paremminkin elämän ainutlaatuisuuden kunnioittamiseen. Taas useimmat AT:n näkökulmasta kaikkein taantumuksellisimmat ajatussuunnat ovat "henkisiä" siinä mielessä, että ne näkevät "aineellisen maailman" vihollisena.
Tämä keskustelun herättäjänä ja muistuttajana todellisen henkisen kehityksen luonteen haastavuudesta. Perustin aiheen tarkoituksella tälle osastolle enkä filosofiaan, koska tarkoitus ei ole käsitellä filosofisen materialismin oikeellisuutta tai erheellisyyttä vaan sitä (mielestäni) faktaa, että henkisen ja materialistisen näkemyksen ero (AT:n termein ja näkökulmasta) ei ole tieto-opillinen vaan yleisin nykytermein lähimmäksi eettinen. Atomista ylivoimaisesti suurin osa on tyhjää, näin on kaiketi atomien sisäisillä hiukkasillakin jne. Siis periaatteessa kaikki on käytännössä tyhjää. Luonnonlait eivät olekaan mekaanisia perimmältä luonteeltaan modernin fysiikan mukaan. Mitä tällöin voidaan lopulta sanoa materian luonteesta? Se, että ihminen onkin kokonaisuudessaan ainetta, aivotoimintaa jne. ei muuta käsitystä henkisestä mihinkään ja todellinen "vihollinen" on lopulta substanssidualismi johon sekä "henkinen" että "materialistinen" katsantokanta johtavat, jos niissä pyritään luomaan lopullinen tiedollinen totuus asiasta, jonka luonne ei ole tiedollisille argumenteille alistettavissa.
Tämä silläkin uhalla, että menee monilta yli tai ei kosketa omaa kokemistapaa. Sillä niille, joita koskettaa, asia on ehdottoman tärkeä ymmärrettäväksi. Tämä on järjen aika ja sen luonteen perinpohjaisen selvittämisen kautta tulevat uudet todelliset oivallukset samoista ikuisista periaatteista.
1.) tieto-opillisena & metafyysisenä ajattelutapana
2.) henkisen kehityksen vastakohtana
Vaikka näillä kahdella on myös tietty yhteys (ne johtavat joskus toisiinsa), ne ovat kuitenkin täysin eri asia ja ainoastaan jälkimmäinen on varsinaisesti vastakkainen AT:n perusteesien kanssa.
Kaikki vähänkään kehityksen aallonharjalla oleva ajattelu nykyään pyrkii tietoisesti tai tiedostamatta eroon substanssidualismista. Myöskään AT:n filosofiassa ei henkistä nähdä toisena substanssina erillään materiasta. Monissa muissa aiheissa on noussut esille tärkeä seikka, että psyykkistä ei pidä sekoittaa henkiseen. Sillä, millä tavalla ihmisen muodollinen ymmärrys laajenee okkultismiin perehtymisen yhteydessä tai minkälaisia ihmeellisiä yliaistillisia kokemuksia seuraakaan, ei ole suoraan mitään tekemistä henkisen kanssa, monesti jopa täysin päinvastoin. Koska henki on muodoton, ei se voi olla millään tavalla todellisessa vastakkainasettelussa minkään kanssa. Tämän takia on mielestäni itsestäänselvyys, ettei "henkinen viisaus" voi olla millään tavalla sidottu johonkin historialliseen ajattelukokonaisuuteen, koska kaikki käsitteellisesti ilmaistu on muotoa.
Tästä seuraa yksi taannoisten vuosien suurimpia oivalluksiani, että ulkoisesti "materialismia" puolustava ihminen voi olla henkisesti paljon kehittyneempi kuin nimellisesti "henkiseen" pyrkivä yksilö. Todellinen materialismi on henkilökohtaisen kokemisen muotoihin itseisarvoista sitoutumista. Mikäli saa aikaan verisen väittelyn materialistin kanssa "henkisen todellisuudesta" voi olla paikallaan tarkistaa omaa pyyteettömyyttä edesauttaa henkistä kehitystä maailmassa. Modernin filosofisen materialismin muodot (=käytännössä koko nykyinen filosofia) tietysti tarjoavat mahdollisuuden puolustaa älyllisesti henkistä materialismia. Mikäli kuitenkin kyseessä on todellinen pyrkimys totuuteen ainoastaan totuus itseisarvona on mielestäni materialismi lopputulemana usein nimenomaan "henki nykyajassa" siinä missä esim. kristinusko edustaa selvästi taantuvaa impulssia. Filosofinen materialismi ei esimerkiksi useinkaan johda käytännössä eettiseen nihilismiin vaan paremminkin elämän ainutlaatuisuuden kunnioittamiseen. Taas useimmat AT:n näkökulmasta kaikkein taantumuksellisimmat ajatussuunnat ovat "henkisiä" siinä mielessä, että ne näkevät "aineellisen maailman" vihollisena.
Tämä keskustelun herättäjänä ja muistuttajana todellisen henkisen kehityksen luonteen haastavuudesta. Perustin aiheen tarkoituksella tälle osastolle enkä filosofiaan, koska tarkoitus ei ole käsitellä filosofisen materialismin oikeellisuutta tai erheellisyyttä vaan sitä (mielestäni) faktaa, että henkisen ja materialistisen näkemyksen ero (AT:n termein ja näkökulmasta) ei ole tieto-opillinen vaan yleisin nykytermein lähimmäksi eettinen. Atomista ylivoimaisesti suurin osa on tyhjää, näin on kaiketi atomien sisäisillä hiukkasillakin jne. Siis periaatteessa kaikki on käytännössä tyhjää. Luonnonlait eivät olekaan mekaanisia perimmältä luonteeltaan modernin fysiikan mukaan. Mitä tällöin voidaan lopulta sanoa materian luonteesta? Se, että ihminen onkin kokonaisuudessaan ainetta, aivotoimintaa jne. ei muuta käsitystä henkisestä mihinkään ja todellinen "vihollinen" on lopulta substanssidualismi johon sekä "henkinen" että "materialistinen" katsantokanta johtavat, jos niissä pyritään luomaan lopullinen tiedollinen totuus asiasta, jonka luonne ei ole tiedollisille argumenteille alistettavissa.
Tämä silläkin uhalla, että menee monilta yli tai ei kosketa omaa kokemistapaa. Sillä niille, joita koskettaa, asia on ehdottoman tärkeä ymmärrettäväksi. Tämä on järjen aika ja sen luonteen perinpohjaisen selvittämisen kautta tulevat uudet todelliset oivallukset samoista ikuisista periaatteista.