Siinä mielessä kyllä, että tiede/faktat eivät määrää absoluuttisessa mielessä välittömästi mitään etiikkaan liittyvää. Etiikka on tässä mielessä itsenäistä (ei redusoidu faktoihin) ja myös ensisijaista teoreettiseen näkökulmaan nähden. Toisaalta, etiikan ensisijaisuus ei voi tarkoittaa, että se määrää millainen maailma faktisesti on. Jos mitään yhteistä objektiivisesta maailmaa ei ole, ei ole myöskään edes mahdollisuutta yhteiseen etiikkaan.Nefastos wrote: Omasta mielestäni kohtaamisen kenttä voi olla vain etiikassa. Ei missään oletetusti neutraalissa "maailma nyt on tällainen, joten toimitaan & rakennetaan siltä pohjalta", vaan pragmaattisessa "näin meidän tulee toisiamme kohdella"-ajatuksessa (ns. kolminainen avain), joka ei ota kantaa maailmankuvien oletettuun faktisuuteen.
Nähdäkseni elämme yhteisessä maailmassa, jossa tietyt asiat ovat käytännössä varmasti faktoja, toiset hyvin luultavasti, ja paljosta voi olla rationaalista kiistaa. Jos itse "neutraali todistettavuus" on kuitenkin periaatteessa jokaiselle oma, ei ole mitään järkeä edes kiistellä mistään, eivätkä edes perustavimmat faktat ole yhteisiä. Tällöin myös se, mikä on eettistä, on jokaiselle omaa.Nefastos wrote: Sillä jo meillä kahdella on hyvin vastakkainen kuva siitä, mikä on neutraalisti todistettu tosiasia. Lisätään tähän miljardeja muita ihmisiä, & saadaan yhtä monta käsitystä neutraalista todistettavuudesta.
Tässä tulee huomata, että en ota millään tavalla kantaa siihen, millainen tuo yhteinen maailma on ontologisesti (onko se ideaa, materiaa, molempia, vai jotain muuta, mitä meidän käsitekoneisto ei voi ymmärtää lainkaan).