Enkelihoidot ja yksisarviset

[Kenazis]

Enkelihoidot ja yksisarviset, Kristuskuvut ja muut vastaavat. Mitä mieltä olette? Mitä mahdollisesti hyvää ja mahdollisesti huonoa näissä on? Itseäni on jotenkin hieman ärsyttänyt nämä ja en oikein täysin ole saanut otetta syystä aiemmin. Yksi syy, jonka tänään oivalsin on arvonantoni henkilöihin, jotka vetäytyvät luostareihin tai yksinäisyyteen or whatever, harjoittamaan mielen ja ruumiin voimiaan. En oikein usko näidenkään henkilöiden omaavan kaikenlaisia superkykyjä joista kerrotaan, niin en kyllä saa itseäni uskomaan kuukauden kurssin käynyttä Seppoa tai Raijaa (nimet eivät edusta oikeita henkilöitä), kun he kertovat näkevänsä erilaisia ”yliluonnollisia energioita” ja kanavoivansa näitä tahtonsa mukaan. Tuo on kai se yksi itseä korvennut syy. Mutta, mutta…hyvää, huonoa, neutraalia ja muuta aiheeseen liittyvää.

[obnoxion]

Itse en pidä siitä tavasta jolla New Age -harrastajia etenkin julkisuudessa kohdellaan. Suhteessa melko harmitonta asiaa vastaan käydään suhteettomia ristiretkiä. Sen verran kun olen esimerkiksi enkeleistä innostuneita ihmisiä tavannut, he ovat melko tavallisia ihmisiä joilla on ihan keskivertoihmisen käsitykset ja luottamus tieteelliseen maailmankuvaan. Minusta kyse on enimmäkseen ihmisistä joilla on arkielämään osallistumisen lisäksi halu ja kykyä eläytyä voimakkaasti myös ihmisyyden mielikuvituksekkaammille alueilla. Ihmisyhteisön kokonaisuuden kannalta on minusta hyödyllistä että maaginen eli analoginen ajattelu hyväksytään osaksi ihmisyyden voimavaroja, ja sen annetaan kukoistaa myös naiiveissa muodoissaan. Kyse on kuitenkin keskeisestä ihmiskulttuurin voimavarasta kautta aikojen. Kun maailmassa on paljon enemmän yhteistä varmuutta, ehkä silloin aika jättää luontevasti vanhentuneista käsityksistä. Toisten, usein hieman tavallista herkempien ja harmittomampien ihmisten asettaminen toistuvasti pilkanalaiseksi on tuskin kestävä strategia.

[Kenazis]

Itse en pidä siitä tavasta jolla New Age -harrastajia etenkin julkisuudessa kohdellaan. Suhteessa melko harmitonta asiaa vastaan käydään suhteettomia ristiretkiä.

Onko tämä vielä näin? Minusta tuntuu, että New Age – ajattelu on yleisellä tasolla tullut huomattavasti normaalimmaksi ja hyväksytymmäksi kuin vaikka 10- vuotta sitten, jolloin se oli miltei ”hullujen hommaa”.

Sen verran kun olen esimerkiksi enkeleistä innostuneita ihmisiä tavannut, he ovat melko tavallisia ihmisiä joilla on ihan keskivertoihmisen käsitykset ja luottamus tieteelliseen maailmankuvaan. Minusta kyse on enimmäkseen ihmisistä joilla on arkielämään osallistumisen lisäksi halu ja kykyä eläytyä voimakkaasti myös ihmisyyden mielikuvituksekkaammille alueilla.

Tämä varmasti pitää paikkansa, en epäile. Tietysti kaikkiin ryhmiin kuuluu niitä epärehellisiä motiiveja omaavia henkilöitä.

Toisten, usein hieman tavallista herkempien ja harmittomampien ihmisten asettaminen toistuvasti pilkanalaiseksi on tuskin kestävä strategia.

Ei missään nimessä. Eikä oma tarkoitus suinkaan ole tämä, vaan saada selkoa sekään omaan päähän tästä hämmentävästä kentästä että tietoa yleensäkin kyseisestä aiheesta. Näen, että siinä vaiheessa, kun ihminen on valmis "myymään tuotettaan/ideologiaansa" se on myös valmis kyseenalaistamiselle.

[Wyrmfang]

Enkelihoidot ja yksisarviset, Kristuskuvut ja muut vastaavat.

Ensimmäinen ongelma tulee siinä, mitä kaikkea täsmälleen ottaen pitää sisällään "ja muut vastaavat". Jos ajatellaan yleistä näkemystä, niin Azazelin tähtihän heilahtaa myös new ageen aivan suoraan kokonaisuudessaan.

Itse ajattelen, että mikä tahansa luonnontieteen käsittämään faktis-teoreettisten väitteiden kenttään menevä väite, jota on tutkittu riittävästi ja joka ei ole saanut minkäänlaista tukea, on rationaalista hylätä tällaisenä väitteenä. Tämän kentän sisällä on kuitenkin valtavasti vaihtelua. Esimerkiksi telepatia ja jopa telekinesia ovat täysin luonnollisia uskomuksia, sillä epäreflektiiviselle arkitajunnalle mieli näyttäytyy irrallisena materiasta, ja koska se voi vaikuttaa omaan ruumiiseen herää tietenkin ajatus, että se voi vaikuttaa kaikkeen muuhunkin. Toinen ääripää on sitten vaikka kristuskupu (vaikkapa ufot jäävät johonkin tähän väliin). Erilaiset uskomukset vaativat erilaista reagointia. Mielestäni kaikkeen ei voi mitenkään suhtautua kunnioittavasti yleisellä tasolla, jos haluaa ylipäätään sanoa selkeästi jotain. Eri asia henkilökohtaiset kohtaamiset. En esimerkiksi suhtaudu kunnioittavasti moniinkaan sotaveteraani-isoisäni näkemyksiin yhteiskunnallisessa keskustelussa, mutta on eri asia kun puhutaan yhdestä jo yli 90-vuotiaasta ihmisestä.

Mitä mieltä olette? Mitä mahdollisesti hyvää ja mahdollisesti huonoa näissä on?

Ehdottomasti hyvää on näihin uskomuksiin useimmiten liittyvä valoisampi ja erityisesti seksuaalisuuteen terveemmin suhtautuva maailmakuva verrattuna vallitsevaan (jälki-)kristilliseen kulttuuriin.

Monitahoisempi on obnoxionin mainitsema maaginen ajattelu (mielestäni hyvä ilmaisu) voimavarana sekä myös samalla pohjan luominen kokonaisvaltaisemman esoteerisen filosofian tulolle uudestaan vakavan tutkimuksen kohteeksi, toki kaiken uudemman ymmärryksen valossa. Oman kokemukseni mukaan kuitenkin new age tyypillisesti nimenomaan hyökkää tiedettä vastaan ja haluaa esittää näkemyksensä ei niinkään käytännöllisenä voimavarana vaan faktoina. Tämä on ongelmallista ennen kaikkea siksi, että siinä on oikeastaan kyse ns. tieteisuskon varjosta. Nämä kaksi, tieteen epäfilosofinen ulottaminen sinne minne se ei kuulu, ja irrationaalinen "tieteen kyseenalaistaminen" ovat saman kolikon kaksi puolta, missä idea taistella jompaa kumpaa vastaan toisen keinoin on taistelemista tulella tulta vastaan.

On toisaalta tietysti niin, että new agen positiiviset piirteet eivät voi tehdä läpimurtoa ilman että samalla syntyy negatiivisia vaikutuksia. Jos yrittäisi sanoa, mikä tällä hetkellä on hyvästä ja mikä pahasta, nojaudun jälleen käsitykseen hyvästä ja pahasta alisteisuussuhteina: (1) vaikka olisi naaivia osittain tieteen alueelle tunkeutuvaa uskoa, se on enemmän hyvää niin kauan kuin päällimmäisenä on henkilökohtainen merkitys, kun taas (2) kyse on enemmän puhtaasti negatiivisesta ilmiöstä, jos päällimmäisenä on tiedettä vastaan hyökkääminen ja/tai hyödyn/maineen tavoittelu. Valitettavasti jälkimmäinen on yleisellä tasolla todella paljon näkyvämpää.

Itseäni on jotenkin hieman ärsyttänyt nämä ja en oikein täysin ole saanut otetta syystä aiemmin.

Mielestäni hyvä syykin ärsyyntyä on siinä kun puhutaan yhteiskunnallisesta tasosta. Ihmiset ottavat aivan liiaksi annettuna täysin kontingentin asian, että meillä on objektiivista tiedettä. Tosi asiassa tiedettä ollaan jatkuvasti enenevissä määrin alistamassa markkinavoimille, mikä synnyttää omalta osaltaan myös irrationaalista "vaihtoehtotiedettä", mikä taas omalta osaltaan heikentää kunnollista tiedettä jne.

[RaktaZoci]

Mitä mieltä olette? Mitä mahdollisesti hyvää ja mahdollisesti huonoa näissä on?

itse sanoisin tähän asiaan lyhyesti, että tämän voisi siinä mielessä katsoa positiiviseksi asiaksi, että ihmisiä on ylipäätään näin "uuden ajan kynnyksellä" alkanut kiinnostaa tämän tyyppiset asiat.

Negatiiviseksi tietysti on katsottava toiset ihmiset, jotka koittavat (yleisimmin kaiketi taloudellisesti) omaksi edukseen tietoisesti riistää (engl. exploit) tällä muita.

Onhan enkeleistä liittyen magiaan puhuttu jo Deen ja Kelleyn ajoista asti, ja varmasti aikaisemminkin, mutta siitä on ehkä harvemmin tullut näin, sanoisinko julkista, ilmiötä. En tiedä mitenkä yleistä tämä on muualla maailmassa? Voisin olettaa, että kärkeä varmasti pitävät amerikkalaiset..(?)

[Kenazis]

Enkelihoidot ja yksisarviset, Kristuskuvut ja muut vastaavat.

Ensimmäinen ongelma tulee siinä, mitä kaikkea täsmälleen ottaen pitää sisällään "ja muut vastaavat". Jos ajatellaan yleistä näkemystä, niin Azazelin tähtihän heilahtaa myös new ageen aivan suoraan kokonaisuudessaan.

Tarkoitin pääasiassa näitä Enkeli/yksisarvis-hoitoja + chakra-energia-kanavointeja, mutta pysytään tiukemmin enkelien ja yksisarvisten piirissä unohtaen ”ja muut vastaavat”. New Age – määritelmä tuntuu olevan aika epäselvä? Vai onko siitä jotain tarkempaa määritelmää?

[

Mitä mieltä olette? Mitä mahdollisesti hyvää ja mahdollisesti huonoa näissä on?

Ehdottomasti hyvää on näihin uskomuksiin useimmiten liittyvä valoisampi ja erityisesti seksuaalisuuteen terveemmin suhtautuva maailmakuva verrattuna vallitsevaan (jälki-)kristilliseen kulttuuriin.

Tämä vapaampi asenne yleisestikin on hyvä juttu. Pohdin tosin sitä, että kuinka vapaata Uuden Ajan ”enkeli-mytologia” – ajattelu olisi, jos sen laajuus olisi samaa luokkaa kuin valta-uskonnoilla? Onko pakko olla suvaitseva, jos kuuluu marginaaliin? Voidaan ajatella, että uskomus on hyväksyttävä, jos se tuo hyvinvointia itselle ja muille (kuten pitkälti ajattelen). Mutta, jos emme kallistu totuusrelativismiin niin on oltava jotain muitakin mittareita ”totuudelle” kuin hyvä fiilis? Tässä myös yksi asia, joka itselle hieman tökkii. Eli ”historiallinen irrallisuus”, jolla tarkoitan aikaisempien traditioiden tuen puutetta näkemykselle. Korrespondenssi ja koherenssi? Sisäinen koherenssi tulisi mielestäni järjestelmillä olla ainakin, mutta entä ulkoinen?

Mitä mieltä olette? Mitä mahdollisesti hyvää ja mahdollisesti huonoa näissä on?

Onhan enkeleistä liittyen magiaan puhuttu jo Deen ja Kelleyn ajoista asti, ja varmasti aikaisemminkin, mutta siitä on ehkä harvemmin tullut näin, sanoisinko julkista, ilmiötä. En tiedä mitenkä yleistä tämä on muualla maailmassa? Voisin olettaa, että kärkeä varmasti pitävät amerikkalaiset..(?)

Kallistuisin arvauksessani myös kohti amerikkaa. Näen tosin Deen ja Kelleyn enkelimagian hieman eri ryhmään kuuluvana kuin nämä uudet enkeli-uskomusjärjestelmät (myönnän, että hieman epäreilu niputtaminen tässä). Samalla tavoin kuin näen esim. puheen Arkkityyppi Saatanasta Azazelin Tähden keskusteluissa olevan kaukana Kristinuskon Saatanasta.

[obnoxion]

On toisaalta tietysti niin, että new agen positiiviset piirteet eivät voi tehdä läpimurtoa ilman että samalla syntyy negatiivisia vaikutuksia. Jos yrittäisi sanoa, mikä tällä hetkellä on hyvästä ja mikä pahasta, nojaudun jälleen käsitykseen hyvästä ja pahasta alisteisuussuhteina: (1) vaikka olisi naaivia osittain tieteen alueelle tunkeutuvaa uskoa, se on enemmän hyvää niin kauan kuin päällimmäisenä on henkilökohtainen merkitys, kun taas (2) kyse on enemmän puhtaasti negatiivisesta ilmiöstä, jos päällimmäisenä on tiedettä vastaan hyökkääminen ja/tai hyödyn/maineen tavoittelu. Valitettavasti jälkimmäinen on yleisellä tasolla todella paljon näkyvämpää.

Täysin samaa mieltä. Tieteellinen tieto kestää tieteellisen tarkastelun. Mikäli näin ei ole, kysymys ei ole tieteellisestä tiedosta. Pyrkimys hämärtää tätä rajaa on tuhoisaa toimintaa. Inhimillisesti eheää maailmankuvaa on kuitenkin hyvin vaikea rakentaa pelkästää luonnontieteellisten faktojen varaan. Itse olen tällä hetkellä taipuvanen ajattelemaan, että ihmisen kokemukset merkityksistä ovat alue jota ei vielä osata tyydyttävästi tulkita, ja jota aliarvioidaan. Tästä syystä tietelliselle tiedolle rinnakkaisille spekulaatioille ja uskomuksille olisi sallittava aidosti tilaa hengittä, joskaan niille ei tule sallia perusteetonta takaporttia tieteelliseksi tiedoksi ohi tieteellisen menetelmän.

[Nefastos]

Vastaan nyt muiden tapaan enemmän tähän käsite- & maailmankuvakeskusteluun enkä niin paljon alkuperäiseen kysymykseen (jonka varmasti kaikki kyllä ymmärsimme).

Mietin usein, kuinka paljon assosioinnit vaikuttavat elämäämme & määrittävät sitä. Tavallaan koko elämän kokemisessa on kyse nimenomaan assosioinneista: kohtaamme jonkin sanan, ilmaisun tai merkin, & se avaa meille kokonaisen subjektiivisen matriisin asian kokemiselle, vaikka objektiivisesti kyse voi olla ihan muusta(kin). Sama symbolin funktio liittyy ihan kaikkeen inhimilliseen olemiseen, arkipuheesta tieteentekoon & käytännölliseen magiaan.

Tämän keskustelun otsikoinnissa enkelihoidot & yksisarviset selkeästi viittaavat sellaiselle New Age -kentälle, josta henkilökohtaisesti en pidä, vaan jota pidän pinnallisena. Toisaalta New Agen rakenteen todellakin voi nähdä pitävän sisällään useimmat niistä asioista, jotka minulle ovat täynnä kaikkein pyhimmänlaatuista merkitystä. Ja kuten yllä jo sanottiin, myös tämä keskustelufoorumi voidaan luokitella New Agen kategoriaan. (Olen perehtynyt akateemiseen New Age -tutkimukseen & sen luokitteluihin melko pinnallisesti, joten en nyt tässä yritä antaa siitä mitään pointtereita. Loistavat tutkimukset loistavat toistaiseksi lähinnä poissaolollaan.)

Tämä tapa suhtautua omiin assosiointeihinsa absoluuttisina, ikään kuin objektiivisina, on inhimillistä mutta myös vaarallista. Juuri tässä suhteessa satanismi on erinomainen väline melkein kenelle tahansa: se liittyy rajatilaan, muuntumiseen, merkityksen kiepahtamiseen, totutun turvan menettämiseen, kauheisiinkin kyseenalaistamisiin. Lopulta enkeliparantajankin luottamus maailmaan horjuu. Lopulta metafyysikkokin kohtaa fyysisen maailman & fyysikko metafyysisen maailman. Lopulta tieteen tekijänkin maailmankuva on epätieteellinen.

Assosioinneista tulee melkein jokaiselle ihmiselle häkki, jonka sisällä päätyy katsomaan vain omaan napaansa; niin käy New Age -piiriessä, niin käy kaikissa piireissä. Mitä suojaavamman rakenteen itselleen pystyy synnyttämään, mitä vakaammalta se tuntuu, sitä salakavalammin se peittää silmät. Siksi molempien tahojen, uskovaisten (joita nykyään tosiaan tuntuvat edustavan moniaalla selkeämmin ei-kristityt) & rationalistien, tulisi löytää nöyryys & halu enemmän kätellä kuin sivaltaa toisiaan. Päivän Hesarissa sopivasti: Professori Marja-Liisa Honkasalo tutkii suomalaisten yliluonnollisia kokemuksia. Hän haluaa poistaa niitä kokevilta mielisairaan leiman.

Kuten sanottua, New Agen pinnallisemmalla puolella minulla henkilökohtaisesti riittää vain vähän sympatiaa. En kuitenkaan itse usko, että maailmasta tulisi parempi paikka, vaikka New Age -ihmiset kääntyisivät rationalistisempiin uskonmuotoihin. Tahdon kuitenkin kunnioittaa myös ihmisiä, joiden mielestä nimenomaan se olisi hyvä. Sellaiseen ajatukseen löytyy toki perusteluja & tutkimustuloksia... pulmana on, että postmodernissa maailmassamme kaikkeen löytyy perusteluja & tutkimustuloksia. Kovien faktojen lyhyt mutta tärkeä & intensiivinen maailmankausi on jo ohi, & tämän kummallisen hipsteriputken läpi (jossa mikään ei oikeastaan merkitse mitään) olemme uskoakseni kulkemassa uudella tavoin muodostuvien syvempien merkitysten maailmanaikaan. Aivan uudenlaiseen humanismiin ilman haaleaa kädenlämpöisyyttä.

Jotakin hirtehistä huumoria on siinäkin, että itse pystyn kyllä helposti assosioimaan sekä "enkelihoidot" että "yksisarviset" erittäin sympaattisella, voimaannuttavalla tavalla. Vanhaa grimoiremagiaa tutkineet kokevat "enkelit" kauhistuttavina voimaolentoina. (Ei niinkään tämä kuin tämä.) Yksisarvisjutuista en ollut koskaan aiemmin ymmärtänyt mitään, kunnes asiat loksahtivat kohdalleni nähtyäni Rob Zombie's Halloween II:n, minkä jälkeen olen ollut vahvasti kaikenlaisessa taikahevosuskossa. Kaikessa tässä on kyse omien elämänkokemusten hermeneuttisesta diskurssista sen sijaan että sitä käytettäisiin oman eristyskokemuspallon yhä pehmeämpään pumpuliin verhoiluun.

[Wyrmfang]

Lopulta metafyysikkokin kohtaa fyysisen maailman & fyysikko metafyysisen maailman. Lopulta tieteen tekijänkin maailmankuva on epätieteellinen.

Tässä voi nähdä olennaisen totuuden, mutta idea on vaarallisen monitulkintainen. Ensimmäisen lauseen kohdalla puhuisin ennemmin ideaalisesta ja reaalisesta. Reaalinen on siis jotain mikä on niin kuin on riippumatta sitä käsitteelistävästä ihmismielestä, kun taas ideaalinen käsittää paitsi tieteellisen kartoituksen myös kaikki muut pyrkimykset ymmärtää todellisuutta. Jälkimmäinen lause pitää paikkansa ainakin siinä mielessä, että kaikkein teoreettisimmallakin tutkimuksella on viime kädessä jonkinlainen tahdollinen lähtökohta. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että tiede ei voisi olla objektiivista, vaan ainoastaan se, että se ei kykene selittämään tyhjentävästi omaa olemassaoloaan.

Siksi molempien tahojen, uskovaisten (joita nykyään tosiaan tuntuvat edustavan moniaalla selkeämmin ei-kristityt) & rationalistien, tulisi löytää nöyryys & halu enemmän kätellä kuin sivaltaa toisiaan.

Tämä on tavoite, jonka suurin osa ihmisistä allekirjoittaa. Ongelma tulee kuitenkin siinä, että tarvitsee olla jokin yhteinen käsitys kentästä, missä tämä kättely tapahtuu, tapahtui se sitten milloin lähempänä kumpaakin päätyä. Mistä päästään tähän:

En kuitenkaan itse usko, että maailmasta tulisi parempi paikka, vaikka New Age -ihmiset kääntyisivät rationalistisempiin uskonmuotoihin. Tahdon kuitenkin kunnioittaa myös ihmisiä, joiden mielestä nimenomaan se olisi hyvä. Sellaiseen ajatukseen löytyy toki perusteluja & tutkimustuloksia... pulmana on, että postmodernissa maailmassamme kaikkeen löytyy perusteluja & tutkimustuloksia. Kovien faktojen lyhyt mutta tärkeä & intensiivinen maailmankausi on jo ohi, & tämän kummallisen hipsteriputken läpi (jossa mikään ei oikeastaan merkitse mitään) olemme uskoakseni kulkemassa uudella tavoin muodostuvien syvempien merkitysten maailmanaikaan. Aivan uudenlaiseen humanismiin ilman haaleaa kädenlämpöisyyttä.

Oman käsitykseni mukaan tieteellinen ymmärrys kaikessa epäpersoonallisuudessaan on ainoa mahdollinen yhteinen nimittäjä, joka voi antaa reunaehdot erilaisten maailmankuvien lähestymiselle. Mikäli tieteellinen ymmärrys on uskonvaraista, on vain loputon määrä skientologeja, homeopaatteja, rokote- ja ilmastokriitikkoja, ESP-uskovaisia, kryptozoologeja (ihmisiä, jotka etsivät Loch Nessin hirviötä tai lumimiestä yms.), kylmäfuusiouskovaisia jne., jotka voivat oman perusoletuksensa pohjalta määritellä, mikä on rationaalista ja mikä ei. Huomionarvoista on, että vaikka näiden eri ryhmittymien uskojen välillä on varmasti korrelaatiota, ne myös usein käyttävät tieteellistä argumentointia silloin kun kyse on toisista tieteen konsensusta vastaan asettuvista uskomuksista.

[Nefastos]

Siksi molempien tahojen, uskovaisten (joita nykyään tosiaan tuntuvat edustavan moniaalla selkeämmin ei-kristityt) & rationalistien, tulisi löytää nöyryys & halu enemmän kätellä kuin sivaltaa toisiaan.

Tämä on tavoite, jonka suurin osa ihmisistä allekirjoittaa. Ongelma tulee kuitenkin siinä, että tarvitsee olla jokin yhteinen käsitys kentästä, missä tämä kättely tapahtuu, tapahtui se sitten milloin lähempänä kumpaakin päätyä.

[---]

Oman käsitykseni mukaan tieteellinen ymmärrys kaikessa epäpersoonallisuudessaan on ainoa mahdollinen yhteinen nimittäjä, joka voi antaa reunaehdot erilaisten maailmankuvien lähestymiselle.

Omasta mielestäni kohtaamisen kenttä voi olla vain etiikassa. Ei missään oletetusti neutraalissa "maailma nyt on tällainen, joten toimitaan & rakennetaan siltä pohjalta", vaan pragmaattisessa "näin meidän tulee toisiamme kohdella"-ajatuksessa (ns. kolminainen avain), joka ei ota kantaa maailmankuvien oletettuun faktisuuteen. Sillä jo meillä kahdella on hyvin vastakkainen kuva siitä, mikä on neutraalisti todistettu tosiasia. Lisätään tähän miljardeja muita ihmisiä, & saadaan yhtä monta käsitystä neutraalista todistettavuudesta.