Tabut

[Kenazis]

Tabut! Asioita joista ei puhuta, syystä tai toisesta. Asiat, jotka ovat kiellettyjä. Mielestäni varsinkin Vasemman Käden Polun kulkijalle yksi tärkeä metodi on tarkastella rohkeasti tabuja. Miksi jostain asiasta on kiellettyä puhumasta? On monia tällaisia aiheita joihin suhtaudutaan helposti vastustaen, ymmärtämättä edes syytä tähän vastustukseen. Kannibalismi, insesti, pedofilia, homoseksuaalisuus, huumeet jne. Varsinkin seksuaalisuuteen liittyvistä asioista on tullut kiellettyjä aiheita. Nykyään homoseksuaalisuus ei enää ole samalla tavalla tabu, mutta edelleen suuri osa sen vastustajista perustelee sen ”pahuutta” miltei täysin tarkastelua kestämättömien ja järjellisesti perusteettomien (tunne)syiden avulla. Vaikka yllä mainitut aiheet ovat todella ”eri luokkaa” keskenään niin loppujen lopuksi juuri mikään mainituista ei ole ”pahaa/väärää” niin yksiselitteisesti kuin yleensä annetaan ymmärtää. Ajatuksia ja avautumista.

[Insanus]

Entä miksi joitain asioita on kiellettyä tehdä?
Mitä mielekkyyttä on ylöspäisessä tiessä, tässä pitkästyttävässä ja elinvoimattomassa eurooppalaisessa väsymyksessä jossa jatkuvasti vain toistetaan judeokristillisen tradition masentavaa perimää, nimetään demiurgi uudestaan Saatanaksi, jotta voidaan sen suojin pitää pseudobuddhalaista välinpitämättömyyttä myötätuntona jolle ei ole mitään järkeviä perusteita.
Lopulta on pakko vain hyväksyä tämä alusta loppuun ennaltamäärätty perkeleen huvinäytelmä jossa ihminen voi ohikiitävän hetken leikkiä tietoista yksilöä kahlittuna omaan traumatiikkaansa joka määrää hänen elämänsä täysin ja jolle ei voi mitään. Mikä on vaihtoehto? Merkitys vailla perusteita?
Niinpä niin, vailla perusteita nimenomaan: typerää harhaa väittää sellaista oivallukseksi kun yhtä lailla ne perusteet puuttuvat insestin ja pedofilian vastustajiltakin. Ei OLE mitään perustaa vaan pelkkää kaaosta jossa mukayksilöt tekevät mukaeettisiä mukavalintoja täysin tahdottomina kokonaisuuden pelinappuloina.

[Benemal]

Porsaita äidin oomme kaikki. Sinä ja minä.

[Insanus]

Porsaita äidin oomme kaikki. Sinä ja minä.

Ei mennyt tämäkään provo sitten läpi

[Cancer]

Luin hiljattain läpi vanhaa seksuaalisuus-ketjua ja omaa vaahtoamistani siellä, ja täytyy kyllä sanoa että aikamoista settiä tuli heitettyä. Olin sillä kannalla, että vaikkei seksuaalisissa 'perversioissa' (miten älyttömältä koko sana kuulostaa!) ole mitään paheksuttavaa, ovat niitä koskevat tabut kuitenkin tavallaan syystä olemassa; kulttuuri tai psykologia, joka on nuo tabut luonut, on tiennyt mikä on ytimellisesti väärin, mutta ei miten toimia sen suhteen. Niin siis ajattelin pari vuotta sitten, eikä se ole ihme kun muistelen, miten väkivaltaista kamaa alitajunnasta pursusi silloin - vähemmästäkin säikähtää. Nykyinen kantani on kuitenkin hiukan eri.

Pakottava tarve 'sublimoida' päänsisäinen maailmansa salonkikelpoiseksi syntyy varmaan hyvinkin usein yksinkertaisesti siitä musertavasta yksinäisyyden tunteesta, jota kuka tahansa todennäköisesti kokee tiedostaessaan, että on olemassa asioita, joita ei uskalla ilmaista kenellekään. (Hyi helvetti, ei ikinä enää.) Vaikka aitoja moraalisia syitäkin pidättyväisyydelle on tietysti olemassa, uskoisin että lähtökohtaisesti paras toimintatapa on antaa mennä vaan. Maailma olisi pitkästyttävä paikka ilman tabuja, noita elämää ylläpitäviä likaisia salaisuuksia.

[Nefastos]

elämää ylläpitäviä --- salaisuuksia

Tabuhan merkitsi alkujaan nimenomaan asiaa, johon liittyi salattua voimaa; ja nuo asiat elivät pelottavassa liminaalitilassa. Pelottavaa niistä teki yhtä paljon voima kuin vieraus, sillä vanhemmassa kulttuurissa jossa individualismia nykyisessä merkityksessä ei juuri ollut, hämärän alueet oli adaptoitava yhteisöllisesti käsitettävissä olevaan muotoon. Sellainen suhtautumistapa taas ei voi olla muuta kuin paradoksaalinen!

Se selittää minusta yhdeltä olennaiselta puoleltaan sen, minkä tähden esimerkiksi menstruaatio & muut hedelmällisyyteen liittyvät asiat kääntyivät päälaelleen "likaaviksi" asioiksi: muuntuva kulttuuri ikään kuin pelästyi omaa tabuaan ("elämää ylläpitävää salaisuutta"), ajautuen pois voiman lähteeltä. Tämä lienee tapahtunut samalla kun kulttuuri patriarkaalistui. (Samalla kun tuosta patriarkaalistumisesta varmasti seurasi myös suurenmoista kehitystä.)

Siten paluu tabuun on paluuta voimaan, mutta sellaisena pitää tietenkin tehdä suurella huolella & kunnioituksella. Okkulttinen prosessi ei poistyöstä vaan päin vastoin sisääntyöstää tabuja, mutta tuo työ on aina työtä mielenterveyden & moraalin laita-alueilla, jossa sielu joko laajenee tai supistuu, vanhassa kontrollissa ei voi pysyä.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana, länsimaisen esoterian jotkin kaikkein ulkoisesti hienoimmat esitykset ovat selvästikin luoneet dynaamista selkeyttään nimenomaan tämän asian ymmärtämättä jättämisen antaman näennäisen eheyden keinoin: synnyttäneet valtavalla voimanponnistuksella monumentteja, joiden perusta on (henkinen tai fyysinen) väkivalta luontoa, toiseutta & tietenkin myös itseyttä kohtaan. Sellaiset vaativat paljon työstämistä tavalla, joka oppii uudelleen vastakohtien harmonian.

[Kenazis]

Itselleni on mielenkiintoisena pohdintana ollut monien tabujen ”syyt”. Eli monelle kielletylle asialle voidaan löytää ihan luonnollinenkin (biologinen, yhteisöllinen jne.) syy, sen sijaan, että tarvitsee todeta sen olevan joko Jumalan etc. kammoksumaa tai vaihtoehtoisesti täysin sallittua. Esim. Insesti tuottaa usein ongelmia jälkikasvulle (sairaudet…), ala-ikäisen rajathan on pitkälti tuulesta temmattuja (esim. 18-vuoden ikä), ”nainen” on sukukypsä kuukautisten alkaessa (mutta lisään omalta kohdalta että itse ”vaadin” puolisoltani myös henkistä aikuisuutta, johon lait eivät sano mitään), homoseksuaalisuus nyt ymmärrettävästi ei ole ollut erityisen tuottavaa jälkeläisten kannalta, ihmisten aivojen syöminen ainakin on suht hasardia touhua terveyden kannalta…ei erityisen syvällisesti pohdittu tai ilmaistu viesti, mutta pointti varmaan selvisi.