Teosofian hyvät ja huonot osat

[Kenazis]

Mitä pidätte henkilökohtaisesti tärkeimpinä Teosofian monista piirteistä / osa-alueista. Esim. Juurirodut, prinsiipit, aikakaudet (yugat) ja karma muutama mainitakseni. Mitä taas pidätte vähiten oleellisena ja tärkeänä. Tai toisella tapaa: Onko teosofiassa jotain piirteitä joita ette pidä totena? Itselleni ehdottomasti tärkeintä ja mielenkiintoisinta on ihmisen prinsiipit ja kokoonpano, toisessa päässä varmaankin juurirodut, jotka eivät ole saaneet kiinnostustani syttymään. Tässä hyvin simppeli aloitus omalta osaltani.

[Nefastos]

Mitä pidätte henkilökohtaisesti tärkeimpinä Teosofian monista piirteistä / osa-alueista. Esim. Juurirodut

Toisin kuin varmasti monilla muilla, minulla ei ole mitään juurirotuajatusta vastaan. Ongelmiahan on useimmille ainakin kaksi:

(1) 1800-luvulla vallinnut ajattelutematiikka & retoriikka korosti "rotuja", & sattuneesta syystä 1900-luku oli tässä big letdown. Nyt 2000-luvulla "rodusta" on tullut melkeinpä tabusana, ja ymmärtäähän sen. Mutta minusta nämä ovat efemeerisiä kulttuurisia preferenssejä vailla vaikutusta itse asiaan. Suosittelen lukemaan sanan "juurirotu" tilalla vaikkapa sanan "ihmiskunta", mitä Blavatsky de facto tarkoitti. Kukin juurirotu on vuosimiljoonien kehityskaaren mittainen, eli ihmisyys aivan todella oli hyvin, hyvin erilaista... mistä tulemmekin toiseen ongelmaan:

(2) Juurirodut tuntuvat fantastisilta. Kun ensimmäinen ihmiskunta on täysin henkinen, seuraava muistuttaa ruskuaispusseja, näitä seuraavat kyklooppiapinat & lopulta atlantislaisten mustien maagien rotu, ymmärtää että hiukset nousevat pystyyn monelta lukijalta & kirja painuu kiinni. Henkilökohtaisesti tämä ei ole minulle ongelma: oma maailmankuvani poikkeaa monessa muussakin suhteessa nykytieteen maltillisesta käsityksestä, & "varhaisista ihmiskunnista" olen tullut hyvin samantapaiseen käsitykseen Blavatskyn kanssa (& tietysti myös avulla). (Silti suosittelisin ensisijaisena lähestymistapana mieluummin skeptisismiä. Vaarat ovat paljon pienemmät siinä, että pohtii asioita sellaisesta lähtökohdasta. Vasta jos opetukset alkavat myöhemmin tuntua oikeasti järkeviltä, voi huomata totutun maailman rajojen alkavan vapista - positiivisella tavalla, eikä psykoottisesti tai todellisuuspakoisesti.)

Mitä taas pidätte vähiten oleellisena ja tärkeänä. Tai toisella tapaa: Onko teosofiassa jotain piirteitä joita ette pidä totena?

Hyvää ovat prinsiipit & etiikan korostaminen. Huonoa on viktoriaaninen moralismi, joka alkoi Blavatskyn aikana seksuaalikielteisyydessä & jatkui sitten Besant-Leadbeater -aikakaudella monenlaiseen kritiikkiin, suuntautuen kaikenlaiseen tupakoinnista vääriin poliittisiin mielipiteisiin. Etiikka pyrkimyksenä oikeaan suuntaan siis sekoitettiin moraaliin pyrkimyksenä (ja pakkonakin) oikeaan muottiin.

Toisena huonona puolena pidän "selvänäkijän auktoriteetti" -ajatusta, mikä niin ikään alkoi pienemmässä mittakaavassa Blavatskylla & meni sittemmin yhä huonompaan suuntaan. Kun puhutaan avoimesti selvänäköisistä havainnoista, joita voidaan käyttää autoritäärisesti, ollaan luomassa henkilökultteja joiden arvovaltaa ei mitenkään pysty ulkopuolelta horjuttamaan, tai edes tarkastamaan. Tästä on seurannut hirveästi ongelmia.

[obnoxion]

Jaan Johanneksen näkemykset. Vaikka ennen tutustumistani Azazelin Tähteen olin saanut huomattavia vaikutteita juuri Blavatskylta, ja etenkin Blavatskyn satanismista, omaksumani teosofia on lopulta teosofiaa sellaisena kuin sen olen Johannekselta omaksunut.

Sellaisen oman ajatukseni lisäisin edelliseen, että itseäni häiritsee Blavatskyn teksteissä yritykset sovitella teosofiaa oman aikansa tieteellisiin käsityksiin. Tällaiset seikat ovatkin toimineet kuin kiilana, jota ajan paine on pakottanut tekemään yhä syvempää railoa tieteen ja teosofian välillä. Tiede hyväksyy teosofian opit siinä tapauksessa että se päätyy niihin omilla ehdoillaan. En näe mitään muuta tietä.

Tosin omasta puolestani koen että tällä hetkellä tieteen faktojen varaan en voi rakentaa kokonaista maailmankuvaa, ja siksi teosofia. Pyrin kuitenkin olemaan mahdollisimman tarkasti selvillä siitä mikä maailmankäsityksessäni on oman päiväni tieteeseen perustuvaa ainesta, ja mikä siinä vastaavasti rakentuu muista aineksista. Tahdon itse välttää näiden rajapintojen hämärtymistä. Tällä rajalla on helppo langeta.

[Kenazis]

Jaan Johanneksen näkemykset. Vaikka ennen tutustumistani Azazelin Tähteen olin saanut huomattavia vaikutteita juuri Blavatskylta, ja etenkin Blavatskyn satanismista, omaksumani teosofia on lopulta teosofiaa sellaisena kuin sen olen Johannekselta omaksunut.

Minunkin "teosofiani" on pitkälti Nefastolaista, mutta vahvasti Ervast vaikutteista.

Minusta vaikuttaa, että Ervastin Ruusu-Risti on lähempänä alkuperäistä Blavatskyn Teosofiaa kuin myöhempi Besantin et co. Teosofia. Onko tässä visiossani mitään perää? Ei ehkä tähän suoraan liittyen, mutta mikä on Ervastin Ruusu-Ristin ja Amorcin yhteys?

[A.A.]

R-R:llä ja AMORC:illa ei ole yhteyttä. Käsittääkseni AMOssa lähestytään asioita teosofiaa tutkivammin ja yksilöllisemmin.
Tässä omaa teosofian kritiikkiäni: http://kulmakivi.blogspot.fi/2011/09/pi ... i.html?m=1
Hyvänä puolena teosofiassa on itse idea, kun vain pysytään riittävän etäällä teosofian dogmeista.

[Wyrmfang]

Hyvänä puolena teosofiassa on itse idea, kun vain pysytään riittävän etäällä teosofian dogmeista.

Tämä tiivistää aika hyvin oman näkemykseni tänä päivänä teosofiasta.

Jos hieman tarkennan omalta osaltani, niin yksityiskohtaisemminkin hyvää asiaa löytyy paljon eri uskontojen myyttien ja symbolien vertailusta. Lisäksi teosofien seitsenäinen prinsiippijako on puhtaasti psykologisena mallina tarttunut siinä määrin, että koen sen oikeastaan parempana kuin minkään yleisemmin tunnustetumman mallin ihmisen rakenteesta.

Sen sijaan lähes kaikki tiedettä käsittelevä herättää tätä nykyä siinä määrin myötähäpeää, että mahdolliset yksittäiset oivalluksetkin saavat jäädä omaan arvoonsa. Johtuu tosin ehkä ennen kaikkea omasta taustastani; tutustuin okkultismiin teosofian kautta ja kokonaan uuden maailman avautumisen innostuksessa otin lähes kaiken Blavatskyn suusta annettuna sivuuttaen kritiikin kyvyttömyytenä "käyttää puhdasta älyä".