Hyvät ja huonot muistot koulun uskonnontunneilta

[Vastavoima]

8. luokan uskonnontunnilla opettaja halusi, että kaikki oppilaat menevät kirjoittamaan taululle oman käsityksen elämästä (tarkoituksesta tms., en tarkalleen muista). Menimme sitten kirjoittamaan omia viisauksia ja muistan oman kirjoituksen hyvin:
"Elämä on testi ja testien ei kuulu olla helppoja"
Kun palattiin istumaan, niin silloinen ihastukseni ja hänen kaverit ottivat tämän lauseen esille ja nauroivat pilkallisesti. Silloin hävetti. Nykyään ei enää hävettäisi.

[Heith]

Ihana thread! Hyviä juttuja.

Minua ei ole kastettu enkä kuulu kirkkoon, mutta olin ala-asteella mukana uskonnon tunneilla. Ainoat muistikuvat tästä ovat se että luin koko oppikirjan viikonlopussa, koska pidin kirjan kuvista ja väreistä -aikakausi sivusi elämässäni tällöin vahvasti läsnä ollutta egypti-innostusta, mihin kuului myös loppumaton määrä kameliaiheisia taideteoksia & käärmeenlumoojan ammattiin valmistautumista- ja uskonnon kirjassa oli kuvia aavikosta ja kameleitakin näkyi. Muistan että isäni ei pitänyt siitä miten innokkaasti luin uskonnon kirjassa olleita tarinoita -ja vain sitä ne minulle olivat. Muistan myös että minua ihmetytti tarinoissa olevaa jumalaa kuvaavaa lehmäpatsasta kohtaan esiintyvä kiukku ja tämä tuli mieleeni joskus aikuisiällä milloin yhteys äitijumalattareen oli selvä.

Negatiivisena kokemuksena voisin mainita yläasteen uskonnon tunnit, mihin osallistuin toisinaan huvituksen vuoksi koska muuten minulla olisi hyppytunti (olin ainut ET- opiskelija ja sain tehtäväksi vain laimeita moraalisia kysymyksiä kotona pohdittavaksi tyyliin "matkustaisitko ilman matkalippua metrossa?") ja näiden tuntien aikana keskusteltiin useaan otteeseen siitä, onko homoseksuaalisuus syntiä. Uskonnon opettaja piti kantansa ja sanoi että on koska raamatussa sanotaan niin. Olen aina ollut itsevarma & minua ei tällaiset mielipiteet hetkauta mitenkään, mutta voin kuvitella että ryhmässä oli ihan varmasti joku bi- tai homoseksuaali, ja se että aikuinen ihminen ja opettaja näin tuomitsee suoralta kädeltä, voi olla aivan uskomattoman vahingollista nuoren ihmisen minäkuvalle. Olisin toivonut että opettaja olisi voinut olla sen verran älykäs ja hienotunteinen että hän olisi tällaisessa tilanteessa osannut asetella sanansa toisin- vaikka raamattu ehkä tuomitseekin homoseksuaalisuuden, on yhteiskunta kuitenkin muuttunut jonkin verran niistä ajoista kun ko. teos kirjailtiin.

[Pecador]

Hyvänä muistona: Muistan kun katsoimme uskonnontunnilla elokuvan pikku buddha. Mukavasti meni se uskonnontunti.
Toinen hyvä muisto oli se, kun opettaja särki piirtoheittimen lasin karttakepillä. (tykkäsi hakata sitä jatkuvasti, saadakseen huomiomme. Lävähti kivasti siihen.)
Ja se kun laitoimme nastan opettajan penkille, ennen kuin hän saapui luokkaan.

Huonona muistona: Yleismaailmallisesti koko koulujärjestelmän uskonnontunnit. Pelkkää uskonnon tuputtamista. Ihan kuin aivopesua.
Ihan kuin ihmisellä itsellään ei olisi varaa valita omaa uskomustaan. Johan se aivopesu alkaa koulusta. Mielestäni koko uskonnon voisi poistaa koulujen opetusjärjestelmästä.
Muokaten sen vaikka elämänkatsomukseksi.

[Lumen]

En onnistunut keksimään negatiivista muistoa. Viihdyttävämpiä uskontotunnit olivat kuin monet muut aineet. Oli mukava kuunnella tarinoita ja vanhempana kyseenalaistaa ja keskustella niistä. Jopa Riku Rinteen vierailut olivat lähinnä hyvää viihdettä. Yläasteelta on jäänyt mieleen sellainen kun uskonnonopettaja, joka oli myös pappi, ehdotti minulle että minun kannattaisi harkita papin uraa (varmaan koska olin niin kiinnostunut ja hyvä kyseisessä oppiaineessa). Tämä huvitti minua suuresti kun samaan aikaan olin juuri innostunut intohimoisesti black metallista, satanismista ja saatananpalvonnasta kaikesta saatanapaniikin lietsonnasta meidän koulussa huolimatta ja ehkä osittain sen takia. Pidin aiheesta myös esitelmän.

Isänä toivoisin että lapsellani olisi ainakin jonkinlainen yleissivistävä uskonto-/katsomustieto oppiaineena. Ihan jo maailman ja kulttuurien hahmottamisenkin takia. Mutta aion järjestää sellaista myös itse jos koulu ei ja luultavasti sitä katsomuksellista yleissivistystä tulee väkisinkin oman harrastuneisuuden kautta tihkumaan jälkikasvullekin.

[Casper]

Negatiivisena muistona yläasteen kahden ensimmäisen vuoden uskonnonopettaja joka ei hyväksynyt keskustelua tai muita mielipiteitä kuin omansa. Kirsikkana kakun päällä kyseinen ihminen osui vielä rippileirillekin papin ominaisuudessa. Siellä saimme mm. laittaa kengät täyteen kiviä ja kävellä kilometrin matkan "koska näin Jeesuskin kärsi ristiä kantaessaan."

Positiivisena muistona yhdeksännen luokan uusi uskonnonopettaja. Mahtava nainen joka omasta vakaumuksestaan huolimatta haastoi oppilaita tutkimaan asioita ja kannusti eriäviin mielipiteisiin. En olisi ikinä uskonut että koulussa parhaat oppitunnit voivat olla uskonnon parissa.